Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa työelämä ja vaadittavan sitoutumisen taso
27.01.2023 |
En kai ole ainoa, joka ahdistuu suunnattomasti siitä, miten työelämässä vallitsee valtava määrä vähintäänkin implisiittisiä vaatimuksia mielestäni kohtuuttomasta työhön sitoutumisen tasosta.
Älkää käsittäkö väärin. Olen motivoitunut ja innostunut työstäni, suoriudun töistäni nopeasti ja laadukkaasti ja viihdyn työyhteisössäni - työajalla. Mutta ahdistun ajatuksesta, että työpäiviä tulisi toistuvasti venyttää (en tarkoita satunnaista ylityötä, josta maksetaan, vaan käytännössä päivittäistä toimistolla notkumista 8 h päivien päälle) ja olla työajan ulkopuolellakin jatkuvasti tavoitettavissa, puhua lounailla ja vapaallakin vain töistä.
Joka päivä tuntuu, että minua arvostellaan, kun saavun ja poistun työpaikalta tiettyyn aikaan ja koska viihdyn etätöissä. Ikään kuin sitoutumiseni ei olisi riittävää, vaikka työt itsessään sujuvat.
Onko nykymaailmassa enää edes mahdollista pitää työtä ja omaa elämää erillään?
Kommentit (34)
Sähköpostijaarittelijat. Kirjoittavat monen kappaleen pituisen piiitkän viestin, jonka olisi voinut kiteyttää muutamaan lauseeseen.
Itse pyrin lähettämään mahdollisimman lyhyitä viestejä. Kiitos, ok -riittää usein kuittaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut yhden, ehkä viittä vaille bönarin, ku olen paahtanu 12 h päivässä töitä ja korona-ajan sulkuaikana ku pääkaupunkiseudulla kaikki paikat oli kiinni, tein myös vk loppuna joitain tunteja töitä.
Mulla oli ihan hullu natsihenkinen esihenkilö joka etsi kokoajan tekemättömiä töitä, virheitä ja puutteita, haastoi ja puski alati lisää ja lisää. Mikääääään ei riittänyt hänelle.Vaihdoin firmaa aikalailla toiseen kulttuuriin ja vaikka täälläkin vihjaillaan välillä siitä että työt tehdään sillonkun niitä on ja rivien väistä vihjataan että on ihailtavaa sitoutumista kun vk loppu on taas käytetty raporttien valmisteluun jne. Niin en aio lähteä enää siihen ralliin.
En vastaa puhelimeen kuin 8-16 välillä, ellen siis itse odota jotain tärkeää tietoa jota tarvitsen kollegalta esim. En avaa konetta vk loppuna. Jos pomo sanoo että joku asia piti olla ma aamuna valmis sanon että sorry, en ole lukenut s postejani kun olen ollut mökillä eikä mulla ole työpuhelin mukana. Teen ihan heti kun muilta palavereilta ehdin. Varaan itselleni ainakin 3pv viikossa 1/2 päivää s postien tyhjentämiseen ja tekemiseen.
En ikinä lähde enää siihen että istun niissä tyhjänpäiväisissä kokouksissa /teamseissa jaarittelemassa koko pv klo 8-15 ja sitten sen jälkeen aloitan ne ns oikeat työt ja sen tekemisen mitä noista palavereista aiheutuu. Jolloin työpäivästä tulee helposti 9-10h.
Kuulostaa tutulta. Olen itse kokenut jonkinasteisen työuupumuksen tiukassa businessmaailmassa ja kun siirryin stadista maalaiskaupunkiin letkeämpään ympäristöön niin päätin että nyt tää kaikki valveillaoloaika työnantajan asioita hoitaen ja vatvoen saa riittää.
Tosin nyt ongelmana joidenkin jopa liian hidastemponen ja tyhjänjaaritteleva tyyli tehdä töitä ja höpötellä palaverien alussa vartti niitä näitä säästä ja kertoilla omasta henk koht elämästä (joka ei kiinnosta ketään) , ärsyttää.
Meillä on paljon töitä ja aika kortilla.
Miksi jotkut edes johtajat, ei ymmärrä että
a) kaikki tyhjänpäiväiset palaverit, jossa istutetaan 1,5 tuntia koko tiimiä vaikka asiat voisi hoitaa tunnissa ja suuri osa asioista ei edes koske koko tiimiä, pois.
