Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vl:ien käytössä omantunnonkysymys tarkoittaa ihan muuta kuin valtaväestön mielestä. Valtaväestön mielestä se tarkoittaa juurikin sitä, että voi itse valita tekeekö a vai b. Uskovaisten kohdalla omantunnonkysymys tarkoittaa sitä, että uskovaisella tulee omantunnon opastaa oikeaan ratkaisuun. Tällöin uskovainen tekee a, koska tietää sen olevan moraalisesti ainoa oikea vastaus (vaikka b saattaisi olla hauskimman ja paremman kuuloinen vaihtoehto, sitä ei voi tehdä koska tietää sen olevan väärin). Eli uskovainen ei mene elokuviin, koska hänen omatuntonsa kertoo että se ei ole uskovaiselle hyväksi. Tämä pitää sisällään myös oletuksen, ettei tätä asiaa tarvitse muiden kytätä vaan luotetaan että uskovainen osaa itse tehdä tässä oikean päätöksen.

Miksi ei olisi hyväksi? Sehän riippuu elokuvasta. Otetaan nyt vaikka elokuva "Isä", joka kertoo dementoituvasta vanhuksesta myös tämän omasta näkökulmasta. Miten outoa ja pelottavaa on, että kotiin tulee ihan  "tuntematon" ihminen ( tytär) tai että tavarat vain katoavat   (kuka ne vie). Tätä on kuvattu hienosti tavalla, joka ei muulla tavalla juuri olisi mahdollista kuin elokuvallisilla ratkaisuilla kamera- ajoineen. Tai  käyttämällä esimerkiksi välillä eri näyttelijää tutun tilalla, kun tytär tulee : katsoja hetkittäin kokee saman hämmennyksen kuin vanhus itse.

Syvästi liikuttavaa ja auttaa ymmärtämään monen vanhuksen tilannetta. 

Niin että miten tämä ei ole hyväksi vaikka ihan jokaiselle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vl:ien käytössä omantunnonkysymys tarkoittaa ihan muuta kuin valtaväestön mielestä. Valtaväestön mielestä se tarkoittaa juurikin sitä, että voi itse valita tekeekö a vai b. Uskovaisten kohdalla omantunnonkysymys tarkoittaa sitä, että uskovaisella tulee omantunnon opastaa oikeaan ratkaisuun. Tällöin uskovainen tekee a, koska tietää sen olevan moraalisesti ainoa oikea vastaus (vaikka b saattaisi olla hauskimman ja paremman kuuloinen vaihtoehto, sitä ei voi tehdä koska tietää sen olevan väärin). Eli uskovainen ei mene elokuviin, koska hänen omatuntonsa kertoo että se ei ole uskovaiselle hyväksi. Tämä pitää sisällään myös oletuksen, ettei tätä asiaa tarvitse muiden kytätä vaan luotetaan että uskovainen osaa itse tehdä tässä oikean päätöksen.

Miksi ei olisi hyväksi? Sehän riippuu elokuvasta. Otetaan nyt vaikka elokuva "Isä", joka kertoo dementoituvasta vanhuksesta

No sitä voi vain ihmetellä, millainen kuva joillain elokuvista on. Se siitä seuraa, kun elää elämäänsä kuin hevonen, jolla on sivuilla ne silmälaput estämässä vilkuilua sivulle. 

Jostain omat polut sivustolta kopioin tuollaisen tekstin vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvästä hengellisestä väkivallasta:

"Hengellinen väkivalta

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, ja samoin eräissä muissa jyrkissä uskonnollisissa yhteisöissä, harjoitetaan häikäilemätöntä ihmisten kontrollia, pelottelua ja itsenäisen oman ajattelun kieltämistä. Rangaistuksena ja uhkana käytetään muun muassa sosiaalista eristämistä. Yksilö voidaan rangaistukseksi eristää kaikista rakkaista ihmissuhteistaan.  Häntä lakataan tervehtimästä, hän on kuin ilmaa.

