Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Kuinka monta videota kuukauden ikäisen vauvan vanhempien pitäisi julkaista, että riittäisi sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Kuinka monta videota kuukauden ikäisen vauvan vanhempien pitäisi julkaista, että riittäisi sinulle?

No suutu nyt vaan

Kohta kuitenkin tulee vauvauutisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Kuinka monta videota kuukauden ikäisen vauvan vanhempien pitäisi julkaista, että riittäisi sinulle?

No suutu nyt vaan

Kohta kuitenkin tulee vauvauutisia.

Yritän vain lohduttaa stalkkereita, jotka ei malta odottaa videoita. Kuinka monta Youtube-videota teit itse vastasyntyneen kanssa? Riittääkö ekan kuukauden aikana muutama vai pitääkö olla joka päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Kuinka monta videota kuukauden ikäisen vauvan vanhempien pitäisi julkaista, että riittäisi sinulle?

No suutu nyt vaan

Kohta kuitenkin tulee vauvauutisia.

Yritän vain lohduttaa stalkkereita, jotka ei malta odottaa videoita. Kuinka monta Youtube-videota teit itse vastasyntyneen kanssa? Riittääkö ekan kuukauden aikana muutama vai pitääkö olla joka päivä?

En ole koskaan tehnyt videoita.

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina. Nuorina milloin vaikuttaminen osuu syvälle laulettiin nuortenilloissa verestä ja kuolemasta. Laulut oli turvallisia kun sai kokea, ettei tämä kauhu koskea itseä uskovaisena. Laulettiin täysin rinnoin tyytyväisenä osana pelastettujen joukkoa. Näin tämä syvä pelko joutua eroon rakkaasta laumasta juurtui ikiajoiksi mieleen. Se on hyvin traumatisoivaa lapsen ja nuoren mielelle. Laulut olivat tosi kauniita ja toivat lohtua kun itse koki olevansa oikealla polulla. Samalla se toi syvän pelon helvetistä ja sen ikuisesta kauhusta. Tätä samaa saarnaa ja samoja lauluja kuuli monta kertaa viikossa kerhoissa, pyhäkouluissa, ompeluseuroissa, nuortenilloissa, raamattuluokissa ja seuroissa. Vastapainoa sille ei ollut kun kaikki muu kulttuuri ja menot oli kiellettyjä. Myös ei-uskovaiset kaverit.  Edelleen uskon mutta muistan Jeesuksen sanat, että hänen usko on kevyttä ja hän on rakkaus. En suostu enää pelkäämään helvettiä ja muita uskovaisia tuomitsevine silmineen, jos olen tehnyt jotain mikä heidän mielestä ei ole oikein. Kuten kuunnellut Johanna Kurkelan rakkauslauluja.

"Maailman ilot alkaa

huvilla hauskalla

vaan niistä kerran palkka

on tuska kuolema. 

Mitä siis auttoi hurma

hekuma hetkinen

kun sielun on se surma

ja itku iäinen."

"Muista luojaa nuoruudessa

pahat päivät lähestyy¨

jolloin paatumuksen yössä

kallis sielu menehtyy

Pimenevät yö ja tähdet

aurinko ja valkeus

pian täältä poies lähdet

näe armon kalleus

Moni mukaan himojensa

lihan mieltä noudattaa

ethän tahdo heidän kanssaan

vihaa päälles langettaa"

"Oi,muistathan,lapseni,Golgatan

ja kärsivän Jumalan Karitsan,

verin tahratun ristinpuun.

Oi, muistathan katseista hellimmän,

kun haavoitti kulmia kärsijän

oas pistävä ruusupuun.

Sun syntisi uhria poltti niin,

sun velkasi ristillä maksettiin,

ovi taivahan auki sai."

"Oi Jeesus, veljen' suloinen,

sydämeni on iloinen,

kun tähtein kärsit katkeran

verisen piinan, kuoleman.

Se on nyt minun turvani,

sun kylkihaavas linnani,

kun pyhä uhriveresi

virtasi, pesi syntini."

