Parisuhteeseen läheisriippuvaisen kanssa?

Et voi, vain läheisriippuvainen itse voi yrittää korjata ajatus- ja toimintamallejaan, mutta ensinnäkään hän ei luultavasti itse koe sitä edes ongelmaksi ja toiseksi ainakaan suomen kielellä ei ole tarjolla kovin paljon materiaalia aiheesta tai terapeutteja, jotka voisivat auttaa.

Oman ymmärrykseni mukaan läheisriippuvuus ei tosin ole elämistä toisten kautta vaan toisten ihmisten tunteiden kantamista. Jossain kuvattiin sitä kärpäspaperina olemiseksi. Jos itse on hyvällä tuulella vaikkapa töistä tullessaan ja kotona odottaa murjottava puoliso, niin omakin tunnetila muuttuu välittömästi huonoksi. Se toisen tunnetila tarttuu ja voi jatkua vielä pitempään kuin sillä, joka alunperin oli huonolla tuulella.

Lisäksi läheisriippuvainen pelkää koko ajan sitä, että toinen suuttuu, pettyy, loukkaantuu tms. Myös silloin, kun tilanteeseen ei liity sitä uhkaa, että kumppani alkaisi juoda tai käyttää huumeita (alunperinhän läheisriippuvuus liitettiin vahvasti nimenomaan alkoholismiin; läheisriippuvainen yritti kantaa juovan puolison negatiiviset tunteet, jotta tämä ei retkahtaisi).

Kiitos edelliselle termin avaamisesta.

Läheisriippuvuus tuntuu olevan melkein kuin tarttuva tauti, ainakin parisuhteessa. Jos se toinen koko ajan kantaa minun tunteitani, niin alan itsekin pelätä että aiheutan tuskaa toiselle. Esimerkiksi jos teen elämässä jonkun muutoksen niin alan miettiä että mitenköhän se toinen tunnetasolla selviytyy tästä minun elämäni muutoksesta. No esimerkkinä vaikka että teen hieman uhkarohkean ratkaisun työelämässä, vaikka irtisanoutumisnen ja ryhtyminen freelanceriksi - ratkaisu joka olisi minun onnellisuuden kannalta tärkeä mutta pelottaa toista. Tällaisissa hetkissä kärsin hirveästi kun mietin että miten vanhempani ja puolisoni kestävät ja pääsevät yli muutoksesta.

ap

Läheisriippuvaiset käyttää henkistä väkivaltaa tajuamatta sitä itse. Mulla oli tuollanen exä ja se oli tosi kuormittavaa. Eli jätä se sika. Kun tollasen kokemuksen jälkeen pariutuu normaalin ihmisen kanssa niin huomaa kuinka yhtäkkiä parisuhteessa voi hengittää normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Et voi, vain läheisriippuvainen itse voi yrittää korjata ajatus- ja toimintamallejaan, mutta ensinnäkään hän ei luultavasti itse koe sitä edes ongelmaksi ja toiseksi ainakaan suomen kielellä ei ole tarjolla kovin paljon materiaalia aiheesta tai terapeutteja, jotka voisivat auttaa.

Miten saisin läheisriippuvaisen näkemään että hänen ajatus- ja toimintamalleissa on jokin pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi, vain läheisriippuvainen itse voi yrittää korjata ajatus- ja toimintamallejaan, mutta ensinnäkään hän ei luultavasti itse koe sitä edes ongelmaksi ja toiseksi ainakaan suomen kielellä ei ole tarjolla kovin paljon materiaalia aiheesta tai terapeutteja, jotka voisivat auttaa.

Miten saisin läheisriippuvaisen näkemään että hänen ajatus- ja toimintamalleissa on jokin pielessä?

Jonkinlaista läheisriippuvuutta sekin on, että sinä itse mietit miten ratkaista toisen ihmisen ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi, vain läheisriippuvainen itse voi yrittää korjata ajatus- ja toimintamallejaan, mutta ensinnäkään hän ei luultavasti itse koe sitä edes ongelmaksi ja toiseksi ainakaan suomen kielellä ei ole tarjolla kovin paljon materiaalia aiheesta tai terapeutteja, jotka voisivat auttaa.

Miten saisin läheisriippuvaisen näkemään että hänen ajatus- ja toimintamalleissa on jokin pielessä?

Jonkinlaista läheisriippuvuutta sekin on, että sinä itse mietit miten ratkaista toisen ihmisen ongelmia...