Rauhanyhdistys-yhteisössä ei ole mahdollista käydä avointa sisäistä keskustelua kriittisistä näkemyksistä.

Vuokko Ilola kertoo, että hänen  irtaantumisensa alkoi siitä, kun hänen ystävänsä joutui painostuksen kohteeksi ja hoitokokoukseen diakoniatyötä koskeneen erimielisyyden seurauksena. Rauhanyhdistyksen diakoniatoimikunnassa kiistettiin ajatus hädänalaisen uskovaisen perheen aineellisesta tukemisesta vaikeassa tilanteessa. Rauhanyhdistyksen tukena tarjottiin hengellistä puhetta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinullako se on kyky tietää että muut ovat aivopestyjä ja vailla omaa tahtoa tai ajatuksia? 😀 Kyllä minun on myös henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää vaikkapa sitä, miksi toisessa uskossa Jumala haluaa ihmisten tekevän elämänsä aikana pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. En kyllä silti sanoisi sen pohjalta, että kaikki niin uskovat ovat aivopestyjä. Ehkä kannattaisi vähän enemmän yrittää kunnioittaa toisten ihmisten näkemyksiä, vaikka tietysti itselläsi on ne parhaat näkemykset? 

Olen täysin varma, ettet sinä ole keksinyt noita kieltoja ja sääntöjä joita noudatat.

Niin? 😀 Ei kai minkään uskonnon tapoja / kieltoja / sääntöjä ole keksinyt kuin korkeintaan yksi ihminen. Osassa uskontoja ne ohjeet ovat tulleet vielä uskon mukaan suoraan

Ja samalla logiikalla olen aivopesty, kun noudatan muitakin yhteisön normeja enkä käy ostoksilla uimapuvussa?

Eikö silloin olisi järkevintä vaatia kieltojen poistoa, jos kuitenkin ollaan sitä mieltä, ettei niitä tarvitse noudattaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö silloin olisi järkevintä vaatia kieltojen poistoa, jos kuitenkin ollaan sitä mieltä, ettei niitä tarvitse noudattaa?

Kerrassaan omituista sääntöjen olemassaolon puolustamista lestadiolaisilta kertoa, ettei niitä noudateta! 

Vierailija kirjoitti:

Eikö silloin olisi järkevintä vaatia kieltojen poistoa, jos kuitenkin ollaan sitä mieltä, ettei niitä tarvitse noudattaa?

Ei kun silloin olisi järkevintä poistua liikkeestä, koska ei usko niin kuin liike opettaa eikä halua elää kuten opetetaan. Mutta jotkut haluavat rusinat pullasta eli pysyä liikkeessä koska siitä on itselle monenlaista apua, tukea, turvaa ja viihdytystä. Kyllä se minusta on väärin oikeasti uskovaisia kohtaan.

Kysymys. Ei liity lestadiolaisuuteen, vaan suurperhearkeen, josta monilla lestadiolaisilla on kokemusta. Älkää siis kommentoiko tässä nyt uskontoa tai ehkäisyä. Olen törmännyt suurperheisiin (lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia), joissa usein äidit sanovat seuraavaa: "Se, että meillä on paljon lapsia, ei vaikuta mitenkään siihen, miten ehdin ja jaksan huomioida kaikki lapseni. Kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota meidän perhekoosta riippumatta."

Miten tuo voisi edes olla mahdollista? Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa, oli perheessä lapsia 2 tai 10. Eihän sitä mitenkään saa kaikille lapsille yhtä paljon aikaansa. Perheen pienimmät tarvitsevat enemmän äitiä kuin isommat, vauva saattaa olla äidissä ihan kiinni. Tai jos jokaisen lapsen kanssa haluaisi viettää aikaa kahden kesken, niin onhan se haaste isossa perheessä.

