Isän itsetuhoisuudesta kertominen (lapselle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehty lastensuojeluilmoitus?

Öö, mitäs luulisit? Onko sinusta ok, että isä on yrittänyt itsemurhaa siten, että lapsi olisi löytänyt ruumiin jos olisi onnistunut yrityksessään?

Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta.

Niin? Niinhän tässä on tehtykin. Mitä kohtaa et ymmärrä? Lasta halutaan suojella isän itsetuhoisen käytöksen aihaeuttamilta traumoilta. Miten se voi olla jollekin jotenkin epäselvää?

No kaverini ei myöskään kertonut lapselleen isän itsemurhayrityksestä ja myöhemmin itsemurhasta. Väitti isän kuolleen sydänkohtaukseen. Yritti suojata lasta ja itseään, mutta huonosti meni. Lapsi on nyt aikuinen ja todella vihainen äidilleen edelleen tuosta, vaikka kuuli jo 20 vuotta sitten. Sanonut että oli vaikea lapsuus kun perheessä oli kriisejä ja iso salaisuus. Nykyään mt-syistä eläkkeellä hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on vain se ongelma, että kun yritetään suojella lasta, lapsi jää yksin, jos sattuu kuulemaan sivusta tähän liittyviä asioita, kun aikuiset puhuvat keskenään ja oppii samalla, ettei aikuisiin voi tuleutua ja luottaa, koska on ok salata asioita. Kaksiteräinen miekka siis myös jättää kertomatta.

Tämä. Vastaavantyyppisessä tilanteessa oli vaikea tilanne kun lähisukulainen (vaan ei isä) teki itsemurhan. Äiti poissa tolaltaan ja lapset pieniä. Päätettiin olla kertomatta kuolinsyytä ennen kuin lapset ovat riittävän isoja, sanottiin että oli sairas eikä jaksanut elää.

Lapset ovat kuitenkin älykkäitä ja osaavat päätellä jostain ohimennen kuulemastaan yhtä ja toista. Ehkä kuulivat vanhempien keskusteluja myöhään yöllä. Niinpä olivat kysyneet asiaa isovanhemmilta, jotka käänsivät asian vanhemmille.

Tämä oli juuri se mitä ei haluttu tapahtuvan. Että lapset itsekseen yön pimeinä tunteina miettivät itsemurhaa ja sen kamaluutta, eivätkä uskalla kysyä vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Justahan sä sanoit että lapsille olisi kerrottu, mutta kieltäydyit. Se olisi ollut se kriisiryhmän apu.

Siis sosiaalityön palveluntarpeen arvioijat ehdottivat että asiasta kerrottaisiin lapselle tapaamisessa joka on tarkoitus järjestää joskus myöhemmin lapsen kanssa. Ei ollut kyse mistään kriisipalaverista. En ymmärrä miksi kaikki nyt tuntuvat ajattelevan ettei lapselle kerrota mitään. Lapsi otetaan mukaan keskusteluun kyllä kunhan aikuiset ovat ensin tehneet keskenään suunnitelman siitä mitä kerrotaan. Saanko kysyä kuinka itsemurhayrityksestä kertominen auttaisi lasta? Hänelle puhutaan kyllä sairaudesta mutta mielestäni tuo tieto saisi hänet vain ajattelemaan ettei isä välitä hänestä ja pelkäämään että isä saattaa löytyä kuolleena kotoa milloin tahansa.

No koska jos lapsille kerrotaan että iskä on nyt kovin sairas ja häntä hoidetaan ja te ette nyt hetkeen tapaa jne., mutta jätetään kertomatta mikä se oikea *vaara* on, hän kehittää sen vaaran ja mielikuvan itse. Parempi se on olla todellinen kuin keksitty. Vain sillä estetään se ettei lapsi ala pelkäämään isänsä kuolemaa.

Eli mielestäsi jos lapsi saa tietää, että isä yritti heittää henkensä, niin lapsi ei pelkäisi isänsä hengen puolesta? Sittenhän se kahta kauheammin pelkää, koska kerran jo melkein onnistui. Sairaudet sen sijaan on monesti käyty läpi lastenohjelmissa yms, joten lapsi tietää mikä on kyseessä eikä pelkää kovinkaan isän hengen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Ei lapset tuollaisesta kuultuaan "tiedä", että vanhempi on uhka "vain" itselleen eikä heille. Lapset voivat helposti ajatella, että uhka koskee myös heitä itseään.

Ja koska lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, niin vanhempaan kohdistuva uhka, vaikka sen aiheuttaisi vanhempi itse (tai vielä enemmän juuri tällaisessa vaikeasti käsitettävässä ristiriitatilanteessa), on yhtä suuri pelko kuin itseen kohdistuva uhka.

