Miten suhtaudutte ihmiseen, joka ei puhu juuri mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?

Jos menet vaikka treffeille jonkun toisen kanssa ja tarkoitus on tutustua siihen toiseen niin onhan se vähän hassua jos molemmat vaan istuu ja möllöttää. Tai menet tapaamaan kumppanin perhettä ensimmäistä kertaa, mutta et puhu heille mitään.

Tietenkin, mutta sosiaalisesti kömpelöillä tai todella ujoilla on vaikeuksia näissä tilanteissa. Eikö tämä ole itsestäänselvää. Ja suomalaisissa on paljon tämmöisiä.

Aika paljon olen treffeillä käynyt, mutta ikinä ei ole tullut vastaan niin ujoa, että yhtään ei keskustelua olisi syntynyt. En usko, että edes suomalaissa on mitenkään paljon sellaisia, jotka eivät yhtään osaa keskustella. 

Aivan totta, mutta keskustelun aloitteet saattavat olla haasteellisia.

No se on sitten ihan eri asia eikä liity tähän ketjuun, jonka aiheena on puhumattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?

Jos menet vaikka treffeille jonkun toisen kanssa ja tarkoitus on tutustua siihen toiseen niin onhan se vähän hassua jos molemmat vaan istuu ja möllöttää. Tai menet tapaamaan kumppanin perhettä ensimmäistä kertaa, mutta et puhu heille mitään.

Tietenkin, mutta sosiaalisesti kömpelöillä tai todella ujoilla on vaikeuksia näissä tilanteissa. Eikö tämä ole itsestäänselvää. Ja suomalaisissa on paljon tämmöisiä.

Ymmärrän, että heillä on vaikeuksia, mutta miksi monet tässä keskustelussa eivät tunnu ymmärtävän, että ne vaikeudet ovat lähtöisin näistä puhumattomista ihmisistä itsestään eikä niistä ihmisistä, jotka keskustelevat normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?

Jos menet vaikka treffeille jonkun toisen kanssa ja tarkoitus on tutustua siihen toiseen niin onhan se vähän hassua jos molemmat vaan istuu ja möllöttää. Tai menet tapaamaan kumppanin perhettä ensimmäistä kertaa, mutta et puhu heille mitään.

Tietenkin, mutta sosiaalisesti kömpelöillä tai todella ujoilla on vaikeuksia näissä tilanteissa. Eikö tämä ole itsestäänselvää. Ja suomalaisissa on paljon tämmöisiä.

Aika paljon olen treffeillä käynyt, mutta ikinä ei ole tullut vastaan niin ujoa, että yhtään ei keskustelua olisi syntynyt. En usko, että edes suomalaissa on mitenkään paljon sellaisia, jotka eivät yhtään osaa keskustella. 

Aivan totta, mutta keskustelun aloitteet saattavat olla haasteellisia.

Niin? Jokainen selvittää omat haasteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia. 

Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia. 

Koska terveelle ihmiselle elämä ei ole sitä, että istutaan vain hiljaa sanomatta mitään. Ei tule monestakaan asiasta yhtään mitään, jos ei saa suutaan auki. 

Terve ihminen on sinut itsensä kanssa eikä välitä stereotypioista tai muiden asettamista normeista. Jos on hiljaa niin sitten on. Sama se mitä siitä muut on mieltä. Täytyy yrittää vain löytää saman henkisiä ihmisiä.

No eikös tuossa juuri puhuttu siitä, että löytää samanhenkisiä ihmisiä? :D "En aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia". Minusta tuo on juurikin samanhenkisten ihmisten etsimistä, että ei hakeuduta puhumattoman seuraan, jos puhumattomuus ei ole oma juttu. 

Väitinkö jotain muuta?

Väitinkö sinun väittäneen? No en. Kerroin vain, että lainaamassasi ketjussa puhuttiin nimenomaan siitä, mitä sinä viestissäsi kerroit. 

Viestisi oli näin ollen turha.

Ei suinkaan. Sinäkin oikein kahteen kertaan vastasit siihen, joten ei se turha ollut. Ilman viestiäni olisi nämä sinunkin viestisi jääneet kirjoittamatta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia. 

Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia. 

Koska terveelle ihmiselle elämä ei ole sitä, että istutaan vain hiljaa sanomatta mitään. Ei tule monestakaan asiasta yhtään mitään, jos ei saa suutaan auki. 

Terve ihminen on sinut itsensä kanssa eikä välitä stereotypioista tai muiden asettamista normeista. Jos on hiljaa niin sitten on. Sama se mitä siitä muut on mieltä. Täytyy yrittää vain löytää saman henkisiä ihmisiä.

No eikös tuossa juuri puhuttu siitä, että löytää samanhenkisiä ihmisiä? :D "En aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia". Minusta tuo on juurikin samanhenkisten ihmisten etsimistä, että ei hakeuduta puhumattoman seuraan, jos puhumattomuus ei ole oma juttu. 

Väitinkö jotain muuta?

Väitinkö sinun väittäneen? No en. Kerroin vain, että lainaamassasi ketjussa puhuttiin nimenomaan siitä, mitä sinä viestissäsi kerroit. 

Viestisi oli näin ollen turha.

Ei suinkaan. Sinäkin oikein kahteen kertaan vastasit siihen, joten ei se turha ollut. Ilman viestiäni olisi nämä sinunkin viestisi jääneet kirjoittamatta :)

Pitäydyn edelleen kannassani. Hyvää yötä.

[q=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä. 

Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.

Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä. 

Olen eri, mutta ensimmäiseen kommenttiin vastatakseni; siinä lukee melko suppea näkökulma siitä mitä turhanpäiväisistä puhuminen voi joillekin merkitä. Eiköhän ihmiset ihan vaan pidä turhanpäiväisistä puhumista turhana ja tyhjänä, ilman että sillä olis tekemistä sen näin kokijan henkilökohtaisen elämän kanssa. Niinkö esim säästä puhuminen harvemmin antaa oikein mitään. Se on lähinnä lämpimikseen puhumista, jossa sisältö ei ole kovin informaatiorikasta tai tarkoituksellista

Monissa tilanteissa se on hyvinkin tarkoituksellista, että puhutaan säästä. Se voi olla myös informaatiorikasta. Pitää vain osata hahmottaa, että asiat, jotka eivät itsestä tunnu kiinnostavilta voivat silti olla merkityksellisiä. Itse teen myyntityötä ja small talk on keskeinen osa asiakkaan "lämmittelyprosessia", jonka kautta päästään itse asiaan eli myyntiin. Juttelemalla ensin niitä näitä voitetaan asiakkaan luottamus ja tulee vähemmän todennäköisesti välitöntä tyrmäystä, joka on aikalailla vakio, jos rupean heti "osta osta osta" linjalle. Jutustelun lomassa saan myös ongittua asiakkaalta tietoja, joita voin käyttää myyntiargumenteissa perusteluina. "Niin, tuossa kerroit, että teillä on tapana katsella elokuvia. Siinä tapauksessa suosittelisin tätä nopeampaa nettiä, jotta kuva pyörii paremmin" jne. jne. 

No tuossa sinun esimerkissä on aika selkeä asetelma, jossa on päämäärä ja tarkoitus aseteltuna, jota kohti keskustelulla edetään. Tälleen normikanssakäymisessä se säästä puhuminen voi silti vaikuttaa erittäin merkityksettömältä joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä. 

Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.

Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä. 

Olen eri, mutta ensimmäiseen kommenttiin vastatakseni; siinä lukee melko suppea näkökulma siitä mitä turhanpäiväisistä puhuminen voi joillekin merkitä. Eiköhän ihmiset ihan vaan pidä turhanpäiväisistä puhumista turhana ja tyhjänä, ilman että sillä olis tekemistä sen näin kokijan henkilökohtaisen elämän kanssa. Niinkö esim säästä puhuminen harvemmin antaa oikein mitään. Se on lähinnä lämpimikseen puhumista, jossa sisältö ei ole kovin informaatiorikasta tai tarkoituksellista

Aika monessa maassa pidetään helkkarin epäkohteliaana ja jopa törkeänä, jos aloittaa suoraan asiasta käymättä sää- yms. lätinöitä alkuun. Ei siis voi linjata, että säästä puhuminen on aina turhaa ja tyhjää. Sillä pystyy monissa kulttuureissa viestimään, että kohteliaat tavat ovat hallussa. 