Ja tämä ihmettelyni tästä tasapuolisesta vanhemmuudesta ei liity lestadiolaisuuteen, vaan perhekokoon ylipäätään. Kukaan suurperheen vanhempi ei sano ääneen, että kyllähän tässä osa lapsista jää paitsioon, kun kaikille ei yksinkertaisesti riitä kunnolla aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys. Ei liity lestadiolaisuuteen, vaan suurperhearkeen, josta monilla lestadiolaisilla on kokemusta. Älkää siis kommentoiko tässä nyt uskontoa tai ehkäisyä. Olen törmännyt suurperheisiin (lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia), joissa usein äidit sanovat seuraavaa: "Se, että meillä on paljon lapsia, ei vaikuta mitenkään siihen, miten ehdin ja jaksan huomioida kaikki lapseni. Kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota meidän perhekoosta riippumatta."

Miten tuo voisi edes olla mahdollista? Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa, oli perheessä lapsia 2 tai 10. Eihän sitä mitenkään saa kaikille lapsille yhtä paljon aikaansa. Perheen pienimmät tarvitsevat enemmän äitiä kuin isommat, vauva saattaa olla äidissä ihan kiinni. Tai jos jokaisen lapsen kanssa haluaisi viettää aikaa kahden kesken, niin onhan se haaste isossa perheessä.

Ja tämä ihmettelyni tästä tasapuolisesta vanhemmuudesta ei liity lestadiolaisuuteen, vaan perhekokoon y

Kyllä ja ei. Jonkun suomalaisen tutkimuksen mukaan lapsi saa keskimäärin kolme! minuuttia päivässä vanhempien jakamatonta huomiota, joten keskimäärin ei mene kovin huonosti. Totta kai on myös totta, että vanhempien resurssit ihan jo ajan puolesta ovat rajalliset, ja se aika joudutaan jakamaan sitä useamman lapsen kanssa mitä lapsia on. Toisaalta sitten taas suurperheessä monesti äiti on kotiäiti, joten niitä päivän tunteja on useampia jaettavaksi. Suurperheessä myös niitä lisäkäsiä ja huomioijia on useampia kuin pienessä perheessä. Eikä tämä tarkoita sitä että lapsilla teetätettäisiin vanhempien työt, vaan yleensä useammallekin pienelle löytyy tarvittaessa lohduttava syli yhtä aikaa ja isommat lapset yleensä mielellään viihdyttävät pienempiään ihan pyytämättä.

En itse ole törmännyt koskaan sanomaasi, ja voin allekirjoittaa sen vain osittain. Kyllähän esimerkiksi rahan määrä on rajallinen, ei se mikään ehtymätön resurssi ole. Vl-perheillä usein on kyllä tilavat talot, monesti on hankittu tonttia edullisemmalla vähän kauempaa ja taloa on tehty osin itse ja osaksi talkoilla. Teinit tapaavat tehdä jotain työtä ja rahoittavat niillä rahoilla muotivaatteensa jos sellaisia haluavat ja tienaavat itse ajokorttiin rahat. Monessa pienemmän paikan lukiossa nykyään voi myös suorittaa ajokortin lukiokurssina, ja moni sellaistakin hyödyntää. Lukiolaiset saavat myös koulusta läppärin käyttöönsä ja rippi- ja ylioppilasjuhlien tarjoilut tehdään omalla väellä eikä tilata konditoriasta. 

Lukiolaiset saa myös ilmaset kirjat, se oli sentään hyvä uudistus. Niihin upposi aika paljon rahaa aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys. Ei liity lestadiolaisuuteen, vaan suurperhearkeen, josta monilla lestadiolaisilla on kokemusta. Älkää siis kommentoiko tässä nyt uskontoa tai ehkäisyä. Olen törmännyt suurperheisiin (lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia), joissa usein äidit sanovat seuraavaa: "Se, että meillä on paljon lapsia, ei vaikuta mitenkään siihen, miten ehdin ja jaksan huomioida kaikki lapseni. Kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota meidän perhekoosta riippumatta."

