Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppikirjana mutta ei tuota käskyä kuitenkaan noudattaa -

Joka tapauksessa ero on hyväksyttävä asia ainakin siinä mielessä, että voi muuttaa erilleen asumaan. Entä jos olet 25v ja puoliso rupeaa väkivaltaiseksi, lähdet avioliitosta pakon edestä ja nytkö sitten pitäisi ajatella, että koko loppuelämä on elettävä yksin ja selibaatissa? En usko, että ihmiseltä vaaditaan tälläistä. Jos kristitty saa sodassa tappaa toisen ihmisen, vaikka kielto "älä tapa" on kymmenessä käskyssä, niin eikö se ole huomattavasti isompi asia kuin uudelleen avioituminen? Elinikäinen avioliitto on "alkuasetus", se täydellinen versio, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Viallisessa maailmassa se ei kuitenkaan aina toteudu. Uusi avioliitto voi tuoda mukanaan ongelmia, se on totta, mutta joissain tilanteissa uudesta puolisosta voi olla myös tukea, esim jos on jäänyt monen pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Ei tuokaan asia niin mustavalkoinen ole. 

Sinä et usko, mutta oletko vl? Eikä se vaatimus sinänsä tule ulkoa vaan sisältä. Minulle on selvää, että elän näin enkä toisin. Oli kohta, kun olisi ollut uusi puolisoehdokaskin, mutta en pystynyt lähtemään siihen. Että yksin 26-vuotiaasta olen ollut. Mutta en ajattele olevani koko loppuelämääni selibaatissa. Jos niin käy, niin käy. Kuitenkaan en ajattele sitä päivittäin, toki on jaksoja, jolloin se nousee mieleen, mutta yleensä ei. En ole haastatellut ystäviäni, mutta eivät vaikuta katkerilta hekään sen mitä ollaan asiasta puhuttu. 

Jospa jokaisella maalla on myös etsikkoaikansa, eli aika jolloin erityisellä tavalla puhutellaan ja kutsutaan, ehkä täällä on siksi voimakas herätyskristillisyys tällä hetkellä. En kuitenkaan voi ajatella, että pelastus on jätetty yhden Suomessa olevan ihmisryhmän varaan, niin huonosti ei ole asiat. Jos Brasilian viidakossa on joku, joka kokee sielunhätää, niin tätä ihmistä varmasti autetaan vaikka ei koskaan tapaisi yhtään vlestadiolaista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta näissä keskusteluissa aina unohtuu se, että elämä ei aina mene kuten etukäteen suunnittelisi. Onnea, jos sinulla on ollut hyvä elämä ja kaikki on mennyt putkeen: puoliso on upea, lapset kilttejä, taloudellisesti pyyhkii hyvin, ei ole kenelläkään terveysmurheita jne.

Todellisuus on kuitenkin se, että lähes jokaisen elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä, joita ei ole itse voinut valita. Näissä tilanteissa kun joku ulkopuolinen tulee länkyttämään, että syntiä on tuo, kun ajattelet omaa hyvinvointiasi ja jaksamistasi (esimerkiksi avioitumalla uudestaan sen sijaan, että jäisit yksin). 

Jeesuskin hyvin sanoi, että synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Kannattaisi ensin katsoa sinne omaan peiliin ja miettiä sitten, onko vara tulla saarnaamaan toisille synniksi sitä, että he eivät esimerkiksi halua elää yksin eron jälkeen.

Se on juuri näin, kiitos kirjoituksesta. Ja tuo "länkyttäminen" varmaan tässä yhteydessä tarkoittaa myös  niitä seurapuheita ja Päivämiehen kirjoituksia - ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että joku tulee henkilökohtaisesti puhuttelemaan. Useimmat ymmärtävät kyllä vähemmälläkin, mikä on suotavaa ja hyväksyttävää yhteisön silmissä ja mikä sitten taas ei. 

Vierailija kirjoitti:

Jospa jokaisella maalla on myös etsikkoaikansa, eli aika jolloin erityisellä tavalla puhutellaan ja kutsutaan, ehkä täällä on siksi voimakas herätyskristillisyys tällä hetkellä. En kuitenkaan voi ajatella, että pelastus on jätetty yhden Suomessa olevan ihmisryhmän varaan, niin huonosti ei ole asiat. Jos Brasilian viidakossa on joku, joka kokee sielunhätää, niin tätä ihmistä varmasti autetaan vaikka ei koskaan tapaisi yhtään vlestadiolaista.