Kuten yllä totesin, tuntuu nimenomaan siltä että läheisriippuvuus tarttuu. Jos toinen romahtaa minun asioista ja tunteista, niin sittenhän sitä alkaa itsekin pelkäämään sen läheisriippuvaisen tunteita.

Väkisinhän sitä pohtii ratkaisuja sellaisen ihmisen ongelmiin, joka on potentiaalinen tuleva vaimo.

Hänen täytyy ihan itse ymmärtää ja selvittää omat ongelmansa. Sinä et voi sitä tehdä.

Läheisriippuvuudesta paraneminen (siis silloin kun on itse tiedostanut ongelmansa ja on motivoitunut paranemaan) vaatii yleensä vuosien terapian.

Enkä ole varma voiko läheisriippuvuudesta parantua suhteessa ollessaan, koska läheisriippuvaisen ihmisen on parantuakseen vahvistettava omaa heikkoa minuuttaan ja opittava olemaan muista erillinen ihminen. En tiedä voiko sitä omillaan pärjäämistä opetella ollessaan parisuhteessa. Läheisriippuvainen pakenee omia ongelmiaan ja sisäistä tyhjyyttään keskittymällä kumppaniinsa (tai muihin läheisiinsä) . Läheisriippuvainen ulkoistaa oman tunnesäätelynsä muille ihmisille.

Terveessä suhteessa voi olla VASTA parannuttuaan.

Jos molemmat vanhempasi ovat läheisriippuvaisia, sinäkin todennäköisesti olet.

Tarkastele niitä omia käyttäytymismallejasi äläkä mieti tyttöystäväsi ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaiset käyttää henkistä väkivaltaa tajuamatta sitä itse. Mulla oli tuollanen exä ja se oli tosi kuormittavaa. Eli jätä se sika. Kun tollasen kokemuksen jälkeen pariutuu normaalin ihmisen kanssa niin huomaa kuinka yhtäkkiä parisuhteessa voi hengittää normaalisti.

Millaista läheisriippuvaisen käyttämä henkinen väkivalta oli?

Vierailija kirjoitti:

Et voi, vain läheisriippuvainen itse voi yrittää korjata ajatus- ja toimintamallejaan, mutta ensinnäkään hän ei luultavasti itse koe sitä edes ongelmaksi ja toiseksi ainakaan suomen kielellä ei ole tarjolla kovin paljon materiaalia aiheesta tai terapeutteja, jotka voisivat auttaa.

Oman ymmärrykseni mukaan läheisriippuvuus ei tosin ole elämistä toisten kautta vaan toisten ihmisten tunteiden kantamista. Jossain kuvattiin sitä kärpäspaperina olemiseksi. Jos itse on hyvällä tuulella vaikkapa töistä tullessaan ja kotona odottaa murjottava puoliso, niin omakin tunnetila muuttuu välittömästi huonoksi. Se toisen tunnetila tarttuu ja voi jatkua vielä pitempään kuin sillä, joka alunperin oli huonolla tuulella.

Lisäksi läheisriippuvainen pelkää koko ajan sitä, että toinen suuttuu, pettyy, loukkaantuu tms. Myös silloin, kun tilanteeseen ei liity sitä uhkaa, että kumppani alkaisi juoda tai käyttää huumeita (alunperinhän läheisriippuvuus liitettiin vahvasti nimenomaan alkoholismiin; läheisriippuvainen yritti kantaa juovan puolison negatiiviset tunteet, jotta tämä ei retkahtaisi).

Ei siihen, että pahantuulisen puolison seura vaikuttaa omaankin mielialaan, tarvita läheisriippuvuutta. Eikä kyse ole tunteiden tarttumisesta vaan siitä, että tietenkin ympäristö ja vuorovaikutus vaikuttavat tunnetiloihin.

Läheisriippuvainen ihminen vie lopulta sun oman elämän. Ainakin jos olet yhtään empatiaan taipuvaista sorttia. Podet huonoa omaatuntoa jos haluat nähdä kavereitasi yms. ja näin läheisriippuvainen saa sinusta otteen.

Eräs mies seuraa koko ajan tekemisiäni ja on huolestunut, jos käy ilmi että minulla on joku miespuolinen tuttava. Emme seurustele. Onko tuo läheisriippuvuutta?

