Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Hoitokokouksia pidetään yhä, se joka muuta puhuu valehtelee.
Ei niistä suinkaan ole luovuttu, puhuupa SRK tai vauvapalstalla joku mitä puhuu. Sielunhoidolliset keskustelut on nyt se nimitys, mutta samalla lailla pakottamisesta yhteen totuuteen on kyse.
Puhutteluun käsketään tavallisesti vain yksi tai kaksi ihmistä. Eli kokoukset ovat menneet "maan ale", pidetään pienimuotoisempins kuin joskus menneinä aikoina. Niistä ei huudella kaikille, mutta juorut kyllä leviää ry:llä.
Niin että tämä pakolla sielunhoitamisen (hoitokokous)perinne on edelleen ry:llä voimissaan, siitä ei luovuta, ja ymmärrän kyllä miksi. Jos ei olisi mitään keinoa kontrolloida jäseniään, olisi se koko liikkeen tuho ja loppu.
Uskomisen vapautta ei ole kun mikä hyvänsä asia voi viedä ihmisen kuulusteluun.
Tällainen kommentti kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse aikoinani hoitokokouksissa istuneena tiedän, ettei sellaisia ole enää missään järjestetty moneen kymmeneen vuoteen ja hyvä niin! 🙏 Varmasti pienten piirien keskusteluja käydään tänäkin päivänä, jos keskustelutarvetta ilmenee."
Olet kirjoittanut tuon sadun, ettei hoitokokouksia enään järjestetä lukemattomia kertoja!
Mikä tarve sinulla on valehdella?
Itse valehtelet, jos väität, että hoitokokouksia pidetään edelleen. Olen niihin osallistunut 70-luvun loppupuolella, mutta en sen jälkeen. Pienen piirin keskusteluja varmasti käydään tarvittaessa.
Lopeta itse se valehtelu täällä!
Joku toinen kerkesi jo vastata asiasta "kokemuksen syvällä rintaäänellä"
Mutta tuossa silti omakommentti asiasta:
Hoitokokous on hoitokokous, ei siihen vaikuta kuinka suuri joukko sitä todistaa. On täysin selvää, että julkisen keskustelun vuoksi on joutunut jättämään tällaiset suuren yleisön edessä tapahtuvat hoitokokoukset pois.
Naurettavia nämä kommenttisi, jolla pyrit vähättelemään asiaa.
Tämä on pitkä juttu vaan sielläpä löytyvät vastaukset melkein kaikkiin asioihin, joita täällä yritetään muuksi väittää. Uskossa joka pysyy samanlaisena vaikka aika muuttuu oli muuten sallittua meikata vielä 1960-luvun alussa, jolloin se muuttui synniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä jotenkin ymmärrän, että vaikka oululainen kasikymppinen anoppini. Liikkeessä syntynyt ja kasvanut, ei tiedä muusta elämästä mitään. Eläessään ei ole yhtään elokuvaa nähnyt, tanssiaskelta ottanut, teatterissa käynyt. Kohta 80 vuotta kuunnellut miesten saarnoja. Ei ole koulutusta, ei tietoa, ei vertailukohtaa mihinkään, ei omaa arviota asioista. Kaikki liikkeen ulkopuolinen elämä on kauhistus.
Mutta että joku nykyaikainen, koulutettu nuori nainen...
Niinpä. Se onkin uskomatonta ja heitä/meitä on paljon. Tuosta sinun kirjoituksesta saa sen kuvan, että esim. elokuvat ja teatteri ovat jotenkin lähes pakollisia asioita ihmiselle. Muuten on täysin tomppeli ja jotenkin "elämän" ulkopuolella. Voin kertoa sinulle, että en ole nuorena, enkä nyt keski-ikäisenäkään tarvinnut mihinkään, enkä koskaan elokuvia, tai teatteria. Käsi syd
Anteeks nyt vaan, mutta kyllä on tosiaan tomppeli, kun sulkee ulkopuolelleen paljon todella hienoa kulttuuria! Ja miksi ihmeessä? Mikä on perustelu?
Vierailija kirjoitti:
Joku jo aiemmin kirjoitti, että en yhtään ihmettele miksi arkailevat kertoa uskostaan, kun saavat niin paljon paskaa niskaan jos kertovat. Mielestäni se ei kuitenkaan kerro häpeästä, vaan itsensä suojelemisesta. En itsekään kertoisi jos tietäisin, että siitä seuraisi syrjimistä ja selän takana puhumista ja jopa suoraan haukkumista.
