Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron vielä, mikä yhteys mummillani oli lestadiolaisuuteen. Hän oli opettaja Pohjois- Pohjanmaalla. Lestadiolaisuutta oli kahdenlaista oppilaiden vanhemmissa. Mummi piilotti välillä radiota, välillä keräsi matot kaappiin ja taulut pois seiniltä. Lapset piti pian pukea oikein. Mummi ei halunnut loukata ketään. Tämä luterilainen mummi rakasti kaikkia ihmisiä ja Jumalaa. Hänen kainalossaan istuin lapsena kuuntelemassa rakastavasta Jumalasta. Koskaan hän ei arvostellut lestadiolaisia. Äitini muistaa, kuinka istui seuroissa ja häntä pelotti olla syntinen. Mummi ei koskaan liittynyt lestadiolaisiin, vaan oli körttiläinen.
Siis what, eikö liikkeessä saanut olla tauluja seinällä tai mattoja lattioilla? Vai mitä tuo tarkoitti?
En ole koskaan kuullut, että vl:illa olisi ollut mitään sisustukseen tms. liittyviä sääntöjä. Kirjoittajan mummi taisi olla körttiläinen, liittyiköhän siihen? En kyllä usko, että körteilläkään pitkään aikaan on enää ollut mitään tuollaisia sisustusrajoituksia, jos joskus sellaista on esiintynytkin.
Ja sitten toki joku yksittäinen ihminen on ehkä voinut toimia noin ihan "omasta aloitteestaan" jonkin tuntemuksen iskiessä. Jos mummille tuli olo, että nyt haluaa olla kuin luostarissa hetken ja rukoilla lähes tyhjässä tilassa. En tiedä 😅 joskus itselle tulee vähän tuollainen olo, mutta ei-uskonnollisessa merkityksessä (en vaikka joskus saa keskityttyä etätöihin, jos pöydillä/pinnoilla on yhtään ylimääräisiä tavaroita tai huoneessa sekasotkua. En nyt ihan sentään mattoja kerää lattioilta 😅 joskus jonkin häiritsevän taulun olen saattanut siirtää hetkeksi syrjään)
Mutta kirjoittajan viestistä käsitin että olisi kuitenkin liittynyt uskonnon harjoittamiseen tuo sisätilojen minimalisoiminen🤔
- vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron vielä, mikä yhteys mummillani oli lestadiolaisuuteen. Hän oli opettaja Pohjois- Pohjanmaalla. Lestadiolaisuutta oli kahdenlaista oppilaiden vanhemmissa. Mummi piilotti välillä radiota, välillä keräsi matot kaappiin ja taulut pois seiniltä. Lapset piti pian pukea oikein. Mummi ei halunnut loukata ketään. Tämä luterilainen mummi rakasti kaikkia ihmisiä ja Jumalaa. Hänen kainalossaan istuin lapsena kuuntelemassa rakastavasta Jumalasta. Koskaan hän ei arvostellut lestadiolaisia. Äitini muistaa, kuinka istui seuroissa ja häntä pelotti olla syntinen. Mummi ei koskaan liittynyt lestadiolaisiin, vaan oli körttiläinen.
Siis what, eikö liikkeessä saanut olla tauluja seinällä tai mattoja lattioilla? Vai mitä tuo tarkoitti?
En ole koskaan kuullut, että vl:illa olisi ollut mitään sisustukseen tms. liittyviä sääntöjä. Kirjoittajan mummi taisi olla körttiläinen, liittyiköhän siihen? En kyllä usko, että körteilläkään pitkään aikaan on enää ollut mitään tuollaisia sisustusrajoituksia, jos joskus sellaista on esiintynytkin.