Tai pilkotaan niin että tiukka 1/2 h per aihe ja vain ne osallistuu joita asia oikeasti koskee.
Muutenkin pitäisi kunnioittaa toisten työaikaa eikä istuttaa ihmisiä kuuntelemassa koko porukan jorinoita, vaikka tiimiytyminen ja toisilta oppiminen on tärkeää niin ei sitä tarvi olla joka viikko.
Meidän on opittava pitämään puolemme ja asettaa myös rajat. Onhan siinä tietty riski et et saa kenkää yt ssä kun ei jousta loputtomiin nyt siinäkin säilyttää itsekunnioituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut yhden, ehkä viittä vaille bönarin, ku olen paahtanu 12 h päivässä töitä ja korona-ajan sulkuaikana ku pääkaupunkiseudulla kaikki paikat oli kiinni, tein myös vk loppuna joitain tunteja töitä.
Mulla oli ihan hullu natsihenkinen esihenkilö joka etsi kokoajan tekemättömiä töitä, virheitä ja puutteita, haastoi ja puski alati lisää ja lisää. Mikääääään ei riittänyt hänelle.Vaihdoin firmaa aikalailla toiseen kulttuuriin ja vaikka täälläkin vihjaillaan välillä siitä että työt tehdään sillonkun niitä on ja rivien väistä vihjataan että on ihailtavaa sitoutumista kun vk loppu on taas käytetty raporttien valmisteluun jne. Niin en aio lähteä enää siihen ralliin.
En vastaa puhelimeen kuin 8-16 välillä, ellen siis itse odota jotain tärkeää tietoa jota tarvitsen kollegalta esim. En avaa konetta vk loppuna. Jos pomo sanoo että joku asia piti olla ma aamuna valmis sanon että sorry, en ole lukenut s postejani kun olen ollut mökillä eikä mulla ole työpuhelin mukana. Teen ihan heti kun muilta palavereilta ehdin. Varaan itselleni ainakin 3pv viikossa 1/2 päivää s postien tyhjentämiseen ja tekemiseen.
En ikinä lähde enää siihen että istun niissä tyhjänpäiväisissä kokouksissa /teamseissa jaarittelemassa koko pv klo 8-15 ja sitten sen jälkeen aloitan ne ns oikeat työt ja sen tekemisen mitä noista palavereista aiheutuu. Jolloin työpäivästä tulee helposti 9-10h.Tähän haluan vielä lisätä sen että ennen vastasin joka ikiseen s postiin. S posti pidettiin ns sellasena jutustelukanavana. Nyt ilmotan alaisilleni etten halua kopiota muutakin tärkeistä asioista ja jos on jotain mihin vaaditaan minun hyväksyntä tai natsat. "Älkää lähettäkö joka hemmetin viestiä minulle kopiona", hukun posteihin.
Vältän myös tiettyjen henkilöiden kanssa puheluita, koska he jaarittelee hitaasti ja puhe ei lopu koskaan, vaikka sanon että sorry mulla alkaa ihan just kokous, he vaan jatkaa, aina löytyy lisää asiaa.
Olen sanonut viimeisen kk aikana jo ehkä neljässä teamsissa ystävällisesti ja napakasti, että "kello käy, mennäänkö eteenpäin."
Ihan hirveetä jaatittelua ja tyhjää höpöttelyä.
Pidän itse palaverit lyhyinä ja ytimekkäitä asiakeskeisinä ja kun asia loppuu eikä kellään ole kysyttävää, niin kiitän ja suljen teamsin. En jaksa yhtään niistä "lätinöitä moikkuli Moi toivottavasti on aurinkoinen viikonloppu ja mukavaa päivää jne jotka ei lopu koskaan". Mikki kiinni ja team poikki ja työt jatkuu että pääsee pois.
Teen myös sitä että varaan kalenteriini kokousajan vaikka 2 h mutta oikeasti kokous kestää 1 h 15 Min. Näin kaikille jää työstöaikaa, tai aikaa käydä vaikka veskissä ja ottaa kahvi ennen seuraavaa tyhjänpäiväistä tilannekatsaus palaveria.Niin, nämä on juuri niitä työelämätaitoja joita kaivataan. Ei missään Teamsissa tarvitse olla 100 % läsnä. Samalla voi hyvin hoitaa sähköpostia tai kirjoittaa raporttia. Kerran yksi alainen ilmoitti tuskissaan, että oli ollut kolmen tunnin Teams-palaverissa, joka ei edes koskenut hänen työtään, mutta koska oli saanut kutsun, päätti osallistua. Sitten oma päivä venyi.