Miten tuo voisi edes olla mahdollista? Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa, oli perheessä lapsia 2 tai 10. Eihän sitä mitenkään saa kaikille lapsille yhtä paljon aikaansa. Perheen pienimmät tarvitsevat enemmän äitiä kuin isommat, vauva saattaa olla äidissä ihan kiinni. Tai jos jokaisen lapsen kanssa haluaisi viettää aikaa kahden kesken, niin onhan se haaste isossa perheessä.

Ja tämä ihmettelyni tästä tasapuolisesta vanhemmuud

Näin pikkulapset äitinä tuo 3 tuntia tuntuu vähälle ajalle lapsen kanssa. Kyllä lapsen kanssa touhutessa menee itsellä paljon kauemmin.

Tuossa viestissä luki näköjään 3 minuuttia, eikä tuntia!

Aikamoista roskaa, haluaisin kyllä nähdä tuon tutkimuksen!

Vierailija kirjoitti:

Tuossa viestissä luki näköjään 3 minuuttia, eikä tuntia!

Aikamoista roskaa, haluaisin kyllä nähdä tuon tutkimuksen!

Hesarissa oli se juttu joku vuosi sitten. 

Ja toki isossa perheessä osin lapsia huolletaan laumana, ja vaikkapa aamupalalla ei saa kovin yksilöllistä huomiointia kun pitää huolehtia että saa koko lössin ruokittua. Mutta myös se yhteinen aika on arvokasta vaikkapa kaikille niille pienille, jotka yhtä aikaa kuuntelevat luettua satua. Toki lisäksi tarvitaan sitä omaa aikaa vanhemman kanssa ja senkin määrä vaihtelee tilannekohtaisesti, joskus joku lapsi tarvitsee jonkun tapahtuman tms. johdosta jonkin aikaa paljon enemmän omaa aikaa kuin muut lapset. Kyllä siinä hetkittäin on jokaisella kasvattajalla varmasti taiteilua.

Toisaalta sitten voi kysyä, että montako tuntia päivässä lapset keskimäärin viettävät pelkkänä ruutuaikana? Siis ihan yksin sitä ruutua tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Eeva ja Oliver ovat luottavaisia ja puhtoisia nuoria vanhempia. Vielä hetki sitten he olivat lapsia. Ihana pariskunta.

Minulle, ei-lestadiolaiselle, ei ole selvinnyt se, miksi lapsia hankitaan valtavasti. Ymmärrän se, että lapsia pidetään lahjana ja kaikki otetaan vastaan. Onko valtava lapsilauma lopulta kenenkään etu?

Dokumentin pariskunnalle on tulossa toinen lapsi kahden vuoden sisään. Pariskunta on nuori. Ensimmäinen lapsi on varmasti helppo tapaus noin harmonisessa perheessä, jossa kaunista musiikkia ja rakkautta riittää. On hyvä olla.

Kun lapsia tulee kymmenen vuoden aikana 8-10, meno alkaa olla aikamoista. Vanhemmat ovat väsyneitä ja meteliä riittää. Lapsia ei ehditä enää luonnollisestikaan huomioida. Vanhemman täytyy olla melkoinen organisaattori, että meno pysyy hallinnassa. Moni siihen ei pysty.

Olen nähnyt paljon perheitä, joista selvästi huomaa, että lapsikatraan alkupää on hyvänä pidettyä ja kasvatettua

En tiedä, millaisia perheitä sinä olet tavannut. Meillä on toisen vanhempani suku vanhoillislestadiolaisia, vanhempani tosin oli jo nuorena luopunut siitä. Suviseuroissa olen kerran käynyt, ja siellä saa siis käydä muutkin kuin lestadiolaiset. Minun mummolla ja vaarilla oli yli 30 lapsenlasta. Olen sieltä nuoremmasta päästä ja he olivat aika vanhoja jo silloin kun olin pikkulapsi. Kaikki serkut, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat kunnollista porukkaa. Mummo ei ollut eläessään työelämässä vaan kotirouvana. Laittoi ruokaa, siivosi, pesi pyykkiä, hoiti lapsia, auttoi läksyissä jne. Ei heillä tietääkseni ole lapsikatraan alkupää ollut mitenkään kurinalaisemmin kasvatettua kuin loppupää. Olen vanhempani puheista ymmärtänyt, että pikemminkin päin vastoin sisarusparven vanhimmat ovat itsenäistyneet melko varhain, koska talo on ollut täysi. Vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero ollut 19 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaiset saa myös ilmaset kirjat, se oli sentään hyvä uudistus. Niihin upposi aika paljon rahaa aiemmin.

