Isän itsetuhoisuudesta kertominen (lapselle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Lapsi ei voi ottaa sellaista taakkaa kantaakseen, itkeäkseen ja miettiäkseen. On liian pieni käsittelemään asioita, teininäkin se on vaikeaa. Katso sitten kun lapsi on 30v uudelleen asiaa. Eroa isästä pakenemalla takavasemmalle tai asu erillään, jos yrittää uudelleen ja lapsi löytää? Itsetuhoinen voi myös joskus tappaa perheensä, vaikkei ehkä teillä, mutta koskaan ei tiedä miten paha tilanne on. Suojaa lapsesi nyt. Toivotaan ettei tilanne ole niin paha kun tässä arvioi, mutta ei tuo miehen tila ohi mene pitkään aikaan, jos on taipumus tuohon. Ehkä häntä väsyttää myös lapsiarki.

Älä eroa. Sitten tuo vielä toteuttaa aikeensa vielä varmemmin ja asia on lapselle entistäkin pahempi.

Onhan se lapsen kannalta pahempi, jos eroaminen aiheuttaa varmemmin kuoleman. Siltä nyt ainakin traumat jää.

Ja onhan lapsi taatusti huomannut isänsä mielentilan. Olisi alati huolissaan, jos isä olisi erikseen ja entistäkin sairaampi.

Ja vielä: lapsi olisi sitten tietenkin välillä isänsä luona ja se voisi tapahtua silloin. Ilman että olet paikalla.

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja anna lapsillesi normaali elämä ilman tuollaista uhkaa.

Taas tämä vakioratkaisu. Tiedoksesi ettei itsetuhoinen ihminen ole sika. Normaali elämä on täynnä uhkia. Lapsillekin. Paitsi sinulla, joka olet onnistunut kasvattamaan täydelliset jälkeläiset.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Tässä on vain se ongelma, että kun yritetään suojella lasta, lapsi jää yksin, jos sattuu kuulemaan sivusta tähän liittyviä asioita, kun aikuiset puhuvat keskenään ja oppii samalla, ettei aikuisiin voi tuleutua ja luottaa, koska on ok salata asioita. Kaksiteräinen miekka siis myös jättää kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Justahan sä sanoit että lapsille olisi kerrottu, mutta kieltäydyit. Se olisi ollut se kriisiryhmän apu.

Miksi se jäi yritykseksi? Onko mies niin luuseri ettei onnistu edes maailman helpoimmassa asiassa?

Jätä se sika, ansaitset parempaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Lastensuojelussa eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Kunhan sanallistat asioita riittävästi lapsellesi (ikäkauden mukaisesti, eli ei tarvitse yritystä sanallistaa). Nimeä tunteita, joita sinussa on ja myös lapsessa (tai ohjaat häntä nimeämään omia tunteitaan). Otat myös vastuun omista sekalaisista tunteistasi, että ne eivät kohdistu ikävänä toimintana lapseesi. Mieti myös paikka (mummola? tms., tiedän, näitä ei paikkoja nykyisin enää ole kaikille, kun lapsettomat eivät tarjoa apuaan kovin usein). Miettisin myös asumuseroa. Tietenkin herää ajatus siitä, mitä mies tekee itselleen asumuseron koittaessa. Se ei kuitenkaan ole sinun vastuullasi (karua todeta, mutta tämä on totta), ei, vaikka kukaan syyttäisi sinua siitä. Tärkeintä on suojella ensin lastasi, mutta olet sinäkin suojelun arvoinen. Ei avio- tai avoeroa tarvitse ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Justahan sä sanoit että lapsille olisi kerrottu, mutta kieltäydyit. Se olisi ollut se kriisiryhmän apu.

Siis sosiaalityön palveluntarpeen arvioijat ehdottivat että asiasta kerrottaisiin lapselle tapaamisessa joka on tarkoitus järjestää joskus myöhemmin lapsen kanssa. Ei ollut kyse mistään kriisipalaverista. En ymmärrä miksi kaikki nyt tuntuvat ajattelevan ettei lapselle kerrota mitään. Lapsi otetaan mukaan keskusteluun kyllä kunhan aikuiset ovat ensin tehneet keskenään suunnitelman siitä mitä kerrotaan. Saanko kysyä kuinka itsemurhayrityksestä kertominen auttaisi lasta? Hänelle puhutaan kyllä sairaudesta mutta mielestäni tuo tieto saisi hänet vain ajattelemaan ettei isä välitä hänestä ja pelkäämään että isä saattaa löytyä kuolleena kotoa milloin tahansa.

Oho, luin huonosti, että ero on jo tullut. Sorry. (olen 31). Valvottuja tapaamisia isän kanssa ehdottomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Lastensuojelussa eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Kunnan tai kaupungin kriisiryhmässä on sossuja, lääkäreitä ja psykologeja. Sossu tietää kyllä miten nämä asiat tulisi hoitaa, kertomisen ja jälkipuinnin hoitaa psykologi ja lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Lastensuojelussa eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Kunnan tai kaupungin kriisiryhmässä on sossuja, lääkäreitä ja psykologeja. Sossu tietää kyllä miten nämä asiat tulisi hoitaa, kertomisen ja jälkipuinnin hoitaa psykologi ja lääkäri.

