Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän kuukautiset ja 2 viikon itkukiukku joka kk pilaa parisuhteen. Ei suostu esim. lääkäriin
27.01.2023 |
Nytkin olisi ensi perjantaina tarkoitus lähteä 3 päivän kaupunkilomalle keski-Eurooppaan ja laskeskelin, että saakeli sehän osuu juuri siihen ajankohtaan kun taas saa kävellä seiniä pitkin ja odottaa, että alkaako ovien paiskominen, koska telkkarista ei tule mitään katsottavaa tai naapurin koiralla on vääränvärinen hihna.
Periaatteesa menee niin, että 2 viikkoa on normaalia, ihan seesteistä elämää, mutta sitten alkaa kiukuttelu ja lopulta kaikesta itkeminen. Olen ehdottanut varovasti, että menisi lääkäriin, koska en jaksa enää kohta tätä yhteiseloa, mutta naisystävän mielestä "se on vain naisen biologiaa". Sitten on pahoillaan, että huusi ja itki 2 viikkoa, mutta aina alkaa alusta.
Mitä tässä nyt voi miehenä tehdä? Arvaan jo, että lomamatka menee 1. riitelyksi ja 2. naisystävää ei kiinnosta tehdä mitään turistijuttuja kun kaikki kiukuttaa ja itkettää.
Kommentit (70)
Itse olen järkeillyt tämän näin, että kuukautisten lähestyessä naisen elimistö tajuaa, että ei ole vieläkään pulla uunissa! Alkaa kiukuttelu, jos mies ei kosketa, halaa ja pyri you know sitä... Eli ei muutakun pyrit vaan entistä enemmän iholle tuohon aikaan. Saatte huijattua elimistöä, että joo tässä on kova vauvayritys koko ajan päällä. Ei tarvi huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä lääkäristä mitään apua tule. Minä kun kerroin vaikeista pms ja pmdd oireista ja ajatuksista hypätä parvekkeelta alas niiden aikana niin lääkärillä oli hoitona tsemppiä toivotus ja koita kestää. Tuota helvettiä riittää vaihdevuosiin asti, joten valmistaudu siihen.
Olen todella pahoillani, ettet saanut apua, mutta hoitosuosituksia niin PMS:ään kuin PMDD:henkin on olemassa. Jos lääkäri ei suostu auttamaan, tee hänestä valitus ja vaadi tavata seuraava. Kannattaa myös ensisijaisesti pyrkiä gynekologin vastaanotolle.
Hakekaa apua naistentautien erikoisläkäriltä yksityinen sektori.Terveyskeskusläkäri ei noteraa. Aptekissa on hyviä B-vitamineja missä lukee hermostolle.Viikko ennen menkoja syödään ja menkojen aikaan.Joka kuukausi, auttaa lievään kitsoiluun.Terveyskeskus läkärit ovat yleisläkäreitä ei erikoistuneet aiheeseen.Sen enempään ei miehillle uskalla kertoa märämänsä SV lääke/lääket vievät mies kyvyt.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää teatteria. Kyllä pitää aikuisella olla itsekuria. Mitään biologiaa tuo ei ole, luettu naisten lehtiä liikaa. Ja kyllä, olen nainen.
Helppo sellaisen on puhua, joka ei noita oireita koe. Mä sain vahvempia PMS-oireita vasta lähemmäs kolmekymppisenä kun lopetin pillerit ja vihaan tätä. Saatan alkaa itkemään ihan mitättömistä syistä, mielialat vaihtelee ja vasta kun menkat on kunnolla alkaneet ja oireet helpottaa niin tajuan että olin taas ihan kamala, vaikka etukäteen päätän että pidän oireeni piilossa. Muitakin fyysisiä oireita on, mutta kun ne johtuvat hormonivaihtelusta niin niitä ei pois kokonaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, koska itse olen kärsinyt pahoista PMS-oireista, mutta mitä apua odotat hänen saavan lääkäriltä? Minulla oli aikoinaan pillerit => mielialanvaihtelut heikkenivät mutta myös seksi lakkasi kiinnostamasta ja hormonikierukka => ei mitään vaikutusta mielialanvaihteluihin.
Masennuslääkkeillä tai rauhoittavilla ei hoideta PMS:ää.