Kaikki eivät suhtaudu ikävästi. Jos minulle on käynyt ilmi, että esim. joku työkaveri on lestadiolainen, niin olen huomioinut tämän. En ole hänen seurassaan kuunnellut ns. maallista musiikkia tai puhunut tv-ohjelmista. Kesällä kysyn, menevätkö suviksille ja jos menevät, niin toivotan mukavaa reissua ja kysyn myöhemmin, miten meni. Joulukuussa juuri juttelin yhden työkaverin kanssa, kun heidän lestadiolaissuvussaan on tapana viettää ennakkoon ns. sukujoulua, jotta saavat kaikki saman katon alle (toisin kuin jouluna).
Kuulkaa, tehokkain tapa lopettaa hengellinen väkivalta on tehdä siitä julkista. Kännykkä taskuun ja äänittämään näitä tilanteita.
Hei, ihan oikeasti, ei ole hoitokokouksia enää, en itse ole ainakaan koskaan törmännyt. Itse käyn seuroissa ja elän uskovaisen elämää ja saan olla aivan rauhassa, kukaan ei todellakaan ala mistään srk:lta yksittäisille ihmisille soittelemaan tai tule ovelle koputtelemaan. Ei tässä yhteisössä kukaan toista vahdi koko aikaa, en tunnista ollenkaan tuota houtokokoushommaa liikkeessä tällä hetkellä.
Minua harmittaa tässä keskustelussa ja ylipäätään se, että monet lestadiolaiset ajattelevat kaikkien suhtautuvan ikävästi heihin. Kaikki eivät suhtaudu ikävästi, monet ovat ystävällisiä siinä missä muillekin ihmisille ovat. Tai jos jossain asiassa ihmiset suhtautuvat kriittisesti, niin se ei tarkoita, että kaikessa oltaisiin eri mieltä. Eikä kriittisyys aina liity lestadiolaisuuteen, vaikka siltä voisi joskus tuntua. Minulla on kaksi lestadiolaista työkaveria, suunnilleen samanikäisiä naisia kummatkin. Molemmat ahkeria ja hoitavat työnsä. Toinen on rauhallinen, ystävällinen, lempeä ja herttainen. Toinen puhuu usein toisista hyvin ikävään sävyyn ja arvostelee yhteisiä työkavereitamme selän takana. En minä ajattele, että noissa piirteissä on kyse lestadiolaisuudesta, vaan ihan vaan ihmisen persoonasta. Toinen työkavereistani on mukava ja toinen ei, mutta ei se liity lestadiolaisuuteen millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jo aiemmin kirjoitti, että en yhtään ihmettele miksi arkailevat kertoa uskostaan, kun saavat niin paljon paskaa niskaan jos kertovat. Mielestäni se ei kuitenkaan kerro häpeästä, vaan itsensä suojelemisesta. En itsekään kertoisi jos tietäisin, että siitä seuraisi syrjimistä ja selän takana puhumista ja jopa suoraan haukkumista.
Kaikki eivät suhtaudu ikävästi. Jos minulle on käynyt ilmi, että esim. joku työkaveri on lestadiolainen, niin olen huomioinut tämän. En ole hänen seurassaan kuunnellut ns. maallista musiikkia tai puhunut tv-ohjelmista. Kesällä kysyn, menevätkö suviksille ja jos menevät, niin toivotan mukavaa reissua ja kysyn myöhemmin, miten meni. Joulukuussa juuri juttelin yhden työkaverin kanssa, kun heidän lestadiolaissuvussaan on tapana viettää ennakkoon ns. sukujoulua, jotta saavat kaikki saman katon alle (toisin kuin jouluna).
Lestadiolaisuudesta elää tuollainen uhriutumiskulttuuri, mikään sorrettu ryhmä ei kyseessä kuitenkaan ole. Mielellään esiintyvät sorrettuna ja kiusattuna vähemmistönä, kaikki asiat käännetään aiheetta siihen, kuinka heitä sorretaan.
Täällä taitaa parhaillaan olla vl-väkeä paikalla, niin muutamia kysymyksiä. En tiedä, onko näiden suhteen jotakin yhteisiä käytänteitä: tv-ohjelmia ei pidetä suotavina, mutta miten on kirjojen lukemisen kohdalla: onko kaikki kirjat soveliasta lukemista? "saako" vaikka jotain dekkareita lukea? tai jotain hairlekiineja, vai mikä tällaisten kirjojen nimi nyt onkaan?
