Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Nrolle 5623: olet oikeassa. Yksin uskosta, yksin armosta. Eli= siihen ei tarvita toista ihmistä lukemaan joku sovittu ritirimpsu, jotta usko olisi totta.  Se on ihan taikauskoa sellainen.

Oma Sydämen Usko riittää. Usko. 

Vanhoillislestadiolainen synninpäästö. Ajattelen sitä vähän niin kuin lääkettä ja sairautta. Yksi lääke auttaa, mutta apu voi tulla myös muualta tai paraneminen voi tapahtua eri tavalla, lääke voi olla eri muodossa. En pysty millään ajattelemaan, että pelastuminen olisi jätetty niin hauraan asian varaan, että se olisi vain yhden ihmisryhmän varassa. Pääasiassa yhdessä maassa. Se ei yksinkertaisesti käy järkeen edes Raamatun valossa. 

 

Matteus 28

[18] Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. [19] Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [20] ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Vaikka vl-liike tekee lähetystyötä, se on vain mikroskooppisen pieni vaikutukseltaan koko maailman mittakaavassa. Kristillisten kirkkojen toiminta taas täyttää lähetyskäskyn, toiminta ulottuu joka maailman kolkkaan. Kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

Ripille ja synninpäästölle on kyllä vahvat raamatulliset perusteet. Vl-liikkeessä tuo on tavallaan ripittäytymistä, että pyydetään syntejä anteeksi vaikka ei pyydettäisi mitään tiettyä syntiä anteeksi. Sitten toinen vl antaa synninpäästön. Luterilaisessa kirkossa rippi on harmillisen näkymättömässä roolissa jos vertaa vaikka vl-liikkeeseen tai katoliseen kirkkoon. 

Jaak. - Jaakobin kirje 5

[16] Tunnustakaa siis pahat tekonne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, niin parannutte. Oikeamielisen rukous on täynnä voimaa, ja se saa paljon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

Ripille ja synninpäästölle on kyllä vahv

miksi rippiä ja synninpäästöä pitää tehdä jatkuvasti? eikö jeesuksen kristuksen sovitusuhriin 100 % luottaminen riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

miksi rippiä ja synninpäästöä pitää tehdä jatkuvasti? eikö jeesuksen kristuksen sovitusuhriin 100 % luottaminen riitä?

 

Se varmaan nähdään uskonelämää vahvistavana. Ikään kuin uudestaan ja uudestaan vakuutetaan, että kaikki synnit on annettu anteeksi. Lisäksi jos on asioita, jotka painavat mielessä, niin se voi tehdä elämästä raskasta ja uskomisesta vaikeaa. Silloin kun saa kertoa ne mieltä painavat asiat toiselle niin ne ei jää samalla tavalla vaivaamaan. Katuvalle ihmiselle annetaan lohdutus.

Mielestäni tässä pitää nyt erottaa asiat. 

Synnintunnustus papille tai miksei  maallikollekin,  rippinä. Joskus tai usein. Voi olla tärkeä osa uskonelämää ja tuoda monille helpotusta ja lohtua.  Täysin okei. 

Synnintunnustus niin, että sen  vastaanottajaksi ensinnäkin kelpaa vain toinen lestadiolainen ja vieläpä se sama synnintunnustus ja vastaanottaja edellytyksenä ylipäätään sille, että kukaan voi kuulua " uskovaisten" joukkoon. Ei okei todellakaan. Ei, ei, ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

Siksi niitä uskontoja ja suuntia on erejä, että jokainen löytää omanda ja aina voi uskoa omalla tavallaan, jos mikään ei istu itselle.