Riippuu tilanteesta. Jos porukassa on muitakin, suhtaudun neutraalisti. Jos joutuu olemaan kahden ja toinen ei puhu eikä pukahda, alkaa se ärsyttämään. Ja korostettakoon, että tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti puhua.

Esimerkki ärsyttävästä puhumattomuudesta: Olin kerran työssä, jossa joutui silloin tällöin ajamaan pitkiä matkoja. Kerran jouduin taittamaan noin 500 kilometrin matkan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei juurikaan mitään puhunut. Ainoat asiat, joita hän sanoi, olivat kommentit taukopaikoista ja nekin mahdollisimman lyhyesti. Alkoi tuo puhumattomuus nyppiä oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia. 

Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia. 

Koska terveelle ihmiselle elämä ei ole sitä, että istutaan vain hiljaa sanomatta mitään. Ei tule monestakaan asiasta yhtään mitään, jos ei saa suutaan auki. 

Terve ihminen on sinut itsensä kanssa eikä välitä stereotypioista tai muiden asettamista normeista. Jos on hiljaa niin sitten on. Sama se mitä siitä muut on mieltä. Täytyy yrittää vain löytää saman henkisiä ihmisiä.

No eikös tuossa juuri puhuttu siitä, että löytää samanhenkisiä ihmisiä? :D "En aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia". Minusta tuo on juurikin samanhenkisten ihmisten etsimistä, että ei hakeuduta puhumattoman seuraan, jos puhumattomuus ei ole oma juttu. 

Väitinkö jotain muuta?

Väitinkö sinun väittäneen? No en. Kerroin vain, että lainaamassasi ketjussa puhuttiin nimenomaan siitä, mitä sinä viestissäsi kerroit. 

Viestisi oli näin ollen turha.

Ei suinkaan. Sinäkin oikein kahteen kertaan vastasit siihen, joten ei se turha ollut. Ilman viestiäni olisi nämä sinunkin viestisi jääneet kirjoittamatta :)

Pitäydyn edelleen kannassani. Hyvää yötä.

Eipä sillä ole minulle mitään merkitystä :D Mutta kiva jos tunnet, että "voitit" jotain :D

Ei tarvitse, jokainen saa olla sellainen kuin on. Mutta ei kannata ihmetellä, jos muut vaihtavat seuraa. Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

[q=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä. 

Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.

Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä. 

Olen eri, mutta ensimmäiseen kommenttiin vastatakseni; siinä lukee melko suppea näkökulma siitä mitä turhanpäiväisistä puhuminen voi joillekin merkitä. Eiköhän ihmiset ihan vaan pidä turhanpäiväisistä puhumista turhana ja tyhjänä, ilman että sillä olis tekemistä sen näin kokijan henkilökohtaisen elämän kanssa. Niinkö esim säästä puhuminen harvemmin antaa oikein mitään. Se on lähinnä lämpimikseen puhumista, jossa sisältö ei ole kovin informaatiorikasta tai tarkoituksellista

Monissa tilanteissa se on hyvinkin tarkoituksellista, että puhutaan säästä. Se voi olla myös informaatiorikasta. Pitää vain osata hahmottaa, että asiat, jotka eivät itsestä tunnu kiinnostavilta voivat silti olla merkityksellisiä. Itse teen myyntityötä ja small talk on keskeinen osa asiakkaan "lämmittelyprosessia", jonka kautta päästään itse asiaan eli myyntiin. Juttelemalla ensin niitä näitä voitetaan asiakkaan luottamus ja tulee vähemmän todennäköisesti välitöntä tyrmäystä, joka on aikalailla vakio, jos rupean heti "osta osta osta" linjalle. Jutustelun lomassa saan myös ongittua asiakkaalta tietoja, joita voin käyttää myyntiargumenteissa perusteluina. "Niin, tuossa kerroit, että teillä on tapana katsella elokuvia. Siinä tapauksessa suosittelisin tätä nopeampaa nettiä, jotta kuva pyörii paremmin" jne. jne. 

