Lapsen järkyttävät raivonpuuskat pelottaa
Niitä tulee tosi harvoin mutta kun sellainen tulee niin lapselta katoaa kaikki kontrolli. Se karjuu, huutaa, potkii ja heittelee tavaroita. Meillä on mennyt vuosien aikana paljon tavaroita ja ovia rikki tästä syystä. Poika on 98 prosenttia ajasta ihana ja jopa rauhallinen tapaus, mutta kun kuppi menee nurin niin sitten se menee. Viimeksi äsken poika oli niin raivoissaan että mun oli pakko lähteä hetkeksi pois ja toivoa ettei hän satuta itseään sillä aikaa. Nyt on taas kuin mitään ei olisi sattunut.
Kommentit (61)
Meillä sama sillä erotuksella, että vähintään kerran päivässä. Joskus täytyy pitää kiinni, ettei satuta ketään tai itseään. Painavat tavarat ja veitset on jo piilotettu. On diagnoosi. Muttei toimivaa lääkitystä toistaiseksi.
Temperamenttinen. Älä taistele vastaan, ota huumorilla ja yritä jälkeenpäin jutella mikä harmitti.
Hop hop neuvolaan yhteys, jos on sen ikäinen. Muutoin koulun psykologi/terkkari/erityisopettaja. Apuja löytyy kyllä.
Monen ammattilaisen vinkki noissa tilanteissa on kääriä lapsi mattoon. Maton sisällä lapsi ei pysty vahingoittamaan itseään tai muita ja muutenkin rauhoittuu ikään kuin vauva kapaloissa.
Ei ole normaalia. Hanki lapselle heti apua äläkä kaunistele hänen käytöstään, kun puhut ammattilaisille.
T. Vakaope, jonka näkökulmasta aivan liian moni saa tukea aivan liian myöhään
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama sillä erotuksella, että vähintään kerran päivässä. Joskus täytyy pitää kiinni, ettei satuta ketään tai itseään. Painavat tavarat ja veitset on jo piilotettu. On diagnoosi. Muttei toimivaa lääkitystä toistaiseksi.
Täällä myös, mutta ton lisäksi sakset, haarukat ja kynät piilotettu.
Oma veli on tuollainen vielä 30 vuotiaana... Viimeksi kesällä kun autossaan oli käynnistysongelmia, potkaisi ison lommon auton oveen ja huusi kiroillen, sai oikein hävetä kun naapuritkin kuuli.
Oletteko tosissanne? Tuollaista käytöstä ei tule sietää yhtään.
Pystyytkö raivarin tuloa ennakoimaan/ennustamaan? Lapsen olisi tärkeä oppia tunnistamaan ärtymyksen lisääntyminen ja puhaltamaan homma katki (aikuisen avustuksella alkuun niin kauan kuin tarvitsee). Ärtymyksen keskellä olisi hyvä suunnata huomio johonkin sellaiseen puuhaan, jossa ajatuskierre katkeaa. Piirtäminen, rakentelu, musiikki, muovailu, lukeminen, pallottelu - ihan mitä vaan - ja lapsi keksii sen yleensä itse.
Toinen seikka. Puhutteko paljon päivän kuulumisista? Lasta on saattanut kuormittamaan jokin asia, jolle hän ei vielä löydä sanoja ja hahmoa. Hiljalleen voi oppia puhumalla purkamaan sellaiset asiat ja malja jää vähän vajavaisemmaksi eikä kiehahda niin helposti yli.
Lapsen on tärkeä tietää että suuttumus ja vihan tunne eivät ole "pahoja", niiden purkamiseen vaan pitää löytyä muoto, joka ei tuhoa.
Sama juttu meidän tytöllä... ei voi huomauttaa mistään ettei saa raivoa niskaansa. Tänäänkin oli ollut omat jäljet siivoamatta kun oli sotkenut. Kun mainitsin siitä, huusi vain vastaan. Kuulema oli vain "unohtanut". 10-vuotias tyttö. Huoh...
