Minulle tulee auttamisesta huono omatunto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

En niin. Ihan omasta puolestani tuon myönsin. Korkkia kiinni, jos tuon vertaa et tässä vaiheessa iltaa enää osaa lukea. 

No laita korkki kiinni. Itse en alkoholia käytä lainkaan.

Ap

Projisointi on alkoholistille tyypillinen defenssi. Samoin kieltäminen. 

En ole ap., mutta juurikin tuo alkoholistiksi leimaaminen on defenssi, kun ei enää keksi muutakaan puoltavaa kommenttia omalla näkökannalleen.

Ei keksi muuta puoltavaa? Noin 10 viestiä perustelin ihan asiallisesti näkemystäni. Sitten riitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule, koska autan vain kun itse haluan. Silloin tulee päin vastoin hyvä mieli, ja koen hyvän ihmisen onnea. Kokeilepa.

En halua enää auttaa ketään. Työhön kuuluu jonkin verran auttamista ja se tuntuu todella vastenmieliseltä.

Ap

Jos auttaminen kuuluu työnkuvaan, se on auttamista ja saat palkkaa siitä. Ehkä suunnittelet ammatinvaihtoa.

Muulloin päätät itse milloin autat.

Auttaminen ja hyväntekeväisyys on äärimmäisen rankkaa. Lopetin lähes kaiken hyvätekeväisyystyön ja rahallisen avun. Pohjaton suo.

Vain kodittomia kissoja autan jollain tavalla, ja toki Ukrainaan olen lahjoittanut vuonna 2022. No okei, jonkun verran autan vielä syrjäytyneitä nuoria ja asunnottomia. Tietyt hyväntekeväisyysjärjestöt olen skipannut.

Oliko se sitten farmaseutin vai proviisorin työ/ammatti?

Sinuna en ap. suostuisi auttamaan, vaan miettisin sopiiko A lääke osa lääkeeseen B vai lääkeosa C. Sieltä löytyy se vahvuutesi.

Tai sitten kristallikissasta tai hulluäidistä vai mikä se olikaan.

Mitä sille ap. vuokralaiselle kuuluu? Ja saitko jo miljoonaperintösi sijoitettua?

Yrittänyt auttaa aina kun mahdollista ihmisiä. Jäin koukkuun kun autoin joskus seksuaalista väkivaltaa kokenutta naista. Mietin vieläkin, että kuinka voi vaikka ei olla nähty vuosiin. Ei muuten käy menneisyyden ihmiset koskaan mielessä. Arvojen ympärille tuli rakennettua elämä. Siitä tulee hyvä olo, mutta joskus tuntuu että on vähän liian raskas painolasti kantaa muiden salaisuuksia. Ja huomannut, että joutunut katkaisemaan ystävyyssuhteita kun energitasot tyhjenee tapaamisten aikana. Harvinaisen kivinen tie on ollut itsellänikin elämässä ja joskus kuvitellaan omassa päässään, että mulla olisi asiat huonosti jostain syystä vaikka ikinä en valita tai mitään. Se joskus vähän hekotuttaa, mutta olen yrittänyt olla tuomitsematta oletuksista.

Ja kommentoin kyllä itsekin kavereeille joskus jotain julkkiksia rumalla tavalla jos en ymmärrä miten ihmiset joilla ei ole tippaakaan x-factoria kuvittelevat olevansa jonkun julkisuuden arvoisia. Platon mukaan julkkiksilla pitäisi olla hyveitä ja ominaisuuksia jos julkkiksiksi haluavat. Itse onneksi istu koneella normaalisti kuin joskus viikonloppuisin ja uutisetkin luen YLE:n sovelluksesta. Että ei tule vastaan ihan joka päivä uutisia jotka provosoivat :D

Nykyään arvostan itseäni niin paljon, että löydän rohkeutta vaikka tehdä jättimuutoksia elämässä. Tiedän, että pärjään aina kun en pelkää yksinäisyyttä tai vaikeita tilanteita. Muitakin upeita ominaisuuksia kuin vaan arvot, mutta olisinkohan koskaan tajunnut jos en olisi vuosia sitten saanut niin kauniita kehuja avustani? Tuskin. Mutta se oli kiva jos edes yksi ihminen kerran kehuu aidosti ja näyttää kuinka paljon arvosti seuraani... Muistin kuka olin nuorena, ja ihan eri asemassa elämässä nykyään. Olin silloin vielä sellaisien ihmisten kanssa tekemisessä jotka tarvitsivat usein henkistä tukea ja kuuntelijaa, mutta samalla alitajuisesti alensivat jollekin tasolle minut joka on olemassa vain heidän todellisuudessaan sillä levelillä. Teki todella kipeää toivottaa kaikkea hyvää elämään, ja kehuakin vielä positiivisia piirteitä lopussa... Harva kun ei ymmärrä, että ei ihmisen tarvise olla suuttunut jos katkaisee ihmisuhteita. Se on vaan totuus, että jotkut ihmiset eivät anna juurikaan takaisin, ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai vuoropuhelu luontelevaa... Tulee vähän huono "omatunto" joskus kun autan jotain joka ei ole hirveän läheinen... Henkisistä asioista inspiroivasti puhuminen tuntuu kuin Pallomasi ja Tare täyttäisivät tankkinsa energiallani, mutta onnneksi on ihmisiä jotka arvostavat sitä kuka olen ja aina halukkaita viettämään aikaa jos vain kysyy. Arvostan ja antavat ihan yhtä lailla takaisin positiivista energiaa kun ymmärtävät mitkä asiat on tärkeitä tässä maailmassa. Luojan lahjoja.

Onpa tullut ilkeitä kommentteja. Enpä olisi uskonut. En ole alkoholisti, miljonääri tai farmaseutti.

Edelleenkin koen auttamisesta huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä 🤷🏼

Ap