Priorisointi tärkeää!
Priorisointi on kyllä todella tärkeä taito, mutta väillä kyllä mietin niiden teams palavereiden mielekkyyttä, kun niissä on kymmenen ihmistä linjoilla ja suurin osa tekee jotain ihan muuta esim. vastaa samalla s-postiin. Itsekin teen tätä ihan jatkuvasti, mutta onhan se ihan tosi, että kahteen asiaan ei voi keskittyä kunnolla. Joten onkohan ne kaikki palaverit oikeasti tarpeellisia?
Mulla sama ongelma, teen kahta tai kolmea asiaa yhtä aikaa ja hyvin voi olla etten muista seuraavana päivänä juuri mitään mitä tuossa teamsissa oli sovittu tai olin lyhyesti kirjoittanut ranskalaisin viivoin muistiinpanoja joista sit mietin et mikähän tää olikaan.
Koen myös että 7/10 palaverista voitais käydä nopeammin jos jätettäs tyhjät lätinät pois. Ehkä 4/10 palavereista vois olla huomattavasti harvemmin. Täytetään toistemme kalentereita ja työllistetään toinen toisiamme. Itse tekeminen ja asiakkaisiin keskittyminen jää sit sille "muulle ajalle", eli omalle ajalle.
Minun työ on muuttunut siten, että koko ajan pitää olla erilaisissa palavereissa, asiakastapaamisissa, yhteistyökumppaneiden kanssa neuvotteluissa, vastata päivässä kymmeniin sähköposteihin ja kymmeniin puheluihin. Ja näistä täyttyy työpäivät aikalailla minuutilleen. Kuitenkin nuo sähköpostit, palaverit ja neuvottelut vaatisi etukäteen ja jälkikäteenkin tehtävää ajatustyötä ja suunnittelua. Sille ei ole aikaa yhtään. Kun sille varaa aikaa kalenterista soittaa pian pomo, että näin ei saa tehdä ja käskee täyttämään kyseisen ajan jollain neuvotteluilla. Ja sanoo, että nykyään työelämä on sellainen, että työtä koskevaa ajatustyötä joutuu tekemää työpäivän jälkeen.
Meillä kyllä pidetään sovituista työajoista kiinni eikä ylitöitä edes saa tehdä eli ei oleteta, että jäisi työpaikalle myöhään. Mutta käytännössä pakotetaan tekemään illat kotona suunnittelutyötä, koska kukaan ei voi selviytyä neuvotteluista ja palavereista, jos ei ole yhtään käynyt päässään läpi mitä palaveri koskee ja mitä aikoo siellä sanoa. Ja jos ei tee ajatustyötä illalla kotona niin ei tosiaan selviä niistä neuvotteluista ja sitten saa haukut kun ei suoriudu työstään kunnolla.
Bruttopalkka on alle 4000 euroa eli ei edes paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää työpaikka ilmoitukset niistä puuttuu usein tiedot mitä työ on ja palkkaa ei mainita. Sitten ei tiedä kannattaako hakea vai ei. Kesätyö nimellä kesätyö ei selitystä ja monesta puuttuu kuvailu. Usea työ on myös siivousta, ilman mainintaa tai laitettu hieno englantilainen nimi ettei hakijat tietäisi mistä on kyse. Kummallista. Jos hakee ja saa työn ilman tietoa mitä se on niin joutuu eri alalle ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, ilmoitusten tulisi olla selkeitä ilman piilotusta. Ja useita lähes palkattomia töitä myös tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun työ on muuttunut siten, että koko ajan pitää olla erilaisissa palavereissa, asiakastapaamisissa, yhteistyökumppaneiden kanssa neuvotteluissa, vastata päivässä kymmeniin sähköposteihin ja kymmeniin puheluihin. Ja näistä täyttyy työpäivät aikalailla minuutilleen. Kuitenkin nuo sähköpostit, palaverit ja neuvottelut vaatisi etukäteen ja jälkikäteenkin tehtävää ajatustyötä ja suunnittelua. Sille ei ole aikaa yhtään. Kun sille varaa aikaa kalenterista soittaa pian pomo, että näin ei saa tehdä ja käskee täyttämään kyseisen ajan jollain neuvotteluilla. Ja sanoo, että nykyään työelämä on sellainen, että työtä koskevaa ajatustyötä joutuu tekemää työpäivän jälkeen.
