Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
27.01.2023 |
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei voi kuitenkaan olla vl ja esittää niitä kauniita aarioita oopperassa? Vaan siitä joutuu helv.?
Vläiti kuuntelee Soile Isokoskea, joka joutui jättämään liikkeen, koska ei saa opiskella oopperalaulua. Mun aivot nyrjähtää.
Niinpä, mutta se taisi olla Soilen oma valinta. Olis voinut valita toisinkin. Uskovainen ei lähde maailman kunniaa tavoittelemaan estradeille.
Vierailija kirjoitti:
Olen vl ja tämä on täysin kuvitteellista, koska en ole himoinnut mennä ooppeeaan. Mutta VOISI käydä näin.
- kokisin sen oopperan näytemän draaman epämiellyttävästi (vrt. Elokuvat)
- Lämpiössä alkaisin katsoa meikattuja naisia ja tuntisin itseni ulkopuoliseksi
- alkoholi ei sinänsä kiinnosta, mutta senkin tarjoilu toisi vierauden tunnetta
- jos innostuisin hirveästi saattaisin alkaa haluta moniin muunkinlaisiin yleisötapahtumiin, kun on jo astunut siihen maailmaan -> voi seurata mitä tahansa tapahtumien luonteesta riippuen (lätkämatsi, festarit, stand up, teatteri, stadionkonsertti...), alkaisin tuntea vetoa niihin ja vierautta siihen, millaista elämäni on nyt
Olen siinä mielessä eri asemassa kuin moni, että meidän sukujuhlat ovat aina ei-vl ja lapsuuskoti myös eli siellä on telkkari auki jne. Olen elänyt ja tietyssä määrin elän edelleen molemmissa maailmoissa.
Moni keskustelija ei huomi
Moni ei vl on käynyt suviseuroissa, kuten myös itse. Puheet olivat äärimmäisessä fanaattisuudessaan huvittavia, mutta en kolmatta kertaa viitsi käydä, kyllä se on nyt nähty.
Ensimmäinen kerta oli vanhempien kanssa kun olin lapsi, siitä en paljoa muista. Mutta jo silloin tuli selväksi miksi lestadiolaisia kutsuttiin aikoinaan hihhuleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vl ja tämä on täysin kuvitteellista, koska en ole himoinnut mennä ooppeeaan. Mutta VOISI käydä näin.
- kokisin sen oopperan näytemän draaman epämiellyttävästi (vrt. Elokuvat)
- Lämpiössä alkaisin katsoa meikattuja naisia ja tuntisin itseni ulkopuoliseksi
- alkoholi ei sinänsä kiinnosta, mutta senkin tarjoilu toisi vierauden tunnetta
- jos innostuisin hirveästi saattaisin alkaa haluta moniin muunkinlaisiin yleisötapahtumiin, kun on jo astunut siihen maailmaan -> voi seurata mitä tahansa tapahtumien luonteesta riippuen (lätkämatsi, festarit, stand up, teatteri, stadionkonsertti...), alkaisin tuntea vetoa niihin ja vierautta siihen, millaista elämäni on nyt
Olen siinä mielessä eri asemassa kuin moni, että meidän sukujuhlat ovat aina ei-vl ja lapsuuskoti myös eli siellä on telkkari auki jne. Olen elänyt ja tietyssä määrin elän edelleen molemmis
Olipa hyvin kirjoitettu! Newsflash: kaikki ei-vlihmiset eivät juo alkoholia, eivätkä kaikki naiset meikkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei voi kuitenkaan olla vl ja esittää niitä kauniita aarioita oopperassa? Vaan siitä joutuu helv.?
Vläiti kuuntelee Soile Isokoskea, joka joutui jättämään liikkeen, koska ei saa opiskella oopperalaulua. Mun aivot nyrjähtää.
Niinpä, mutta se taisi olla Soilen oma valinta. Olis voinut valita toisinkin. Uskovainen ei lähde maailman kunniaa tavoittelemaan estradeille.
No eipä sitten ois teilläkään mitä kuunnella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Minä en ole käynyt suviseuroissa enkä missään minkään herätysliikkeen tilaisuudessa. Tarkoittaako tämä, ettei minulla ole mitään vertailukohtaa?