"Näin ristinpuussa riippuvan

karitsan verisen

muotonsa muistan kärsineen

särjetyn 

Vierailija kirjoitti:

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina. Nuorina milloin vaikuttaminen osuu syvälle laulettiin nuortenilloissa verestä ja kuolemasta. Laulut oli turvallisia kun sai kokea, ettei tämä kauhu koskea itseä uskovaisena. Laulettiin täysin rinnoin tyytyväisenä osana pelastettujen joukkoa. Näin tämä syvä pelko joutua eroon rakkaasta laumasta juurtui ikiajoiksi mieleen. Se on hyvin traumatisoivaa lapsen ja nuoren mielelle. Laulut olivat tosi kauniita ja toivat lohtua kun itse koki olevansa oikealla polulla. Samalla se toi syvän pelon helvetistä ja sen ikuisesta kauhusta. Tätä samaa saarnaa ja samoja lauluja kuuli monta kertaa viikossa kerhoissa, pyhäkouluissa, ompeluseuroissa, nuortenilloissa, raamattuluokissa ja seuroissa. Vastapainoa sille ei ollut kun kaikki muu kulttuuri ja menot oli kiellettyjä. Myös ei-uskovaiset kaverit.  Edelleen uskon mutta muistan Jeesuksen sanat, että hänen usko on kevyttä ja hän on rakkaus. En suostu enää pelkäämään helvettiä ja muita uskovaisia tuomitsevine silmineen, jos olen tehnyt jotain mikä heidän mielestä ei ole oikein. Kuten kuunnellut Johanna Kurkelan rakkauslauluja.

"Maailman ilot alkaa

huvilla hauskalla

vaan niistä kerran palkka

on tuska kuolema. 

Mitä siis auttoi hurma

hekuma hetkinen

kun sielun on se surma

ja itku iäinen."

"Muista luojaa nuoruudessa

pahat päivät lähestyy¨

jolloin paatumuksen yössä

kallis sielu menehtyy

Pimenevät yö ja tähdet

aurinko ja valkeus

pian täältä poies lähdet

näe armon kalleus

Moni mukaan himojensa

lihan mieltä noudattaa

ethän tahdo heidän kanssaan

vihaa päälles langettaa"

"Oi,muistathan,lapseni,Golgatan

ja kärsivän Jumalan Karitsan,

verin tahratun ristinpuun.

Oi, muistathan katseista hellimmän,

kun haavoitti kulmia kärsijän

oas pistävä ruusupuun.

Sun syntisi uhria poltti niin,

sun velkasi ristillä maksettiin,

ovi taivahan auki sai."

"Oi Jeesus, veljen' suloinen,

sydämeni on iloinen,

kun tähtein kärsit katkeran

verisen piinan, kuoleman.

Se on nyt minun turvani,

sun kylkihaavas linnani,

kun pyhä uhriveresi

virtasi, pesi syntini."

"Näin ristinpuussa riippuvan

karitsan verisen

muotonsa muistan kärsineen

särjetyn 

Halaus sinulle!

Ajattelen usein omia vanhempiani. Heidätkin on lapsena peloteltu. En kanna kaunaa siitä, mitä meille opettivat. Hehän yrittivät omasta mielestään pelastaa lapsensa helvetiltä.

Sinä ja minä saimme suuren armon, lähtemisen armon. Siitä on joka päivä kiitollinen mieli. Toivon, että kipeät asiat joista kirjoitit lakkaavat vähitellen satuttamasta.

Mielestäni ovat oikein herttainen ja ihana pari <3 Mutta kovin väsyneeltä tuo Eeva näyttää ja monessa kohdassa, kun kysytään, mikä fiilis, niin "väsyttää" tai "nukkumaan voisi mennä". 

Toivottavasti hetken nauttivat näistä kahdesta lapsesta eivätkä pidä mitään kiirettä mihinkään! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Kuinka monta videota kuukauden ikäisen vauvan vanhempien pitäisi julkaista, että riittäisi sinulle?

No suutu nyt vaan

Kohta kuitenkin tulee vauvauutisia.

Yritän vain lohduttaa stalkkereita, jotka ei malta odottaa videoita. Kuinka monta Youtube-videota teit itse vastasyntyneen kanssa? Riittääkö ekan kuukauden aikana muutama vai pitääkö olla joka päivä?

En ole koskaan tehnyt videoita.

Miksi sitten muiden pitäisi tehdä videoita koko ajan?

