Lue keskustelun säännöt.
Lapsen järkyttävät raivonpuuskat pelottaa
27.01.2023 |
Niitä tulee tosi harvoin mutta kun sellainen tulee niin lapselta katoaa kaikki kontrolli. Se karjuu, huutaa, potkii ja heittelee tavaroita. Meillä on mennyt vuosien aikana paljon tavaroita ja ovia rikki tästä syystä. Poika on 98 prosenttia ajasta ihana ja jopa rauhallinen tapaus, mutta kun kuppi menee nurin niin sitten se menee. Viimeksi äsken poika oli niin raivoissaan että mun oli pakko lähteä hetkeksi pois ja toivoa ettei hän satuta itseään sillä aikaa. Nyt on taas kuin mitään ei olisi sattunut.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas naurettavia pätijöitä " ei saa antaa lapsen olla pomo" " ei tuollaista saa hyväksyä".
Oikeasti naurattaa siksi koska tiedän että tuollaisten kommenttien laukojat ajattelevat olevansa vaan parempia vanhempia kuin nuo muut. Voi olla että loppuisi itsestään selvyyksien lateleminen kun omassa perheessä olisi esim autistinen tai kehitysvammainen lapsi.
" Tavallisen " lapsen kasvattaminen ja vanhemmuus on lastenleikkiä sen jälkeen kun olet esim käytösoireisen autistisen lapsen kasvatustyöstä vastannut.Ei autismi tai kehitysvamma ole mikään tekosyy luistaa vanhemmuudesta ja siihen kuuluvasta kasvatusvelvoitteesta. Ne eivät myöskään ole mikään syy hyväksyä huonoa käytöstä tai antaa lapsen pomottaa. Itse asiassa autisteilla pitää monesti olla huomattavasti tarkemmat rajat kuin ns. tavallisilla lapsilla.
Mutta raivaritilanteita pitää ymmärtää toisin. Ei riitä se, että käyttäydy nyt tai. Kun se hermoromaus tulee, niin aivotkaan ei toimi. Silloin on turha sotkea hommaa enempää, se vain pahenee.
Ei tarvitse. Raivaritilanteissa toimii ihan aina se, että annettaan lapsen purkaa pahin raivo pois ja sitten katsellaan uudestaan, mitä tehdään ja mitä ei. Edes aikuinen ei muuta kuin ylly raivossaan, jos kesken pahimman kiukun joku tulee jankkaan, että nythiljaanythiljaanytloppunytloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia ootte jotka lapselle työnnätte lääkkeitä nehän sekoittaa ennestään lasten pääkoppaa ongelma on vapaakasvatuksesta, pelätään omia lapsia eikä sanota ei tai anneta mitään sääntöjä tai rajoja.
Ilmoittaudu Superkänni-ohjelmaan saat tädiltä hyvät neuvot ilmatteeks.
Ja se mikä toisen mielestä on kauhea raivokohtaus on toiselle normaalia. Esimerkkinä miesystäväni poika joka äitinsä mielestä sai kauheita raivareita ja oli hankala. Minusta pojan käytös oli normaalia tulisemman luonteen omaavan lapsen käytöstä. Oma lapseni on itsepäinen niinkuin minäkin, ja meillä on aina saanut huutaa ja raivota jos siltä tuntuu. Kaikesta pitää heti joku diagnoosi vetää, ihmiset on erilaisia, mutta nykyään kaikkien pitäisi näköjään olla lauhkeita lampaita.,
Mua ottaa päähän nämä neuvot, mitkään lässytykset eivät auta jos on umpiluupäinen lapsi. Ollaan oltu perheneuvolassa, siitä ei ole apua, varsinkaan kun lapsi on mukana, uhriutuu ja kaunistelee asioita. Tädit sitten hymistelevät ja nyökyttävät mukana ja tekevät meistä vanhemmista pahoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan tuollaiset kahlittiin seinään tai suljettiin loppuiäkseen pöpilään.
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä pikkutytöltä,
ja vanhemmat pakenevat.
Huoh.
Kurittaako meinasit? Vai miten estät lapselta vallankäytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä pikkutytöltä,
ja vanhemmat pakenevat.
Huoh.
Kurittaako meinasit? Vai miten estät lapselta vallankäytön?