Emme ole vielä edes keskustelleet sosiaalityöntekijän kanssa. Yhteydenotto tuli sosiaaliohjaajalta ja nyt kun tarkemmin mietin niin lastensuojelupäivystyksen sosiaalityöntekijä (joka soitti minulle tiedon tapahtuneesta) sanoi että asia kannattaisi käsitellä aikuisten kesken. En tiedä sitten mitä tuolla tarkoitti mutta selvinnee tulevassa palaverissa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Mitkä ammattilaiset? Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät psykologian tai traumojen ammattilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Eronneet olemme jo vuosia sitten ja lapsi on yhteishuoltajuudessa. Nyt luonnollisesti minun kanssani siihen asti että isä on siinä kunnossa että voi lapsesta huolehtia. Lastensuojelusta olivat kertomassa itsemurhayrityksestä lapselle mutta sanoin etten halua siitä kerrottavan. Sairaalasta tehtiin siis lastensuojeluilmoitus mutta itsekin olisin todellakin tehnyt jos olisin saanut tietää jotakin muuta kautta tästä. Nyt isä saa tarvitsemaansa apua ja katsotaan mihin tilanne etenee. Lapselle kerrotaan tosiaankin sairaudesta joka tähän johti ja täältä sain nyt vahvistuksen sille ettei tuosta itsemurhayrityksestä ole järkevää kertoa.

- ap

Miksi kieltäydyit lapsille kertomisesta? Sulle on ammattilaiset sanoneet että pitäisi kertoa, mutta sä sit avn perusteella kuitenkin saat vahvistuksen ettei kannata. Outoa.

Ei ne ammattilaiset sitä päätä. Ennemminkin ovat kertomassa mukana siltä varalta, jos vanhempi muuten yksin kertoisi ja shokissaan kaataisi kaiken lapsen päälle.

Lapsi ei tee mitään sillä tiedolla. Lapselle on tärkeää voida jatkaa arkeaan. Lapselle on jo suuri suru ja iso muutos, että oma vanhempi on sairaana ja vanhemman luo ei pääse normaalisti. Siinä on tarpeeksi käsiteltävää.

Lapsi saattaa alkaa pelkäämään asian toistumista, jos siitä kertoo, lapselle tuollainen asia on aina yllätys ja järkyttävää. Aikuinen on saattanut tietää etukäteen, että ongelmia on tai ainakin tietää, että tuollaista on mahdollista tapahtua, asia ei ole yhtä suuri yllätys kuin lapselle. Lapselle se on aina kokonaan uusi asia ja järkytys.

Tuollaisesta tehdään aina lasu. Meistä tehtiin välittömästi kun menin psykoosiin tinnutuksen takia. Meillä nuorin oli 17 vuotta.

Mun lapsilla hyvä isä.

Olen kunnossa ja nuorin jo 19 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muka kriisiryhmä ole antanut tukea? Kriisiryhmän psykologi on koulutettu puhumaan nämä asiat lasten kanssa. Lasten pitää tietää missä mennään, muutoin he maalailevat itse kuvan isästään ja se ei ole useinkaan kauniimpi kuin todellinen kuva.

Ei ole tarjottu tällaista tukea. Johtunee siitä ettemme ole yhdessä ja lastensuojelun kautta vielä palveluntarpeen arviointi kesken kun on jonoa. Minulle neuvottiin kyllä puhelinnumerot joista itse saan tukea tarvittaessa.

- ap

Justahan sä sanoit että lapsille olisi kerrottu, mutta kieltäydyit. Se olisi ollut se kriisiryhmän apu.

Siis sosiaalityön palveluntarpeen arvioijat ehdottivat että asiasta kerrottaisiin lapselle tapaamisessa joka on tarkoitus järjestää joskus myöhemmin lapsen kanssa. Ei ollut kyse mistään kriisipalaverista. En ymmärrä miksi kaikki nyt tuntuvat ajattelevan ettei lapselle kerrota mitään. Lapsi otetaan mukaan keskusteluun kyllä kunhan aikuiset ovat ensin tehneet keskenään suunnitelman siitä mitä kerrotaan. Saanko kysyä kuinka itsemurhayrityksestä kertominen auttaisi lasta? Hänelle puhutaan kyllä sairaudesta mutta mielestäni tuo tieto saisi hänet vain ajattelemaan ettei isä välitä hänestä ja pelkäämään että isä saattaa löytyä kuolleena kotoa milloin tahansa.

No koska jos lapsille kerrotaan että iskä on nyt kovin sairas ja häntä hoidetaan ja te ette nyt hetkeen tapaa jne., mutta jätetään kertomatta mikä se oikea *vaara* on, hän kehittää sen vaaran ja mielikuvan itse. Parempi se on olla todellinen kuin keksitty. Vain sillä estetään se ettei lapsi ala pelkäämään isänsä kuolemaa.

Älä kerro. Tuon ikäisen ei tarvitse vielä tietää yhtään enempää kuin on pakko.