Kyse on lapsesta joka on riippu ainen vanhemmistaan ja käsittää asioita sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Lapselle kerrotaan asiat ikä- ja kehitystaso huomioiden. Pieni lapsi ei edes ymmärrä kuolemaa käsitteenä. Lapselle ei valehdella, mutta sellaiset asiat, mitä lapsi ei vielä pysty ymmärtämään ja käsittelemään, jätetään kertomatta. Ap on toiminut täysin oikein. Lapsi ymmärtää sen, että isä on sairas, eikä siksi voi nyt lapsia tavata. Lapselle kerrotaan tietysti myös se, että isä saa nyt apua ja hoitoa, ja hänestä pidetään huolta. Lisäksi kerrotaan, mitä mahdollisia muutoksia tilanne lapsen arjessa aiheuttaa. Onko lapsi nyt kokonaan äidin luona? Hoitavatko esimerkiksi isovanhemmat nyt lasta tavallista enemmän? Lapsen kannalta parasta on, että arki jatkuu mahdollisimman ennallaan. Aikuisten hätääntyminen ja epävarmuus aiheuttaa helposti turvattomuutta lapsessa, joka on täysin riippuvainen aikuisista.

Vierailija kirjoitti:

No kaverini ei myöskään kertonut lapselleen isän itsemurhayrityksestä ja myöhemmin itsemurhasta. Väitti isän kuolleen sydänkohtaukseen. Yritti suojata lasta ja itseään, mutta huonosti meni. Lapsi on nyt aikuinen ja todella vihainen äidilleen edelleen tuosta, vaikka kuuli jo 20 vuotta sitten. Sanonut että oli vaikea lapsuus kun perheessä oli kriisejä ja iso salaisuus. Nykyään mt-syistä eläkkeellä hänkin.

Ja jos taas olisi kuullut niin olisi voinut itsekkin tehdä saman tempun. Ei se lapsuus olisi paremmaksikaan muuttunut vaikka olisi tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Ei lapset tuollaisesta kuultuaan "tiedä", että vanhempi on uhka "vain" itselleen eikä heille. Lapset voivat helposti ajatella, että uhka koskee myös heitä itseään.

Ja koska lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, niin vanhempaan kohdistuva uhka, vaikka sen aiheuttaisi vanhempi itse (tai vielä enemmän juuri tällaisessa vaikeasti käsitettävässä ristiriitatilanteessa), on yhtä suuri pelko kuin itseen kohdistuva uhka.

Kyse on lapsesta joka on riippu ainen vanhemmistaan ja käsittää asioita sitä kautta.

No ei tiedä silloinkaan, jos sitä ei ääneen sanota. Ei tietenkään lapselle sanota että isä yritti tappaa itsensä, kiitos hei. Jokatapauksessa lapsille kerrotaan asiasta, miksi olisi parempi kertoa vain puolitotuus? Mihin tämä perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Justahan sä sanoit että lapsille olisi kerrottu, mutta kieltäydyit. Se olisi ollut se kriisiryhmän apu.

Siis sosiaalityön palveluntarpeen arvioijat ehdottivat että asiasta kerrottaisiin lapselle tapaamisessa joka on tarkoitus järjestää joskus myöhemmin lapsen kanssa. Ei ollut kyse mistään kriisipalaverista. En ymmärrä miksi kaikki nyt tuntuvat ajattelevan ettei lapselle kerrota mitään. Lapsi otetaan mukaan keskusteluun kyllä kunhan aikuiset ovat ensin tehneet keskenään suunnitelman siitä mitä kerrotaan. Saanko kysyä kuinka itsemurhayrityksestä kertominen auttaisi lasta? Hänelle puhutaan kyllä sairaudesta mutta mielestäni tuo tieto saisi hänet vain ajattelemaan ettei isä välitä hänestä ja pelkäämään että isä saattaa löytyä kuolleena kotoa milloin tahansa.

No koska jos lapsille kerrotaan että iskä on nyt kovin sairas ja häntä hoidetaan ja te ette nyt hetkeen tapaa jne., mutta jätetään kertomatta mikä se oikea *vaara* on, hän kehittää sen vaaran ja mielikuvan itse. Parempi se on olla todellinen kuin keksitty. Vain sillä estetään se ettei lapsi ala pelkäämään isänsä kuolemaa.