On raukka uupuneen näköinen jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina. Nuorina milloin vaikuttaminen osuu syvälle laulettiin nuortenilloissa verestä ja kuolemasta. Laulut oli turvallisia kun sai kokea, ettei tämä kauhu koskea itseä uskovaisena. Laulettiin täysin rinnoin tyytyväisenä osana pelastettujen joukkoa. Näin tämä syvä pelko joutua eroon rakkaasta laumasta juurtui ikiajoiksi mieleen. Se on hyvin traumatisoivaa lapsen ja nuoren mielelle. Laulut olivat tosi kauniita ja toivat lohtua kun itse koki olevansa oikealla polulla. Samalla se toi syvän pelon helvetistä ja sen ikuisesta kauhusta. Tätä samaa saarnaa ja samoja lauluja kuuli monta kertaa viikossa kerhoissa, pyhäkouluissa, ompeluseuroissa, nuortenilloissa, raamattuluokissa ja seuroissa. Vastapainoa sille ei ollut kun kaikki muu kulttuuri ja menot oli kiellettyjä. Myös ei-uskovaiset kaverit.  Edelleen uskon mutta muistan Jeesuksen sanat, että hänen usko on kevyttä ja hän on rakkaus. En suostu enää pelkäämään helvettiä ja muita uskovaisia tuomitsevine silmineen, jos olen tehnyt jotain mikä heidän mielestä ei ole oikein. Kuten kuunnellut Johanna Kurkelan rakkauslauluja.

"Maailman ilot alkaa

huvilla hauskalla

vaan niistä kerran palkka

on tuska kuolema. 

Mitä siis auttoi hurma

hekuma hetkinen

kun sielun on se surma

ja itku iäinen."

"Muista luojaa nuoruudessa

pahat päivät lähestyy¨

jolloin paatumuksen yössä

kallis sielu menehtyy

Pimenevät yö ja tähdet

aurinko ja valkeus

pian täältä poies lähdet

näe armon kalleus

Moni mukaan himojensa

lihan mieltä noudattaa

ethän tahdo heidän kanssaan

vihaa päälles langettaa"

"Oi,muistathan,lapseni,Golgatan

ja kärsivän Jumalan Karitsan,

verin tahratun ristinpuun.

Oi, muistathan katseista hellimmän,

kun haavoitti kulmia kärsijän

oas pistävä ruusupuun.

Sun syntisi uhria poltti niin,

sun velkasi ristillä maksettiin,

ovi taivahan auki sai."

"Oi Jeesus, veljen' suloinen,

sydämeni on iloinen,

kun tähtein kärsit katkeran

verisen piinan, kuoleman.

Se on nyt minun turvani,

sun kylkihaavas linnani,

kun pyhä uhriveresi

virtasi, pesi syntini."

"Näin ristinpuussa riippuvan

karitsan verisen

muotonsa muistan kärsineen

särjetyn 

Saako kysyä, minkä ikäluokan edustaja olet? Kuulostaa tosi vieraalta tuo tulimerellä pelottelu, nyt kun omia lapsia useampi on. Vanhemmilta ihmisiltä tätä puhetta vielä kuulee, enkä hyväksy sitä alkuunkaan, vaikka tarkoitusperät ovat pohjimmiltaan kuinka hyvät.

Viime vuoden aiheita olivat viikon aiheiden lisäksi esim. ystävyys, koulu, kiusaaminen,..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tuo Eeva näyttää uupuneelta ja väsyneeltä :(

No, kyllä hän siitä reipastuu, kun on jossain vaiheessa kahdenkymmenen lapsen äiti.

Siinä vaiheessa ei enää väsymystään kehtaa valittaa ja isot lapset hoitavat pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Vauvahan syntyi jo 29.12, äidin Instassa postaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Vauvahan syntyi jo 29.12, äidin Instassa postaus.

Niin syntyi ja seuraava syntyy varmaan 2024 alkuvuodesta.

Voi hyvinkin olla, että jo tämän vuoden puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Vauvahan syntyi jo 29.12, äidin Instassa postaus.

Niin syntyi ja seuraava syntyy varmaan 2024 alkuvuodesta.

Voi hyvinkin olla, että jo tämän vuoden puolella.

Joo, siinä on lisää hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla uusi vauva tulossa, kun ei youtubeen ole videoita tullut.

Vauvahan syntyi jo 29.12, äidin Instassa postaus.

Niin syntyi ja seuraava syntyy varmaan 2024 alkuvuodesta.