Eipä se kuule luultavasti luterilaisuudestakaan siellä viidakossa. 

Mutta nykyään afrikkalaisillakin on kännykät, vaikka kodissa olisi maalattia. 

Tällainen sivusto on tehty juuri siksi, että sana leviäisi ympäri maailman mahdollisimman tehokkaasti:

https://kingdomofpeace.net/about-us/

Sitä on optimoitu nousemaan erilaisissa hauissa ja netin kautta on saanut parannuksia kymmeniä ihmisiä afrikan peränurkissa mitättömissä kyläpahasissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppiki

Sinä et usko, mutta oletko vl? Eikä se vaatimus sinänsä tule ulkoa vaan sisältä. Minulle on selvää, että elän näin enkä toisin. Oli kohta, kun olisi ollut uusi puolisoehdokaskin, mutta en pystynyt lähtemään siihen. Että yksin 26-vuotiaasta olen ollut. Mutta en ajattele olevani koko loppuelämääni selibaatissa. Jos niin käy, niin käy. Kuitenkaan en ajattele sitä päivittäin, toki on jaksoja, jolloin se nousee mieleen, mutta yleensä ei. En ole haastatellut ystäviäni, mutta eivät vaikuta katkerilta hekään sen mitä ollaan asiasta puhuttu. 

 

Lähdetkö siis arvioimaan sitä, voiko ihminen olla vl ja ajatella noin? Eikö se ole tuomitsemista. Jos olet rehellinen niin tiedät, ettei vl-liikkeen sisällä ole yksimielisyyttä kaikista opillisista kysymyksistä. Se mitä joku näkee puhtaana oppina, joku toinen näkee kovuutensa ja tiukkana lakihenkisyytenä. Kristinuskon valossa pitäisi aina tarkastella mikä on rakkaudellisinta kaikkia osapuolia kohtaan, "rakkaus toteuttaa koko lain". Jos joku kykenee elämään koko elämänsä yksin ja tekee niin vapaasta tahdosta, hyvä niin. Kaikki ei vaan välttämättä pysty samaan, samalla tavalla kuin kaikilla terveys ei kestä synnyttää kymmentä lasta. Edes vl-liike ei ota kaikkia uuden testamentin ohjeita kirjaimellisesti, joten olisi hyvin tarkkaan mietittävä, onko kirjaimellinen tulkinta perusteltua silloin kun niin väitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näissä keskusteluissa aina unohtuu se, että elämä ei aina mene kuten etukäteen suunnittelisi. Onnea, jos sinulla on ollut hyvä elämä ja kaikki on mennyt putkeen: puoliso on upea, lapset kilttejä, taloudellisesti pyyhkii hyvin, ei ole kenelläkään terveysmurheita jne.

Todellisuus on kuitenkin se, että lähes jokaisen elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä, joita ei ole itse voinut valita. Näissä tilanteissa kun joku ulkopuolinen tulee länkyttämään, että syntiä on tuo, kun ajattelet omaa hyvinvointiasi ja jaksamistasi (esimerkiksi avioitumalla uudestaan sen sijaan, että jäisit yksin). 

Jeesuskin hyvin sanoi, että synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Kannattaisi ensin katsoa sinne omaan peiliin ja miettiä sitten, onko vara tulla saarnaamaan toisille synniksi sitä, että he eivät esimerkiksi halua elää yksin eron jälkeen.

Olin hyväksynyt ajatuksen jo ennen kuin se iski omalle kohdalle. Ihan niin kuin olen hyväksynyt ajatuksen ehkäisemättömyydestä, elinikäisestä liitosta, alkoholittomuudesta, kiroilemattomuudesta, rehellisyydestä jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppiki

Tuskinpa psykologiselta kannalta pystyy kukaan erottamaan, mikä vaatimus tulee "sisältä" ja mikä "ulkoa", kun on vuosia ja vuosia ja ehkä jo lapsesta saakka kuullut samansisältöistä opetusta. Tuskinpa kellään on ihan sisäsyntyisesti esimerkiksi niin ankara avioliittokäsitys kuin mitä vloppiin kuuluu, sillä muutenhan se olisi huomattavasti useammalla ihmisellä  kuin mitä vllikkeeseen kuuluu ja näinhän ei ole.  Kyse on siis liikkeen opetuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaisuudessa voidaan edes puhua, että kyse on ripistä tai synnintunnustuksesta? Olin nimittäin jokunen vuosi sitten suviseuroissa. Puhuja antoi "synninpäästön" niillä.samoilla sanoilla ihan jokaiselle, joka vain kätensä nosti ilmaan.  Sama synninpäästö kymmenille ihmisille puheen aikana. Katselin ja kuuntelin suu auki. 