No tuossa sinun esimerkissä on aika selkeä asetelma, jossa on päämäärä ja tarkoitus aseteltuna, jota kohti keskustelulla edetään. Tälleen normikanssakäymisessä se säästä puhuminen voi silti vaikuttaa erittäin merkityksettömältä joillekin.

Voi toki, jos ei ole kykyä hahmottaa sosiaalisen kanssakäymisen kuvioita. Sellaista keskustelua ei olekaan, jossa ei ole päämäärää ja tarkoitusta. Ihan sama, onko se tarkoitus myydä laajakaista vai esim. tutustua uuteen ihmiseen tai ihan vain jutella mukavia naapurin mummolle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse, jokainen saa olla sellainen kuin on. Mutta ei kannata ihmetellä, jos muut vaihtavat seuraa. Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen.

Se on juurikin näin. Ei ole keneltäkään pois, jos joku haluaa olla hiljaa, mutta se hiljaa oleminen on samalla myös valinta vetäytyä sosiaalisesta toiminnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?

Jos menet vaikka treffeille jonkun toisen kanssa ja tarkoitus on tutustua siihen toiseen niin onhan se vähän hassua jos molemmat vaan istuu ja möllöttää. Tai menet tapaamaan kumppanin perhettä ensimmäistä kertaa, mutta et puhu heille mitään.

Tietenkin, mutta sosiaalisesti kömpelöillä tai todella ujoilla on vaikeuksia näissä tilanteissa. Eikö tämä ole itsestäänselvää. Ja suomalaisissa on paljon tämmöisiä.

Ymmärrän, että heillä on vaikeuksia, mutta miksi monet tässä keskustelussa eivät tunnu ymmärtävän, että ne vaikeudet ovat lähtöisin näistä puhumattomista ihmisistä itsestään eikä niistä ihmisistä, jotka keskustelevat normaalisti. 

Ujo ihminen on ollut syntymästään asti ujo. Ei siihen auta edes mikään ihme pilleri lääkäriltä. Masennukseen on erikseen pillerit jne. Ujo ihminen karttaa yleensä uusia tilanteita uusien ihmisten kanssa. Tuttujen ihmisten kanssa ei välttämättä ole yhtään ujo. Ujolla voi viedä vähän aikaa uusien ihmisten kanssa. Ujo on myös hyvin empaattinen ihminen. Minä antaisin ujolle vinkin, ettei edes kannata kaikkien kanssa juttusille. Kannattaa valita seuransa tarkoin. Kaikki seura ei ole ujolle ihmiselle hyväksi, sillä ujo on yleensä herkkä ihminen. Ujoa ihmistä pidetään vääränlaisesti ylpeänä ja ylimielisenä. Ujo ihminen ei ole tällainen.

Kiitoksia kaikille vastanneille. Oli mielenkiintoista lukea. En siis tahallani ole hiljaa, vaan minulla on ahdistuneisuushäiriö, joka vaikeuttaa ihmisten kanssa olemista. Olen koettanut etsiä apua tähän ongelmaan ammattiauttajilta, mutta ei minua ole osattu auttaa. Sanotaan vaan, että minun pitäisi siedättää itseäni ja vain mennä sosiaalisiin tilanteisiin. No, sitten kun menen, niin ahdistuksen takia käyttäydyn oudosti, ja saan siitä negatiivista palautetta. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun outoja. Vai olisiko outojen puhuminen parempi asia kuin tuppisuuna oleminen? T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä. 

Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.

Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä. 

Olen eri, mutta ensimmäiseen kommenttiin vastatakseni; siinä lukee melko suppea näkökulma siitä mitä turhanpäiväisistä puhuminen voi joillekin merkitä. Eiköhän ihmiset ihan vaan pidä turhanpäiväisistä puhumista turhana ja tyhjänä, ilman että sillä olis tekemistä sen näin kokijan henkilökohtaisen elämän kanssa. Niinkö esim säästä puhuminen harvemmin antaa oikein mitään. Se on lähinnä lämpimikseen puhumista, jossa sisältö ei ole kovin informaatiorikasta tai tarkoituksellista

Aika monessa maassa pidetään helkkarin epäkohteliaana ja jopa törkeänä, jos aloittaa suoraan asiasta käymättä sää- yms. lätinöitä alkuun. Ei siis voi linjata, että säästä puhuminen on aina turhaa ja tyhjää. Sillä pystyy monissa kulttuureissa viestimään, että kohteliaat tavat ovat hallussa. 

