Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppikirjana mutta ei tuota käskyä kuitenkaan noudattaa - ei Raamatusta juuri tuon selkeämpiä kannanottojak

Kirjoitit hyvän pitkän tekstin. Suurin osa jakaa tuon saman arvomaailman kanssasi, myös minä.

"Itsekseen rukoilu on tuttua myös VL-ihmisille", kirjoitti joku, joka ilmeisesti on itse VL. 

Mutta selventäkäähän nyt. Kun olen ymmärtänyt, että VLopissa nimenomaan jonkun toisen VLihmisen pitää antaa synninpäästö ja vain tällä tavalla voi ensinnäkin tulla ns uskoon  ja vain tällainen synninpäästö ylipäätään on "oikea" synninpäästö.  Itsekseen rukoilu voi siis olla tuttua, mutta sillä tavalla ei voi tulla vl uskoon  ja syntejä ei voi pyytää tai saada itse rukoilemalla Jumalalta anteeksi vaan siihen väliin tarvitaan joku VL ihminen antamaan  ne synnit ikään kuin  "Jumalan puolesta" anteeksi.

Onko siis näin vai olenko ymmärtänyt väärin?

Miten niin  "suurin osa jakaa tuon saman arvomaailman"? Uskaltaisin väittää, että suurin osa ihmisistä jakaa evankelisluterilaisen kirkon armollisemman arvomaailman. Tässä kirkon sivuilta:

"Kirkon ajattelussa avioliiton toivotaan kestävän koko eliniän, mutta avioliiton osapuolet eivät aina onnistu ihanteen tavoittamisessa. Pariskunnan keskinäiset ristiriidat voivat olla niin suuria, että yhteinen elämä ei onnistu. Tällaisessa tilanteessa avioero on mahdollinen ja joskus jopa suositeltava inhimillinen ja lähimmäisenrakkauden mukainen ratkaisu.

Vanhan ja Uuden testamentin mukaan avioero on mahdollinen. Kirkko on halunnut pitää kiinni Jeesuksen esittämästä periaatteellisesta kannasta avioeroon: Ja minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:6.) Tähän Jeesuksen sanomaan on saattanut vaikuttaa sen aikainen naisten asema kulttuurissa; miehensä hylkäämät naiset jäivät usein heitteille: Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. (Matt. 19:8)

Jeesuksen mukaan puolison uskottomuus voi olla avioeron peruste (Matt. 5:3132 ja Matt. 19:9). Apostoli Paavalin mukaan avioero on sallittu silloin, kun ei-uskova puoliso haluaa erota: Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa (1. Kor. 7:15). Tätä rauhan periaatetta laajennettiin ja ajateltiin, että myös muut syyt kuin uskottomuus ja uskonnolliset erimielisyydet voivat johtaa avioeroon.

Luterilaisesta uskonpuhdistuksesta lähteneen perinteen mukaan avioliiton elinikäisyys oli ihanne, johon tuli pyrkiä.

Kirkko ei pidä nykyään avioeroa syntinä, vaan onnettomuutena. Eroon ajautuneet tarvitsevat tukea ja rohkaisua ja kykyä antaa toisilleen anteeksi. Kirkko ei halua hylätä tai syyttää ketään avioliitossaan karille joutunutta. Aviopuolisosta voi erota, mutta vanhemmuus ja huolenpito lapsista ei voi päättyä eroon. Perheneuvonta tukee pariskuntia suhteen ongelmatilanteissa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vl eroaa, saako enää mennä uudelleen parisuhteeseen/naimisiin?

Saa. Kun eksä on kuollut. 

Eli useimmiten käytännössä ei saa. Julmaa, julmaa. Tämäkö olisi sitä, että niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän, tehkää te myös samoin heille.

