!!!JOULUNPALLOJEN LA-SU!!!

En oikein tiedä, pitäisikö toivoa, että hänellä nyt olisi aihetta jäädä sairaalaan vai pitäisikö vielä toivoa, että käännyttävät takaisin. :-) No, jos viikkoja on jo yli 37, eiköhän sitä olla ihan turvallisilla vesillä.



Itse sanoin tässä muutama kuukausi sitten esikoisen saaneelle ystävälleni, että toisella kertaa vauvan tulo on jotenkin konkreettisempaa. Ja pah! Vaikka vauva myllertää välillä niin, että kylkiluut ovat lujilla, ei oikein voi täysillä käsittää, että viimeistään ensi kuussa meillä on nyytti kotona. On kyllä ihanaa tutustua sitten uuteen tulokkaaseen ja nähdä, millainen " tyyppi" hän oikein on.



Nyt on iskenyt jokin kumma siivoamisvimma. Ilmeisesti pesä täytyy saada kuntoon ennen vauvan tuloa. :-) Nyt jotenkin kummasti on enemmän virtaa kuin sanotaan kuukausi sitten. Rasitus saa aikaan supistuksia, mutten osaa niistä enää välittää, kun ne ovat edelleen kivuttomia ja viikkoja on kuitenkin kasassa niin paljon. Työelämäkin tuntuu kovin kaukaiselta, kun on pitkin syksyä ollut sairaslomalla. Yhtään ei ole kyllä ollut ajanvietto-ongelmia. Esikoinenkin on ollut todella paljon kotona hoidettavana. Edelleen on suunnitelmissa pitää häntä päivähoidossa 3 pv/viikko, mutta saa nähdä, miten siinä lopulta käy. Turhan tarkkoja suunnitelmia en aio laatia, vaan katsotaan tilanteen mukaan.



Jep, ajatus tuntuu pomppivan kovasti. Niin, joku sanoi siitä, että turvaverkon puutetta korvaa se, että mies " osallistuu" paljon. Itse pidän sitä meidän kohdallamme itsestään selvänä. Voisin jopa väittää, etten olisi alkanut edes yrittää lasta, jollen olisi tietänyt, että miehestäni tulee loistava isä ja että hän kantaa kortensa kekoon. Miehen vastuun kantaminen on hieno asia, mutta joskus ihan pännii se, että sitä ihannoidaan niin kovasti, kun taas naisen tekemiset ja jaksaminen otetaan täysin " normaalina" . Mutta älkää ottako tästä itseenne, hyvä kanssasisaret. Minusta löytyy kai telaketjufeministin vikaa... :-)



Tinuri taisi kertoa, että hän on ihan rakastunut pitkänkin ajan jälkeen. Olen huomannut omalla kohdallani sen, että parisuhteeseen tulee ihan uusi, hieno ulottuvuus, kun näkee toisen ei vain miehenä, vaan myös isänä.



Iituli rv 36+



PS. HEINIÄ huhuilen minäkin! Missäs olet, kun sinusta ei kuulu mitään? Jos olet jo synnyttämässä/synnyttänyt, käyhän kertomassa uutisesi, kun kynnelle kykenet. :-)

Asiassa olen kyllä todella samaa mieltä; jotenkin naisille ja miehille on ihan eri standardit moniin juttuihin... Mua on kaveripiirissä pidetty aina femakkona, ja olen ottanut tuon kunnian omakseni. Siis mielestäni kaikki järkevät ihmiset kannattavat sukupuolten välistä tasa-arvoa eli feminismiä ;) . En itse ajattele niin, että naisten ja miesten pitäisi olla samanlaisia, ehei: eläköön se pieni (ISO!!) ero!! Silti samanarvoisia, niin kuin kaikkien ihmisten keskenään...



RauPotar! Kerro kuulumisia kun koneen äärelle pääset, peukut ovat täällä pystyssä sinua varten!!



Gallup tukiverkko. Asumme molempien synnyinseuduilla eli pääkaupunkiseudulla. Mieheni vanhemmat asuvat lähellä ja osallistuvat esikoisen elämään todella paljon. Monesti mieheni tekee aloitteen ja välillä he pyytävät tyttöä kylään ihan oma-aloitteisesti. Siskoni kanssa olen todella läheinen, olemme yhteidessä miltei joka päivä puhelimitse ja näemme 0-3 kertaa viikossa. Tänään esim. hänen esikoiseni ikäinen lapsensa on meillä koko päivän leikkikylässä... Lähellä asuvat myös mieheni sisko lapsineen ja oma toinen siskoni ja veljeni, joilla kummallakaan ei ole omia lapsia. Mutta tukiverkkoa löytyy. Vanhempani asuvat naapurimaassa, mutta käyvät usein Suomessa ja välillä ottavat tyttömme pitkäksi viikonlopuksi heille kylään. Eli voisi sanoa että loistava tukiverkko. Lisäksi vielä muutamat hyvät ystävät ja kaverit ja tutut. Jos ei ihmisiä tapaa, niin on omasta saamattomuudesta kiinni :) . Tänään juuri tätini ja serkkuni olivat meillä neljä tuntia kylässä. Olen sukurakas!



Eilen illalla oli itselläni taas pari oikein lupaavaa supistusta, mutta loppuivat sitten, harmi! Odotan jo innolla että saan pienen sylkkiin.



Kaikkea hyvää teille kanssasisaret, t. Maituliini 38+0 (vihdoin näin pitkällä!!)

..(130 km) miehen kanssa suoritettu :)) Olipas turha käynti vaan tulipa tehtyä. Kätilö oli tapaus itsessään (huoh). No mutta summa summarum: paikat auki 1cm ja kohdunkaula kasvanut 1½cm:stä 3cm:iin :o eli siis lääkäri sanoi jo kaksi vkoa sitten kaulan olevan tuo 1½ ja nyt kätilö että 3 cm.... juuh, olipa " luotettavaa" tietoa - - hmph!! Meinasivat että voin jäädä sinne odottelemaan, mutta halusin mielummin kotiin: nuo vanhemmat lapset saavat sitten kotoa kouluun lähteä. Ja takasin sairaalaan en mene ennen kun vauvan pää on jo ulkona (ei vaineskaan).



Nyt sohvalle maajusseja katsomaan :) ja kellottamaan edelleen jatkuvia suppareita.



Kuulumisiin !

minulla on ihan sama LA kuin Raupottarella ja minullakin supisteli tänään ensimmäistä kertaa ihan kunnolla ja kipeästi. Supistuksia tuli n. 10 min. välein muutaman tunnin ajan, mutta loppuivat sitten. Ainoa asento missä pystyi olemaan oli lattialla ns. sammakkoasennossa. Syvään hengittäminen ja pieni keinuttelu muuten vähän auttavat pahimaan kipuun, vaikka eivät vie sitä pois.



Hetken mies ehti vauhkoilla, että nytkö se alkoi. Minullahan todettiin viikko sitten synnytystapa-arviossa, että kohdunsuu on 1-2 cm auki ja kaulaa jäljellä saman verran. Taisivat kuitenkin olla jotain harjoitusjuttuja, mutta ensimmäistä kertaa oli ihan todellista kipua. Tällä hetkellä olo on taas ihan normaali pientä vatsanaristusta lukuunottamatta. Vähän alkoi jännittää tuleva koitos. Anteeks tällainen pelkkä omanapavuodatus, mutta pakkohan se on tulla tänne raportoimaan.



t.pikkutapiiri rv. 37+1