Minulle tulee auttamisesta huono omatunto

Ehkä on kyse odotuksista, että auttamisesta pitäisi saada joku jeejeefiilis ja se on niin jaloa. Itselleni tulee luopiofiilis kun autan muita. Eihän se ole kuin auttamista, perus jeesiä. Eikä kyse ole siitä, että odotan itse apua muilta. Vaikea selittää 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

Tavallaan ymmärrän ap:ta. Aiemmin autoin sen kummemmin miettimättä onko auttamisesta minulle hyötyä. Jossakin vaiheessa tajusin, että auttamiseni oli muuttunut itsestään selvyydeksi ja silloin, kun olisin tarvinnut apua tai neuvoa, niin eipä ollut kiinnostusta vastata pyyntöön. Asenne oli muuttunut siihen, että minun kuuluu auttaa ja edelleen auttaa vaikka kohdeltaisiin kuinka törkeästi. Viimeksi viime kesänä näin. Kohtelu oli ala-arvoista ja syksyllä oletus oli, että autan mielelläni kesän tapahtumista huolimatta. Silloin kyllä auttamisenhalu rapisee ja miettii myös sitä mitä saa pelkästään antamisen ilon sijasta. Ja kyllä edelleen mielellään autan heitä, jotka suhtautuvat ystävällisesti tai, jos kyse on työtehtävästä, mutten ole automaattiauttaja.

Täällä aiemmin kommentoitiin sitä että ap varmaan miettii meneekö parisuhteessa kaikki tasan yms. No tasapuolisuuden ajattelu ei kuulu parisuhteeseen sillä parisuhde on jo lähtökohtaisesti suhde, jossa kumpikin on vapaasta tahdostaan ja rakkaudesta seurustelukumppania kohtaan ( aivan, on muitakin syitä olla parisuhteessa, mutten nyt luettele niitä tässä), jolloin tietenkin tahtoo parasta rakkaalleen. Eikä parisuhteeseen, jossa jomman kumman intentiot toista kohtaan ovat  vähäisemmät, ole syytä jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on kyse odotuksista, että auttamisesta pitäisi saada joku jeejeefiilis ja se on niin jaloa. Itselleni tulee luopiofiilis kun autan muita. Eihän se ole kuin auttamista, perus jeesiä. Eikä kyse ole siitä, että odotan itse apua muilta. Vaikea selittää 😅

Niin, luulen että auttamisen taakka kasautuu pienelle joukolle ihmisiä. Tämä mahdollistaa sen että jotkut voivat täysin itsekkäästi, koko elämänsä ajan keskittyä pelkästään itseensä ja omien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on kyse odotuksista, että auttamisesta pitäisi saada joku jeejeefiilis ja se on niin jaloa. Itselleni tulee luopiofiilis kun autan muita. Eihän se ole kuin auttamista, perus jeesiä. Eikä kyse ole siitä, että odotan itse apua muilta. Vaikea selittää 😅

Niin, luulen että auttamisen taakka kasautuu pienelle joukolle ihmisiä. Tämä mahdollistaa sen että jotkut voivat täysin itsekkäästi, koko elämänsä ajan keskittyä pelkästään itseensä ja omien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Ap

Mikään ei estä sinua tekemästä niin. Ihmeellistä uhriutumista. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja jos haluat elää sen itsekkäänä m'lkkuna, teepä kuule niin äläkä ruikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän ap:ta. Aiemmin autoin sen kummemmin miettimättä onko auttamisesta minulle hyötyä. Jossakin vaiheessa tajusin, että auttamiseni oli muuttunut itsestään selvyydeksi ja silloin, kun olisin tarvinnut apua tai neuvoa, niin eipä ollut kiinnostusta vastata pyyntöön. Asenne oli muuttunut siihen, että minun kuuluu auttaa ja edelleen auttaa vaikka kohdeltaisiin kuinka törkeästi. Viimeksi viime kesänä näin. Kohtelu oli ala-arvoista ja syksyllä oletus oli, että autan mielelläni kesän tapahtumista huolimatta. Silloin kyllä auttamisenhalu rapisee ja miettii myös sitä mitä saa pelkästään antamisen ilon sijasta. Ja kyllä edelleen mielellään autan heitä, jotka suhtautuvat ystävällisesti tai, jos kyse on työtehtävästä, mutten ole automaattiauttaja.

Täällä aiemmin kommentoitiin sitä että ap varmaan miettii meneekö parisuhteessa kaikki tasan yms. No tasapuolisuuden ajattelu ei kuulu parisuhteeseen sillä parisuhde on jo lähtökohtaisesti suhde, jossa kumpikin on vapaasta tahdostaan ja rakkaudesta seurustelukumppania kohtaan ( aivan, on muitakin syitä olla parisuhteessa, mutten nyt luettele niitä tässä), jolloin tietenkin tahtoo parasta rakkaalleen. Eikä parisuhteeseen, jossa jomman kumman intentiot toista kohtaan ovat  vähäisemmät, ole syytä jäädä.