 

No, kysy keneltä tahansa ihan ev. lut. kirkon papilta täysin rehellinen mielipide asiaan. Jos hän tuntee Raamattunsa ja on sinulle vilpitön, hän tulee vastaamaan että periaatteessa ei saisi mennä uudelleen naimisiin, jos vihitty puoliso on elossa. Silti kirkko vihkii eronneitakin, eli joutuisi kuitenkin sen sinulle jotenkin selittämään. Itse en tiedä, miten kirkko selittää sen, miksi se vihkii eronneita. Pitäisi joskus mielenkiinnosta kysyä joltakulta teologilta

Tällä logiikalla minun olisi pitänyt jäädä yksin avioeron jälkeen. Itse olin kunnollinen ja uskollinen puoliso. Avioliitto on aina ollut minulle uskoni vuoksi pyhä asia, jonka ajattelin solmivani kerran elämässä. Aviopuolisoni päättikin tehdä toisin. Lyhyen avioliiton jälkeen eräänä päivänä vain sanoi haluavansa avioeron ja lähti. Jälkikäteen selvisi, että mies oli ollut uskoton. Olin avioeron tullessa reilusti alle kolmekymppinen. Olisiko minun pitänyt jäädä loppuiäksi yksin siksi, että mieheni ei kunnioittanut avioliiton pyhyyttä? Menin sittemmin toistamiseen naimisiin ja sain toivomani lapsen. En näe, että tässä toisessa avioliitossani olisi mitään väärää. Minä en ensimmäisessä liitossani avioliittolupaustani rikkonut. Hulluahan se olisi, jos minä olisin menettänyt mahdollisuuden puolisoon ja perhe-elämään vain siksi, että tuo ensimmäinen aviomieheni päätti lähteä. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että minulla on tämä nykyinen hyvä mies ja rakas lapsi. Kirkollisesti olen mennyt naimisiin kummallakin kerralla, on minulle aivan ehdoton ja pyhä asia. Minulle avioliitto on pyhä ja sellaisena aion tämän toisen liittoni pitää.

Voi miten paljon surua ja tuskaa ihmisille aiheuttaa se, että jotkut nykyajan ihmiset eivät ymmärrä, millaisena aikana ja millaisissa oloissa Raamatuksi kootut tekstit on kirjoitettu. Pitäisi olla olemassa aikakone, jolla heidät voitaisiin siirtää parituhatta vuotta taaksepäin ja Lähi-Itään muutamaksi viikoksi. Luulen, että sen kokemuksen jälkeen näkökulma olisi toinen. Erityisen hyödyllistä olisi, jos aikakone voisi myös muuttaa kaikki aikamatkailijat naisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin  "suurin osa jakaa tuon saman arvomaailman"? Uskaltaisin väittää, että suurin osa ihmisistä jakaa evankelisluterilaisen kirkon armollisemman arvomaailman. Tässä kirkon sivuilta:

"Kirkon ajattelussa avioliiton toivotaan kestävän koko eliniän, mutta avioliiton osapuolet eivät aina onnistu ihanteen tavoittamisessa. Pariskunnan keskinäiset ristiriidat voivat olla niin suuria, että yhteinen elämä ei onnistu. Tällaisessa tilanteessa avioero on mahdollinen ja joskus jopa suositeltava inhimillinen ja lähimmäisenrakkauden mukainen ratkaisu.

Vanhan ja Uuden testamentin mukaan avioero on mahdollinen. Kirkko on halunnut pitää kiinni Jeesuksen esittämästä periaatteellisesta kannasta avioeroon: Ja minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:6.) Tähän Jeesuksen sanomaan on saattanut vaikuttaa sen aika

Jäi minulta oleellinen täsmennyt kirjoittamatta tekstiin, luulin kontekstin olevan selvä. Eli suurin osa vanhoillislestadiolaisista, koska tosiaan, emme ole kaikki kaikesta samaa mieltä, vaikka kerrommekin uskovamme samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vl eroaa, saako enää mennä uudelleen parisuhteeseen/naimisiin?

Saa. Kun eksä on kuollut. 

Eli useimmiten käytännössä ei saa. Julmaa, julmaa. Tämäkö olisi sitä, että niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän, tehkää te myös samoin heille.

