Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Perisynnistä? Aina vain oudommaksi minun näkökulmastani menee. Ja surullisemmaksi. 

Olen itse saanut kasvaa uskoon, jossa keskiössä on Jumalan hyväksyntä, käsittämätön  armo ja ääretön  rakkaus. Armo eli ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumala, joka hyväksyy minut ihan tällaisena, virheineni ja vikoineni. Ilman, että tiheään täytyy pyytää anteeksi sitä, että olen ihminen ja ihmiseksi luotu. 

Perinsynti on kyllä ihan yleiskristillinen käsite kuten parannuskin. Jeesus on sovittanut ristillä kaikkien ihmisten synnit, mutta saadakseen osakseen pelastuksen ihmisen on tehtävä aktiivinen päätös kääntyä uskoon. Ainakin luterilaisen teologian mukaan, jos siihen kirkkoon kuulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perisynnistä? Aina vain oudommaksi minun näkökulmastani menee. Ja surullisemmaksi. 

Olen itse saanut kasvaa uskoon, jossa keskiössä on Jumalan hyväksyntä, käsittämätön  armo ja ääretön  rakkaus. Armo eli ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumala, joka hyväksyy minut ihan tällaisena, virheineni ja vikoineni. Ilman, että tiheään täytyy pyytää anteeksi sitä, että olen ihminen ja ihmiseksi luotu. 

Perinsynti on kyllä ihan yleiskristillinen käsite kuten parannuskin. Jeesus on sovittanut ristillä kaikkien ihmisten synnit, mutta saadakseen osakseen pelastuksen ihmisen on tehtävä aktiivinen päätös kääntyä uskoon. Ainakin luterilaisen teologian mukaan, jos siihen kirkkoon kuulut.

Kyllä, kyllä. Tiedän toki. Mutta ei kai uskoon voi tai tarvitse tulla joka päivä tai viikko erikseen? Eikö se yksi aktiivinen päätös riitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perisynnistä? Aina vain oudommaksi minun näkökulmastani menee. Ja surullisemmaksi. 

Olen itse saanut kasvaa uskoon, jossa keskiössä on Jumalan hyväksyntä, käsittämätön  armo ja ääretön  rakkaus. Armo eli ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumala, joka hyväksyy minut ihan tällaisena, virheineni ja vikoineni. Ilman, että tiheään täytyy pyytää anteeksi sitä, että olen ihminen ja ihmiseksi luotu. 

Perinsynti on kyllä ihan yleiskristillinen käsite kuten parannuskin. Jeesus on sovittanut ristillä kaikkien ihmisten synnit, mutta saadakseen osakseen pelastuksen ihmisen on tehtävä aktiivinen päätös kääntyä uskoon. Ainakin luterilaisen teologian mukaan, jos siihen kirkkoon kuulut.

Kyllä, kyllä. Tiedän toki. Mutta ei kai uskoon voi tai tarvitse tulla joka päivä tai vi

Kyllä sinä olet perisyntinen elämäsi ajan. Joo, teoriassa jollekin voi riittää kerta, mutta käytännössä ei. Luther on määritellyt ripin uskon vahvistukseksi ja lohdutukseksi.

Miten niin, " käytännössä ei" riitä, jos on tullut uskoon.  En nyt halua tästä vängätä, mutta mistä kukaan ihminen voi  kenenkään toisen ihmisen  sydämeen nähdä ja kenenkään toisen uskoa arvioida jotenkin  riittämättömäksi. Oikeastaan tekisi mieli tästä tiukemminkin sanoa, mutta jääköön. 

Ylipäätään kovin  tuomitsemishenkinen, raskas ja synkkä on minusta vl uskonkäsitys ja maailmankuva. Ilmeisesti perustuu paljolti taivas- helvetti- dikotomiaan ja pelkoon. 

Pitäydyn itse uskossa ja  armossa, jota ei myöskään tarvitse ikään kuin ansaita  jatkuvalla anteeksipyytelyllä ja itseruoskinnalla. Toivotan kuitenkin hyvää kevättä ja kesää!