Suurin osa luterilaisista ei varmaankaan ole ikinä käynyt suviseuroissa tai missään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Pitäisikö, että voi mistään sanoa mitään?
Tai konserteissa. Kuten sanottu, ei se oopperassa käyminen olisi mikään absoluuttinen ongelma. Jos työpaikan asiakastapaaminen vaatisi oopperaan menoa, saattaisin mennä. Lätkän MM-kisalipusta kieltäydyin. Baariin en lähtisi. Stand upista kieltäydyin. Finlandia-talossa olen ollut klassisen musiikin konsertissa. Kuuntelen siis itseäni, kuten muutkin vl, annettujen ohjeiden puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta minusta täällä on ollut hyviä ja asiallisia kysymyksiä. Eikö niiden kutsuminen räksyttämiseksi ole haukkumista?
Niin, eipä oikein rohkaise lähtemään rauhanyhdistykselle tutustumaan kun saisi kuitenkin olla kusi sukassa sen suhteen, että mikä kysymyksistäni leimataan "räksyttämiseksi". Näinkö vlliikkeessä siis yleisesti ottaenkin suhtaudutaan kysymyksiin ja ihmettelyyn?
Olet selvästi vain kiusaaja. Vastenmielinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Minä en ole käynyt suviseuroissa enkä missään minkään herätysliikkeen tilaisuudessa. Tarkoittaako tämä, ettei minulla ole mitään vertailukohtaa?
Suurin osa luterilaisista ei varmaankaan ole ikinä käynyt suviseuroissa tai missään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Pitäisikö, että voi mistään sanoa mitään?
Ei pidä ja saa sanoa. Mutta kyllä se kuule perspektiiviä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän on taustalla sellainen ajatus, että pysytään erossa asioista, jotka 'ei rakenna uskonelämää' tai mahdollisesti jollain tavalla rikkovat ihmisen jumalasuhdetta. Sen vuoksi 'maailmallisista' asioista on pyritty pysymään erossa, ajatellaan, että pikku hiljaa lipsuu hyväksymään kaiken mikä liittyy niihin asioihin. Annat pikkusormen, se vie koko käden. Koska monille rajanveto on vaikeaa, on päädytty ehdottomiin suosituksiin, ei ollenkaan.
Ja miten se vaikka oopperassa käyminen rikkoo jumalasuhdetta tai saa lipsumaan yhtään minnekään? Voitko selittää, kiitos.
Omaa jumalasuhdettani juuri oopperassakäyminen ei rikkoisi mitenkään. Siksi en voi vastata sen paremmin kuin miksi en itse käy oopperassa. Ainoastaan niitä asioita, joiden kokee ri
Minua ei tosiaan kiinnosta mennä keramiikkakurssille. Mutta voisin iloiten mennä, jos haluaisin. Siinä se iso ero on. Sinä ilmeisesti et voi mennä oopperaan, vaikka haluaisit. Tai jo halu mennä olisi kai jotenkin väärin.
Niin ahdas, niin ahdas on tuo laatikkonne.
Myös minä voin halutessani mennä iloiten. Sillä vaan on eri seuraukset kuin sinulla. Siinä vaiheessa, jos olen alkanut tosissani haluta, en ehkä välitä seurauksist ja menen. Hyvällä tuurilla mitään seurausta ei tule, huonolla tulee eikä voi etukäteen tietää miten pahat.
Vierailija kirjoitti:
Tai konserteissa. Kuten sanottu, ei se oopperassa käyminen olisi mikään absoluuttinen ongelma. Jos työpaikan asiakastapaaminen vaatisi oopperaan menoa, saattaisin mennä. Lätkän MM-kisalipusta kieltäydyin. Baariin en lähtisi. Stand upista kieltäydyin. Finlandia-talossa olen ollut klassisen musiikin konsertissa. Kuuntelen siis itseäni, kuten muutkin vl, annettujen ohjeiden puitteissa.
"Ohjeiden puitteissa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Minä en ole käynyt suviseuroissa enkä missään minkään herätysliikkeen tilaisuudessa. Tarkoittaako tämä, ettei minulla ole mitään vertailukohtaa?
Suurin osa luterilaisista ei varmaankaan ole ikinä käynyt suviseuroissa tai missään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Pitäisikö, että voi mistään sanoa mitään?