 

No, kysy keneltä tahansa ihan ev. lut. kirkon papilta täysin rehellinen mielipide asiaan. Jos hän tuntee Raamattunsa ja on sinulle vilpitön, hän tulee vastaamaan että periaatteessa ei saisi mennä uudelleen naimisiin, jos vihitty puoliso on elossa. Silti kirkko vihkii eronneitakin, eli joutuisi kuitenkin sen sinulle jotenkin selittämään. Itse en tiedä, miten kirkko selittää sen, miksi se vihkii eronneita. Pitäisi jo

Tällä logiikalla minun olisi pitänyt jäädä yksin avioeron jälkeen. Itse olin kunnollinen ja uskollinen puoliso. Avioliitto on aina ollut minulle uskoni vuoksi pyhä asia, jonka ajattelin solmivani kerran elämässä. Aviopuolisoni päättikin tehdä toisin. Lyhyen avioliiton jälkeen eräänä päivänä vain sanoi haluavansa avioeron ja lähti. Jälkikäteen selvisi, että mies oli ollut uskoton. Olin avioeron tullessa reilusti alle kolmekymppinen. Olisiko minun pitänyt jäädä loppuiäksi yksin siksi, että mieheni ei kunnioittanut avioliiton pyhyyttä? Menin sittemmin toistamiseen naimisiin ja sain toivomani lapsen. En näe, että tässä toisessa avioliitossani olisi mitään väärää. Minä en ensimmäisessä liitossani avioliittolupaustani rikkonut. Hulluahan se olisi, jos minä olisin menettänyt mahdollisuuden puolisoon ja perhe-elämään vain siksi, että tuo ensimmäinen aviomieheni päätti lähteä. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että minulla on tämä nykyinen hyvä mies ja rakas lapsi. Kirkollisesti olen mennyt naimisiin kummallakin kerralla, on minulle aivan ehdoton ja pyhä asia. Minulle avioliitto on pyhä ja sellaisena aion tämän toisen liittoni pitää.

Vastaus riippuu siitä, haluatko ja elätkö vanhoillislestadiolaisessa yhteydessä vai et. 

Aikuisena ihmisenä olet vapaavaltainen tekemään ihan mitä haluat ja osoittamaan pyhyyden arvostamallesi asialle parhaaksi katsomallasi tavalla. 

Kyllä uudelleen avioiutunut voi olla myös vl-uskossa. Asiasta tulee vain tehdä parannus, niinkuin muustakin synnistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vl eroaa, saako enää mennä uudelleen parisuhteeseen/naimisiin?

Saa. Kun eksä on kuollut. 

Eli useimmiten käytännössä ei saa. Julmaa, julmaa. Tämäkö olisi sitä, että niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän, tehkää te myös samoin heille.

 

No, kysy keneltä tahansa ihan ev. lut. kirkon papilta täysin rehellinen mielipide asiaan. Jos hän tuntee Raamattunsa ja on sinulle vilpitön, hän tulee vastaamaan että periaatteessa ei saisi mennä uudelleen naimisiin, jos vihitty puoliso on elossa. Silti kirkko vihkii eronneitakin, eli joutuisi kuitenkin sen sinulle jotenkin selittämään. Itse en tiedä, miten kirkko selittää sen, miksi se vihkii eronneita. Pitäisi jo

Niin, vl-ihmisissäkin on näitä, jotka ovat puolison pettämiä ja jättämiä. Silti ajattelevat juuri noin, etteivät voi mennä uudestaan naimisiin niin kauan kun puoliso on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uudelleen avioiutunut voi olla myös vl-uskossa. Asiasta tulee vain tehdä parannus, niinkuin muustakin synnistä. 

Paitsi että on ongelmallista tehdä syntiä sillä ajatuksella, että tekee siitä parannuksen. Sitä päivää ei ehkä koskaan tule. 

"Vl uskoo, että se luonnevikainenkin puoliso on Jumalan antama ja liitto Jumalan edessä siunattu, joten sillä on sitten tarkoituksensa, että elääkin yksin. "

Aivan käsittämätön ajattelutapa, siis aivan käsittämätön.  Minulla eivät sanat riitä kuvaamaan, kuinka käsittämätön.

