Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Kuten tuolla edellä on jo todettu, ei voi verrata vlseuroissa tapahtuvaa toimintaa evlut jumalanpalvelukseen synninpäästön osalta. Tämän tietää jokainen, joka on molemmissa käynyt. Ei siis voi sanoa, että olisi kyse samasta asiasta. Vai nostaako joku kätensä ylös kirkossa ja sen seurauksena tapahtuu jotain? 

Siinä ei ole mitään pahaa, jos joku eronnut/leski haluaa elää yksin lopun elämäänsä ja on tyytyväinen päätökseensä. Mutta siitä ei pitäisi toisia tulla tuomitsemaan, jos he eivät halua toimia samoin.

Minä olen se, joka kertoi aviomiehensä lähteneen, elän nykyisin toisessa avioliitossani ja olen äiti (ensimmäisestä liitosta ei ollut lapsia). En itse ole vl, mutta syvästi uskovainen kristitty (ev.lut). En tippaakaan ajattele, että Jumala tuomitsisi minua jotenkin siksi, että olen toista kertaa naimisissa. Ei ole minun syntini, että ensimmäinen aviomieheni oli uskoton ja päätti lähteä. Se oli hänen tekemänsä synti. Se olisi minun syntini, jos olisin itse ollut uskoton ja ero olisi tullut siksi. 

Minä ajattelen, että osoittaa Jumalalta armollisuutta ja rakkautta minua kohtaan, että avioerosta huolimatta sain mahdollisuuden löytää hyvän puolison ja saada kaipaamani lapsen. Jos emme olisi nykyisen aviopuolisoni kanssa koskaan tavanneet ja päätyneet naimisiin, olisi tässä maailmassa monta onnettomampaa ihmistä. Lapsemme on ollut valtava ilo meille ja isovanhemmille. Meille on ollut valtava ilo, kun olemme saaneet toisemme aviopuolisoiksi. En yksinkertaisesti käsitä, miten tässä voisi olla mitään syntistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla edellä on jo todettu, ei voi verrata vlseuroissa tapahtuvaa toimintaa evlut jumalanpalvelukseen synninpäästön osalta. Tämän tietää jokainen, joka on molemmissa käynyt. Ei siis voi sanoa, että olisi kyse samasta asiasta. Vai nostaako joku kätensä ylös kirkossa ja sen seurauksena tapahtuu jotain? 

Seuroissa ei ole pakko nostaa kättä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa jokaisella maalla on myös etsikkoaikansa, eli aika jolloin erityisellä tavalla puhutellaan ja kutsutaan, ehkä täällä on siksi voimakas herätyskristillisyys tällä hetkellä. En kuitenkaan voi ajatella, että pelastus on jätetty yhden Suomessa olevan ihmisryhmän varaan, niin huonosti ei ole asiat. Jos Brasilian viidakossa on joku, joka kokee sielunhätää, niin tätä ihmistä varmasti autetaan vaikka ei koskaan tapaisi yhtään vlestadiolaista.

Lestadiolaisia on ulkomaillakin. Ruotsissa jonkun verran, Pohjois-Amerikassa ihan kirkollinen, myös monessa Etelä-Amerikan ja Afrikan maassa, kuten Ecuadorissa, Togossa, Keniassa ja Ghanassa. 

Ennen sotaa suviseuroissa liehui kaikkien niiden maiden liput joissa toimii lestadiolainen yhdyskunta.

Vierailija kirjoitti:

"Itsekseen rukoilu on tuttua myös VL-ihmisille", kirjoitti joku, joka ilmeisesti on itse VL. 

Mutta selventäkäähän nyt. Kun olen ymmärtänyt, että VLopissa nimenomaan jonkun toisen VLihmisen pitää antaa synninpäästö ja vain tällä tavalla voi ensinnäkin tulla ns uskoon  ja vain tällainen synninpäästö ylipäätään on "oikea" synninpäästö.  Itsekseen rukoilu voi siis olla tuttua, mutta sillä tavalla ei voi tulla vl uskoon  ja syntejä ei voi pyytää tai saada itse rukoilemalla Jumalalta anteeksi vaan siihen väliin tarvitaan joku VL ihminen antamaan  ne synnit ikään kuin  "Jumalan puolesta" anteeksi.