Meillä kyllä pidetään sovituista työajoista kiinni eikä ylitöitä edes saa tehdä eli ei oleteta, että jäisi työpaikalle myöhään. Mutta käytännössä pakotetaan tekemään illat kotona suunnittelutyötä, koska kukaan ei voi selviytyä neuvotteluista ja palavereista, jos ei ole yhtään käynyt päässään läpi mitä palaveri koskee ja mitä aikoo siellä sanoa. Ja jos ei tee ajatustyötä illalla kotona niin ei tosiaan selviä niistä neuvotteluista ja sitten saa haukut kun ei suoriudu työstään kunnolla.
Bruttopalkka on alle 4000 euroa eli ei edes paljon.
Tuttua.
Meillä ainakin 7h päivässä on kokouksia. Pe iltapäivä on usein kokousvapaa, mut to iltana huomaakin että johtajatar on buukannut 14.30-15.30 siihen vielä jonku palaverin jossa käykin ilmi että joku hillitön raportti pitää olla ma klo 12 mennessä hänellä täytettynä.
Siiis...... mä olin kyllä suunnitellu ihan muuta viikonlopuks. No eihän siinä auta ku kokous loppu, tein varmaan klo 17 saakka toimistolla (yksin ) tuota raporttia, kaikki muut oli jo kotonaan viikonlopun vietossa..... kyyneleet silmissä lähdin pois pilkkopimeän parkkihallin kautta jossa ainoastaan enää minun auto yksin. :-(
Sit sunnuntai aamuna viimestelin sitä vielä koska koko ma oli jo buukattu täyteen, sekä tein maanantai aamupäivän asiakasesitusmateriaalin ja sinne erilaisia kaavioita ja kaivoin kaikenmaailman kpi:tä eri järjestelmistä. Eli koko su aamupäivä oli taas mennyt työasioissa.
Tää on ihan normaalia. Johtaja vaan pahoittelee tiukkaa aikataulua ja lähtee perheensä pariin rentoutumaan.
Ikävintä tässä on että kukaan ei uskalla sanoa mitään. Jos et kestä ja pärjää tahdissa olet heti tiimin heikoin lenkki... miten muut sit pärjää ja ehtii/jaksaa. Pitää opetella priorisoimaan ja delegoimaan......hym.... niinku siis kenelle? Ja kun sitten priorisoit niin se perfektionisti huomaa sen heti ja pääsee sivaltamaan takahampaidensa välistä jotain ilkeilyä kun tätäKÄÄN ei oo nyt TAAS hoidettu, lähetätkö huomiseen aamuun mennessä kirjallisen selvityksen miten hallinnoit tätä xx asiaa jatkossa jotta tule asianmukaisesti hoidettua. Lääh.
Taas meni iltapuhteiks selvityksen teko jota se "rotta" ei ollu ees lukenu. Kysyin 2 vko päästä asiasta ni muutaman sekunnin hölmistyny ilme kasvoilla ja vaivautunu kiemurtelu penkissä paljasti et se ei ollu ees lukenu selvitystä.
Tällasta kyykytystä meillä harrastetaan.
Kuka enää herran vuonna -23 laskee työtunteja? Duunarit? Mä olen sujuvasti sekoittanut työn osaksi elämääni. Käyn salilla kahdeltatoista ja sähköposteja voin lukea vaikka ilta kahdeksalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yritys (julkishallintoa) mainostaa kokoajan että työntekijät pidetään tyytyväisinä, kuunnellaan ja annetaan heidän vaikuttaa. Sit joku laatusertifikaatti määrittää hirveen määrän palavereja joka viikko. Kun tästä uskallettiin kyseenalaostaa niin saatiin vaan ryöppy niskaan ja halveksivia katseita. Ettäs kehtaatte tulla tyrkyttämään mielipiteitänne tänne.
Kaikki palaverit 11x vuodessa. Osa niisä riittäisi ihan hyvin 8 tai 9x. Suorittavaa työtä kekevien esihenkilöiden pitää tehdä sitä omaa työtä, ei istua kuulokkeet päässä toimistossa kun joka tutista tiedotetaan samaa asiaa. Ihan tyhjänpäiväistä ajankäyttöä ja ylitöitä ei saa tehdä tai tulee heti närkästyneitä kommentteja.