Joskus on kyllä tullut mieleen että annan korvapuustin tai tukistan hiuksista mutta on jäänyt onneksi vain ajatuksen tasolle.
Meidän kokemus
Esimoinen oli rauhallinen vauva ja taapero. Kunnes noin 2v iässä alkoivat todella rajut raivoamiskohtaukset. Ja ei ne ei olleet normaalia uhmaa. Naapurin äiti jolla monta vanhempaa vilkasta poikaa katsoi suu auki hämmästyksestä kun näki kohtauksen kuinka äkkiä se alkoi ja kuinka rajuna. Tavallisesti kohtaus kesti noin tunnin.
Ihan sattumalta huomasin että kohtaukset alkoivat aina noin 2 tuntia siitä kun lapsi oli syönyt pähkinöitä (ne otettiin ruokavalioon kun lapsi 2v. Kun jätin kokeeksi pähkinät pois niin lapsen raivokohtaukset loppuivat. Myöhemmin alkoivat uudelleen ja silloin syylliseksi paljastui vehnä, kanamuna ja E472c lisäaine. Taas kun nämä aineet poistettiin ruokavaliosta niin poika rauhoittui. Jos poika sai kokeiltaessa tai vahingossa jotain sopimatonta niin nopeasti annettu antihistamiini lopetti raivoamisen 10 minuutin kohdalla kun lääke alkoi vaikuttaa. Ja ennen kiviryöppyä niin ne allergoista mitkä testattiin lapselta verikokeissa näkyi myös niissä esim pähkinät, vehnä ja kanamuna.
Vuosia lapsi oli aina tyytyväinen kun ruokavalio kunnossa. Sitten kun joku ennen sopiva muuttui sopimattomaksi tai joku uusi kokeiltu ruoka ei sopinut niin alkoi raivo. Vasta 8v iässä oppi sanomaan että tulee allergiaolo sen sijaan että olisi aloittanut ekana raivon. Onneksi monet ruoka-aineet alkoivat sopia taas uudelleen hetken tauon jälkeen eli missään vaiheessa ruokavalio ei ollut kovin suppea.
Mitään muuta oiretta näistä allergioista ei näkynyt kuin kauhea raivo ja keskittymiskyvyn romahtaminen ja levottomuus käytöksessä.
Eli yksi selitys raivokohtauksille voi löytyä myös syödyistä ruuista. Kyllähän aikuinenkin suuttuu monesti helpommin jos muista syistä kurja olo itsellä. Jos joku haluaa selvittää ruokien osuuttaa rankkaan tempperamenttiiin niin suosittelen ruoka ja oirepäiväkirjan pitämistä. Eli kirjataan ihan kaikki ylös mitä lapsi syö ja miten voi. Sitten taaksepäin katsellessa voi huomata että aina ennen raivokohtausta on syönyt asiaa x tai y. Ja kokeilla hetken ilman niitä ja seurata paraneeko olo. Ja sitten koettaa varovaisesti palauttaa ne aineet x ja y yksitellen takaisin käyttöön. Jos raivoamista jokapäivä niin silloin todennäköisesti mahdollinen syyllinen jokapäivä käytetty ruoka-aine ja tavallisten syömisten rytmittäminen vähän eri tavalla saattaisi auttaa löytämään syyllisen.
Tsemppiä! Toivottavasti kaikilla tilanne helpottaa tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen että jotkut lapset ovat vain haastavampia luonteeltaan kuin toiset ja se on ok kunhan ei muutu häiriökäyttäytymiseksi (ei vahingoita muita tai itseään). Mikä selittää sen että jos vaikka samassa perheessä on kolme lasta ja kaikki kasvatettu samalla lailla niin yksi on sellainen "p*rseilijä"?
Kun lapsi on rauhallinen jutelkaa, jutelkaa, jutelkaa miettikää keinoja yhdessä miten rauhoittua ja kannusta lasta, että hän vähitellen oppii rauhoittumaan kun harjoittelee. Toistoa ja juttelua säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä pikkutytöltä,
ja vanhemmat pakenevat.
Huoh.
Kurittaako meinasit? Vai miten estät lapselta vallankäytön?
Joskus on kyllä tullut mieleen että annan korvapuustin tai tukistan hiuksista mutta on jäänyt onneksi vain ajatuksen tasolle.