Missä niitä kirjoja saa? Meillä on 2 lukiolaista, noin 1 kirja per jakso. Ei ole edes matematiikkaan kirjoja, kaikki tehdään diginä. Oppilaitoksilla ei selkeästi ole rahaa hankkia niitä kirjoja. Lisenssithän on paljon halvempia.

Nykyinen digi- ja viihdemaailma pitää kyllä huolen siitä, että monilla vanhemmilla ja lapsilla ei ole paljonkaan kommunikaatiota keskenään, vaikka lapsia olisi vähänkin. Jokainen tuijottaa jotain digilaitetta, puhelin on koko ajan käden ulottuvilla ja jo pienet istutetaan päätteen äärelle lastenohjelmia katsomaan. Maailma on tältä(kin) osin mennyt hulluksi ja ihmisten välinen aito vuorovaikutus alkaa olla katoava luonnonvara.

Eikö täällä saa puhua politiikasta kun kaikki siihen liittyvä poistettiin?

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin Suomea olette, te vlkeskustelijat? Ei tarvitse sanoa paikkakuntaa, riittää Pohjanmaa, pääkaupunkiseutu, Kainuu jne. 

Pohjois-Pohjanmaalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin Suomea olette, te vlkeskustelijat? Ei tarvitse sanoa paikkakuntaa, riittää Pohjanmaa, pääkaupunkiseutu, Kainuu jne. 

Pohjois-Pohjanmaalta

 

Kerrotaanko kaikki kommentoijat tasapuolisuuden nimissä, mistä päin ollaan. Ja pitää puhua totta. 😉

Vierailija kirjoitti:

Kysymys. Ei liity lestadiolaisuuteen, vaan suurperhearkeen, josta monilla lestadiolaisilla on kokemusta. Älkää siis kommentoiko tässä nyt uskontoa tai ehkäisyä. Olen törmännyt suurperheisiin (lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia), joissa usein äidit sanovat seuraavaa: "Se, että meillä on paljon lapsia, ei vaikuta mitenkään siihen, miten ehdin ja jaksan huomioida kaikki lapseni. Kaikki lapset saavat yhtä paljon huomiota meidän perhekoosta riippumatta."

Miten tuo voisi edes olla mahdollista? Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa, oli perheessä lapsia 2 tai 10. Eihän sitä mitenkään saa kaikille lapsille yhtä paljon aikaansa. Perheen pienimmät tarvitsevat enemmän äitiä kuin isommat, vauva saattaa olla äidissä ihan kiinni. Tai jos jokaisen lapsen kanssa haluaisi viettää aikaa kahden kesken, niin onhan se haaste isossa perheessä.

Ja tämä ihmettelyni tästä tasapuolisesta vanhemmuudesta ei liity lestadiolaisuuteen, vaan perhekokoon y

Yksi mahdollisuus on se, että narsistinen tai muuten tunnekylmä vanhempi laiminlyö tasapuolisesti jokaisen lapsen tarpeet. Toinen vaihtoehto on se, että vanhempi on kotona, jolloin niitä tunteja on jo ihan eri määrä kuin työssäkäyvällä. Ja sitten on jotain välimaastoa.ä

Se on ideaalia haavemaailmaa, että pienperheiden, suurperheiden, uskkovaisten, maallisten jne. perheiden lasten tarpeet tulisi kohdatuiksi. Jokaisesta ryhmästä tulee sekä traumatisoituneita että ei-traumatisoituneita lapsia. Toksisesta perheestä suurimmalla suhdeluvulla ja tasapainoisesta ja turvallisesta pienimmällä.