Puheet, julkikuva ja todellisuus ei kohtaa.
Esihenkilö on muiden kuullen mielin kielin ja huolehtii jaksamisesta (muka), mutta kun ei ole muita kuulemassa on ihan eri ääni kellossa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää herran vuonna -23 laskee työtunteja? Duunarit? Mä olen sujuvasti sekoittanut työn osaksi elämääni. Käyn salilla kahdeltatoista ja sähköposteja voin lukea vaikka ilta kahdeksalta.
Joustoa - Molempiin suuntiin. Näin se toimii nykyään. On myös työntekijän vastuulla oma jaksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää herran vuonna -23 laskee työtunteja? Duunarit? Mä olen sujuvasti sekoittanut työn osaksi elämääni. Käyn salilla kahdeltatoista ja sähköposteja voin lukea vaikka ilta kahdeksalta.
Joustoa - Molempiin suuntiin. Näin se toimii nykyään. On myös työntekijän vastuulla oma jaksaminen.
Niin, sitähän tässä ketjussa just peräänkuulutetaankin.
Jos työnantaja maksaa esim 37,5h vko palkkaa niin miksi ihmeessä tekisimme 45 - 50 h ihan vaan hyvää hyvyyttä.
Kun selviät niistä töistä, kohta tulee lisää. Työnantaja ei koskaan vähennä työmäärää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yritys (julkishallintoa) mainostaa kokoajan että työntekijät pidetään tyytyväisinä, kuunnellaan ja annetaan heidän vaikuttaa. Sit joku laatusertifikaatti määrittää hirveen määrän palavereja joka viikko. Kun tästä uskallettiin kyseenalaostaa niin saatiin vaan ryöppy niskaan ja halveksivia katseita. Ettäs kehtaatte tulla tyrkyttämään mielipiteitänne tänne.
Kaikki palaverit 11x vuodessa. Osa niisä riittäisi ihan hyvin 8 tai 9x. Suorittavaa työtä kekevien esihenkilöiden pitää tehdä sitä omaa työtä, ei istua kuulokkeet päässä toimistossa kun joka tutista tiedotetaan samaa asiaa. Ihan tyhjänpäiväistä ajankäyttöä ja ylitöitä ei saa tehdä tai tulee heti närkästyneitä kommentteja.
Puheet, julkikuva ja todellisuus ei kohtaa.
Esihenkilö on muiden kuullen mielin kielin ja huolehtii jaksamisesta (muka), mutta kun ei ole muita kuulemassa on ihan eri ääni kellossa.
Ja vaikka julkisella esihenkilöilöäkin on työmäärään ja vastuuseen nähden aivan naurettavan pienet palkat, niin siitä huolimatta rivien välistä oletetaan ja "edellytetään" joustamaan ja venymään omalla ajalla, lisätunteja ei saa kirjata ylös, jos kirjaat, kertymä täytyy pitää vapaana. Sitten kun pidät sen 1 tai 2 vapaapäivää niin sulla on 50 s postia lukematta ja muutamat muutkin viikkotyöt tekemättä. Parhaassa tapauksessa olet niiden vapaapäivien aikana vastaillu puheluihin tai tehny jotain muuta akuuttia. Työnantaja pukkaa kokoajan teamsia teamsin perään, 3/5 työpäivästä iltapäivät on jotain vit...n palavereja tai koulutuksia. Johto ei ymmärrä yhtään ettei meillä oo näihin aikaa, mä tarviisin ainaki 4 h päivässä sihteerin. Meidän pitäs tehdä niitä oikeita töitä. Ei ihme että joka päivä teen noin tunnin ylityötä että saan kaikki hoidettua....ilmaseks.
Priorisointi on kyllä todella tärkeä taito, mutta väillä kyllä mietin niiden teams palavereiden mielekkyyttä, kun niissä on kymmenen ihmistä linjoilla ja suurin osa tekee jotain ihan muuta esim. vastaa samalla s-postiin. Itsekin teen tätä ihan jatkuvasti, mutta onhan se ihan tosi, että kahteen asiaan ei voi keskittyä kunnolla. Joten onkohan ne kaikki palaverit oikeasti tarpeellisia?