Vierailija kirjoitti:
Monen ammattilaisen vinkki noissa tilanteissa on kääriä lapsi mattoon. Maton sisällä lapsi ei pysty vahingoittamaan itseään tai muita ja muutenkin rauhoittuu ikään kuin vauva kapaloissa.
Tai pakkopaitakin käy.
Vierailija kirjoitti:
Oma veli on tuollainen vielä 30 vuotiaana... Viimeksi kesällä kun autossaan oli käynnistysongelmia, potkaisi ison lommon auton oveen ja huusi kiroillen, sai oikein hävetä kun naapuritkin kuuli.
No tuollaisia aikuisia kutsutaan raivohulluiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu meidän tytöllä... ei voi huomauttaa mistään ettei saa raivoa niskaansa. Tänäänkin oli ollut omat jäljet siivoamatta kun oli sotkenut. Kun mainitsin siitä, huusi vain vastaan. Kuulema oli vain "unohtanut". 10-vuotias tyttö. Huoh...
Tehtäväsi vanhempana on pitää kuri lapselle.
Luuletko, että vaikkapa jokin armeijan kersantti luovuttaisi, jos joku alokas alkaisi huutaa sille? Ei suinkaan, se ottaisi siltä alokkaalta luulot pois ja näyttäisi, että kuka käskee.
Minua pelottaa tässä se, että olet antanut homman jatkua vuosia hakematta apua. Tuollaiseen pitää puuttua heti eikä sitten kun koko talo on paskana.
Tässä olisi hyvä mainita lapsen ikä?
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu meidän tytöllä... ei voi huomauttaa mistään ettei saa raivoa niskaansa. Tänäänkin oli ollut omat jäljet siivoamatta kun oli sotkenut. Kun mainitsin siitä, huusi vain vastaan. Kuulema oli vain "unohtanut". 10-vuotias tyttö. Huoh...
Suosittelen Supernännin käyntiä teille. Ei voi mennä niin, että aikuinen pelkää 10-vuotiasta pikkulikkaa. Miten ajattelit sen kanssa pärjätä kun on 15?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu meidän tytöllä... ei voi huomauttaa mistään ettei saa raivoa niskaansa. Tänäänkin oli ollut omat jäljet siivoamatta kun oli sotkenut. Kun mainitsin siitä, huusi vain vastaan. Kuulema oli vain "unohtanut". 10-vuotias tyttö. Huoh...
Tehtäväsi vanhempana on pitää kuri lapselle.
Luuletko, että vaikkapa jokin armeijan kersantti luovuttaisi, jos joku alokas alkaisi huutaa sille? Ei suinkaan, se ottaisi siltä alokkaalta luulot pois ja näyttäisi, että kuka käskee.
Se on tänä päivänä lastensuojeluasia jos lapselta ottaa "luulot pois".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu meidän tytöllä... ei voi huomauttaa mistään ettei saa raivoa niskaansa. Tänäänkin oli ollut omat jäljet siivoamatta kun oli sotkenut. Kun mainitsin siitä, huusi vain vastaan. Kuulema oli vain "unohtanut". 10-vuotias tyttö. Huoh...
Suosittelen Supernännin käyntiä teille. Ei voi mennä niin, että aikuinen pelkää 10-vuotiasta pikkulikkaa. Miten ajattelit sen kanssa pärjätä kun on 15?
Enhän minä pelkääkään. Isä taitaa pelätä enemmän. Vääntöä ollut syntymästä asti. On vaikea itse pysyä rauhallisena kun toinen on tuollainen raivohullu. Meillä on samanlaiset temperamentit vielä. Kun sanon ei, myös tyttö sanoo ei... kumpikaan ei jousta ja helv on irti.
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnoosia?
Sitä sanotaan itku-potku-raivariksi
Onko diagnoosia?