Ja sitten toki joku yksittäinen ihminen on ehkä voinut toimia noin ihan "omasta aloitteestaan" jonkin tuntemuksen iskiessä. Jos mummille tuli olo, että nyt haluaa olla kuin luostarissa hetken ja rukoilla lähes tyhjässä tilassa. En tiedä 😅 joskus itselle tulee vähän tuollainen olo, mutta ei-uskonnollisessa merkityksessä (en vaikka joskus saa keskityttyä etätöihin, jos pöydillä/pinnoilla on yhtään ylimääräisiä tavaroita tai huoneessa sekasotkua. En nyt ihan sentään mattoja kerää lattioilta 😅 joskus jonkin häiritsevän taulun olen saattanut siirtää hetkeksi syrjään)
Mutta kirjoittajan viestistä käsitin että olisi kuitenkin liittynyt uskonnon harjoittamiseen tuo sisätilojen minimalisoiminen🤔
- vl
Olen joskus kuullut, että esikoislestadiolaisilla ei ole verhoja ikkunoissa ja mattoja lattioilla. En kyllä tiedä, onko yhtään todenperäinen väite
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron vielä, mikä yhteys mummillani oli lestadiolaisuuteen. Hän oli opettaja Pohjois- Pohjanmaalla. Lestadiolaisuutta oli kahdenlaista oppilaiden vanhemmissa. Mummi piilotti välillä radiota, välillä keräsi matot kaappiin ja taulut pois seiniltä. Lapset piti pian pukea oikein. Mummi ei halunnut loukata ketään. Tämä luterilainen mummi rakasti kaikkia ihmisiä ja Jumalaa. Hänen kainalossaan istuin lapsena kuuntelemassa rakastavasta Jumalasta. Koskaan hän ei arvostellut lestadiolaisia. Äitini muistaa, kuinka istui seuroissa ja häntä pelotti olla syntinen. Mummi ei koskaan liittynyt lestadiolaisiin, vaan oli körttiläinen.
Siis what, eikö liikkeessä saanut olla tauluja seinällä tai mattoja lattioilla? Vai mitä tuo tarkoitti?
Ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen mitenkään. Esikoislestadiolaiset eivät käytä esim. verhoja tai miehillä ei ole kravatteja. Mutta se, että körttiläinen mummo kerää matot lattialta tai taulut seiniltä, kun tietyllä tavalla uskovia tulee kylään, menee kyllä yli ymmärryksen. Talo elää tavallaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten lestadiolaisilla tapana valita melko konkreettisia ammatteja? Tuntuu, että olen itse törmännyt kahteen koulukuntaan. Perinteisiin ammattikouluammatteihin tai ammattikorkean/yliopiston kautta konkreettisiin/perinteisiin töihin, lääkäriksi/sairaanhoitajaksi/fysioterapeutiksi/kätilöksi, opettajaksi jne. En muista törmänneeni kovin erikoisiin ammatteihin tuntemieni lestadiolaisten kohdalla. Enkä tarkoita siis kommenttiani mitenkään pahalla, ihailen esim. käsityötaitoja, joita tutuilla lestadiolaisilla on.
Hmm, yritän miettiä, mitä tarkoitat "erikoisella" ammatilla? 🤔 Oman kokemuksen mukaan meitä on kyllä tosi monenlaisissa töissä. Omassa tuttavapiirissä on niin korkea- kuin matalamminkin koulutettuja: lähihoitajia, lääkäreitä, opettajia, tutkijoita, insinöörejä, merkonomeja ja ekonomeja, kondiittori, suntio, keittäjä jne.
Itse olen taidealalla, ja tiedän useita muitakin. Kuvataide- ja musiikkiala ovat varmaan yleisimmät (musiikissa pääasiassa klassisen musiikin koulutus. Kanttoreita on paljon, mutta sitten myös esimerkiksi korkeakoulusta solistiselta linjalta valmistuneita.) Ihan kuuluisuuttakin saaneita taidealan ihmisiä vl:ssa on/on ollut, esim. kirjailija Antti Hyry ja kuvataiteilija Paavo Tolonen.
Ehkä helpompi olisi sanoa, mitä töitä lestadiolaiset eivät yleensä tee 😅 näitä ovat esimerkiksi vaikka nyt taas taidealalta esim. tanssiin, sirkukseen, teatteriin ja kevyeen musiikkiin liittyvät työt. En tiedä myöskään yhtään kauneudenhoito-tms. alalla olevaa vl:aa, meikkitaiteilijaa tai edes kampaajaa. Tai jossakin sellaisessa paikassa työskentelevää, jossa käytetään paljon alkoholia, baarit jne.
