Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän kuukautiset ja 2 viikon itkukiukku joka kk pilaa parisuhteen. Ei suostu esim. lääkäriin
27.01.2023 |
Nytkin olisi ensi perjantaina tarkoitus lähteä 3 päivän kaupunkilomalle keski-Eurooppaan ja laskeskelin, että saakeli sehän osuu juuri siihen ajankohtaan kun taas saa kävellä seiniä pitkin ja odottaa, että alkaako ovien paiskominen, koska telkkarista ei tule mitään katsottavaa tai naapurin koiralla on vääränvärinen hihna.
Periaatteesa menee niin, että 2 viikkoa on normaalia, ihan seesteistä elämää, mutta sitten alkaa kiukuttelu ja lopulta kaikesta itkeminen. Olen ehdottanut varovasti, että menisi lääkäriin, koska en jaksa enää kohta tätä yhteiseloa, mutta naisystävän mielestä "se on vain naisen biologiaa". Sitten on pahoillaan, että huusi ja itki 2 viikkoa, mutta aina alkaa alusta.
Mitä tässä nyt voi miehenä tehdä? Arvaan jo, että lomamatka menee 1. riitelyksi ja 2. naisystävää ei kiinnosta tehdä mitään turistijuttuja kun kaikki kiukuttaa ja itkettää.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiroan kyllä syvimpään kuoppaan kaikki nämä kanssaeläjät joiden mielestä pms on jotenkin asennekysymys tai oman vaikutuksen alaista - ei ole, kyseessä on ihan lääketieteellinen sairaus jonka perimmäistä syytä ei tiedetä mutta oletetaan että kyseessä on epätavallinen vaste keskushermostossa hormonitasapainon muutoksiin kierron aikana.
Omalla kohdalla pms-oireet olivat jotain niin järkyttävää että meinasi parisuhde lähtä alta kun olin vuorotellen raivotar ja vuorotellen itkuisa viikon verran kuukaudessa. Hain ja sain siihen apua ja itselleni ratkaisu löytyi e-pillereistä (joka vähensi mieialaoireita, ei aiheuttanut masennusta eikä myöskään vähentänyt haluja). Hankalimpiin oireisiin käytetään masennuslääkkeitä pienillä annoksilla eli em. Ssri-lääkkeillä.
Ap:lle sanoisin että kannusta naista ihan itsensä takia hakemaan apua pms:n koska siihen tosiaan on hoitokeinoja olemassa. Pms on niin sietämätön vaiva ettei kenenkään kannattaisi siitä kärsiä hakematta apua. Itselläni iän myötä rauhoittui ja nyt lähempänä 35 ikävuotta oireilee lähinnä parin päivän itkuisuudella ja tunteella ettei mistään tule mitään ja olen aivan toivoton ihminen :D Sen kestäminen tosin on siedettävää kun tietää katsoa kalenteria että kyse on ihan hormonaalista mielialan heittelystä eikä tilanne ole oikeasti niin lohduton.
Niin, mutta katsos kun kaikille eivät ne pillerit käy. Migreeni jo itsessään estää niiden popsimisen ellei sitten halua aivoverituppllaan kuukahtaa.
Vain aurallinen migreeni on este yhdistelmäehkäisypillereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt sentään moro ja näkemiin ole ainut vaihtoehto?
Mä halveksin ihmisiä (etenkin naisia!), jotka vähättelevät kanssasisartensa hormonaalisia tuskatiloja. Vaikka itselläsi ei olisi kipua ja murhetta, et voi sanoa muille, että niiden tunteminen ei ole normaalia. Tai voit sanoa niin, jos olet idiootti.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt tota menkka hysteriaa ja itkemistä. Itselläni on todella kovat menkkakivut joitten takia on vaikea nukkua (särkylääkkeet eivät tehoa), ja verta tulee ihan älyttömästi! Tuntuu välillä siltä, että vuodan kuiviin. Ja rauta arvot heittelevät, joitten takia syön poron lihaa paljon, koska en halua syödä lisiä. Mutta olen silti aina normaalisti kivuista ja verenvuodatuksesta huolimatta, että ei edes muut huomaa koska mulla on menkat.