Minullapa hoidettiin, nimenomaan masennuslääkkeillä. Se annostus on todella pieni ja sitä syödään eri tavalla kuin normaalisti masennukseen. Oma gyne ehdotti kun sanoin, että en halua olla se surkutteleva, itkuinen nainen. Ja toden totta tepsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se suhde ei vain toimi, ero? Mahdollisia syitä voi olla riitaisa parisuhde(?), jokin ei toimi, olette usein eri mieltä, kokeeko että päätät jotain hänen puolestaan. Kaipaisiko hän lohdutusta tai turvaa. Arvailua vaan, mikä näistä olisi syynä. Onko psd eli stressi, e-pillerit syynä, joku draamasarjan malli, työpaineet/koulupaineet, suorittaako liikaa, laihduttaako liikaa ja verensokeri painuu alas pitkiä aikoja, kuntoileeko liikaa, onko uupunut, miten tämä ilmasto, onko vitamiineja tarpeeksi. Käyttääkö lääkkeitä tai alkoholia miten, ei tarvitse tässä sanoa, niissä on haitat. Onko hänen äiti riitaisia esimerkki ollut. Onko neuroottinen ahdistuja (voi mennä ohi joskus) tai aspergerpiirre kiukkuaja (ei mene ohi noin vaan). Homoniheittely ei kestä ehkä ihan 2 viikkoa vaikka mistä tietää, naiset eivät yleensä itkukiukkua noin. Onko mielialaheittelyitä, mikä syynä, onko harrastuksia kotona mistä itse pitää tai rahaa tarpeeksi. Hermostuuko jostain ja miksi, et kai triggeröi vahingossa, paitsi ei pitäisi joutua varomaan liikaa kotonaan kaikkea. Arpokaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole ihan normaali akka, laita vaihtoon! Nuo vaivat eivät ole kenellekään naiselle tekosyy käyttäytyä kuin perärööri.
Vierailija kirjoitti:
Mutsi kertoi että aikoinaan apteekissa joskus 50- tai 60-luvulla he naistyöntekijät ottivat muutaman heroiinitabletin ja ei tarvinnut ottaa sairaslomaa eikä ollut mitään vaivoja. Hän oli siis farmaseuttina yli 40v. Heroiinia oli silloin ihan yleisesti apteekeissa myynnissä.
Heroiini maitokauppoihin ja ydinaseet virkistyskäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lyheni kuukautiset viikosta kahteen päivään, kun sovittiin että se on sitten suihinottoviikko, kun en selibaatissakaan suostu olemaan. Oli jo heti seurustelun alussa sovittu että seksistä ei kieltäydytä. Nykyään oikein odotan tuota aikaa kuukaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, koska itse olen kärsinyt pahoista PMS-oireista, mutta mitä apua odotat hänen saavan lääkäriltä? Minulla oli aikoinaan pillerit => mielialanvaihtelut heikkenivät mutta myös seksi lakkasi kiinnostamasta ja hormonikierukka => ei mitään vaikutusta mielialanvaihteluihin.
Masennuslääkkeillä tai rauhoittavilla ei hoideta PMS:ää.
Masennuslääkkeillä ihan todella hoidetaan vaikeaa pms-oireilua. Niitä syödään usein kuuriluontoisesti esimerkiksi siten, että aloitetaan vaikka 10 päivää ennen kuukautisten odotettua alkua ja lopetetaan kuukautisten alkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroan kyllä syvimpään kuoppaan kaikki nämä kanssaeläjät joiden mielestä pms on jotenkin asennekysymys tai oman vaikutuksen alaista - ei ole, kyseessä on ihan lääketieteellinen sairaus jonka perimmäistä syytä ei tiedetä mutta oletetaan että kyseessä on epätavallinen vaste keskushermostossa hormonitasapainon muutoksiin kierron aikana.
Omalla kohdalla pms-oireet olivat jotain niin järkyttävää että meinasi parisuhde lähtä alta kun olin vuorotellen raivotar ja vuorotellen itkuisa viikon verran kuukaudessa. Hain ja sain siihen apua ja itselleni ratkaisu löytyi e-pillereistä (joka vähensi mieialaoireita, ei aiheuttanut masennusta eikä myöskään vähentänyt haluja). Hankalimpiin oireisiin käytetään masennuslääkkeitä pienillä annoksilla eli em. Ssri-lääkkeillä.
Ap:lle sanoisin että kannusta naista ihan itsensä takia hakemaan apua pms:n koska siihen tosiaan on hoitokeinoja olemassa. Pms on niin sietämätön vaiva ettei kenenkään kannattaisi siitä kärsiä hakematta apua. Itselläni iän myötä rauhoittui ja nyt lähempänä 35 ikävuotta oireilee lähinnä parin päivän itkuisuudella ja tunteella ettei mistään tule mitään ja olen aivan toivoton ihminen :D Sen kestäminen tosin on siedettävää kun tietää katsoa kalenteria että kyse on ihan hormonaalista mielialan heittelystä eikä tilanne ole oikeasti niin lohduton.
Ei ole naisen biologiaa, jotain täytyy nyt tietysti tehdä ja naisen ottaa vastuu käytöksestään. Eli hakemaan apua, mitä se sitten hänen kohdallaan tarkoittaakaan (toiset luottaa luontaishoitoihin ja yrtteihin, jotkut lääkäreihin ja lääkkeisiin jne.).