Eli mielestäsi jos lapsi saa tietää, että isä yritti heittää henkensä, niin lapsi ei pelkäisi isänsä hengen puolesta? Sittenhän se kahta kauheammin pelkää, koska kerran jo melkein onnistui. Sairaudet sen sijaan on monesti käyty läpi lastenohjelmissa yms, joten lapsi tietää mikä on kyseessä eikä pelkää kovinkaan isän hengen puolesta.

Voi kertoa, että kun on sairas niin käy lääkärissä ja lääkärit hoitaa.

Tämä on lapselle käsitettävissä ja tässä on toivoa mukana (eikä pelkkää käsityskyvyn ylittävää toivottomuutta ja pelkoa, mitkä olisi koko asian kertomisessa mukana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Ei lapset tuollaisesta kuultuaan "tiedä", että vanhempi on uhka "vain" itselleen eikä heille. Lapset voivat helposti ajatella, että uhka koskee myös heitä itseään.

Ja koska lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, niin vanhempaan kohdistuva uhka, vaikka sen aiheuttaisi vanhempi itse (tai vielä enemmän juuri tällaisessa vaikeasti käsitettävässä ristiriitatilanteessa), on yhtä suuri pelko kuin itseen kohdistuva uhka.

Kyse on lapsesta joka on riippu ainen vanhemmistaan ja käsittää asioita sitä kautta.

No ei tiedä silloinkaan, jos sitä ei ääneen sanota. Ei tietenkään lapselle sanota että isä yritti tappaa itsensä, kiitos hei. Jokatapauksessa lapsille kerrotaan asiasta, miksi olisi parempi kertoa vain puolitotuus? Mihin tämä perustuu?

Tämä perustuu lapsista ja lasten hyvinvoinnista välittämiseen ja siihen, että lapset saavat elää lapsuuttaan, eikä heidän päälleen kaadeta heidän ikätasolleen liian vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Lapselle kerrotaan asiat ikä- ja kehitystaso huomioiden. Pieni lapsi ei edes ymmärrä kuolemaa käsitteenä. Lapselle ei valehdella, mutta sellaiset asiat, mitä lapsi ei vielä pysty ymmärtämään ja käsittelemään, jätetään kertomatta. Ap on toiminut täysin oikein. Lapsi ymmärtää sen, että isä on sairas, eikä siksi voi nyt lapsia tavata. Lapselle kerrotaan tietysti myös se, että isä saa nyt apua ja hoitoa, ja hänestä pidetään huolta. Lisäksi kerrotaan, mitä mahdollisia muutoksia tilanne lapsen arjessa aiheuttaa. Onko lapsi nyt kokonaan äidin luona? Hoitavatko esimerkiksi isovanhemmat nyt lasta tavallista enemmän? Lapsen kannalta parasta on, että arki jatkuu mahdollisimman ennallaan. Aikuisten hätääntyminen ja epävarmuus aiheuttaa helposti turvattomuutta lapsessa, joka on täysin riippuvainen aikuisista.

Nuo ovat sopivia ja lapsen huomioivia neuvoja tilanteeseen.

Pelkkä mies, mitä sillä on väliä.

Lapselle voi kertoa kuinka iskä karkasi toisen naisen matkaan eikä halua enää nähdä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Ei lapset tuollaisesta kuultuaan "tiedä", että vanhempi on uhka "vain" itselleen eikä heille. Lapset voivat helposti ajatella, että uhka koskee myös heitä itseään.

Ja koska lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, niin vanhempaan kohdistuva uhka, vaikka sen aiheuttaisi vanhempi itse (tai vielä enemmän juuri tällaisessa vaikeasti käsitettävässä ristiriitatilanteessa), on yhtä suuri pelko kuin itseen kohdistuva uhka.

Kyse on lapsesta joka on riippu ainen vanhemmistaan ja käsittää asioita sitä kautta.

No ei tiedä silloinkaan, jos sitä ei ääneen sanota. Ei tietenkään lapselle sanota että isä yritti tappaa itsensä, kiitos hei. Jokatapauksessa lapsille kerrotaan asiasta, miksi olisi parempi kertoa vain puolitotuus? Mihin tämä perustuu?

Juuri näin. Ammattilaisten ohje on kertoa ikätasoisesti totuus, valehtelamatta ja jättämättä kertomatta. Kummallista että vanhemmat tällaisissa tilanteissa ei ota ammattilaisten ohjeita vastaan vaan kuvittelevat tietävänsä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Ei tietenkään päätä, mutta miksi ei kuuntelisi ammattilaisten mielipidettä? Lapsille kyllä kerrotaan aina totuus, kertomatta jättäminen johtaa useammin katastrofiin. Jos lasten pelko on itse kehitetty, se kääntyy heidän päässään siihen että heidän pitää isäänsä ja hänen sairauttaan pelätä. Tietäessään että isä on uhka itselleen, ei heille, heidän ei tarvitse maalailla kuvaa päässään. Luuleeko ap todella ettei lapset saa tietää itsemurhayrityksestä myöhemmin?