Omalla kohdalla, kun synnintunto avautui ja myös siihen apu, olen tarvinnut evankeliumia. Ei sekään riitä, että ihminen syö kerran elämässään, se on ravintoa sielulle.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys lestadiolaisille:

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi syntien anteeksianto on teillä niin isossa roolissa? Tarkoitan siis sitä, että joku julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Minulle vahvasti uskovana luterilaisena on riittänyt se, että Jeesus on sovittanut syntini ja tuo sovitus on kertakaikkinen. Ei sitä tarvitse koko ajan vakuuttaa, vaan luotan siihen. En koe tarvetta pyydellä koko ajan anteeksi. Jumala kyllä tietää, että olen erehtyväinen ihminen ja turvaan häneen jokaisena päivänä. Riittää, kun pyydän anteeksi silloin, kun olen tehnyt väärin ja jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa pyydän myös anteeksi. Mutta ei minun synnintunnustukseni tai anteeksipyytäminen ole se olennainen asia, vaan Jeesuksen tekemä sovitustyö, joka on jo tehty. Siihen luotan lapsen lailla ja se riittää.

Mä lisäisin listaasi sen, että mun ei tarvitse kuulla synninpäästöä joltakin toiselta ihmiseltä. Jos vaikka mielessäni tunnustan syntini, niin tiedän Jumalan antavan anteeksi. Anteeksiantamuksesta olen Raamatusta lukenut, niin siihen luotan ilman epäilyjä.

Olen eri ja jatkan listaa. Jumala ymmärtää kaikkia tuhansia kieliä ja näkee myös jokaisen ihmisen  sydämeen.

Miten ihmeessä suomen (kielen)  kohdalla olisi niin, että Jumala ymmärtääkin vain tietyt sanat sanottuna ääneen tietyssä järjestyksessä ja muuten kyse ei olekaan kyse evankeliumista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Tuota olen minäkin aina ihmetellyt. Kuin olisivat kaikki pienestä pitäen käyneet jotain poliitikkokoulua. " Tässähän ei ole kyse palvelujen heikentämisestä, vaan toiminnan tehostamisesta.". Sanoo poliitikko. Lestadiolainen taas, että "mitään kieltojahan ei ole, vaan jokin toiminta vain ei ole suositeltavaa."

Miksi vl-liike ei vain myöntäisi avoimesti 'emme ihmisinä tiedä täydellisesti kaikkia asioita pelastukseen liittyen, mutta julistamme evankeliumia ja uskomme, että ainakin tällä tavalla uskomalla ihminen pelastuu'. Tämän jälkeen ei tarttisi kieltäytyä lukuisista haastattelupyynnöistä kun ei osatakaan vastata opillisiin kysymyksiin. Siitähän siinä on kyse. Jos opillisiin kysymyksiin osattaisiin selkeästi vastata niin silloin niihin myös vastattaisiin. Tuokin on muuten yksi kummallinen juttu, yleensä uskonnolliset yhteisöt kertovat todella mielellään omasta maailmankuvastaan, mutta vl-liike ei. Jos pitää jotain asiaa totuutena, niin silloinhan haluaa, että mahdollisimman moni muukin ihminen kuulisi sen totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Ei kukaan toinen vl pysty estämään jos vl päättää mennä naimisiin liikkeen ulkopuolisen kanssa. Kun avioliitto on solmittu asialle ei mahda enää mitään, koska avioliitto ajatellaan lähtökohtaisesti elinikäiseksi. Sen jälkeen muiden ei auta kuin hyväksyä asia. Voihan vl-pariskunnastakin toinen lähteä liikkeestä, silloin ollaan samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Ei kukaan toinen vl pysty estämään jos vl päättää mennä naimisiin liikkeen ulkopuolisen kanssa. Kun avioliitto on solmittu asialle ei mahda enää mitään, koska avioliitto ajatellaan lähtökohtaisesti elinikäiseksi. Sen jälkeen muiden ei auta kuin hyväksyä asia. Voihan vl-pariskunnastakin toinen lähteä liikkeestä, silloin ollaan samassa tilanteessa.