Onko jossain sitten mielestäsi linjattu, että säästä puhuminen olisi aina turhaa ja tyhjää? Ja lisäks se, että jossain pidetään epäkohteliaana jos ei puhuta lämpimikseen ennen todellista pointtia, ei sulje pois sitä näkemystä, jonka mukaan se lämpimikseen puhuminen olis turhaa ja tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?

Jos menet vaikka treffeille jonkun toisen kanssa ja tarkoitus on tutustua siihen toiseen niin onhan se vähän hassua jos molemmat vaan istuu ja möllöttää. Tai menet tapaamaan kumppanin perhettä ensimmäistä kertaa, mutta et puhu heille mitään.

Tietenkin, mutta sosiaalisesti kömpelöillä tai todella ujoilla on vaikeuksia näissä tilanteissa. Eikö tämä ole itsestäänselvää. Ja suomalaisissa on paljon tämmöisiä.

Ymmärrän, että heillä on vaikeuksia, mutta miksi monet tässä keskustelussa eivät tunnu ymmärtävän, että ne vaikeudet ovat lähtöisin näistä puhumattomista ihmisistä itsestään eikä niistä ihmisistä, jotka keskustelevat normaalisti. 

Ujo ihminen on ollut syntymästään asti ujo. Ei siihen auta edes mikään ihme pilleri lääkäriltä. Masennukseen on erikseen pillerit jne. Ujo ihminen karttaa yleensä uusia tilanteita uusien ihmisten kanssa. Tuttujen ihmisten kanssa ei välttämättä ole yhtään ujo. Ujolla voi viedä vähän aikaa uusien ihmisten kanssa. Ujo on myös hyvin empaattinen ihminen. Minä antaisin ujolle vinkin, ettei edes kannata kaikkien kanssa juttusille. Kannattaa valita seuransa tarkoin. Kaikki seura ei ole ujolle ihmiselle hyväksi, sillä ujo on yleensä herkkä ihminen. Ujoa ihmistä pidetään vääränlaisesti ylpeänä ja ylimielisenä. Ujo ihminen ei ole tällainen.

Ujoudesta voi päästä eroon altistamalla itseään sosiaallisille tilanteille. Useimmat ujot eivät vain näin tee, koska se tarkoittaa että pitää poistua sieltä omalta mukavuusaluuelta ja tehdä jotain mikä pelottaa. 

T. Entinen ujo

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille vastanneille. Oli mielenkiintoista lukea. En siis tahallani ole hiljaa, vaan minulla on ahdistuneisuushäiriö, joka vaikeuttaa ihmisten kanssa olemista. Olen koettanut etsiä apua tähän ongelmaan ammattiauttajilta, mutta ei minua ole osattu auttaa. Sanotaan vaan, että minun pitäisi siedättää itseäni ja vain mennä sosiaalisiin tilanteisiin. No, sitten kun menen, niin ahdistuksen takia käyttäydyn oudosti, ja saan siitä negatiivista palautetta. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun outoja. Vai olisiko outojen puhuminen parempi asia kuin tuppisuuna oleminen? T. ap

Riippuu toki kuinka hurjia outojen puhumisia saattaa tapahtua. Mutta ei sellaiset vähän höpsöt tai oudot puheet oo huono asia, tai muutenkaan vakava virhe tai sellainen hurjan välteltävä asia. Keskustelut on kuitenkin vain keskustelua, ei niitä tarvi pitää suurena ja vakavana asiana.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille vastanneille. Oli mielenkiintoista lukea. En siis tahallani ole hiljaa, vaan minulla on ahdistuneisuushäiriö, joka vaikeuttaa ihmisten kanssa olemista. Olen koettanut etsiä apua tähän ongelmaan ammattiauttajilta, mutta ei minua ole osattu auttaa. Sanotaan vaan, että minun pitäisi siedättää itseäni ja vain mennä sosiaalisiin tilanteisiin. No, sitten kun menen, niin ahdistuksen takia käyttäydyn oudosti, ja saan siitä negatiivista palautetta. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun outoja. Vai olisiko outojen puhuminen parempi asia kuin tuppisuuna oleminen? T. ap

