Auttakaa joku, tytär on sekoamassa ja pilaa elämänsä

Ap,olet varmaankin unohtanut sun mt-lääkkeesi.Kipin kapin ottamaan.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta tuli joskus dokumentti kun norjalainen tyttö lähti luostariin. Koskettava ja surullinenkin ohjelma.

En tiedä onko Norjassakin tehty tuollainen dokkari, mutta Ruotsissa tehtiin ysärillä. Tyttö lähti lukiosta suoraan luostariin, ja vielä sellaiseen suljettuun paikkaan, jossa luostarin muurien ulkopuolelle ei ole asiaa kuin silloin, kun joku perheenjäsen kuolee ja hautajaisiin pitäisi mennä. Perhe/lähisuku saa tulla luostarin tapaamishuoneeseen tapaamaan nunnaa pari kertaa vuodessa, muut ei. Luostarissa ollaan suurin osa päivästä hiljaa, muiden kanssa saa puhua tyyliin tunnin-pari päivässä käsitöitä tehdessä, muulloin ollaan täyin hiljaa.

Tytön äiti oli vielä tosi onnellinen tytön päätöksestä, ja julisti, kuinka haluaisi kaikkien tyttöjensä alkavan nunniksi ja poikien papiksi (suurperhe, jossa jotain 7 lasta). Sitä en tiedä, miksei äiti halunnut poikiensa alkavan munkeiksi ja sulkeutuvan luostariin loppuiäkseen. Ehkä joku seksmoraalinen juttu kyseessä.

Onko tyttäresi katolilainen? Jos ei, ei huolta.

Lapset tekevät asioita ja ajattelevat tulevaisuudestaan monesti ihan eri tavalla kuin vanhempansa. Se vaan on hyväksyttävä.

Kalskahti kyllä ja pahasti korvaani, kun luin ap:n ajatuksia mahd.lastenlapsista. Tytön lapset olisivat tärkeämpiä kuin poikien lapset. Voi luoja!

Ymmärrän että me vanhemmat toivomme lapsillemme ns.hyvän tulevaisuuden. Kukapa ei toivoisi. Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole päättää lapsesi tulevaisuudesta.

Jos tämä nyt ei ole provo, niin haluatko ap tyttärestäsi itsesi jatkeen? Siltä tekstisi vaikuttaa. Eli kannattaa antaa asian olla, tyttö menee luostariin jos menee ja palaa sieltä jos palaa.

En nyt näe, että tuo on elämän pilaamista? Tuon ikäisenä oma tyttäreni käytti huumeita, eikä suostunut hoitoon. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin pelkään joka päivä, milloin ottaa yliannostuksen.

Että on sinulla ap asiat vielä todella hyvin, aika pienestä kitiset jos yhtään mietit asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tämä EI OLE provo, toivon kyllä että oikeasti olisikin mutta tilanne on tämä:(

Mitä tyttöön tulee niin tarkoitus ei ollut häpäistä häntä tms, vaan tietää mitä tyttö ajattelee sillä olen ollut huolissani viime aikoina tytöstä.

Mielialat, kaveripiirin kaventaminen jne sekä puhumattomuus (ei puhu kotona mistään tärkeästä enää) saivat minut huolestumaan.

No, nyt on sitten äidillä psyyke oikeasti koetuksella vttu eli oppirahat on ainakin maksettu.

En todellakaan tiedä otanko asian puheeksi vai miten saan tytön järkiinsä??

Siis en kertakaikkiaan ymmärrä mistä tyttö on keksinyt jotain noin älytöntä tulevaisuudelleenkuin lähteä nunnaksi????

On kaunis, lahjakas ja ollaan panostettu tytön elämään - sillä olisi miljoona erilaista realistista haavetta joita toteuttaa.

Haluan vain, että tyttö kouluttaa itsensä kunnolla, menee hyvään työhön ja löytää hyvän miehen jota rakastaa ja perustaa perheen:(

Olkoon itsekästä, mutta haluan joskus (myöhemmin siis) vielä tyttären lapsia, poikien lapset eivät vain tule olemaan ikinä sama asia.

Haluan tytölle toisin sanoen normaalin, onnellisen elämän.

Sekä on liikaa tai itsekästä?

Koko eilinen mennyt itkiessä, miehelle en ole sanonut mitään vaikka ihmetteli mikä minua vaivaa:(

Mitä sillekin sanoo ja miten kun minäkään en jaksa:(

Toivon yli kaiken, että tämä on jokin pitkäkestoisempi vaihe tytöllä mutta pelottaa ettei ole:(

Ap

mikä sua vaivaa sä tarvitset apua jos tyttäresi haluaa omistaa elämä Jumalalle se on sen valinta sitten ei olisi mitään sun mielestä jos jois ja rellestäis

Aloittaja, mikä mättää? Se, ettet ymmärrä tyttären haaveita? Toteutumatta jääneet uramahdollisuudet? Ihmisten mielipiteen? Vai se, ettei tyttäresi hankkisi lapsia, jos menee luostariin ja pysyy siellä?