Asia voi olla kielletty, vaikkei sitä voisikaan mitenkään estää. Niin, ja vaikka molemmat voivat lähteä, eikä edes sitäkään pysty estämään millään kielloilla.

Ette ole pystyneet yrityksistä huolimatta estämään edes television katselua tai ehkäisyä. Osa on tehnyt niitä salassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Ei kukaan toinen vl pysty estämään jos vl päättää mennä naimisiin liikkeen ulkopuolisen kanssa. Kun avioliitto on solmittu asialle ei mahda enää mitään, koska a

Kuinkahan paljon on tilanteita, joissa toinen puolisoista hylkää liikkeen? Ja vl-opista tietävät: onko puolison ero liikkeestä pätevä syy eroon? Vai onko uskottomuus ainoa hyväksytty syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Ei kukaan toinen vl pysty estämään jos vl päättää mennä naimisiin liikkeen ulkopuolisen kanssa. Kun avioliitto o

Kuinkahan paljon on tilanteita, joissa toinen puolisoista hylkää liikkeen? Ja vl-opista tietävät: onko puolison ero liikkeestä pätevä syy eroon? Vai onko uskottomuus ainoa hyväksytty syy?

Tiedän useita tapauksia, jossa toinen on hylännyt liikkeen.

En kuitenkaan osaa vastata kysymyksiisi. Se liikkeen jättänyt on tietämissäni tapauksissa aina samalla myös eronnut puolisostaan, ja ollut se osapuoli joka avioeron on pistänyt vireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on vaikea löytää miestä vl-piireistä, koska miehiä on vähemmän ja monet myös jättävät liikkeen. Itse ratkaisin asian ottamalla puolison vl-liikkeen ulkopuolelta, vaikka se kiellettyä onkin. En halunnut elää koko elämää yksin.

Ei se ole kiellettyä, se on vaan "ei-suositeltavaa". 

Monesti olen kohdannut tämän asian lestadiolaisten kanssa, että asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, vaan hämärretään kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja.

Asiat, joita ei hyväksytä ovat kiellettyjä, käytti niistä sitten mitä termiä tahansa. 

Ei kukaan toinen vl pysty estämään jos vl päättää mennä naim

Sivusta arvelisin, että jos puoliso eroaa liikkeestä, niin se ei ole uskovaiselle puolisolle "pätevä syy" ottaa avioeroa. Silti epäilen, että arki voi muuttua tosi hankalaksi tuollaisissa tilanteissa. Jos toinen jatkaa elämää kuten ennenkin, käy seuroissa ja elää niin kuin liikkeessä opetetaan ja toinen ei, niin kyllähän siinä arki kolisee. Aika monella se liikkeestä irtautuminen tarkoittaa myös muutosta elintapoihin: aletaan vaikka kuunnella aiemmin sopimatonta musiikkia, katsoa tv-sarjoja/elokuvia, ehkä meikataan tai juodaan alkoholia. Sille liikkeeseen jääneelle puolisolle voi olla kipeää seurata, jos puoliso muuttuu paljon. Toisaalta, voi varmasti olla pareja, joilla liitto voi jatkua melko samalla tavalla kuin ennenkin.

Eihän tällaista voi yleistää, mutta kiinnostaisi kuulla anonyymisti kokemuksia:

-Millaisia vanhoillislestadiolaisten avioerot ovat eli millaisista syistä ihmiset eroavat? Onko uskottomuuden lisäksi muita syitä? Ovatko eroavat ihmiset ns. kaikenikäisiä pareja vai käykö eroja esimerkiksi nuorempien parien keskuudessa?

-Miten avioeroihin suhtaudutaan yhteisössä? Tuetaanko jätetyksi tullutta? 

-Millaisia avioerot ovat lapsiperheessä? Jäävätkö lapset toiselle vanhemmalle täysin vai onko jotain vuoroviikkovanhemmuutta?

Eiköhän väkivalta ole yleisin syy, jos molemmat sanovat olevansa uskovaisia.