Vierailija kirjoitti:

Nrolle 5623: olet oikeassa. Yksin uskosta, yksin armosta. Eli= siihen ei tarvita toista ihmistä lukemaan joku sovittu ritirimpsu, jotta usko olisi totta.  Se on ihan taikauskoa sellainen.

Oma Sydämen Usko riittää. Usko. 

Tämä!!

Vierailija kirjoitti:

Miten niin, " käytännössä ei" riitä, jos on tullut uskoon.  En nyt halua tästä vängätä, mutta mistä kukaan ihminen voi  kenenkään toisen ihmisen  sydämeen nähdä ja kenenkään toisen uskoa arvioida jotenkin  riittämättömäksi. Oikeastaan tekisi mieli tästä tiukemminkin sanoa, mutta jääköön. 

Ylipäätään kovin  tuomitsemishenkinen, raskas ja synkkä on minusta vl uskonkäsitys ja maailmankuva. Ilmeisesti perustuu paljolti taivas- helvetti- dikotomiaan ja pelkoon. 

Pitäydyn itse uskossa ja  armossa, jota ei myöskään tarvitse ikään kuin ansaita  jatkuvalla anteeksipyytelyllä ja itseruoskinnalla. Toivotan kuitenkin hyvää kevättä ja kesää!

Ilmeisesti armon pyytäminen tai anteeksipyyntö on monille vastenmielistä. Itselleni evankeliumin pyytäminen on elävän yhteyden ylläpitoa Jumalaan, ei mikään nöyrtymisakti (vaikka joskus harvoin se voi sitäkin olla).

Miten te ketjun ei-vl:t suhtaudutte kiusauksiin?

Vierailija kirjoitti:

Perisynnistä? Aina vain oudommaksi minun näkökulmastani menee. Ja surullisemmaksi. 

Olen itse saanut kasvaa uskoon, jossa keskiössä on Jumalan hyväksyntä, käsittämätön  armo ja ääretön  rakkaus. Armo eli ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumala, joka hyväksyy minut ihan tällaisena, virheineni ja vikoineni. Ilman, että tiheään täytyy pyytää anteeksi sitä, että olen ihminen ja ihmiseksi luotu. 

Ei tarvitse kokea ihmisyyttään vialliseksi. Evankeliumi on oikeus, ei velvollisuus. Se on kuin malja maailman virkistävintä juomaa. Vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin, " käytännössä ei" riitä, jos on tullut uskoon.  En nyt halua tästä vängätä, mutta mistä kukaan ihminen voi  kenenkään toisen ihmisen  sydämeen nähdä ja kenenkään toisen uskoa arvioida jotenkin  riittämättömäksi. Oikeastaan tekisi mieli tästä tiukemminkin sanoa, mutta jääköön. 

Ylipäätään kovin  tuomitsemishenkinen, raskas ja synkkä on minusta vl uskonkäsitys ja maailmankuva. Ilmeisesti perustuu paljolti taivas- helvetti- dikotomiaan ja pelkoon. 

Pitäydyn itse uskossa ja  armossa, jota ei myöskään tarvitse ikään kuin ansaita  jatkuvalla anteeksipyytelyllä ja itseruoskinnalla. Toivotan kuitenkin hyvää kevättä ja kesää!

Ilmeisesti armon pyytäminen tai anteeksipyyntö on monille vastenmielistä. Itselleni evankeliumin pyytäminen on elävän yhteyden ylläpitoa Jumalaan, ei mikään nöyr

Tulkitset väärin. Ei ole. Mutta se on ihan minun ja Jumalan välinen asia. 

Kysyttiin, että miten ei vl suhtautuu kiusauksiin? 

Voisitko antaa esimerkin, sillä en ihan ymmärrä. Millaisiin kiusauksiin noin esimerkiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin, että miten ei vl suhtautuu kiusauksiin? 

Voisitko antaa esimerkin, sillä en ihan ymmärrä. Millaisiin kiusauksiin noin esimerkiksi? 

No sellaisiin, että tekisi mieli tehdä jotain, mikä on Jumalan tahtoa vastaan. 