Mikään ei takaa hyvää uraa tyttärelleni, koska jotain voi aina sattua esim terveyden kohdalla. Ihmiset ajattelevat aina jotakin, eikä toisten ajatuksiin voi rakentaa elämäänsä tai se jää elämättä. Myöskään ei ole varmaa, että kukaan meistä ikinä hankkii saati saa niitä lapsia. Lapset ovat lahja, joita kaikki eivät saa.

Voi kuule, täällä 17 v teinitytön äiti ja aika paljon pahempia haasteita ja huonompia vaihtoehtoja käydään täällä läpi.

Jos tyttö päätyisi luostariin niin kiittäisin ateistina luojaa, että hän pääsis hetkeksi pois tästä kaikesta paskasta ja saisi jotakin hyvää elämäänsä!!!!

Mikä tuossa järkyttää?

Matka nunnaksi on pitkä, luostarissa on ensin kokelasaika. Ei sinne niin vain ilmoittauduta nunnaksi vaan ikään kuin "seurustellaan" luostarin kanssa. Sen jälkeen, kun päätös on tehty, niin on nunnana siellä. Mikään vankila se luostari ei ole, sieltä pääsee kyllä poiskin, mikä toki on surullista, vähän kuin avioero. Mutta ei luostarista haavelu tai sinne meneminen elämää pilaa.

t.ortodoksi

Vielä kouluttautumiseen, monet nunnat ovat korkeasti koulutettuja, älykkäitä naisia. Luostariin meneminen ei tätä estä.

Kaikki naiset eivät halua seksiä miehen kanssa, saatika asua miehen kanssa, saatika synnyttää lapsia. Älä pakota omia haaveitasi tyttärellesi. Vaikka ei nunnaksi ryhtyisi, ei tyttäresi välttämättä halua lapsia tai miestä.

Luostarissa voi saada myös "normaalin ,onnellisen elämän".

t. ortodoksi

Minäkin mietin tuota lukioikäisenä ja kirjoitin jopa opon lomakkeeseen yhdeksi ammattivaihtoehdoksi, että opiskelisin teologiaa ja alkaisin nunnaksi.

Toivottavasti lapsesi haastaa sinut oikeuteen, kun luet hänen päiväkirjojaan ja levität hänen yksityisasioitaan täällä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa järkyttää?

Matka nunnaksi on pitkä, luostarissa on ensin kokelasaika. Ei sinne niin vain ilmoittauduta nunnaksi vaan ikään kuin "seurustellaan" luostarin kanssa. Sen jälkeen, kun päätös on tehty, niin on nunnana siellä. Mikään vankila se luostari ei ole, sieltä pääsee kyllä poiskin, mikä toki on surullista, vähän kuin avioero. Mutta ei luostarista haavelu tai sinne meneminen elämää pilaa.

t.ortodoksi

Näin juuri. Siitä, että tyttö menee luostariin tutustumaan, on vuosikausien matka siihen, että sitoutuu nunnaksi. Siinä välissä on vielä monta mahdollisuutta muuttaa mieltä.

Ensiksikin en millään niistä, etteikö muillakin voi olla (isompiakin) ongelmia.

Se ei kuitenkaan poista sitä, että tämä ON ongelma ja iso minulla, koska ainoa tytär pilaa elämänsä.

Pelkään pahoin tytön olevan tosissaan, sen kuvan sain päiväkirjoista - asiaa ei oikein voi ottaa puheeksi maan koska tyttö todennäköisesti raivostuu ja etääntyy entisestään:(

Mies on huolissaan, kun tässä pari yötä minä olen itkenyt ja lapset näkevät sen myös eli tekosyitä mummin kuoleman vuosipäivänä ja vaikeasta mielestä on kehitelty.

Uppoaa lapsiin, ei mieheen jonka katseet on sellaisia että kohta pakko kertoa sille totuus - arvatkaa vaan ilahtuuko mies?

Ei, voin sanoa että perhekriisiä pukkaa sen jälkeen nätisti (todella nätisti) sanottuna...

Mitä koulutukseen tulee niin tottakai minä haluan, että tyttäreni menee kouluun ja töihin.

Eniten surettaa se, ettei tyttö ikinä saa perhettä jos tosiaan lähtee ja jää luostariin:(

Tuntuu siltä, kuin olisin pettänyt tyttäreni jotenkin, kun en ole osannut kasvattaa häntä oikein:(

Jos olisin osannut, ei tähän olisi ikinä tultu.

