Isovanhempia ei ole kiinnostanut olla lastenlasten kanssa tekemisissä

Sou? En minäkään halua olla kaikkien sukulaisteni kanssa tekemisissä.

Surullista. Kun itsellä ollut ihanat ja lämpöiset isovanhemmat sekä omilla lapsilla myös, niin on vaikea edes kuvitella tuollaista tyhjyyttä elämässä. Isovanhemmat ovat tärkeä side edelliseen sukupolveen, puhumattakaan siitä rakkauden ja turvallisuuden määrästä jota heillä saa.

Olkaahan itse parempia ihmisiä. Sitokaa ne lapset niin tiukasti itseenne etteivät uskalla itsenäistyä vaan jäävät naapuritaloon asumaan. Lapsineen.

Sitten päivät oleilette heidän kodissaan lapsenne puolison mielipiteitä huomioimatta ja olette rahapussi levällään antaen hyviä lahjoja ja vanhemmille hilloa puuron päälle.

Itse en roiku lasteni perheissä, huono, huono mummo olen. Silti paljon olen lomilla lapsia pitänyt, kun teini- ikään tulevat ei mummon seura enää riitä.

Meillä sama, lapset vielä vähän nuorempia, murrosikäisiä. Isovanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneita lapsista kun olivat pieniä, eivät koskaan hoitaneet tai viettäneet aikaa lasten kanssa ilman meitä vanhempia . Käytiin perheenä joskus kylässä eikä isovanhemmat ottaneet lapsiin juurikaan kontaktia. Sitä on nyt turha ihmetellä kun tunnesidettä ei ole.

Mulla on 11-14 vuotiaita lastenlapsia ja vähän väliä pyytävät kylään ja katsomaan käsitöitä tai uutta tietokonepeliä.

Käyvät myös usein meillä oppimassa erilaisia juttuja ( ruoka, käsityö, rakennus ym)

Haluavat myös kuulla omasta nuoruudestani, joka oli varsinainen show-tapahtuma.

T. Mummi 73 v

Itse olen kyllä kiitollinen että oma äitini ei ole ollut koskaan kiinnostunut tunkemaan minun eikä lapsieni elämään, on pysynyt visusti kaukana.

Kun isä eli, minulla oli vasta vanhempi lapsistani, ja hänen kanssaan poika kyllä viihtyi ja isä hänen kanssaan. Äitini oli ja on aina ollut kylmä kala, jopa vihamielinen, ja varsinkin kun tyttö syntyi se korostui entisestään. Isä oli silloin jo kuollut.

Yritin käydä lasten kanssa tapaamassa heidän isoäitiään, mutta poikaa ei kiinnostanut ja tyttö pelkäsi.  Vaistosi että tuo ihminen vihaa ja inhoaa häntä. 

Lopetimme vierailun eikä häntä kiinnostanut tehdä vastavierailua (luojan kiitos.)  Loppuvuodet hänen elämästään olimme varsin etäisiä,  eikä kukaan meistä kaivannut muuta.

Kuoli sitten hoitamattoman diabeteksen komplikaatioihin.

Ei ne kaikki isoäidit ole pullantuoksuisia herttaisia ja hymyileviä.  Meillä ei ollut, eikä ollut omille lapsilleenkaan. Onneksi isästäni jäi hyvä muisto pojalle ainakin, tyttö ei häntä ehtinyt tuntea.

Se tässä harmittaa kun menettivät monta vuotta lasten ollessa pieniä. Toki on välimatkaa ja mökinkin rakensivat 500km päähän jotta ei vahingossakaan käydä kylässä ex-tempore :D

Meillä ei käynyt tuuri isovanhempikorttien jaossa mutta tässä voi itse vaan oppia jos saa joskus lapsenlapsia.

Toinen Mummu joka asui 10 vuotta naapurissa, ei ikinä vienyt lapsia edes leikkipuistoon pitääkö minunkaan kiinnostua hänen asioistaan/voinnistaan kun vanhenee. On siis anoppi kyseessä. Nyt välimatkaa on 10km.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se tässä harmittaa kun menettivät monta vuotta lasten ollessa pieniä. Toki on välimatkaa ja mökinkin rakensivat 500km päähän jotta ei vahingossakaan käydä kylässä ex-tempore :D

Meillä ei käynyt tuuri isovanhempikorttien jaossa mutta tässä voi itse vaan oppia jos saa joskus lapsenlapsia.

Toinen Mummu joka asui 10 vuotta naapurissa, ei ikinä vienyt lapsia edes leikkipuistoon pitääkö minunkaan kiinnostua hänen asioistaan/voinnistaan kun vanhenee. On siis anoppi kyseessä. Nyt välimatkaa on 10km.