Kiusauksista, kysyit täsmennystä, mitä ne ovat.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ala-saata-meita-kiusaukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tarkalleen ottaen se Raamatun kohta, jossa kielletään uudelleen avioituminen? Taitaa jättää sijaa tulkinnalle, arvelen vahvasti. Ottaen vielä huomioon, että koko avioliiton käsitettä ei ollut Raamatun aikoihin samassa merkityksessä kuin nyt vaikka parisuhteita oli ja toisiinsa sitouduttiin.

Nainen kuitenkin oli enemmänkin kauppatavara  ja ensin isän ja sitten miehen omaisuutta ja vallan alla.  Nainen ei perinyt  mitään eikä omistanut mitään. Hänen ainoa taloudellinen turvansa oli isä tai puoliso. Siksi esimerkiksi " vaimon hylkääminen" eli ero oli sama kuin hänet kadulle ja katuojaan  ajaminen, tai sukulaisten hoiviin. Tosin hylätty vaimo oli merkitty nainen eikä edes sukulaisten hoivan arvoinen. 

Jeesus taas oli radikaali tässäkin suhteessa ja varoitteli erosta ja ehkäpä myös uudelleen avioitumisesta juuri tästä heikomman näkökulmasta ( älkää

Tässä nousee kysymys, eikö sitten uusperheellinen voi olla teidän toiminnassa mukana? Kuulostaa vähän karulta, jos tuollaisen takia aletaan rajaamaan porukkaa pois ja kuitenkin yhtäältä ajatellaan että vain tuolla tavalla uskovat pelastuvat. En haasta riitaa enkä kysy ilkeyttäni vaan oikeasti ihmettelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tarkalleen ottaen se Raamatun kohta, jossa kielletään uudelleen avioituminen? Taitaa jättää sijaa tulkinnalle, arvelen vahvasti. Ottaen vielä huomioon, että koko avioliiton käsitettä ei ollut Raamatun aikoihin samassa merkityksessä kuin nyt vaikka parisuhteita oli ja toisiinsa sitouduttiin.

Nainen kuitenkin oli enemmänkin kauppatavara  ja ensin isän ja sitten miehen omaisuutta ja vallan alla.  Nainen ei perinyt  mitään eikä omistanut mitään. Hänen ainoa taloudellinen turvansa oli isä tai puoliso. Siksi esimerkiksi " vaimon hylkääminen" eli ero oli sama kuin hänet kadulle ja katuojaan  ajaminen, tai sukulaisten hoiviin. Tosin hylätty vaimo oli merkitty nainen eikä edes sukulaisten hoivan arvoinen. 

Jeesus taas oli radikaali tässäkin suhteessa ja varoitteli erosta ja ehkäpä myös uudelleen avioitumises

Tässä nousee kysymys, eikö sitten uusperheellinen voi olla teidän toiminnassa mukana? Kuulostaa vähän karulta, jos tuollaisen takia aletaan rajaamaan porukkaa pois ja kuitenkin yhtäältä ajatellaan että vain tuolla tavalla uskovat pelastuvat. En haasta riitaa enkä kysy ilkeyttäni vaan oikeasti ihmettelen. 

Totta kai voi olla, mutta kun piirit on pienet ja "kaikki tuntee jonkun serkun", on paljon hygienisempää, kun parit eivät vaihdu keskenään. 

Voi olla uusperheellinenkin vl, totta kai. Voihan uusperhe muodostua myös niin, että jää leskeksi, on lapsia, menee uudelleen naimisiin. Tai sitten on tilanne, että ihmiset on lähteneet vl-liikkeestä, eronneet, menneet naimisiin eri ihmisen kanssa ja palanneet vl-liikkeeseen. Silloin näitä uusperheitä ei lähdetä hajottamaan enää, vaan ikään kuin suositellaan pysymään sitten sen hetkisessä tilanteessa. Paluu vanhaankaan on harvoin enää mahdollinen, uudesta avioliitosta voi olla jo uusia lapsia jne.

Miten suhtaudun ei vl ihmisenä kiusauksiin? No, en tiedä osaanko antaa hyvää vastausta. En ainakaan kaikkien puolesta. 