Raavaat äijät ja aikuiset naiset täällä pullistelevat ylemmyydentunnossaan. Kehottaisin teitä häpeämään, mutta ettehän te sitä osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina. Nuorina milloin vaikuttaminen osuu syvälle laulettiin nuortenilloissa verestä ja kuolemasta. Laulut oli turvallisia kun sai kokea, ettei tämä kauhu koskea itseä uskovaisena. Laulettiin täysin rinnoin tyytyväisenä osana pelastettujen joukkoa. Näin tämä syvä pelko joutua eroon rakkaasta laumasta juurtui ikiajoiksi mieleen. Se on hyvin traumatisoivaa lapsen ja nuoren mielelle. Laulut olivat tosi kauniita ja toivat lohtua kun itse koki olevansa oikealla polulla. Samalla se toi syvän pelon helvetistä ja sen ikuisesta kauhusta. Tätä samaa saarnaa ja samoja lauluja kuuli monta kertaa viikossa kerhoissa, pyhäkouluissa, ompeluseuroissa, nuortenilloissa, raamattuluokissa ja seuroissa. Vastapainoa sille ei ollut kun kaikki muu kulttuuri ja menot oli kiellettyjä. Myös ei-uskovaiset kaverit.  Edelleen uskon mutta muistan Jeesuksen sanat, että hänen usko on kevyttä ja hän on rakkaus. En suostu enää pelkäämään helvettiä ja muita uskovaisia tuomitsevine silmineen, jos olen tehnyt jotain mikä heidän mielestä ei ole oikein. Kuten kuunnellut Johanna Kurkelan rakkauslauluja.

"Maailman ilot alkaa

huvilla hauskalla

vaan niistä kerran palkka

on tuska kuolema. 

Mitä siis auttoi hurma

hekuma hetkinen

kun sielun on se surma

ja itku iäinen."

"Muista luojaa nuoruudessa

pahat päivät lähestyy¨

jolloin paatumuksen yössä

kallis sielu menehtyy

Pimenevät yö ja tähdet

aurinko ja valkeus

pian täältä poies lähdet

näe armon kalleus

Moni mukaan himojensa

lihan mieltä noudattaa

ethän tahdo heidän kanssaan

vihaa päälles langettaa"

"Oi,muistathan,lapseni,Golgatan

ja kärsivän Jumalan Karitsan,

verin tahratun ristinpuun.

Oi, muistathan katseista hellimmän,

kun haavoitti kulmia kärsijän

oas pistävä ruusupuun.

Sun syntisi uhria poltti niin,

sun velkasi ristillä maksettiin,

ovi taivahan auki sai."

"Oi Jeesus, veljen' suloinen,

sydämeni on iloinen,

kun tähtein kärsit katkeran

verisen piinan, kuoleman.

Se on nyt minun turvani,

sun kylkihaavas linnani,

kun pyhä uhriveresi

virtasi, pesi syntini."

"Näin ristinpuussa riippuvan

karitsan verisen

muotonsa muistan kärsineen

särjetyn 

Saako kysyä, minkä ikäluokan edustaja olet? Kuulostaa tosi vieraalta tuo tulimerellä pelottelu, nyt kun omia lapsia useampi on. Vanhemmilta ihmisiltä tätä puhetta vielä kuulee, enkä hyväksy sitä alkuunkaan, vaikka tarkoitusperät ovat pohjimmiltaan kuinka hyvät.

Viime vuoden aiheita olivat viikon aiheiden lisäksi esim. ystävyys, koulu, kiusaaminen,..

Eihän tuosta Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n selvityksestä aivan hirveän kauaa ole, se on tehty vuonna 2015

Maailmanlopun pelkoa, väkivaltaa... Uskonyhteisöjen lasten karut tarinat

Lapset joutuvat kokemaan pelkoja ja traumoja joissakin uskonyhteisöissä, kertoo tuore selvitys.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015060419803301

Vierailija kirjoitti:

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina. Nuorina milloin vaikuttaminen osuu syvälle laulettiin nuortenilloissa verestä ja kuolemasta. Laulut oli turvallisia kun sai kokea, ettei tämä kauhu koskea itseä uskovaisena. Laulettiin täysin rinnoin tyytyväisenä osana pelastettujen joukkoa. Näin tämä syvä pelko joutua eroon rakkaasta laumasta juurtui ikiajoiksi mieleen. Se on hyvin traumatisoivaa lapsen ja nuoren mielelle. Laulut olivat tosi kauniita ja toivat lohtua kun itse koki olevansa oikealla polulla. Samalla se toi syvän pelon helvetistä ja sen ikuisesta kauhusta. Tätä samaa saarnaa ja samoja lauluja kuuli monta kertaa viikossa kerhoissa, pyhäkouluissa, ompeluseuroissa, nuortenilloissa, raamattuluokissa ja seuroissa. Vastapainoa sille ei ollut kun kaikki muu kulttuuri ja menot oli kiellettyjä. Myös ei-uskovaiset kaverit.  Edelleen uskon mutta muistan Jeesuksen sanat, että hänen usko on kevyttä ja hän on rakkaus. En suostu enää pelkäämään helvettiä ja muita uskovaisia tuomitsevine silmineen, jos olen tehnyt jotain mikä heidän mielestä ei ole oikein. Kuten kuunnellut Johanna Kurkelan rakkauslauluja.