Ap

Ei sinulla ole mitään velvollisuutta anopistasi huolehtia eikä sekaantua ollenkaan hänen asioihinsa. Huolehdit vain omista vanhemmistasi jos haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Se tässä harmittaa kun menettivät monta vuotta lasten ollessa pieniä. Toki on välimatkaa ja mökinkin rakensivat 500km päähän jotta ei vahingossakaan käydä kylässä ex-tempore :D

Meillä ei käynyt tuuri isovanhempikorttien jaossa mutta tässä voi itse vaan oppia jos saa joskus lapsenlapsia.

Toinen Mummu joka asui 10 vuotta naapurissa, ei ikinä vienyt lapsia edes leikkipuistoon pitääkö minunkaan kiinnostua hänen asioistaan/voinnistaan kun vanhenee. On siis anoppi kyseessä. Nyt välimatkaa on 10km.

Ap

Anna anopin olla rauhassa. Vai etkö voi kun on mielen päällä joka hetki vaikka on teistä erossa pysynyt?

Vierailija kirjoitti:

Se tässä harmittaa kun menettivät monta vuotta lasten ollessa pieniä. Toki on välimatkaa ja mökinkin rakensivat 500km päähän jotta ei vahingossakaan käydä kylässä ex-tempore :D

Meillä ei käynyt tuuri isovanhempikorttien jaossa mutta tässä voi itse vaan oppia jos saa joskus lapsenlapsia.

Toinen Mummu joka asui 10 vuotta naapurissa, ei ikinä vienyt lapsia edes leikkipuistoon pitääkö minunkaan kiinnostua hänen asioistaan/voinnistaan kun vanhenee. On siis anoppi kyseessä. Nyt välimatkaa on 10km.

Ap

Ja ihan oot yrittänyt itsekin olla aktiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11-14 vuotiaita lastenlapsia ja vähän väliä pyytävät kylään ja katsomaan käsitöitä tai uutta tietokonepeliä.

Käyvät myös usein meillä oppimassa erilaisia juttuja ( ruoka, käsityö, rakennus ym)

Haluavat myös kuulla omasta nuoruudestani, joka oli varsinainen show-tapahtuma.

T. Mummi 73 v

Sinulla on kohteliaita ja mukavia lapsenlapsia, mutta älä teeskentele itsellesi, että nuoruutesi tapahtumat loputtomasti nuorisoa kiinnostavaisivat. Itsekin kuuntelin mummoni tarinoita sodasta ja nuoruudestaan tuntikausia kerrallaan, mutta tein niin lähinnä siksi, että mummo oli minulle tärkeä ja halusin olla kohtelias.

Valitettavasti vaikka jotkut ovat omia lapsia tehneet niin eivät ne välttämättä tykkää lapsista tai eivät jaksa.

Minä väsyin heti sisaruksen lapsiperheessä. Se meteli väsytti eniten, toinen se passaaminen, siivoominen, ruuanlaitto. Ehkä jotkut isovanhemmat ovat siitä saaneet aikanaan ihan tarpeekseen ettei kaipaa enää ollenkaan. Minä kyllä pystyn ymmärtämään. 

Toisessa ketjussa valitettiin, kun mummo tuo vanhoja nyppyisiä ja polvesta kuluneita lastenvaatteita lapsille riesaksi asti.  Koskaan ei ole hyvä.

Kenties isovanhemmat oli vielä töissä kun lapset oli pienempiä? Isovanhemmillakin on kotihommia, kenties kuntoilevat, hoitivat ehkä myös vanhempiaan silloin yms? Kutsuitteko te heitä kylään, olitteko itse yhteyttä muuten kuin lapsenhoitoasioissa?

Lastenhoitoapua ei olla koskaan pyydetty heiltä. Ja kotiimme on aina saanut tulla. Se ei ole ollut ongelma vaan se että he eivät ole oma-aloitteisesti ottaneet kontaktia näihin jo lähes aikuisiin lapsenlapsiin. Ja nyt he ovat sen tajunneet, että alkaa olla myöhäistä. Asuvat satojen kilometrien päässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11-14 vuotiaita lastenlapsia ja vähän väliä pyytävät kylään ja katsomaan käsitöitä tai uutta tietokonepeliä.

Käyvät myös usein meillä oppimassa erilaisia juttuja ( ruoka, käsityö, rakennus ym)

Haluavat myös kuulla omasta nuoruudestani, joka oli varsinainen show-tapahtuma.