Mutta näkisin, että rukoilemalla voimaa, etten sortuisi. Ja pyytämällä anteeksi, jos sorrun. Siis Jumalalta, jolle mulla on suora numero😀

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudun ei vl ihmisenä kiusauksiin? No, en tiedä osaanko antaa hyvää vastausta. En ainakaan kaikkien puolesta. 

Mutta näkisin, että rukoilemalla voimaa, etten sortuisi. Ja pyytämällä anteeksi, jos sorrun. Siis Jumalalta, jolle mulla on suora numero😀

Mulla olisi "yksinäinen" olo, jos Pyhä Henkeni joutuisi kommunikoimaan vain suoraan Jumalalle, koska en koe Jumalan puhuvan minulle suoraan selkeästi. Toki joku toinen kai kokee puhuvan, eikä kaikilla kyse ole äänistä päässä. 

Täällä on kyselty perusteita sille, miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin, jos edellinen puoliso on yhä elossa. Voin kyllä ehtiessäni kirjoittaa itsekin ketjuun ajatuksia tähän liittyen, mutta koska ihan jo netistä löytyy paljonkin aineistoa asiasta, kannustan etsimään myös sieltä tietoa aiheesta. Ihan jo googlaamalla löytyy paljonkin uudelleen vihkimistä koskevia kirjoituksia, joissa asiaa on pohdittu niin syvällisesti ja monipuolisesti, että en vastaavaa analyysia saisi itse tänne edes tuotettua. 

Nopea kommentti jo myös omasta puolestani: seuraava Raamatun kohta on yksinkertaisesti mielestäni niin selkeä, että se ei jätä hirveästi tulkinnanvaraa siitä, mikä on Jumalan kanta asiaan: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:36). Ihmettelen sellaista uskovaa, joka haluaa pitää Raamattua uskonsa oppikirjana mutta ei tuota käskyä kuitenkaan noudattaa - ei Raamatusta juuri tuon selkeämpiä kannanottoja ylipäätään mihinkään asiaan löydy.

Ymmärrän kuitenkin todella hyvin sen, kuinka vaikea asia uudelleen avioitumattomuus ja ilman kumppania loppuelämänsä eläminen voi monelle olla ja en haluakaan omasta puolestani yhtään syyllistää tai tuomita niitäkään, jotka päätyvät menemään uudestaan naimisiin.

Kunnioitan uudelleen avioituneen (myös vl:n) päätöstä siinä mielessä, että kyse on aikuisesta ihmisestä, joka on päättänyt toimia näin ja en halua puuttua niin intiimiin ja henkilökohtaiseen asiaan (ellei hän itse kysy minulta mielipidettä). Sitä en kuitenkaan hyväksy, jos henkilö alkaa kannustaa muitakin toimimaan samoin ja silloin kyllä hänelle tästä huomauttaisin.

Toivoisin, että uudelleen avioituneet pystyisivät seisomaan myös sen takana, että he ovat tehneet Raamatun valossa kyseenalaisen valinnan ja eivät suosittele ketään toimimaan samoin - varsinkaan sellaista, joka juuri painiskelee itse asian kanssa ja sanoisivat suoraan, että älä tee niin kuin minä tein. 

Jos joku tätä lukeva kamppailee tällä hetkellä tämän asian kanssa, joka tapauksessa lämpimästi kannustan omasta puolestani, että kunnioita Raamatun sanaa äläkä toimi sitä vastaan. Luota siihen, että Jumalan sana on annettu sinulle siunaukseksi, joka voi toteutua ehkä jopa tavoin, joita et itse edes tule koskaan ymmärtämään. Saatat tietämättäsi säästyä joiltakin suurilta suruilta, jotka uusi avioliitto kenties toisi eteesi. Jumalan tiet ovat tutkimattomat - "yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo." (Saarn. 11:5). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perisynnistä? Aina vain oudommaksi minun näkökulmastani menee. Ja surullisemmaksi. 