Ettäkö se psykopaatti harhaisen mustasukkainen ja  väkivaltainen  ja lapsiakin lyövä alkoholistiksi osoittautunut  tyyppi olisi "Jumalan antama" puoliso ja se siitä naisen  ja lasten elämästä sitten. Ei toivoa koskaan  paremmasta puolisosta eikä sitä myötä myöskään lapsilla isästä.  Ei hyvänen aika sentään. Sitäköhän Jeesus toivoisi?

Voisitteko joskus miettiä asioita  lähimmäisenrakkauden kannalta ettekä tuijottaa silmät sokeina vain kirjaimiin? Juristeilla on tapana kutsua laki-insinööreiksi niitä, jotka lukevat lakikirjaa kuten te Raamattua. Hyvä juristi tutustuu lain esitöihin, oikeuskirjallisuuteen jne, jotta ymmärtää laajemman kokonaisuuden ja lain tarkoituksen. Tämä vertauksena sille, että noin kirjaimellisen tiukasti Raamattua lukevia voisi mielestäni hyvällä syyllä kutsua Raamattuinsinööreiksi. 

Minä ainakaan en kirjoittanut noita miksikään vaateiksi toisille vaan kerroin, miten elän omaa elämääni yksin, koska uskon, että luonnevikainen puoliso on Jumalan edessä puolisoksi naitu hänkin. Todella loukkaavaa, että valintaani suhtaudutaan noin. Onneksi oikeassa elämässä ihmiset ovat ihan myötätuntoisia. 

Jos tarkoitat, että "minä uskon ja olen omassa elämässäni valinnut näin", niin älä kirjoita, että "VL uskoo". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat, että "minä uskon ja olen omassa elämässäni valinnut näin", niin älä kirjoita, että "VL uskoo". 

En ole kuullut yhtäkään seurapuhetta, missä puolisoa olisi lievennetty muuksi kuin Jumalan lahjaksi, vaikka olisi alkkis, psykopaatti tai pettäjä. Mutta ei hänen kanssaan elää tarvitse.

Ja tekö uskotte, että niissä seurapuheissa on se ainoa totuus? Millä perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat, että "minä uskon ja olen omassa elämässäni valinnut näin", niin älä kirjoita, että "VL uskoo". 

En ole kuullut yhtäkään seurapuhetta, missä puolisoa olisi lievennetty muuksi kuin Jumalan lahjaksi, vaikka olisi alkkis, psykopaatti tai pettäjä. Mutta ei hänen kanssaan elää tarvitse.

Ja tekö uskotte, että niissä seurapuheissa on se ainoa totuus? Millä perusteella? 

Sillä perusteella, että se on se uskonryhmä, missä olen valinnut uskoa ja elää. Mitenkään en voi todistaa, että se olisi aukoton totuus tai edellyttää yhtään ketään muuta olemaan kanssani samassa ryhmässä. Siitähän tässä koko keskustelussa on kysymys. Osa vaan ei näytä ymmärtävän valitaani/ valintaamme. 

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaisuudessa voidaan edes puhua, että kyse on ripistä tai synnintunnustuksesta? Olin nimittäin jokunen vuosi sitten suviseuroissa. Puhuja antoi "synninpäästön" niillä.samoilla sanoilla ihan jokaiselle, joka vain kätensä nosti ilmaan.  Sama synninpäästö kymmenille ihmisille puheen aikana. Katselin ja kuuntelin suu auki. 

Mikä rippi se sellainen on, jossa synninpäästön antava ei edes tiedä, mitä.syntejä ihminen on ehkä tehnyt ja mitä niistä ajattelee?  Ei tiedä, onko aitoa katumusta. Ei tiedä yhtään mitään. 

No se on just tuota. Tämä on hyvä esimerkki sen liikkeen touhuista. 

Minusta näissä keskusteluissa aina unohtuu se, että elämä ei aina mene kuten etukäteen suunnittelisi. Onnea, jos sinulla on ollut hyvä elämä ja kaikki on mennyt putkeen: puoliso on upea, lapset kilttejä, taloudellisesti pyyhkii hyvin, ei ole kenelläkään terveysmurheita jne.