Mikä rippi se sellainen on, jossa synninpäästön antava ei edes tiedä, mitä.syntejä ihminen on ehkä tehnyt ja mitä niistä ajattelee?  Ei tiedä, onko aitoa katumusta. Ei tiedä yhtään mitään. 

No se on just tuota. Tämä on hyvä esimerkki sen liikkeen touhuista. 

Yleinen synninpäästö on ihan perusteltua. Ihminenhän ei ole edes tietoinen kaikista synneistään, koska ihminen tekee syntiä ajatuksin, teoin ja tekemättä jättämisin. Silloin pyydetään synninpäästöä kaikkiin näihin asioihin. Jos tunnolla on jotain erityistä, joka painaa mieltä, niin sen voi kertoa yksityisessä ripissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista u

Tuskinpa psykologiselta kannalta pystyy kukaan erottamaan, mikä vaatimus tulee "sisältä" ja mikä "ulkoa", kun on vuosia ja vuosia ja ehkä jo lapsesta saakka kuullut samansisältöistä opetusta. Tuskinpa kellään on ihan sisäsyntyisesti esimerkiksi niin ankara avioliittokäsitys kuin mitä vloppiin kuuluu, sillä muutenhan se olisi huomattavasti useammalla ihmisellä  kuin mitä vllikkeeseen kuuluu ja näinhän ei ole.  Kyse on siis liikkeen opetuksesta. 

Tunnen neljä "elävän leskeä", jotka ovat saaneet parannuksen aikuisina. Ja sitten muutaman, jotka ovat kasvaneet vl-uskoon lapsesta asti. Varmaan aikuisena parannuksen saaneet ovat henkilöhistoriansa vuoksi yliedustettuja tässä ryhmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakaan en kirjoittanut noita miksikään vaateiksi toisille vaan kerroin, miten elän omaa elämääni yksin, koska uskon, että luonnevikainen puoliso on Jumalan edessä puolisoksi naitu hänkin. Todella loukkaavaa, että valintaani suhtaudutaan noin. Onneksi oikeassa elämässä ihmiset ovat ihan myötätuntoisia. 

Eihän tuossa kritisoitu sinun elämääsi ja henkilökohtaista valintaasi, vaan VLoppia. Se on eri asia. 

Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakaan en kirjoittanut noita miksikään vaateiksi toisille vaan kerroin, miten elän omaa elämääni yksin, koska uskon, että luonnevikainen puoliso on Jumalan edessä puolisoksi naitu hänkin. Todella loukkaavaa, että valintaani suhtaudutaan noin. Onneksi oikeassa elämässä ihmiset ovat ihan myötätuntoisia. 

Eihän tuossa kritisoitu sinun elämääsi ja henkilökohtaista valintaasi, vaan VLoppia. Se on eri asia. 

Eri. 

Kyllä sen ottaa kritiikiksi itseä kohtaan, kun kukaan "tervejärkinen" ei tekisi tuollaista valintaa, on varmasti pakotettu/aivopesty, ei tuollaiseen pysty tai on elämä pilalla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaisuudessa voidaan edes puhua, että kyse on ripistä tai synnintunnustuksesta? Olin nimittäin jokunen vuosi sitten suviseuroissa. Puhuja antoi "synninpäästön" niillä.samoilla sanoilla ihan jokaiselle, joka vain kätensä nosti ilmaan.  Sama synninpäästö kymmenille ihmisille puheen aikana. Katselin ja kuuntelin suu auki. 

Mikä rippi se sellainen on, jossa synninpäästön antava ei edes tiedä, mitä.syntejä ihminen on ehkä tehnyt ja mitä niistä ajattelee?  Ei tiedä, onko aitoa katumusta. Ei tiedä yhtään mitään. 

No se on just tuota. Tämä on hyvä esimerkki sen liikkeen touhuista. 

Yleinen synninpäästö on ihan perusteltua. Ihminenhän ei ole edes tietoinen kaikista synneistään, koska ihminen tekee syntiä ajatuksin, teoin ja tekemättä jättämisin. 