N.22
Vierailija kirjoitti:
Mä halveksin ihmisiä (etenkin naisia!), jotka vähättelevät kanssasisartensa hormonaalisia tuskatiloja. Vaikka itselläsi ei olisi kipua ja murhetta, et voi sanoa muille, että niiden tunteminen ei ole normaalia. Tai voit sanoa niin, jos olet idiootti.
No sori vaan, mutta en kiellä etteikö ne hormonit tuottaisi tuskaa itse kullekin, mutta ei oo normaalia, jos niiden takia on puolet elämästä pilalla. Kyllä silloin pitää tajuta etsiä apua tilanteeseen, eikä vaan ajatella, että mun nyt pitää vaan kärsiä, kun olen nainen. Ja jos on niin kolloo, ettei halua apua, niin ei siitä muiden kyllä pidä myöskään kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota naista haukkuville: jos kyseessä on PMDD, miltä tuo kuulostaa, teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä ko. nainen joutuu sietämään puolet elämästään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ette siis ole oikeutettuja arvostelemaan tätä(kään!) naista!
Terkuin PMDD, jonka aiempi virhediagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, kunnes joku osasi yhdistää "manian" alkavan aina samaan aikaan kuukautisten kanssa
Hulluja te ootte 🤣.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vauva. Usein helpottaa oireita synnytyksen jälkeenkin.
No ei helpota vaan naisista tulee sitten ihan vikapäisiä.
Tämä!!! Ennen lapsia vaimo sekoili kohtalaisesti aina noin viikon verran kuusta, mutta lasten syntymän jälkeen oli parisen vuotta sekaisin kun seinäkello. Eli ei kyllä todellakaan helpota vaan pahenee vaan. Sitten seuraa esivaihdevuodet ja vaihdevuodet. Never stop the madness!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierto vaikuttaa omaankin mielialaani ja aina kuusta menee pari päivää ajatellen miten ruma ja turha on, ihme että on mies yms. oman mielen sisäistä ajattelua joka sitten kohta helpottaa. Joillain ystävilläni PMS oireilee kuvailemallasi tavalla ja se ei ole normaalia. Tuo vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti arkeen ja elämään että jotain on tehtävä tai vähintään kokeiltava, oli se sitten hormonaalista ehkäisyä tai mielialalääkitystä. Tuo laskee kyllä kunnolla sekä naisen että miehenkin elämänlaatua ja on olemassa erilaisia vaihtoehtoja joita tuohon voi kokeilla. Jos miehellä olisi samanlainen hillitsemätön kiukku puolet kuukaudesta niin todellakin kehottaisin hakeutumaan hoidon piiriin tavalla tai toisella. Epäreilua tuudittautua siihen että tuo nyt vaan on tuota ja asialle ei voi mitään. Jos lääkitys ja hoitokeinot ei tepsi niin se on sitten eri asia mutta naisen pitäisi edes kokeilla hakea tuohon helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä halveksin ihmisiä (etenkin naisia!), jotka vähättelevät kanssasisartensa hormonaalisia tuskatiloja. Vaikka itselläsi ei olisi kipua ja murhetta, et voi sanoa muille, että niiden tunteminen ei ole normaalia. Tai voit sanoa niin, jos olet idiootti.
No sori vaan, mutta en kiellä etteikö ne hormonit tuottaisi tuskaa itse kullekin, mutta ei oo normaalia, jos niiden takia on puolet elämästä pilalla. Kyllä silloin pitää tajuta etsiä apua tilanteeseen, eikä vaan ajatella, että mun nyt pitää vaan kärsiä, kun olen nainen. Ja jos on niin kolloo, ettei halua apua, niin ei siitä muiden kyllä pidä myöskään kärsiä.
Ei pidä ei. Sama asia muidenkin asioiden kohdalla, ei pidä vaan ajatella että tää nyt vaan enkä voi ja muutkin kärsikööt. Aina on itsellä vastuu omasta käytöksestään ja avun hakemisesta .
Sotaa kuitenkaan ei käyty enää 50-60 -luvulla, jolloin tuo mainittu mutsi oli väittänyt apteekista saatavan heroiinia. Yskään se oli kuulemma kyllä oikein hyvä lääke.