Onko siis näin vai olenko ymmärtänyt väärin?

Et ole. Muuten voi kyllä rukoilla. Vaikka jonkun ongelman ratkeamista tai miksei sitäkin että löytää jonkun jolta saa kuulla synninpäästön. Itse synninpäästöä rukoillen ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään pahaa, jos joku eronnut/leski haluaa elää yksin lopun elämäänsä ja on tyytyväinen päätökseensä. Mutta siitä ei pitäisi toisia tulla tuomitsemaan, jos he eivät halua toimia samoin.

Minä olen se, joka kertoi aviomiehensä lähteneen, elän nykyisin toisessa avioliitossani ja olen äiti (ensimmäisestä liitosta ei ollut lapsia). En itse ole vl, mutta syvästi uskovainen kristitty (ev.lut). En tippaakaan ajattele, että Jumala tuomitsisi minua jotenkin siksi, että olen toista kertaa naimisissa. Ei ole minun syntini, että ensimmäinen aviomieheni oli uskoton ja päätti lähteä. Se oli hänen tekemänsä synti. Se olisi minun syntini, jos olisin itse ollut uskoton ja ero olisi tullut siksi. 

Minä ajattelen, että osoittaa Jumalalta armollisuutta ja rakkautta minua kohtaan, että avioerosta huolimatta sain mahdollisuuden löytää hyvän puolison ja saada kaipaamani lapsen. Jos emme olisi nykyisen aviopuolisoni kanssa kos

Minä taas en käsitä, miten tämä liittyy mihinkään. Jos alkaisin ihmetellä maailmaa, paljon olisi mitä ei käsitä. En käsitä, että hindut uskovat lukuisiin jumaliin ja sielunvaellukseen. En käsitä, että joku tykkää jalkapallosta enemmän kuin lätkästä tai kissasta enemmän kuin koirasta tai miksi taivas on sininen.

Jokainen uskoo ja arvottaa elämäänsä omalla tavallaan. Turha taivastella toisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla edellä on jo todettu, ei voi verrata vlseuroissa tapahtuvaa toimintaa evlut jumalanpalvelukseen synninpäästön osalta. Tämän tietää jokainen, joka on molemmissa käynyt. Ei siis voi sanoa, että olisi kyse samasta asiasta. Vai nostaako joku kätensä ylös kirkossa ja sen seurauksena tapahtuu jotain? 

Suhteessa harva vl nostaa kätensä evankeliumin saarnaamisen yhteydessä. Kaikki saarnan kuulevat saavat uskoa siitä syntinsä anteeksi. Se käden nostaminen ja erikseen vielä tietylle ihmiselle syntien anteeksiantaminen on taas ikään kuin lisävakuutus. Henkilö sai jo äsken uskoa evankeliumin yleisestä saarnasta, mutta haluaa ihan oman uskonsa tueksi vielä kuulla sen erikseen omalle kohdalleen.

Samoin voisi toimia kuka tahansa myös kansankirkon tilaisuudessa. Saarnassa annetaan ensin yleinen synninpäästö, ja sitten yksittäinen henkilö voisi nostaa kätensä ja pyytää papilta vaikkapa seuraavasti: "hei, anteeksi, herra pastori, tiedän saaneeni vastaanottaa evankeliumin äsken yleisestä saarnasta, mutta uskoni tuntuu niin heikolta tällä hetkellä, että haluatko saarnata sen vielä uudestaan erikseen ihan minulle? Saisin siitä vahvistusta uskolleni". 

Eeva on nätti. Keijukaisen näköinen. 

No on siinä se ero, että joku ihminen täältä saa lukea, miten hänen elämänsä ei ole jonkun toisen mielestä Raamatun mukaista. Haavoittavaa varmasti. Hieman eri asia kuin, että tykkääkö lätkästä vai jalkapallosta.

Paljon voimia ja siunausta sinulle toisessa avioliitossa olevalle! 