Läheisriippuvuudesta parantuu kun tajuaa ja hyväksyy oman arvonsa ja rakastaa itseään terveesti ja laittaa oman hyvinvointinsa ensisijaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies seuraa koko ajan tekemisiäni ja on huolestunut, jos käy ilmi että minulla on joku miespuolinen tuttava. Emme seurustele. Onko tuo läheisriippuvuutta?

Ei. Tuo on mustasukkaisuutta ja kontrolloivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies seuraa koko ajan tekemisiäni ja on huolestunut, jos käy ilmi että minulla on joku miespuolinen tuttava. Emme seurustele. Onko tuo läheisriippuvuutta?

Ei. Tuo on mustasukkaisuutta ja kontrolloivuutta.

En oikein ymmärrä mitä järkeä tuossa on. En koskaan tule olemaan parisuhteessa hänen kanssaan.

Moikka,

Olen läheisriippuvainen tai läheisriippuvaisuuteen taipuva persoona ja väitän (sekä koen) olevani tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa. Kumppanini on myös onnellinen suhteessa.

Minulla on ollut traumaattinen lapsuus, josta on jäänyt jäljelle hylkäämisen pelkoa. Erityisesti turvallisessa kiintymyssuhteessa kuten nykyisessä parisuhteessa, olen saanut opetella turvallista rakkautta. Tämä on tietysti vaatinut sekä omaa tietoisuutta omasta taustasta ja omista tunteista. Olen erityisesti kiitollinen puolisostani, joka on luonut minulle turvallisen ja luotettavan mielentilan suhteessa. Kuitenkin, mielessäni on silti usein pelko hylätyksi tulemisesta, jolloin saatan kiinnittää liikaa huomiota puolison toiveisiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Se on minulle raskasta ja käyn psykoterapiassa.

Pointtina tässä on se, kuinka tietoinen puolisosi on itse tästä piirteestään? Ja onko hän halukas työstämään sitä? Oma puolisoni on minua auttanut tässä tilanteessa luomalla turvallisen tilan, jossa olen voinut vapaasti kertoa ajatuksistani ja kokemuksistani. Väitän, että läheisriippuvainen persoona kärsii riittämättömyyden tunteista (kuten minä), ja uskon, että hyvässä parisuhteessa voi kokea myös parantavia rakkauden kokemuksia, sen vastaanottamista ja antamista. Tietysti lopulta riittämättömyyden ja itseluottamuksen työ jää itselle eikä puolison harteille. Jos hänellä ei ole valmiutta työstää omia triggereitä, niin sitten voi kysyä haluatko ylipäätään olla parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa - oli oma haamu tai haava mikä tahansa?

Jos teillä on erinomaiset vuorovaikutustaidot ja tahtoa/rakkautta jakaa elämää yhdessä, kasvaen henkisesti, niin ei mikään estä parisuhteen jatkamista :)

Normaalisti viihdyn mainiosti yksin, mutta jos lähenen jonkun kanssa ns. liikaa niin minusta tulee aika riippuvainen, ripustautuva ja miellyttämishaluinen. Olenko siis kuitenkin jonkun sortin läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaiset käyttää henkistä väkivaltaa tajuamatta sitä itse. Mulla oli tuollanen exä ja se oli tosi kuormittavaa. Eli jätä se sika. Kun tollasen kokemuksen jälkeen pariutuu normaalin ihmisen kanssa niin huomaa kuinka yhtäkkiä parisuhteessa voi hengittää normaalisti.

Taattua vauva-laatua, muuten asiallisessa kommentissa.

Entä jos "se sika" onkin nainen, onko hän silloin EMAKKO?

Eikö kuitenkin myös kontrollointi kuulu läheisriippuvuuteen? Huoleen että hylätään. Pitää olla selvillä, ettei mitään epäilyttävää ole tekeillä.

 Millainen ihminen oikein kelpaisi? kaikissa tuntuu olevan joku vika / ongelma ja tosi nopeasti löytyy diagnoosikin.Pitääkö kaikki eleet ,tuntemukset yms. aina jotenkin selittää.Asiat joko selviää kahdestaan puhumalla tai sitten on parempi jatkaa matkaa jos ei miellytä tai ei muuten halua tilannetta koittaa parantaa.

Minussa ja kaivatussa on ärsyttäviä piirteitä mutta kestämme ne, koska on myös paljon hyvää.No joo,kunhan jäin mietiskelee.