Teetkö koskaan asioita muiden ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen päivittäin. Kun vanhemmat olivat elossa, piti huomioida heidän mielialansa ja hyvinvointinsa. Vanhempieni kanssa myös muistimme aina toistemme syntymäpäivät. Vanhempieni sairastuttua autoin heitä. Oman perheen kesken on tietysti pakko huomioida muut: siivota yhteistä kotia, pestä yhteisiä pyykkejä, hoitaa yhteisiä asioita puolison kanssa ja huomioida perheenjäsenten toiveita. Sitähän elämä on.

Mites sitten vaikka työpaikalla?

Kyllä, yritän toimia solidaarisesti. Työssä autan kollegojeni ja he auttavat minua. Perheen ja muiden läheisten kanssa autamme toisiamme silloin kun joku apua ja tukea tarvitsee. Teen pieniä asioita arjessa tuntemattomille. En odota vastapalveluksia, mutta haluan uskoa että hyväntahtoisuudella saadaan maailmasta parempi paikka ja se lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Teen mitä jaksan. Huolehdin sairaasta äidistäni, olen mieheni henkisenä tukena ja teen kotityöt, kuuntelen muiden huolia ja murheita. Viime aikoina on alkanut ärsyttää, että muut eivät välitä minun tarpeistani.

Pidätkö muita ihmisiä ajatustenlukijoina, joiden pitäisi tajuta jotain korkeintaan savumerkin perusteella?

Pidän omista asioistani huolta ja hoidan oman tonttini niin, ettei minusta tule haittaa muille.

Kehun pieniä ja isoja juttuja

Kotona perhe, töissä hoitaja= joka päivä

Jätin hakematta elarit ettei exälle tulis paha mieli. Mun nettotulot 1020e ja hänen 2300e.

Joillakin ihmisillä on erityinen kyky saada muut läsnäolijat tuntemaan olonsa hyväksi ja tärkeäksii. Tällaiset ihmiset ovat oikeita hyvinvoinninenkeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Jätin hakematta elarit ettei exälle tulis paha mieli. Mun nettotulot 1020e ja hänen 2300e.

Siinä on oikein marttyyri. Tee nyt vielä useampi lapsi random tyypeille ja alatte elää teltassa.

Kyllä, kyllä. Annan toiselle tilaa tuoda oman näkemyksensä esiin vaikka olisin täysin eri mieltä hänen näkemyksistään.

Olen joskus tehnyt, mutta kun se osoittautui yksipuoliseksi, vastavuoroisuutta ei löytynyt ja "sit-seuraavaks--mä-haluun"- vaatimustaso vain kasvoi, niin laitoin totaalisen stopin kaikelle avunannolle. Päätös koskee kaikkea ja kaikkia ja on pysyvä. Ei valitusoikeutta.

Maksan veroja niin joku namibialainen diktaattori saa kullatun rynnäkkökiväärin kun eräiden mielestä on kiva leikkiä maailman sossua.

Kyllä, kokoajan. En odota vastapalveluksia, se ei ole auttamista jos odottaa "maksua".

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus tehnyt, mutta kun se osoittautui yksipuoliseksi, vastavuoroisuutta ei löytynyt ja "sit-seuraavaks--mä-haluun"- vaatimustaso vain kasvoi, niin laitoin totaalisen stopin kaikelle avunannolle. Päätös koskee kaikkea ja kaikkia ja on pysyvä. Ei valitusoikeutta.

Niin, jos miettii yhteiskunnallisella tasolla asiaa, niin miten pystyy toimimaan muiden hyvinvointia edistävästi, jos kukaan muu ei sitä tee? Päätyykö automaattisesti hyväksikäytetyksi vai onko mahdollista olla kärsimättä muiden osallistumattomuudesta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus tehnyt, mutta kun se osoittautui yksipuoliseksi, vastavuoroisuutta ei löytynyt ja "sit-seuraavaks--mä-haluun"- vaatimustaso vain kasvoi, niin laitoin totaalisen stopin kaikelle avunannolle. Päätös koskee kaikkea ja kaikkia ja on pysyvä. Ei valitusoikeutta.

Niin, jos miettii yhteiskunnallisella tasolla asiaa, niin miten pystyy toimimaan muiden hyvinvointia edistävästi, jos kukaan muu ei sitä tee? Päätyykö automaattisesti hyväksikäytetyksi vai onko mahdollista olla kärsimättä muiden osallistumattomuudesta ?

Kyllä ja ei. Vapaamatkustajia on liikaa. Oma yhteiskunnallinen panokseni on huolehtia omat tekemiseni niin, etten ole itse sellainen sama pätee yksityiselämään. Yhteistyöstä seuraa yhteistyötä. Sitä joko on tai ei ole. Nykyisin sitä on tosi harvassa koska kaikki menevät minä-edellä. Se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa että reagoisin näihin mut-mä-tahdon tyyppeihin muuta kuin sanomalla , että no tahdo pois niin paljon kuin ikinä haluat, ja sitten poistua tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus tehnyt, mutta kun se osoittautui yksipuoliseksi, vastavuoroisuutta ei löytynyt ja "sit-seuraavaks--mä-haluun"- vaatimustaso vain kasvoi, niin laitoin totaalisen stopin kaikelle avunannolle. Päätös koskee kaikkea ja kaikkia ja on pysyvä. Ei valitusoikeutta.

Niin, jos miettii yhteiskunnallisella tasolla asiaa, niin miten pystyy toimimaan muiden hyvinvointia edistävästi, jos kukaan muu ei sitä tee? Päätyykö automaattisesti hyväksikäytetyksi vai onko mahdollista olla kärsimättä muiden osallistumattomuudesta ?

Kyllä ja ei. Vapaamatkustajia on liikaa. Oma yhteiskunnallinen panokseni on huolehtia omat tekemiseni niin, etten ole itse sellainen sama pätee yksityiselämään. Yhteistyöstä seuraa yhteistyötä. Sitä joko on tai ei ole. Nykyisin sitä on tosi harvassa koska kaikki menevät minä-edellä. Se on ihan ok, mutta ei pidä olettaa että reagoisin näihin mut-mä-tahdon tyyppeihin muuta kuin sanomalla , että no tahdo pois niin paljon kuin ikinä haluat, ja sitten poistua tilanteesta.

Ehkäpä näihin "mut mä tahdon ihmisiin" pitäisi suhtautua kuin pieniin lapsiin. Naurahtaa lempeästi ja kieltäytyä kohteliaasti hymyssä suin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti, mutta oman jaksamiseni rajoissa toki.

Millaisia asioita ?

Autan yksinhuoltajaystävää lastenhoidossa, käyn naapurin yksin asuvan vanhuksen luona kahvilla ja kutsun meille syömään silloin tällöin, autan tarvittaessa myös käytännön asioissa.

Otan tuttujen lemmikkejä hoitoon heidän reissujen ajaksi ja teen säännöllisesti vapaaehtoistyötä.

Tein ennenpaljonkin työtä yhteiskunnan hyväksi, mutta lopetin kun huomasin että kaikki valtiot kaatuu jossain vaiheessa. Ihmiset ei ikinä opi.

Vierailija kirjoitti:

Lahjoitan rahaa Venäjän war efforttiin.

Kiitos

--Karhu