Minä tiedän ei-lestadiolaisia naisia, joilla on ollut esim. kohdun rakenteellisia ongelmia niin, että kaikki synnytykset on täytynyt hoitaa sektioina ensimmäisestä synnytyksestä asti. Kaikille naisille on sanottu, että kolme sektiota on ehdoton maksimi ja keho ei kestä enempää Raskauksien väliin on suositeltu myös aikaa, etteivät raskaudet olisi kovin nopeasti peräkkäin kohdun toipumisen vuoksi. Miten tällaisissa tilanteissa lestadiolaiset tekevät, jos sektioita on toistuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan oikeasti, ei ole hoitokokouksia enää, en itse ole ainakaan koskaan törmännyt. Itse käyn seuroissa ja elän uskovaisen elämää ja saan olla aivan rauhassa, kukaan ei todellakaan ala mistään srk:lta yksittäisille ihmisille soittelemaan tai tule ovelle koputtelemaan. Ei tässä yhteisössä kukaan toista vahdi koko aikaa, en tunnista ollenkaan tuota houtokokoushommaa liikkeessä tällä hetkellä.
Nyt tulee kyllä sellaista valetta, että siihen pitää puuttua. Hoitokokouksia pidetään, juuri juuri yksi tuttu lestadiolainen joutui tällaisen kohteeksi.
Kummallista tuollainen valehtelu, että käytäntö olisi historiaa. Tutustu asiaan, siitä on kirjoitettu lehdistössäkin ihan äskettäin, äläkä keksi pelkkiä valheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan oikeasti, ei ole hoitokokouksia enää, en itse ole ainakaan koskaan törmännyt. Itse käyn seuroissa ja elän uskovaisen elämää ja saan olla aivan rauhassa, kukaan ei todellakaan ala mistään srk:lta yksittäisille ihmisille soittelemaan tai tule ovelle koputtelemaan. Ei tässä yhteisössä kukaan toista vahdi koko aikaa, en tunnista ollenkaan tuota houtokokoushommaa liikkeessä tällä hetkellä.
Nyt tulee kyllä sellaista valetta, että siihen pitää puuttua. Hoitokokouksia pidetään, juuri juuri yksi tuttu lestadiolainen joutui tällaisen kohteeksi.
Kummallista tuollainen valehtelu, että käytäntö olisi historiaa. Tutustu asiaan, siitä on kirjoitettu lehdistössäkin ihan äskettäin, äläkä keksi pelkkiä valheita.
Niin ja kyllä ihan puhelimella tämäkin tuttu kutsuttiin, vaikka kuulemma eivät ala yksittäiselle ihmiselle soittelemaan. Niinpä vain alkoivat🤔
Ovatko kaikki elokuvat kiellettyjä? Vaikka elokuva Kristuksen viimeiset kiusaukset?
Toinen kysymys. Monesta kirjasta on tehty elokuva tai näyttämöversio. Miten ja miksi se " hyvä" kirja muuttuu "pahaksi", jos samat repliikit sanotaan näyttämöllä?
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan oikeasti, ei ole hoitokokouksia enää, en itse ole ainakaan koskaan törmännyt. Itse käyn seuroissa ja elän uskovaisen elämää ja saan olla aivan rauhassa, kukaan ei todellakaan ala mistään srk:lta yksittäisille ihmisille soittelemaan tai tule ovelle koputtelemaan. Ei tässä yhteisössä kukaan toista vahdi koko aikaa, en tunnista ollenkaan tuota houtokokoushommaa liikkeessä tällä hetkellä.
Jokaisella on vain se yksi, oma kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki elokuvat kiellettyjä? Vaikka elokuva Kristuksen viimeiset kiusaukset?
Toinen kysymys. Monesta kirjasta on tehty elokuva tai näyttämöversio. Miten ja miksi se " hyvä" kirja muuttuu "pahaksi", jos samat repliikit sanotaan näyttämöllä?
Entäpä perustelu? Ei taida löytyä Raamatusta...
Vierailija kirjoitti:
Hoitokokouksia pidetään yhä, se joka muuta puhuu valehtelee.
Ei niistä suinkaan ole luovuttu, puhuupa SRK tai vauvapalstalla joku mitä puhuu. Sielunhoidolliset keskustelut on nyt se nimitys, mutta samalla lailla pakottamisesta yhteen totuuteen on kyse.
Puhutteluun käsketään tavallisesti vain yksi tai kaksi ihmistä. Eli kokoukset ovat menneet "maan ale", pidetään pienimuotoisempins kuin joskus menneinä aikoina. Niistä ei huudella kaikille, mutta juorut kyllä leviää ry:llä.