Vierailija kirjoitti:

No on siinä se ero, että joku ihminen täältä saa lukea, miten hänen elämänsä ei ole jonkun toisen mielestä Raamatun mukaista. Haavoittavaa varmasti. Hieman eri asia kuin, että tykkääkö lätkästä vai jalkapallosta.

Paljon voimia ja siunausta sinulle toisessa avioliitossa olevalle! 

Se on jonkun usko. Jos et itse usko kuten hän, miksi loukkaannut? Jos häiritsee, voi harkita kääntymistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään pahaa, jos joku eronnut/leski haluaa elää yksin lopun elämäänsä ja on tyytyväinen päätökseensä. Mutta siitä ei pitäisi toisia tulla tuomitsemaan, jos he eivät halua toimia samoin.

Minä olen se, joka kertoi aviomiehensä lähteneen, elän nykyisin toisessa avioliitossani ja olen äiti (ensimmäisestä liitosta ei ollut lapsia). En itse ole vl, mutta syvästi uskovainen kristitty (ev.lut). En tippaakaan ajattele, että Jumala tuomitsisi minua jotenkin siksi, että olen toista kertaa naimisissa. Ei ole minun syntini, että ensimmäinen aviomieheni oli uskoton ja päätti lähteä. Se oli hänen tekemänsä synti. Se olisi minun syntini, jos olisin itse ollut uskoton ja ero olisi tullut siksi. 

Minä ajattelen, että osoittaa Jumalalta armollisuutta ja rakkautta minua kohtaan, että avioerosta huolimatta sain mahdollisuuden löytää hyvän puolison ja saada kaipaamani lapsen. Jos emme olisi nykyisen aviopuolisoni kanssa kos

Ymmärrän sinua monessa suhteessa hyvin. Kuitenkin hyvin varovasti haluan sanoa yhdestä asiasta: mielestäni edes ev.lut. kirkon jäsen ei voi ajatella avioerosta ja uudelleen naimisiin menosta siten, että asia on ihan vain merkityksetön läpihuutojuttu. Tiedän monia myös ei-vl-liikkeeseen kuuluvia uskovia, jotka ovat menneet uusiin naimisiin mutta ovat suhtautuneet asiaan hyvin nöyrästi ja sillä mielellä, että eivät tätä olisi mielellään uskon näkökulmasta tehneet. Minkäänlaisena itsestäänselvyytenä uudelleen avioitumista ei tule pitää. Tuossa evl:n kannassakin todettiin, että avioero on onnettomuus. Ei välttämättömyys, suositeltava, yhdentekevä tai mitään sen kaltaista vaan erityisesti onnettomuus. 

Ai ei ole sopivaa sanoa, että vloppi ( siis oppi, ei ihmiset) on jotenkin julma, ankara ja monissa asioissa  lähimmäisenrakkautta vailla. 

Jos se näyttää ankalta, kuulostaa ankalta ja kävelee kuin ankka, niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa jokaisella maalla on myös etsikkoaikansa, eli aika jolloin erityisellä tavalla puhutellaan ja kutsutaan, ehkä täällä on siksi voimakas herätyskristillisyys tällä hetkellä. En kuitenkaan voi ajatella, että pelastus on jätetty yhden Suomessa olevan ihmisryhmän varaan, niin huonosti ei ole asiat. Jos Brasilian viidakossa on joku, joka kokee sielunhätää, niin tätä ihmistä varmasti autetaan vaikka ei koskaan tapaisi yhtään vlestadiolaista.

Lestadiolaisia on ulkomaillakin. Ruotsissa jonkun verran, Pohjois-Amerikassa ihan kirkollinen, myös monessa Etelä-Amerikan ja Afrikan maassa, kuten Ecuadorissa, Togossa, Keniassa ja Ghanassa. 

Ennen sotaa suviseuroissa liehui kaikkien niiden maiden liput joissa toimii lestadiolainen yhdyskunta.

 

Ne on pieniä määriä, puhutaan muutamista tuhansista ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla edellä on jo todettu, ei voi verrata vlseuroissa tapahtuvaa toimintaa evlut jumalanpalvelukseen synninpäästön osalta. Tämän tietää jokainen, joka on molemmissa käynyt. Ei siis voi sanoa, että olisi kyse samasta asiasta. Vai nostaako joku kätensä ylös kirkossa ja sen seurauksena tapahtuu jotain? 