Ei liity parisuhteeseen, työhön, tai muuhunkaan elämän osa-alueeseen yksistään. Littyy auttamiseen kokonaisuutena. En vain enää voi tehdä sitä. Se on itseäni kohtaan väärin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän ap:ta. Aiemmin autoin sen kummemmin miettimättä onko auttamisesta minulle hyötyä. Jossakin vaiheessa tajusin, että auttamiseni oli muuttunut itsestään selvyydeksi ja silloin, kun olisin tarvinnut apua tai neuvoa, niin eipä ollut kiinnostusta vastata pyyntöön. Asenne oli muuttunut siihen, että minun kuuluu auttaa ja edelleen auttaa vaikka kohdeltaisiin kuinka törkeästi. Viimeksi viime kesänä näin. Kohtelu oli ala-arvoista ja syksyllä oletus oli, että autan mielelläni kesän tapahtumista huolimatta. Silloin kyllä auttamisenhalu rapisee ja miettii myös sitä mitä saa pelkästään antamisen ilon sijasta. Ja kyllä edelleen mielellään autan heitä, jotka suhtautuvat ystävällisesti tai, jos kyse on työtehtävästä, mutten ole automaattiauttaja.

Täällä aiemmin kommentoitiin sitä että ap varmaan miettii meneekö parisuhteessa kaikki tasan yms. No tasapuolisuuden ajattelu ei kuulu parisuhteeseen sillä parisuhde on jo lähtökohtaisesti suhde, jossa kumpikin on vapaasta tahdostaan ja rakkaudesta seurustelukumppania kohtaan ( aivan, on muitakin syitä olla parisuhteessa, mutten nyt luettele niitä tässä), jolloin tietenkin tahtoo parasta rakkaalleen. Eikä parisuhteeseen, jossa jomman kumman intentiot toista kohtaan ovat  vähäisemmät, ole syytä jäädä.

Ei liity parisuhteeseen, työhön, tai muuhunkaan elämän osa-alueeseen yksistään. Littyy auttamiseen kokonaisuutena. En vain enää voi tehdä sitä. Se on itseäni kohtaan väärin.

Ap

Se on muita kohtaan väärin, että m'lkku leikkii auttajaa, vaikka ajattelee vain omaa napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on kyse odotuksista, että auttamisesta pitäisi saada joku jeejeefiilis ja se on niin jaloa. Itselleni tulee luopiofiilis kun autan muita. Eihän se ole kuin auttamista, perus jeesiä. Eikä kyse ole siitä, että odotan itse apua muilta. Vaikea selittää 😅

Niin, luulen että auttamisen taakka kasautuu pienelle joukolle ihmisiä. Tämä mahdollistaa sen että jotkut voivat täysin itsekkäästi, koko elämänsä ajan keskittyä pelkästään itseensä ja omien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Ap

Mikään ei estä sinua tekemästä niin. Ihmeellistä uhriutumista. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja jos haluat elää sen itsekkäänä m'lkkuna, teepä kuule niin äläkä ruikuta. 

En ole vielä tähän mennessä niin elänyt niin, enkä usko että jatkossakaan niin teen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on kyse odotuksista, että auttamisesta pitäisi saada joku jeejeefiilis ja se on niin jaloa. Itselleni tulee luopiofiilis kun autan muita. Eihän se ole kuin auttamista, perus jeesiä. Eikä kyse ole siitä, että odotan itse apua muilta. Vaikea selittää 😅

Niin, luulen että auttamisen taakka kasautuu pienelle joukolle ihmisiä. Tämä mahdollistaa sen että jotkut voivat täysin itsekkäästi, koko elämänsä ajan keskittyä pelkästään itseensä ja omien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Ap

Mikään ei estä sinua tekemästä niin. Ihmeellistä uhriutumista. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja jos haluat elää sen itsekkäänä m'lkkuna, teepä kuule niin äläkä ruikuta. 

En ole vielä tähän mennessä niin elänyt niin, enkä usko että jatkossakaan niin teen.

Ap

Ai nyt se auttaminen sitten ei ollutkaan väärin sinua kohtaan. Koeta jo päättää :D

Onko siellä apteekissa taas ollut hankalia asiakkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

En niin. Ihan omasta puolestani tuon myönsin. Korkkia kiinni, jos tuon vertaa et tässä vaiheessa iltaa enää osaa lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

En niin. Ihan omasta puolestani tuon myönsin. Korkkia kiinni, jos tuon vertaa et tässä vaiheessa iltaa enää osaa lukea. 