Harjoittele ja mieti etukäteen jotain juttuja mitä voit jutella siellä sosiaalisessa tilanteessa. Voit kysellä esim. suosituksia ravintoloista/kirjoista/leffoista

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille vastanneille. Oli mielenkiintoista lukea. En siis tahallani ole hiljaa, vaan minulla on ahdistuneisuushäiriö, joka vaikeuttaa ihmisten kanssa olemista. Olen koettanut etsiä apua tähän ongelmaan ammattiauttajilta, mutta ei minua ole osattu auttaa. Sanotaan vaan, että minun pitäisi siedättää itseäni ja vain mennä sosiaalisiin tilanteisiin. No, sitten kun menen, niin ahdistuksen takia käyttäydyn oudosti, ja saan siitä negatiivista palautetta. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun outoja. Vai olisiko outojen puhuminen parempi asia kuin tuppisuuna oleminen? T. ap

Yritä etsiä ns. avainsanoja mistä keskustelijat haluaa keskustella. Ettei aina tartte puhua outoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä. 

Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.

Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä. 

Olen eri, mutta ensimmäiseen kommenttiin vastatakseni; siinä lukee melko suppea näkökulma siitä mitä turhanpäiväisistä puhuminen voi joillekin merkitä. Eiköhän ihmiset ihan vaan pidä turhanpäiväisistä puhumista turhana ja tyhjänä, ilman että sillä olis tekemistä sen näin kokijan henkilökohtaisen elämän kanssa. Niinkö esim säästä puhuminen harvemmin antaa oikein mitään. Se on lähinnä lämpimikseen puhumista, jossa sisältö ei ole kovin informaatiorikasta tai tarkoituksellista

Monissa tilanteissa se on hyvinkin tarkoituksellista, että puhutaan säästä. Se voi olla myös informaatiorikasta. Pitää vain osata hahmottaa, että asiat, jotka eivät itsestä tunnu kiinnostavilta voivat silti olla merkityksellisiä. Itse teen myyntityötä ja small talk on keskeinen osa asiakkaan "lämmittelyprosessia", jonka kautta päästään itse asiaan eli myyntiin. Juttelemalla ensin niitä näitä voitetaan asiakkaan luottamus ja tulee vähemmän todennäköisesti välitöntä tyrmäystä, joka on aikalailla vakio, jos rupean heti "osta osta osta" linjalle. Jutustelun lomassa saan myös ongittua asiakkaalta tietoja, joita voin käyttää myyntiargumenteissa perusteluina. "Niin, tuossa kerroit, että teillä on tapana katsella elokuvia. Siinä tapauksessa suosittelisin tätä nopeampaa nettiä, jotta kuva pyörii paremmin" jne. jne. 

No tuossa sinun esimerkissä on aika selkeä asetelma, jossa on päämäärä ja tarkoitus aseteltuna, jota kohti keskustelulla edetään. Tälleen normikanssakäymisessä se säästä puhuminen voi silti vaikuttaa erittäin merkityksettömältä joillekin.

Voi toki, jos ei ole kykyä hahmottaa sosiaalisen kanssakäymisen kuvioita. Sellaista keskustelua ei olekaan, jossa ei ole päämäärää ja tarkoitusta. Ihan sama, onko se tarkoitus myydä laajakaista vai esim. tutustua uuteen ihmiseen tai ihan vain jutella mukavia naapurin mummolle. 

Voi kun olisikin aina joku päämäärä, mutta voi olla, ettei sellaista ole ollenkaan. Tiedän kokemuksesta, että aivan oikeasti voi olla tilanne, jossa henkilöllä ei ole ollenkaan intentiota toista kohtaan. Onko se sitten mainitsemaasi sosiaalisen kanssakäymisen hahmottamattomuutta, vai ihan vaan kiinnostamattomuutta tai tarpeettomuutta