Ei lapset tuollaisesta kuultuaan "tiedä", että vanhempi on uhka "vain" itselleen eikä heille. Lapset voivat helposti ajatella, että uhka koskee myös heitä itseään.

Ja koska lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, niin vanhempaan kohdistuva uhka, vaikka sen aiheuttaisi vanhempi itse (tai vielä enemmän juuri tällaisessa vaikeasti käsitettävässä ristiriitatilanteessa), on yhtä suuri pelko kuin itseen kohdistuva uhka.

Kyse on lapsesta joka on riippu ainen vanhemmistaan ja käsittää asioita sitä kautta.

No ei tiedä silloinkaan, jos sitä ei ääneen sanota. Ei tietenkään lapselle sanota että isä yritti tappaa itsensä, kiitos hei. Jokatapauksessa lapsille kerrotaan asiasta, miksi olisi parempi kertoa vain puolitotuus? Mihin tämä perustuu?

Tämä perustuu lapsista ja lasten hyvinvoinnista välittämiseen ja siihen, että lapset saavat elää lapsuuttaan, eikä heidän päälleen kaadeta heidän ikätasolleen liian vaikeita asioita.

Eihän sitä tarvitse mitenkään kaataa lapsen päälle. Asiallisesti kerrotaan, kerrotaan myös että isä saa apua. Tämä on tyypillistä vauvapalstailua, on mukamas ainoastaan joko yksi ääripää tai sitten toinen.

Jos lapsella on se käsitys, että äidillä on oma tilanne hanskassa, niin tilanne on hänelle turvallinen. Vanhemmat ovat eronneet ja äidin kanssa elettyyn arkeen ei isän arki ulotu. Ei ole mitään erityistä syytä olla kertomatta.

Kertomatta jättäminen voi rapauttaa lapsen ja äidin suhdetta ja lapsen turvallisuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on suojella nyt lasta, ei miestä. Et voi uhrata lapsen hyvinvointia yrittäessäsi auttaa miestä. Lasta ei pidä kuormittaa aikuisten asioilla ja asioista puhutaan ikätasoisesti. Ei kerrota, että isä yritti tappaa itsensä.

Itse eroaisin miehestä, joka on niin itsetuhoinen, että lapsi voi löytää isänsä kuolleena.

Et voi olla tosissasi. Eroko tässä auttaisi? Jättäisit sariaan puolisosi yksin. Silloin hän vasta saattaisikin onnistua yrityksessään, ja lapsi voisi silti löytää isänsä kuolleena. Vai tarkoitatko ettei lapsi saa eron jälkeen tavata isäänsä? Toivottavasti sinulla itselläsi ei ole perhettä.

Ei lasta voi yksin lähettää tapaamaan isää, jos isä itse aktiivisesti tavoittelee tilaa, jossa lapsi hänet löytää kuolleena. Valvotut tapaamiset tms.

Lapsen etu menee isän edun edelle.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

No kaverini ei myöskään kertonut lapselleen isän itsemurhayrityksestä ja myöhemmin itsemurhasta. Väitti isän kuolleen sydänkohtaukseen. Yritti suojata lasta ja itseään, mutta huonosti meni. Lapsi on nyt aikuinen ja todella vihainen äidilleen edelleen tuosta, vaikka kuuli jo 20 vuotta sitten. Sanonut että oli vaikea lapsuus kun perheessä oli kriisejä ja iso salaisuus. Nykyään mt-syistä eläkkeellä hänkin.

Perus loisia.    Jos on suvussa mt ongelmia ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.

Mä en kyllä tajua vieläkään miksi lasu, jos lapsella on edes toinen vanhempi. Ihan hölmöä?

Lapselle voi hakea tukea koulupsykologilta yms. Lasu on ihan älytön.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä tajua vieläkään miksi lasu, jos lapsella on edes toinen vanhempi. Ihan hölmöä?

Ehkä se on hyvä tällaisessa avioerotilanteessa, jossa lapsi tapaa isäänsä jonkun sovitun aikataulun mukaisesti. Jos esimerkiksi isä ei ole toipunut mutta vaatii lasta sopimuksen mukaan luokseen, äidin olisi kai pakko periaatteessa toimittaa lasta isälleen. Ehkä lasu signaloi viranomaisille että tilanne on muuttunut.

Näin arvelen ja toivon. Muuten olisi kummallista.