Todellisuus on kuitenkin se, että lähes jokaisen elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä, joita ei ole itse voinut valita. Näissä tilanteissa kun joku ulkopuolinen tulee länkyttämään, että syntiä on tuo, kun ajattelet omaa hyvinvointiasi ja jaksamistasi (esimerkiksi avioitumalla uudestaan sen sijaan, että jäisit yksin). 

Jeesuskin hyvin sanoi, että synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Kannattaisi ensin katsoa sinne omaan peiliin ja miettiä sitten, onko vara tulla saarnaamaan toisille synniksi sitä, että he eivät esimerkiksi halua elää yksin eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppikirjana mutta ei tuota käskyä kuitenkaan noudattaa - ei Raamatusta juuri tuon selkeämpiä kannanottoja

Joka tapauksessa ero on hyväksyttävä asia ainakin siinä mielessä, että voi muuttaa erilleen asumaan. Entä jos olet 25v ja puoliso rupeaa väkivaltaiseksi, lähdet avioliitosta pakon edestä ja nytkö sitten pitäisi ajatella, että koko loppuelämä on elettävä yksin ja selibaatissa? En usko, että ihmiseltä vaaditaan tälläistä. Jos kristitty saa sodassa tappaa toisen ihmisen, vaikka kielto "älä tapa" on kymmenessä käskyssä, niin eikö se ole huomattavasti isompi asia kuin uudelleen avioituminen? Elinikäinen avioliitto on "alkuasetus", se täydellinen versio, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Viallisessa maailmassa se ei kuitenkaan aina toteudu. Uusi avioliitto voi tuoda mukanaan ongelmia, se on totta, mutta joissain tilanteissa uudesta puolisosta voi olla myös tukea, esim jos on jäänyt monen pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Ei tuokaan asia niin mustavalkoinen ole. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta näissä keskusteluissa aina unohtuu se, että elämä ei aina mene kuten etukäteen suunnittelisi. Onnea, jos sinulla on ollut hyvä elämä ja kaikki on mennyt putkeen: puoliso on upea, lapset kilttejä, taloudellisesti pyyhkii hyvin, ei ole kenelläkään terveysmurheita jne.

Todellisuus on kuitenkin se, että lähes jokaisen elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä, joita ei ole itse voinut valita. Näissä tilanteissa kun joku ulkopuolinen tulee länkyttämään, että syntiä on tuo, kun ajattelet omaa hyvinvointiasi ja jaksamistasi (esimerkiksi avioitumalla uudestaan sen sijaan, että jäisit yksin). 

Jeesuskin hyvin sanoi, että synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Kannattaisi ensin katsoa sinne omaan peiliin ja miettiä sitten, onko vara tulla saarnaamaan toisille synniksi sitä, että he eivät esimerkiksi halua elää yksin eron jälkeen.

Minulle ei ole kukaan ulkopuolinen tullut länkyttämään tai edes sanomaan, että pitäisi elää näin kuin elämme (minä ja muutama ystäväni), että yksinololla mennään, koska on avioerottu tai asumuserottu. Kyllä ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus tehdä omat valintansa, myös ne, jotka eivät ympäristöä miellytä. 

Vierailija kirjoitti: Mulla olisi "yksinäinen" olo, jos Pyhä Henkeni joutuisi kommunikoimaan vain suoraan Jumalalle, koska en koe Jumalan puhuvan minulle suoraan selkeästi. Toki joku toinen kai kokee puhuvan, eikä kaikilla kyse ole äänistä päässä. 

Muistaakseni Raamatussa on yli 400 jaetta, joissa mainitaan rukous/rukoileminen jossain muodossa. Jeesus kehotti nimenomaan rukoilemaan yksinäisyydessä, salassa. Silloin se perustuu vilpittömyyteen, eikä haluun esittää muiden edessä tietynlaista. On myös niin, että ihmisen ja Jumalan välissä on vain yksi välittäjä.

1. Tim. - 1. kirje Timoteukselle 2

[5] On näet vain yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, Kristus Jeesus, ihminen. [6] Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Kun aika oli oikea, hän antoi todisteen Jumalan suunnitelmasta.