Niin että tämä pakolla sielunhoitamisen (hoitokokous)perinne on edelleen ry:llä voimissaan, siitä ei luovuta, ja ymmärrän kyllä miksi. Jos ei olisi mitään keinoa kontrolloida jäseniään, olisi se koko liikkeen tuho ja loppu.
Uskomisen vapautta ei ole kun mikä hyvänsä asia voi viedä ihmisen kuulusteluun.
Tällainen kommentti kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Sielunhoidollisia keskusteluja varmasti käydään edelleen, jos nähdään tarpeelliseksi, mutta hoitokokous, jossa kutsutaan koko seurakunta koolle ja siinä käsitellään jonkin ihmisen asioita, EI TODELLAKAAN ENÄÄ JÄRJESTETÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitokokouksia pidetään yhä, se joka muuta puhuu valehtelee.
Ei niistä suinkaan ole luovuttu, puhuupa SRK tai vauvapalstalla joku mitä puhuu. Sielunhoidolliset keskustelut on nyt se nimitys, mutta samalla lailla pakottamisesta yhteen totuuteen on kyse.
Puhutteluun käsketään tavallisesti vain yksi tai kaksi ihmistä. Eli kokoukset ovat menneet "maan ale", pidetään pienimuotoisempins kuin joskus menneinä aikoina. Niistä ei huudella kaikille, mutta juorut kyllä leviää ry:llä.
Niin että tämä pakolla sielunhoitamisen (hoitokokous)perinne on edelleen ry:llä voimissaan, siitä ei luovuta, ja ymmärrän kyllä miksi. Jos ei olisi mitään keinoa kontrolloida jäseniään, olisi se koko liikkeen tuho ja loppu.
Uskomisen vapautta ei ole kun mikä hyvänsä asia voi viedä ihmisen kuulusteluun.
Tällainen kommentti
Mulla ei ole kokemusta ollenkaan asiasta, kun en ole vl. Mutta pakko huikata tähän väliin, että absurdilta kuulostaa väitellä hoitokokouksen määritelmästä. Montako henkeä tekee kokouksen? Kun määritelmä kai olisi vastaus kysymykseen: onko tavanomaista, että seurakunnan vanhimmat tms ottavat henkilöön yhteyttä ja pyrkivät keskustelemaan, jos henkilö on tehnyt jotain liikkeen normien vastaista? Jos vastaus on kyllä, niin kyllä siitä minusta voi käyttää sanaa hoitokokous. Ei se vaadi koko seurakunnan läsnäoloa.
Sielunhoito ei voi olla koskaan ulkoapäin pakotettua, vaan siihen ihminen hakeutuu itse. Siksi edellä kuvattu tapa ei ole sielunhoitoa eikä sitä siksi pidä kutsua.
Kultin määritelmiä. Ulkomaailman vaikutteet pidettävä minimissä: tv, elokuvat, teatteri jne. Jos rikot sääntöjä, siitä seuraa jotain epämieluisaa auktoriteettien taholta. Kultin sääntöjä on syytä noudattaa, mutta jos joku ulkopuolinen kysyy, niitä ei ole, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Enkä nyt siis tietenkään puhu mistään tietystä ryhmästä, ihan yleisesti vain.
Vl:ien käytössä omantunnonkysymys tarkoittaa ihan muuta kuin valtaväestön mielestä. Valtaväestön mielestä se tarkoittaa juurikin sitä, että voi itse valita tekeekö a vai b. Uskovaisten kohdalla omantunnonkysymys tarkoittaa sitä, että uskovaisella tulee omantunnon opastaa oikeaan ratkaisuun. Tällöin uskovainen tekee a, koska tietää sen olevan moraalisesti ainoa oikea vastaus (vaikka b saattaisi olla hauskimman ja paremman kuuloinen vaihtoehto, sitä ei voi tehdä koska tietää sen olevan väärin). Eli uskovainen ei mene elokuviin, koska hänen omatuntonsa kertoo että se ei ole uskovaiselle hyväksi. Tämä pitää sisällään myös oletuksen, ettei tätä asiaa tarvitse muiden kytätä vaan luotetaan että uskovainen osaa itse tehdä tässä oikean päätöksen.
Itse valehtelet, jos väität, että hoitokokouksia pidetään edelleen. Olen niihin osallistunut 70-luvun loppupuolella, mutta en sen jälkeen. Pienen piirin keskusteluja varmasti käydään tarvittaessa.
Lopeta itse se valehtelu täällä!