No laita korkki kiinni. Itse en alkoholia käytä lainkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

En niin. Ihan omasta puolestani tuon myönsin. Korkkia kiinni, jos tuon vertaa et tässä vaiheessa iltaa enää osaa lukea. 

No laita korkki kiinni. Itse en alkoholia käytä lainkaan.

Ap

Projisointi on alkoholistille tyypillinen defenssi. Samoin kieltäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Onko yhdelläkään aikuisella tai sen puoleen lapsellakaan velvollisuus kertoa sisäisiä tunneanalyysejaan? Suurin osa ajatuksista ja tunteista jää sanoittamatta. Vai tahdotko edelleen kommunikaatiota, jossa kaikki sanoitetaan: "Tunnen surua, koska...", Tunnen iloa, koska..." Ja vielä töllimpää mennä kertomaan toiselle, jos ikää on yli 10-vuotta, että: Ymmärrän että, olet olet nyt vihainen, koska...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaistko nyt vähän millaisesta auttamisesta on kyse? Jos olet vaikka hoitaja tai koulunkäynnin avustaja, auttaminen on olennainen osa toimenkuvaa. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, on aika pitää lomaa tai vaihtaa alaa.

Onko vastenmielisyys uusi tunne vai onko kyse enemmän henkisestä kuormittuneisuudesta?

Yleisesti en halua auttaa ketään missään. En ole mikään avustaja, ihan akateeminen ihminen omalla alallaan. Ehkä kyse on jonkinlaisesta heräämisestä. Aika uusi tunne tämä on, mutta tullut vähitellen.

Ap

Eli kyse on puhtaasti k'sipäisyydestä. Kuvittelet akateemisuuden tarkoittavan sitä, että olet muiden yläpuolella ja siksi auttaminen ei kuulu sinulle. Suomeksi sanottuna olet m'lkku. 

Kyllä se kuuluu työnkuvaan.

Ap

No sittenhän asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Normaali ihminen ei koe vääräksi sitä, että tekee työnsä. 

Normaali ihminen kokee tunteita, kuuluivatko ne työnkuvaan tai eivät.

Tunnetaitojahan nyt markkinoidaan. Minulla on mm. tällaisia tunteita.

Ao

Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa eivät ole normaaleja. Tunnetaitoihin kuuluu tunnistaa, milloin tunne on normaali ja milloin ei. 

Olen kuitenkin tunnistanut ne tunteet. Tunnetaidot ovat kykyä tunnistaa tunteita.

Ap

Ei pelkästään. Olennainen osa tunnetaitoja on tunnistaa miksi tunne tulee, mistä se tunne kertoo ja pitääkö ko. tunteesta olla huolissaan. Esimerkiksi, jos tunnen joka kertaa vihaa, kun menen ruokakauppaan, hälytyskellot alkavat soida ja lujaa, koska eihän sellainen normaalia ole. 

Kerroin jo että uskon sen tulevan empaattisuuden vaatimuksesta, tämän tunteen. En ole siitä huolissani, koska näen sen luonnollisena jatkumona tai reaktiona elinkaareni tässä vaiheessa.

Ap

Eli sinulla ei ole tunnetaitoja, koska empatia on luonnollinen osa ihmisyyttä. Jos sitä ei pysty tuntemaan, pitää olla isosti huolissaan mielenterveydestään. 

On tunnetaitoja, koska tunnistan että en tällä hetkellä tunne lainkaan empatiaa. Tiedän mitä empatia on, sillä olin empaattinen aiemmin.

Ap

Ei ole. Sinulle on ratakiskosta väännetty, mitä tunnetaidot tarkoittavat. Sinulla ei niitä ole, koska pystyt vain tunnistamaan tunteen, mutta et analysoimaan niitä. Tunteen tunnistaminen kuuluu noin 4-vuotiaan kehitysvaiheisiin. Aikuiselta tunnetaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain se, että "nyt en tunne iloa" tms. 

Kyllä minulla on, muuten en olisi havainnut että minulta nykyään puuttuu jokin tunne, joka minulla on aiemmin aina ollut.

Ap

Hyvä on. Myönnän, että tunnetaitosi ovat 4-vuotiaan tasolla. Aikuisen tasolle on vielä pitkä matka. 

Et sinä voi myöntää asioita minun puolestani.

Ap

En niin. Ihan omasta puolestani tuon myönsin. Korkkia kiinni, jos tuon vertaa et tässä vaiheessa iltaa enää osaa lukea. 

No laita korkki kiinni. Itse en alkoholia käytä lainkaan.

Ap

Projisointi on alkoholistille tyypillinen defenssi. Samoin kieltäminen. 

En ole ap., mutta juurikin tuo alkoholistiksi leimaaminen on defenssi, kun ei enää keksi muutakaan puoltavaa kommenttia omalla näkökannalleen.