Suotta käännät asian niin että "pitäisikö vai eikö pitäisi". Tällainen ehdottomuus on kylmää. On hyvin vähän asioita mitä "pitäisi", jos lainkaan. Eikö asiaa voi ajatella siltä kannalta, että maailma on täynnä erilaisia ihania ihmisiä ja asioita. Miksi kuplautua ja jäykistyä vain yhteen tiettyyn tuttuun ja "turvalliseen"? Uudet asiat ja ihmiset tuovat elämään kasvua, uutta näkökulmaa, iloa ja vapautta. Ei kannata nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Minä en ole käynyt suviseuroissa enkä missään minkään herätysliikkeen tilaisuudessa. Tarkoittaako tämä, ettei minulla ole mitään vertailukohtaa?
Suurin osa luterilaisista ei varmaankaan ole ikinä käynyt suviseuroissa tai missään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Pitäisikö, että voi mistään sanoa mitään?
Sinulla taitaa olla väärä käsitys, itse tiedän useita kymmeniä ei VL henkilöitä, jotka ovat käyneet suviseuroissa. Suuri tapahtuma houkuttelee paljon muitakin paikalle.
Ketään en tiedä, joka ei olisi käynyt, mutta kaikkien osalta en tiedä. Eli omista tutuista ainakin valtaosa on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei voi kuitenkaan olla vl ja esittää niitä kauniita aarioita oopperassa? Vaan siitä joutuu helv.?
Vläiti kuuntelee Soile Isokoskea, joka joutui jättämään liikkeen, koska ei saa opiskella oopperalaulua. Mun aivot nyrjähtää.
Niinpä, mutta se taisi olla Soilen oma valinta. Olis voinut valita toisinkin. Uskovainen ei lähde maailman kunniaa tavoittelemaan estradeille.
Olisiko mitenkään mahdollista lopettaa tuon loukkaavan puhetavan käyttäminen: uskovainen= vain vanhoillislestadiolainen? Onnistuisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl. Olen käynyt kaksi kertaa Suviseuroissa.
Sinä vl. Milloin olet käynyt jossain muussa uskonnollisessa tilaisuudessa kuin ry: llä? ( en nyt laske evlut kirkkoa tähän, kaikkihan käyvät häissä tms) Onko sinulla vertailukohtaa mistään muusta?
Minä en ole käynyt suviseuroissa enkä missään minkään herätysliikkeen tilaisuudessa. Tarkoittaako tämä, ettei minulla ole mitään vertailukohtaa?
Suurin osa luterilaisista ei varmaankaan ole ikinä käynyt suviseuroissa tai missään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Pitäisikö, että voi mistään sanoa mitään?
Sinulla taitaa olla väärä käsitys, itse tiedän useita kymmeniä ei VL henkilöitä, jotka ovat käyneet suviseuroissa. Suuri tapahtuma houkuttelee paljon muitakin paikalle.
Ketään en tiedä, joka ei olis
Sinulla se väärä käsitys on. Se, että tapahtuma houkuttelee muitakin kun lestadiolaisia, ei tarkoita että enemmistö muista olisi käynyt suviseuroissa. Kyllä se on vähemmistö, joka siellä on kertaakaan käynyt.
Kysymys oli, että onko niillä oikeus sanoa mitään mistään, jotka ei tällaisissa tapahtumissa koskaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän on taustalla sellainen ajatus, että pysytään erossa asioista, jotka 'ei rakenna uskonelämää' tai mahdollisesti jollain tavalla rikkovat ihmisen jumalasuhdetta. Sen vuoksi 'maailmallisista' asioista on pyritty pysymään erossa, ajatellaan, että pikku hiljaa lipsuu hyväksymään kaiken mikä liittyy niihin asioihin. Annat pikkusormen, se vie koko käden. Koska monille rajanveto on vaikeaa, on päädytty ehdottomiin suosituksiin, ei ollenkaan.
Ja miten se vaikka oopperassa käyminen rikkoo jumalasuhdetta tai saa lipsumaan yhtään minnekään? Voitko selittää, kiitos.