Olen itse saanut kasvaa uskoon, jossa keskiössä on Jumalan hyväksyntä, käsittämätön  armo ja ääretön  rakkaus. Armo eli ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumala, joka hyväksyy minut ihan tällaisena, virheineni ja vikoineni. Ilman, että tiheään täytyy pyytää anteeksi sitä, että olen ihminen ja ihmiseksi luotu. 

Perinsynti on kyllä ihan yleiskristillinen käsite kuten parannuskin. Jeesus on sovittanut ristillä kaikkien ihmisten synnit, mutta saadakseen osakseen pelastuksen ihmisen on tehtävä aktiivinen päätös kääntyä uskoon. Ainakin luterilaisen teologian mukaan, jos siihen kirkkoon kuulut.

Kyllä, kyllä. Tiedän toki. Mutta ei kai uskoon voi tai tarvitse tulla joka päivä tai vi

"Kyllä, kyllä. Tiedän toki. Mutta ei kai uskoon voi tai tarvitse tulla joka päivä tai viikko erikseen? Eikö se yksi aktiivinen päätös riitä?"

Tietenkin riittää. Täällä osalla on jotenkin kummallinen käsitys siitä, että vl:t ajattelisivat, että uskossa ei voisi pysyä kerran parannuksen tehtyään, vaikka ei edes kertaakaan sen jälkeen erityisesti pyytäisi syntejään anteeksi. Ei meillä saarnata eikä ole koskaan saarnattu tuollaista oppia. Evankeliumi on tarkoitettu tueksi ja uskon virkistykseksi. Ei siihen liity minkäänlaisia vaatimuksia, että sitä pitäisi pyytää/saada tietyin väliajoin tai juuri tietty määrä. 

Anteeksiantamus on keskeinen osa ihan kristillistä teologiaa muutenkin, ei vain vl:ien keskuudessa. https://evl.fi/sanasto/anteeksiantamus/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudun ei vl ihmisenä kiusauksiin? No, en tiedä osaanko antaa hyvää vastausta. En ainakaan kaikkien puolesta. 

Mutta näkisin, että rukoilemalla voimaa, etten sortuisi. Ja pyytämällä anteeksi, jos sorrun. Siis Jumalalta, jolle mulla on suora numero😀

Mulla olisi "yksinäinen" olo, jos Pyhä Henkeni joutuisi kommunikoimaan vain suoraan Jumalalle, koska en koe Jumalan puhuvan minulle suoraan selkeästi. Toki joku toinen kai kokee puhuvan, eikä kaikilla kyse ole äänistä päässä. 

Eihän se Jumalan rukoileminen mitenkään estä vaikka rukoilemasta yhdessä jonkun kanssa tai vaikka ripittäytymästä jollekin ihmiselle. Kaikki on hyviä tapoja lähestyä Jumalaa.  Pointti on kai se, että sitä toista ihmistä ei siihen "tulkiksi" tai " puhelinvaihteeksi" ihan _aina_ tarvita eli ilmankin voi uskonelämä toimia ja voida hyvin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudun ei vl ihmisenä kiusauksiin? No, en tiedä osaanko antaa hyvää vastausta. En ainakaan kaikkien puolesta. 

Mutta näkisin, että rukoilemalla voimaa, etten sortuisi. Ja pyytämällä anteeksi, jos sorrun. Siis Jumalalta, jolle mulla on suora numero😀

Mulla olisi "yksinäinen" olo, jos Pyhä Henkeni joutuisi kommunikoimaan vain suoraan Jumalalle, koska en koe Jumalan puhuvan minulle suoraan selkeästi. Toki joku toinen kai kokee puhuvan, eikä kaikilla kyse ole äänistä päässä. 

Eihän se Jumalan rukoileminen mitenkään estä vaikka rukoilemasta yhdessä jonkun kanssa tai vaikka ripittäytymästä jollekin ihmiselle. Kaikki on hyviä tapoja lähestyä Jumalaa.  Pointti on kai se, että sitä toista ihmistä ei siihen "tulkiksi" tai " puhelinvaihteeksi" ihan _aina_ tarvita eli ilmankin voi uskonelä

Itsekseen rukoilu on ihan tuttua myös vl-ihmisille.