Seuroissa ei ole pakko nostaa kättä.

Kiitos selvennyksestä!

Onko joku sanonut, että avioero ei olisi onneton, huono ja raskas asia kaikille osapuolille? Ei taatusti ole. 

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut, että avioero ei olisi onneton, huono ja raskas asia kaikille osapuolille? Ei taatusti ole. 

Ei niin. Se on eri asia, että miten siitä voi päästä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itsekseen rukoilu on tuttua myös VL-ihmisille", kirjoitti joku, joka ilmeisesti on itse VL. 

Mutta selventäkäähän nyt. Kun olen ymmärtänyt, että VLopissa nimenomaan jonkun toisen VLihmisen pitää antaa synninpäästö ja vain tällä tavalla voi ensinnäkin tulla ns uskoon  ja vain tällainen synninpäästö ylipäätään on "oikea" synninpäästö.  Itsekseen rukoilu voi siis olla tuttua, mutta sillä tavalla ei voi tulla vl uskoon  ja syntejä ei voi pyytää tai saada itse rukoilemalla Jumalalta anteeksi vaan siihen väliin tarvitaan joku VL ihminen antamaan  ne synnit ikään kuin  "Jumalan puolesta" anteeksi.

Onko siis näin vai olenko ymmärtänyt väärin?

Et ole. Muuten voi kyllä rukoilla. Vaikka jonkun ongelman ratkeamista tai miksei sitäkin että löytää jonkun jolta saa kuulla synninpäästön. Itse synninpäästöä rukoillen ei sa

Mikä vika on muiden kristillisten kirkkojen synninpäästössä? Vl-opin mukaan lapsella on jo syntyessään Pyhä Henki. Jos vaikka katolisen kirkon pappi on saanut kristillisen kasvatuksen ja pyrkii aina elämään oikein, niin eikö silloin ole mahdollista, että tämä pappi on "elävässä uskossa". Silloinhan tämän papin antama synninpäästö olisi täysin pätevä. 

 

Matt. - Matteus 7

21 Taivaiden valtakuntaan eivät pääse ne, jotka vain hokevat minulle: Kyllä, Herra, kyllä, Herra. Sinne pääsevät ne, jotka toimivat niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo.

Jotka toimivat niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo. Siinä on miettimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut, että avioero ei olisi onneton, huono ja raskas asia kaikille osapuolille? Ei taatusti ole. 

Avioero voi olla suuri helpotus vaikeassa tilanteessa olevalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut, että avioero ei olisi onneton, huono ja raskas asia kaikille osapuolille? Ei taatusti ole. 

Avioero voi olla suuri helpotus vaikeassa tilanteessa olevalle.

Toki voi olla niinkin. Voi olla helpotus lapsillekin, kun jatkuva riita ja ahdistava ja pelon täyttämä ilmapiiri kotona loppuu tms. Eikä sen pitäisi merkitä maailmanloppua kenellekään.

Ja itse siis en ole eronnut, vaan onnellisesti naimisissa, joten itseäni en "puolustele". 

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut, että avioero ei olisi onneton, huono ja raskas asia kaikille osapuolille? Ei taatusti ole. 

Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että kirjoittaja ei tunnu kokevan uudelleen avioitumisessa minkäänlaista ongelmaa vaan vaikuttaa olevansa jopa ylpeä siitä. Saatoin tulkita kirjoitusta aivan väärinkin. Enkä siis tarkoita, että pitäisi kantaa jotenkin syyllisyyttä uudelleen naimisiinmenosta lopun elämäänsä. Mutta itse näen, että uskova ainakin pyrkii välttämään uutta vihkimistä mahdollisimman paljon. Tai ei ainakaan pitää sitä minään kevyenä asiana, jota hän ei syvällisesti uskon näkökulmasta tarkastelisi.

Mutta tällaista tämä nettikirjoittelu on, saatoin tosiaan tulkita kirjoittajan asenteen jotenkin ihan virheellisestikin.