Omaa jumalasuhdettani juuri oopperassakäyminen ei rikkoisi mitenkään. Siksi en voi vastata sen paremmin kuin miksi en itse käy oo
Nyt kiinnostaa. Mitkä ovat ne pahat seuraukset esim oopperassa käynnistä? Tuleeko pahakin rangaistus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta minusta täällä on ollut hyviä ja asiallisia kysymyksiä. Eikö niiden kutsuminen räksyttämiseksi ole haukkumista?
Niin, eipä oikein rohkaise lähtemään rauhanyhdistykselle tutustumaan kun saisi kuitenkin olla kusi sukassa sen suhteen, että mikä kysymyksistäni leimataan "räksyttämiseksi". Näinkö vlliikkeessä siis yleisesti ottaenkin suhtaudutaan kysymyksiin ja ihmettelyyn?
Olet selvästi vain kiusaaja. Vastenmielinen sellainen.
Olet selvästi vain vl ihminen mutta en nyt sano sinua kuitenkaan vastenmieliseksi vaan aidosti olen pahoillani puolestasi. Kaikkea hyvää ja iloa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei tosiaan kiinnosta mennä keramiikkakurssille. Mutta voisin iloiten mennä, jos haluaisin. Siinä se iso ero on. Sinä ilmeisesti et voi mennä oopperaan, vaikka haluaisit. Tai jo halu mennä olisi kai jotenkin väärin.
Niin ahdas, niin ahdas on tuo laatikkonne.
Minuakaan ei kiinnosta mennä keramiikkakursseille, mutta menen jos kiinnostaa. Voisin jopa kuvitella eläkeikäisenä meneväni, nykyisinkin teen elääkseeni työtä käsityöläisenä.
Harvinaisuus nykyään, harva tällä enään elantoaan saa. Mutta eläkeläisenä voisi sitten tehdä enemmän harrastus pohjalta asioita.
Mutta sääli, ettei kaikki ovet ole kaikille auki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo edellä oopperasta tykännyt kirjoittaja (en se, jolle varmaan vastasit) ja kysyn uteliaisuuttani, kun nyt tätä aloin miettimään. Ymmärrän hyvin tuon vierauden tunteen, jos on jotakin sellaista, joka ei itselle tunnu kotoisalta. Itse viihdyn oopperassa, teatterissa jne, mutten mene vaikkapa stand-up -esityksiin, urheilutapahtumiin jne, jotka eivät minua kiinnosta. Enkä varmasti menisi joihinkin vieraan uskonnon hengellisiin tilaisuuksiin, se olisi vielä eri tavalla kiusallista. Ei silloin pidä mennäkään, jos jokin ei kiinnosta. :) Mutta pohdin tuota, että uskotko, että jos menisi johonkin ns. viattomaan tapahtumaan, joka aidosti kiinnostaa sinua, alkaisit sen jälkeen himoita lähteä jokaiseen muuhunkin tapahtumaan? Ei se niin mene. Tuskin ne omat kiinnostuksen kohteet siitä muuttuvat miksikään. En käytä juurikaan alkoholia tai muita päihteitä tai tupakkaa, enkä viihdy baareissa ym. mutta muiden käyttämisen näkeminen ei ole koskaan herättänyt halua tehdä samoin. Jollakulla varmastikin niin voi käydä, mutta ei se mikään automaattioletus ole. Se hieman kummastuttaa.
Myöskään kaikki eivät aina meikkaa (ainakaan kovin vahvasti) mennessään jonnekin. En itsekään meikkaa arkena, vain jossain erityistilanteissa, enkä ole kokenut sen takia ulkopuolisuuden tunnetta missään, vaikka muilla olisi millaiset laittautumiset arkenaan. En halua tuomita, mutta mietin, missä määrin nämä ulkopuolisuuden tunteen ajatukset ovat todellisia ja itse koettuja, vai onko se enemmän se ajatus, että "jos menisin, varmaankin tuntisin näin". Ikävä ajatella, jos vl-ihmiset tuntevat ulkopuolisuutta normaaleissa tilanteissa. En juurikaan tunne ketään vl-ihmisiä, mutta olen tavannut satunnaisesti työni puolesta ja he ovat ainakin vaikuttaneet mukavilta, tavallisilta ihmisiltä, enkä ole aistinut heistä mitään ulkopuolisuuden tunteen olemusta.