T. Mummi 73 v

Sinulla on kohteliaita ja mukavia lapsenlapsia, mutta älä teeskentele itsellesi, että nuoruutesi tapahtumat loputtomasti nuorisoa kiinnostavaisivat. Itsekin kuuntelin mummoni tarinoita sodasta ja nuoruudestaan tuntikausia kerrallaan, mutta tein niin lähinnä siksi, että mummo oli minulle tärkeä ja halusin olla kohtelias.

Kuule en todellakaan teeskentele mitään ja mitään en kerro jos eivät kysy.

Tuskin niitä tapahtumia loputtomiin riittääkään😅

Tuskin tulevat ihan väkisn meille ja mökille pitkiksi ajoiksi vain kohteliaisuudesta.

Kyllä heillä ihan runsaasti on tekemistä, koska tekevät muutakin kuin puhelimen tuijottamista.🤔

Koskaan ei ole hyvä ja vanhemmilla on usein kauheasti vaatimuksia isovanhemmille.

Pitää osata tarkasti noudattaa heidän kasvatussuunnitelmaansa ruokavaliosta lähtien. Ole siinä sitten rento ja hyväntuulinen mummeli, kun koko ajan takoo takaraivossa, että pieleen menee tämäkin yritys.  Etäisyys ja töissäkäynti rajoittavat myös yhteydenpitoa. Oman lapsenkaan kotiin ei voi tai halua aina tunkea. Jotkut ovat ratkaisseet pulman niin, että hankkivat kakkosasunnon lapsen läheltä. Tämä ei vaan ole kaikkien ulottuvilla oleva vaihtoehto.

Kiitän onneani, että oma miniä sulkee silmänsä mun ainoan lapsenlapsen lellimiseltä, pitää suhdetta tärkeämpänä. Ja toistaiseksi se on pelannut hyvin, tulee vielä 16 v. itse halaamaan aina nähdessämme ja höpöttää niitä näitä omia juttujaan. 

Eli olen sitä mieltä, että vanhemmat itse pilaavat useimmiten sen suhteen, ei isovanhemmat, jotka kunnioittavat vanhempien sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa valitettiin, kun mummo tuo vanhoja nyppyisiä ja polvesta kuluneita lastenvaatteita lapsille riesaksi asti.  Koskaan ei ole hyvä.

Ja siihen väliinhän ei mahdu muita vaihtoehtoja? Suurimmalla osalla varmaan ihan hyvä. He eivät ymmärrettävästi täällä valita.

Minun vanhemmat ja miehen vanhemmat olivat työelämässä lasteni ollessa pieniä, joten eivät hirveästi tehneet lasten kanssa mitään eikä tarvinnutkaan, riitti että käytiin silloin tällöin kyläilemässä. En minäkään ole mummoloissa lapsuudessa käynyt kuin kylässä, asuivat kerrostalossa. Siihen aikaan eli 70- luvulla ei ollut itsestään selvää että isovanhemmat hoitaa lastenlapsia, sama oli kavereilla kävivät kylässä eivät jääneet sinne sen pidemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ole hyvä ja vanhemmilla on usein kauheasti vaatimuksia isovanhemmille.

Pitää osata tarkasti noudattaa heidän kasvatussuunnitelmaansa ruokavaliosta lähtien. Ole siinä sitten rento ja hyväntuulinen mummeli, kun koko ajan takoo takaraivossa, että pieleen menee tämäkin yritys.  Etäisyys ja töissäkäynti rajoittavat myös yhteydenpitoa. Oman lapsenkaan kotiin ei voi tai halua aina tunkea. Jotkut ovat ratkaisseet pulman niin, että hankkivat kakkosasunnon lapsen läheltä. Tämä ei vaan ole kaikkien ulottuvilla oleva vaihtoehto.

Kiitän onneani, että oma miniä sulkee silmänsä mun ainoan lapsenlapsen lellimiseltä, pitää suhdetta tärkeämpänä. Ja toistaiseksi se on pelannut hyvin, tulee vielä 16 v. itse halaamaan aina nähdessämme ja höpöttää niitä näitä omia juttujaan. 

Eli olen sitä mieltä, että vanhemmat itse pilaavat useimmiten sen suhteen, ei isovanhemmat, jotka kunnioittavat vanhempien sääntöjä.

Olisin ollut kyllä tyytyväinen edes jonkinlaiseen yhteydenpitoon. En ole vaatinut mitään koskaan heiltä, meillä on ihan rento kasvatustyyli ollut ja kaksi järkevää nuorta lentää kohta maailmalle. Ja tuo välimatka on vaan tekosyy. Oli skypet kun lapset oli pieniä jne. Ja nyt videopuhelut mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja heidän on turha itkeä kun joku pieni asia on heiltä jäänyt tekemättä. Se suhteen luominen lapsenlapsiin.

Ap