Eikö tuossa ole se vaara, että hyvinkin pahoja asioita tehnyt ihminen ajattelee, että käsi ylös ja synninpäästö saatu ja homma hoidettu. Miksi olisi  enää tarvetta yksityiselle ripille? Ja vielä jos siihen lisää, että - väistämättä tulee tässä nyt valitettavasti ikävät asiat mieleen - mahdollinen pahojen tekojen kohde on "antanut anteeksi" kun anteeksi pitää pyytäjälle antaa, niin silloinhan varsinkin asia voi olla  henkilön mielestä hyvinkin hoidettu ja omatunto taas puhdas ilman lisärippejä. 

Ja vielä. Kyllä minä sen ymmärrän, että on tarve pyytää anteeksi kaikkia syntejään. Sitä en ymmärrä, että miten varsinkaan niitä ajatuksia ja tekemättä jättämisiä voi pyytää anteeksi keneltäkään  muulta  ja muutoin kuin rukouksessa Jumalalta, joka sinne sydämeenkin näkee ja ajatukset tietää. Ei se puhuja sinne sydämeen näe eikä ajatuksia tiedä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakaan en kirjoittanut noita miksikään vaateiksi toisille vaan kerroin, miten elän omaa elämääni yksin, koska uskon, että luonnevikainen puoliso on Jumalan edessä puolisoksi naitu hänkin. Todella loukkaavaa, että valintaani suhtaudutaan noin. Onneksi oikeassa elämässä ihmiset ovat ihan myötätuntoisia. 

Eihän tuossa kritisoitu sinun elämääsi ja henkilökohtaista valintaasi, vaan VLoppia. Se on eri asia. 

Eri. 

Kyllä sen ottaa kritiikiksi itseä kohtaan, kun kukaan "tervejärkinen" ei tekisi tuollaista valintaa, on varmasti pakotettu/aivopesty, ei tuollaiseen pysty tai on elämä pilalla jne. 

  Ymmärrän. Ainut vaan, että yhtään mainitsemistasi sanoista ei kirjoituksessa ollut. VLopista käytettiin sanaa "käsittämätön" eli vaikea, ellei jopa mahdoton käsittää ja sitähän se monelle on,  minullekin. 

Kuten Raamatussa monesti sanotaan, Jumala tutkii ihmisen sydämen. Jumalalta ei voi salata mitään, eikä Jumalaa pysty huijaamaan. Jos ihminen kuvittelee, että yleinen synninpäästö on ikään kuin automaatti, jolla voi peittää omat rötökset ja sitten jatkaa edelleen samalla tiellä, niin se ei toimi niin. Silloin elää valheessa ja pettää itseään. Jos katumus on aitoa, ihminen lopettaa väärintekemisen ja lähtee korjaamaan asioita. 

Valitettavasti osa käyttää hyväksi sitä, että avioliittoa pidetään elinikäisenä ja eroamiseen on iso kynnys. Kun tietää, ettei puoliso lähde helpolla niin osa kokee sen niin, että puolisoa voi kohdella just niin huonosti kuin haluaa, tai voi olla niin itsekäs kuin haluaa. Eihän se kuitenkaan lähde ja paljon lapsia vielä niin lähteminen on vielä vaikeampaa. Kaikki ei suinkaan valitettavasti suhtaudu niin, että yrittää kohdella puolisoa kunnioittavasti ja hyvin, kun eliniäksi on sitouduttu. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti osa käyttää hyväksi sitä, että avioliittoa pidetään elinikäisenä ja eroamiseen on iso kynnys. Kun tietää, ettei puoliso lähde helpolla niin osa kokee sen niin, että puolisoa voi kohdella just niin huonosti kuin haluaa, tai voi olla niin itsekäs kuin haluaa. Eihän se kuitenkaan lähde ja paljon lapsia vielä niin lähteminen on vielä vaikeampaa. Kaikki ei suinkaan valitettavasti suhtaudu niin, että yrittää kohdella puolisoa kunnioittavasti ja hyvin, kun eliniäksi on sitouduttu. 

Tuota minäkin mietin. Kolmekymppinen nainen, viisi pientä lasta, kuudes tulossa, ei työpaikkaa, ei kunnon koulutusta, mies ainoa tulonsaaja sosiaalitukien lisäksi. Lähde siinä sitten, vaikka mies olisi kuinka huonosti kohteleva. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten Raamatussa monesti sanotaan, Jumala tutkii ihmisen sydämen. Jumalalta ei voi salata mitään, eikä Jumalaa pysty huijaamaan. Jos ihminen kuvittelee, että yleinen synninpäästö on ikään kuin automaatti, jolla voi peittää omat rötökset ja sitten jatkaa edelleen samalla tiellä, niin se ei toimi niin. Silloin elää valheessa ja pettää itseään. Jos katumus on aitoa, ihminen lopettaa väärintekemisen ja lähtee korjaamaan asioita. 