"Maailman ilot alkaa

huvilla hauskalla

vaan niistä kerran palkka

on tuska kuolema. 

Mitä siis auttoi hurma

hekuma hetkinen

kun sielun on se surma

ja itku iäinen."

"Muista luojaa nuoruudessa

pahat päivät lähestyy¨

jolloin paatumuksen yössä

kallis sielu menehtyy

Pimenevät yö ja tähdet

aurinko ja valkeus

pian täältä poies lähdet

näe armon kalleus

Moni mukaan himojensa

lihan mieltä noudattaa

ethän tahdo heidän kanssaan

vihaa päälles langettaa"

"Oi,muistathan,lapseni,Golgatan

ja kärsivän Jumalan Karitsan,

verin tahratun ristinpuun.

Oi, muistathan katseista hellimmän,

kun haavoitti kulmia kärsijän

oas pistävä ruusupuun.

Sun syntisi uhria poltti niin,

sun velkasi ristillä maksettiin,

ovi taivahan auki sai."

"Oi Jeesus, veljen' suloinen,

sydämeni on iloinen,

kun tähtein kärsit katkeran

verisen piinan, kuoleman.

Se on nyt minun turvani,

sun kylkihaavas linnani,

kun pyhä uhriveresi

virtasi, pesi syntini."

"Näin ristinpuussa riippuvan

karitsan verisen

muotonsa muistan kärsineen

särjetyn 

Meidän perheen lempilaulu (vanhat sanat):

Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina. / Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun, sen mieltä ei huolet ne paina. / Se laulaen Luojaansa kiittää.

Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää ne laululla illoin. / Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin, ja kattona sillä on taivas.

Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa se vastaisten päivien ruokaa. / Vaan aina sen mieli on riemuisena, ei huomisen huolista huokaa ja silti ei puutetta kärsi.

Oi jospa kuin lintunen päiväni vain myös kiittäen alkaa mä voisin. / Ja murheetta vaikkakin puuttehissain, niin ain Isän hoidossa oisin. / Ei lapsensa tarvitse surra.

Kristinuskon keskeinen sanoma on Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus, joten sen aiheisia virsiä löytyy runsaasti myös ihan kansankirkkomme Virsikirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Meitä peloteltiin lapsena tulimerellä seuroissa ja pyhäkouluissa. Sanottiin että se tuli ei lopu koskaan vaan on ikuinen tuska ja hammasten kiristys. Lapseen tämä pelko asettui ydinpeloksi ja olen koko elämän siitä kärsinyt mielenterveyden ongelmina.

Minä olin alle kouluikäisenä ev.lut. seurakunnan päiväkerhossa ja kouluiässä vielä pyhäkoulussa ja ev-lut. seurakunnan tyttökerhossa. Yhtä ainutta kertaa ei peloteltu tulimerellä tai millään muullakaan helvetillä. Kerrottiin Jeesuksesta lasten turvallisena ystävänä, joika rakastaa jokaista lasta ja jota voi rukoilla ja joka auttaa hädässä. Pidin itse seurakunnan tyttökerhoa nuorena, eikä silloinkaan lapsille mistään helvetistä puhuttu, vaan turvallisesta uskosta Jumalaan. Sittemmin olin nuorena ja nuorena aikuisena  Kansanlähetyksen toiminnassa mukana, eikä sieltäkään pelkotuntemuksia tullut elämään. Usko oli turva elämässä, ei mikään "ydinpelko", joka olisi mielenterveysongelmia aiheuttanut.

Kyllä itsekin silti mietin sitä, kun luin yhdestä liikkeeseen kuuluvasta perheestä missä 15 lasta, että miten se äiti on voinut saada niin monta lasta. Ei ihmistä ole minusta tehty tuollaiseen. Jokin raja pitäisi olla, vaikka kaikesta jotenkuten selviäisi kunnossa. Monelle tuo olisi jo painajaista jos pitäisi saada yli tusina lapsia.