Ihana keskusteleva viesti sinulla!
Tuo minun juttuni oli mielikuvitteellinen, koska on tivattu, miksen voi mennä oopperaan eikä uskota, kun sanon etten halua ja kuvittelin mahdollisia seurauksia. Tosiasia on, ettei juuri ooppera vaikuttaisi minuun sen isommin kuin kehenkään tavalliseen ihmiseen, pitäisin siitä tai en, riippuu oopperasta ja esitystavasta. Olen käynyt oopperassa ennen kuin "sain parannuksen". Pidän, mutten elä siitä enkä ole fani.
Se, mitä tuossa jotkut kysyjät yrittävät tivata, tapahtuisi minulle ihan erilaisessa musiikki/tanssitapahtumassa. Alkaisin elää sitä, haluta lisää, harrastaa. Ja nyt sitten moni kysyy, miksen sitten tee niin, olen alistettu ja pakotettu. En ole. Kaikki vaan ei mahdu samaan ihmiseen ja aallonpituuden jatkuva vaihtelu toisesta toiseen ei ole pitkän päälle edes mahdollista.
Otan rautalankaesimerkin. Sinkku on vapaa tekemään mitä lystää. Sinkku löytää rakkauden, vakiintuu ja menee naimisiin. On sovittu, että ollaan uskollisia, panostetaan perheeseen ja parisuhteeseen ja sen hyvinvointiin. No, kannattaako nyt tuossa vaiheessa lähteä ihaatumaan tietoisesti uusiin ihmisiin, jutella netissä nyt ihan vaan tuon yhden kanssa kerran pari. Ja tuntea, miten ihanaa olikaan, kun joku ihastuu, kun arki on arkea. Kannattaako lähteä tuohon edes vähän, jos arvostaa avioliittoaan ja haluaa sen kestävän.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Olen tuo edellä oopperasta tykännyt kirjoittaja (en se, jolle varmaan vastasit) ja kysyn uteliaisuuttani, kun nyt tätä aloin miettimään. Ymmärrän hyvin tuon vierauden tunteen, jos on jotakin sellaista, joka ei itselle tunnu kotoisalta. Itse viihdyn oopperassa, teatterissa jne, mutten mene vaikkapa stand-up -esityksiin, urheilutapahtumiin jne, jotka eivät minua kiinnosta. Enkä varmasti menisi joihinkin vieraan uskonnon hengellisiin tilaisuuksiin, se olisi vielä eri tavalla kiusallista. Ei silloin pidä mennäkään, jos jokin ei kiinnosta. :) Mutta pohdin tuota, että uskotko, että jos menisi johonkin ns. viattomaan tapahtumaan, joka aidosti kiinnostaa sinua, alkaisit sen jälkeen himoita lähteä jokaiseen muuhunkin tapahtumaan? Ei se niin mene. Tuskin ne omat kiinnostuksen kohteet siitä muuttuvat miksikään. En käytä juurikaan alkoholia tai muita päihteitä tai tupakkaa, enkä viihdy baareissa ym. mutta muiden käyttämisen näkeminen ei ole koskaan herättänyt halua tehdä samoin. Jollakulla varmastikin niin voi käydä, mutta ei se mikään automaattioletus ole. Se hieman kummastuttaa.
Myöskään kaikki eivät aina meikkaa (ainakaan kovin vahvasti) mennessään jonnekin. En itsekään meikkaa arkena, vain jossain erityistilanteissa, enkä ole kokenut sen takia ulkopuolisuuden tunnetta missään, vaikka muilla olisi millaiset laittautumiset arkenaan. En halua tuomita, mutta mietin, missä määrin nämä ulkopuolisuuden tunteen ajatukset ovat todellisia ja itse koettuja, vai onko se enemmän se ajatus, että "jos menisin, varmaankin tuntisin näin". Ikävä ajatella, jos vl-ihmiset tuntevat ulkopuolisuutta normaaleissa tilanteissa. En juurikaan tunne ketään vl-ihmisiä, mutta olen tavannut satunnaisesti työni puolesta ja he ovat ainakin vaikuttaneet mukavilta, tavallisilta ihmisiltä, enkä ole aistinut heistä mitään ulkopuolisuuden tunteen olemusta.