Ap

Siis onko ap tyttäresi elämän tärkein tehtävä perustaa perhe ja hankkia sinulle lapsenlapsia? Kaikki mikä sotii tätä vastaan ei käy? Ikävä järkyttää sinua ap, mutta me emme omista lapsiamme. Saati päätä miten lastemme pitää elää elämänsä.

On luonnollista pettyä lapsiinsa joskus, mutta lapset eivät ole meidän jatkeitamme. Vaan ihmisiä, joilla on oma elämä. Itse havahduin vasta yli 30 vuotiaana siihen, että olin elänyt vanhempieni ja sisarusteni elämää.

Arvaa, olinko onnellinen kun ymmärsin etten tiedä edes kenen elämän olen elänyt? Kaikkien muiden tarpeet olivat aina menneet minun edelleni, olin koko perheen tukipilari.

Nyt käyn terapiassa käsittelemään sairasta perhedynamiikkaa. En suosittele samaa toimintapaa kenenkään perheeseen, kuin mitä meillä oli.

Minäkin harkitsin luostaria nuorena, ja olin nähnyt dokumentin siitä ruotsalaisesta tytöstä joka meni muutaman vuoden koeajalle luostariin. Keittiöpsykologina sanoisin että olen hyvin kontrolloiva äiti. Uskontoaan voi toteuttaa myös perheenäitinä ja siinä on syynsä miski nuori kokee niinkin kontrolloivan ympäristön,kuin luostarin houkuttelevana.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin harkitsin luostaria nuorena, ja olin nähnyt dokumentin siitä ruotsalaisesta tytöstä joka meni muutaman vuoden koeajalle luostariin. Keittiöpsykologina sanoisin että olen hyvin kontrolloiva äiti. Uskontoaan voi toteuttaa myös perheenäitinä ja siinä on syynsä miski nuori kokee niinkin kontrolloivan ympäristön,kuin luostarin houkuttelevana.

Moni nuorihan harkitsee monenlaista asiaa, eri juttu tosiaan toteutuvatko ne ajatukset ikinä. Mutta keittiöpsykologiasta, tuli mieleen tuo kontrolli ja ap:

- Jokainen palstan keittiöpsykologi lienee yhtä mieltä siitä, että ap on ihan liian kontrolloiva tytärtään kohtaan? Siinä voi olla yksi iso syy, miksi tytön taholta halutaan noin raju irtiotto maailmasta? Myös omien unelmien tuputus tytölle tuskin auttaa asiaa. Olen varma, että ap on näin tehnyt. Myös perhesuhteet mm mieheen ja poikiin ovat vähintäänkin mielenkiintoisia.

Listaa saa jokainen palstan keittiöpsykologi vapaasti jatkaa, että mikä on ap:n, tyttären sekä koko perheen väleissä mennyt pieleen..

Kun itse olin vähän alle 18 niin olin jo ollut pariinkin kertaan sairaalassa vatsahuuhtelussa alkoholimyrkytyksen takia. Peruskoulu oli jäänyt kesken, eikä mitään jatkokoulutusta ollut.

Että en olisi huolissani ap:n tytöstä. Voin itse asiassa kertoa, että minut pelasti se että tulin 19 vuotiaana uskoon ja löysin hyvän miehen. Pääsin juomisesta ja kamoista eroon vain uskon kautta.

Nyt on perhe ja asiat hyvin, ikää on kohta 35 mutta edelleen olen uskossa. Ilman sitä olisin varmasti ollut jo nuorena kaksi metriä mullan alla. Että mieluummin tuollainen nuoruus, kuin minun tavallani.

Siis miksi ne poikien lapset eivät ole sama asia? Miksi kerrot, miten tyttäreen on niin panostettu yms? Onko poikiin yhtä paljon, vai onko tämä ainoa tytär joku aloittajan unelmien jatke?

Kannattaa miettiä, miksi lapsia hankki. Jos toteuttamaan vain sitä elämää, mitä vanhempi itse haluaa niin ei tule onnistumaan. Aloittajan voisi olla hyvä käydä puhumassa jossakin.

Kuulostaa kauhealta, että miten äiti eriarvoistaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin harkitsin luostaria nuorena, ja olin nähnyt dokumentin siitä ruotsalaisesta tytöstä joka meni muutaman vuoden koeajalle luostariin.

Tyttö lähti koeajalle tarkoituksena jäädä luostariin, ja sinne hän myös jäi. Hän täyttää tänä vuonna 45 vuotta eli on ollut luostarissa nyt kohta 26 vuotta.

Ja sinä kun olit toivonut hänestä aikuisviihdetähteä, joka saa kivasti mainosta iltapäivälehdissä? Älä huolehdi, kyllä suomalainen nunna on niin harvinainen tapaus, että varmasti saa lehtijutun.