Niinpä. Raivoava lapsi on paljon pienempi harmi kuin sossut ovella ja lapsi lastenkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä pikkutytöltä,
ja vanhemmat pakenevat.
Huoh.
Kurittaako meinasit? Vai miten estät lapselta vallankäytön?
Joskus on kyllä tullut mieleen että annan korvapuustin tai tukistan hiuksista mutta on jäänyt onneksi vain ajatuksen tasolle.
Oletko miettinyt, että käärisit lapsen mattoon? Se on ihan laillinen menetelmä eli siitä ei tule lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma veli on tuollainen vielä 30 vuotiaana... Viimeksi kesällä kun autossaan oli käynnistysongelmia, potkaisi ison lommon auton oveen ja huusi kiroillen, sai oikein hävetä kun naapuritkin kuuli.
No tuollaisia aikuisia kutsutaan raivohulluiksi.
Ei kutsuta sivistyneiden parissa.
Miten opit koskaan käsittelemään pettymyksen tunteita, kun niitä ei ole koskaan opetettu käsittelemään?
Aikuisena sinut vain leimataan hulluksi, vaikka tarvitsisi vain apua tunteidensa säätelyyn.
Syytteleminen ja tuomitseminen ei paranna kenenkään tilannetta.
Karvainen setämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma veli on tuollainen vielä 30 vuotiaana... Viimeksi kesällä kun autossaan oli käynnistysongelmia, potkaisi ison lommon auton oveen ja huusi kiroillen, sai oikein hävetä kun naapuritkin kuuli.
No tuollaisia aikuisia kutsutaan raivohulluiksi.
Ei kutsuta sivistyneiden parissa.
Miten opit koskaan käsittelemään pettymyksen tunteita, kun niitä ei ole koskaan opetettu käsittelemään?
Aikuisena sinut vain leimataan hulluksi, vaikka tarvitsisi vain apua tunteidensa säätelyyn.
Syytteleminen ja tuomitseminen ei paranna kenenkään tilannetta.
Tuo ns. tunteiden säätely on huuhaata millä pyritään vaan perustelemaan se, että kuria ei pidetä.
Itse olen kyllä lapselleni tukkapöllyt antanut, kun ei muuten ole viesti mennyt perille. Ja huutanutkin olen. Eikä ole mitään traumoja tullut, kun ollaan nyt aikuisena juteltu. Ihme lässytystä nykyään
Minusta tollaiset mattoon käärimiset on kyllä lapsen alistamista. Mieti jos sinulle tehtäisiin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä pikkutytöltä,
ja vanhemmat pakenevat.
Huoh.
Kurittaako meinasit? Vai miten estät lapselta vallankäytön?
Joskus on kyllä tullut mieleen että annan korvapuustin tai tukistan hiuksista mutta on jäänyt onneksi vain ajatuksen tasolle.
Oletko miettinyt, että käärisit lapsen mattoon? Se on ihan laillinen menetelmä eli siitä ei tule lasua.
Ja lehmät lentää.
Kyllä ns tavalliselle lapselle pitäisi riittää kunnon keskustelu ja jos rikkoo jotain tms niin siihen sitten sopiva rangaistus. Oppii aika pian mitä voi tehdä ja mitä ei. Vaikka olisi temperamenttinen lapsi niin ymmärtää kyllä että ketään ei satuteta tai mitään rikota. Yksi lapsistani on tällainen että tulistuu helposti, mutta ymmärtää rajat.
Sitten on yksi jolla autismi. Keskustellaan ja toki tietynlaiset seuraamukset on käytössä. MUTTA ei näistä mitään hyötyä ole estämään seuraava raivaria/ toisten satuttamista/ rikkomista. Kun tulee meltdown niin silloin lapseen ei saa mitään yhteyttä, riehuu aivan raivona kunnes väsähtää. Ei hallitse itse tuolloin lainkaan itseään ja on vaaraksi itselleen ja muille. Vuosia harjoiteltu sijaiskeinoja toimintaan mutta mitään niistä lapsi ei ole osannut ottaa käyttöön kun tositilanne tulee.
No tuohan pätee ihan kaikkiin lapsiin. Kun raivari tulee ei pidä toimia niin kuin moni mamma Prismassa ja jäkättää vieressä kilpaa lapsen huudon kanssa. Sehän vain lietsoo lasta oli hänellä diagnoosia tai ei.