Vastuunpakoilua selittää sukupuolella tuollaista puolet kuukaudesta eli puolet elämästä vievää mayhemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen järkeillyt tämän näin, että kuukautisten lähestyessä naisen elimistö tajuaa, että ei ole vieläkään pulla uunissa! Alkaa kiukuttelu, jos mies ei kosketa, halaa ja pyri you know sitä... Eli ei muutakun pyrit vaan entistä enemmän iholle tuohon aikaan. Saatte huijattua elimistöä, että joo tässä on kova vauvayritys koko ajan päällä. Ei tarvi huolestua.
Päin vastoin. Luteaalivaiheessa ei ole mahdollisuutta tulla raskaaksi, eli miestä ei biologisesti tarvita mihinkään, siitä on periaatteessa vain haittaa. Periaatteessa täysin luonnollisissa oloissa nainen ei kokisi luteaalivaihetta tai kuukautisia kovin montaa kertaa elämänsä aikana, koska olisi jatkuvasti raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Tuota naista haukkuville: jos kyseessä on PMDD, miltä tuo kuulostaa, teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä ko. nainen joutuu sietämään puolet elämästään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ette siis ole oikeutettuja arvostelemaan tätä(kään!) naista!
Terkuin PMDD, jonka aiempi virhediagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, kunnes joku osasi yhdistää "manian" alkavan aina samaan aikaan kuukautisten kanssa
Oli mikä tahansa, se ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti. Meinaatko että esim kultalapset saa tehdä naisille mitä vaan, kun heillä on ollut kotimaassa vaikeaa? Kuinka helkkarin vaikeeta se on ymmärtää, ettei sillä tekijän kärsimyksellä voi oikeuttaa mitään!?!?!?!!?!!??!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen järkeillyt tämän näin, että kuukautisten lähestyessä naisen elimistö tajuaa, että ei ole vieläkään pulla uunissa! Alkaa kiukuttelu, jos mies ei kosketa, halaa ja pyri you know sitä... Eli ei muutakun pyrit vaan entistä enemmän iholle tuohon aikaan. Saatte huijattua elimistöä, että joo tässä on kova vauvayritys koko ajan päällä. Ei tarvi huolestua.
Just, minä ja mies ei voi kumpikaan sietää kakaroita.
Varmaan joku Maria Nordinin kurssi voisi tehdä hyvää. Vain viime kädessä e-pillereitä tai ssri-lääkkeitä, KAIKKI muu täytyy kokeilla ensin.
Vierailija kirjoitti:
Kiroan kyllä syvimpään kuoppaan kaikki nämä kanssaeläjät joiden mielestä pms on jotenkin asennekysymys tai oman vaikutuksen alaista - ei ole, kyseessä on ihan lääketieteellinen sairaus jonka perimmäistä syytä ei tiedetä mutta oletetaan että kyseessä on epätavallinen vaste keskushermostossa hormonitasapainon muutoksiin kierron aikana.
Omalla kohdalla pms-oireet olivat jotain niin järkyttävää että meinasi parisuhde lähtä alta kun olin vuorotellen raivotar ja vuorotellen itkuisa viikon verran kuukaudessa. Hain ja sain siihen apua ja itselleni ratkaisu löytyi e-pillereistä (joka vähensi mieialaoireita, ei aiheuttanut masennusta eikä myöskään vähentänyt haluja). Hankalimpiin oireisiin käytetään masennuslääkkeitä pienillä annoksilla eli em. Ssri-lääkkeillä.
Ap:lle sanoisin että kannusta naista ihan itsensä takia hakemaan apua pms:n koska siihen tosiaan on hoitokeinoja olemassa. Pms on niin sietämätön vaiva ettei kenenkään kannattaisi siitä kärsiä hakematta apua. Itselläni iän myötä rauhoittui ja nyt lähempänä 35 ikävuotta oireilee lähinnä parin päivän itkuisuudella ja tunteella ettei mistään tule mitään ja olen aivan toivoton ihminen :D Sen kestäminen tosin on siedettävää kun tietää katsoa kalenteria että kyse on ihan hormonaalista mielialan heittelystä eikä tilanne ole oikeasti niin lohduton.
Niin, mutta katsos kun kaikille eivät ne pillerit käy. Migreeni jo itsessään estää niiden popsimisen ellei sitten halua aivoverituppllaan kuukahtaa.
Taas aikuiset vierittämässä vastuuta muiden harteille. Ei saat!!!!!ana!! Mikä teitä riivaa? Te olette vastuussa omista teoista ja toimistanne, ei kukaan muu. Pedarpepe on myös vastuussa. Ainoa joka ei ole vastuussa on Sanna Marin.
Lemppaa se narsistinen bicth, kyllä maailmassa naisia riittää..