Mutta jos ei ole katumusta? Tai on, mutta silti ei halua kertoa kenellekään teoistaan? 

Ja vähän harhaanjohtava tuo "yleinen" synninpäästö, kun se julistetaan sille yhdellekin ja juuri hänelle ne sanat osoittaen, jos hän  vain kätensä nostaa. 

Siinä on ihan eri sävy kuin kirkossa julistetussa oikeasti yleisessä synninpäästössä. Pystyn vertaamaan. 

"Mitä jos ei ole katumusta?"

Riittää, että ihminen tietää tehneensä väärin. Silloin kun ihminen tietää tehneensä väärin ja myöntää sen, se on jo osoitus katumuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista u

"Tuskinpa psykologiselta kannalta pystyy kukaan erottamaan, mikä vaatimus tulee "sisältä" ja mikä "ulkoa", kun on vuosia ja vuosia ja ehkä jo lapsesta saakka kuullut samansisältöistä opetusta. Tuskinpa kellään on ihan sisäsyntyisesti esimerkiksi niin ankara avioliittokäsitys kuin mitä vloppiin kuuluu, sillä muutenhan se olisi huomattavasti useammalla ihmisellä  kuin mitä vllikkeeseen kuuluu ja näinhän ei ole.  Kyse on siis liikkeen opetuksesta. "

Pakko nyt sen verran tarkentaa, että ei tätä opetusta voi yleistää joksikin vl:ien keksimäksi. Ev. Lut. Kirkonkin sisällä on yhä asiasta yhä erilaisia näkemyksiä ja jos historiaa tarkastelee, valtaosan kristinuskon olemassaolon ajasta kanta on ollut se, ettei uudelleen voi avioitua (edelleen, jos puoliso on elossa).

Toivoisin näissä keskusteluissa muistettavan sen, että moni lestadiolaisuuteen kuuluva asia on ollut joskus "valtavirtaa" kristillisyydessä ja ikään kuin "jäänne" tietynlaisesta näkemyksestä, joka tosiaan on saattanut joskus olla myös kansankirkonkin valtanäkemys. Sellaiset väitteet, että vaikkapa tämä avioliittoasia olisi jokin vl:ien itse keksimä oppi, ovatkin suorastaan virheellisiä.

Toivoisin myös, että sellainen jätettäisiin pois, että - vaikkapa taas juuri tätä aihetta - koskeva tietty uskonnäkemys olisi jotenkin tarkoituksellista julmuutta tai kiusantekoa. Kukaan ei varmasti ole ottanut tiettyä kantaa vain aiheuttaakseen jostakin kumman syystä toisille - ja itselleenkin - kiusaa. On todella loukkaavaa, että ihmistä, joka avaa täällä asiallisesti uskonsa mukaista näkemystä, väitetään julmaksi tai rakkaudettomaksi. Lopullinen tarkoitus on yrittää löytää Raamatusta Jumalan tahto ja elää sen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaisuudessa voidaan edes puhua, että kyse on ripistä tai synnintunnustuksesta? Olin nimittäin jokunen vuosi sitten suviseuroissa. Puhuja antoi "synninpäästön" niillä.samoilla sanoilla ihan jokaiselle, joka vain kätensä nosti ilmaan.  Sama synninpäästö kymmenille ihmisille puheen aikana. Katselin ja kuuntelin suu auki. 

Mikä rippi se sellainen on, jossa synninpäästön antava ei edes tiedä, mitä.syntejä ihminen on ehkä tehnyt ja mitä niistä ajattelee?  Ei tiedä, onko aitoa katumusta. Ei tiedä yhtään mitään. 

No se on just tuota. Tämä on hyvä esimerkki sen liikkeen touhuista. 

Yleinen synninpäästö on ihan perusteltua. Ihminenhän ei ole edes tietoinen kaikista synneistään, koska ihminen tekee syntiä ajatuksin, teoin ja tekemättä jättämisin. Silloi

Niinpä. Lisäksi kuulen vähän väliä myös (ei-vl-) pappien julkistavan synninpäästön ihan evlut kirkon tilaisuuksissa.