Koko ajanhan syntyy uusiakin ammatteja ja varmastikin välillä jotkut pohtivat, onko jokin häntä kiinnostava ammatti uskon kannalta ok. Mutta tosi monenlaisissa töissä meitä kuitenkin yhteiskunnassa toimii tällä hetkellä!
Joskus mietin, että ei välttämättä tulisi oltua tekemisissä tai edes tutustuttua niin monipuolisesti eri alojen ihmisiin, jos emme tutustuisi uskon kautta. Se on minusta yksi omaa elämää ihan muutenkin rikastuttava asia, että tuntee niin monenlaisia ihmisiä uskonyhteisöstä (ja toki sen ulkopuolelta myös!) En tiedä, onko jossain päin Suomea "lokeroituneempaa" vl:ienkin kesken tässä suhteessa, mutta ainakin omissa ympyröissä tosi monen eri alan ja koulutusasteen ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, ei ole mitään hierarkiasäätöjä tms.
Tarkennan, siis taidealoista yleisimmät ovat ehkä musiikki- ja kuvataideala.
Kiinnostavaa on, että tiedän useammankin erityisesti ex-lestadiolaisen kirjailijan (Pauliina Rauhala esimerkiksi). Onhan tämä sellainen liike, että varmaan useimmilla sen keskellä kasvaneilla vl-tausta voi liikkeestä lähtemisestä huolimatta vaikuttaa elämään vielä sen jälkeenkin ja jotenkin määrittää osin yhä identiteettiä jne. Hyvässä ja pahassa - osa on kiitollinen vl-taustastaan ja osalle jäänyt huonompia muistoja ja kokemuksia.
Ja totta kai joukossamme on ollut ja on perheitä, joissa kasvaminen voi olla ahdistavaa lapselle - syitä voi olla monia, eivätkä ne välttämättä liity juuri uskoon. Jotenkin toivoisi, että ihmiset muistaisivat vaikka joitakin näitä (kriittisimpiä) teoksia lukiessaan myös sen, että kirjailija kuvaa teoksessaan yhden kokemuksen liikkeestä, mutta jokaisen vl:n koti ja perhe on omanlaisensa ja jokaisessa perheessä on omat hyvät juttunsa kuin myös vaikeutensa. Tällä ei siis vähätellen kirjailijan omaa kokemusta, mutta jonkun toisen kokemus yhteisöstä voi olla hyvinkin erilainen.
Ja sekin on hyvä muistaa, että esim. Pauliina Rauhala on moneen otteeseen itse huomauttanut, että hänen teoksensa ovat fiktiivisiä.
Haittaako se, jos sanoo vanhoillislestadiolaista ihan vaan lestadiolaiseksi?
Kyllä, toki jokainen vl-perhe on oma yksikkönsä, mutta se on kuitenkin isomman kuplan sisällä. Rauhanhdistyksen ja puhujien johtaman liikkeen sisällä.
Se on se mitä mä kritisoin vanhoillislestdiolaisuudessa. Se, että sanotaan kuinka jokainen yksilö ja/tai perhe elää omaa elämäänsä, ei pidä paikkaansa. Siellä kuplan sisällä se toki voi siltä tuntua. Säännöt elämään tulee puhujilta ja niitähän toistetaan papukaijan tavoin kääntäen ne muotoon: "omatuntoni ei salli tanssia jne".
Myös se ihmetyttää miten huonosti vl:t tuntevat liikkeensä historiaa. Naispuhujat/papit ovat kiellettyjä, kun liikkeen alkuaikoina he olivat arvostettuja puhujia. Jos silloin ei se ollut syntiä, niin miksi nyt ovat. Ja jos näin synnit muuttuvat vuosikymmenien aikoina, niin muuttuuko se omatuntokin kulloisten puhujien mukana?
Hoitokokoukset olivat henkistä väkivaltaa pahimmillaan 70-luvulla ja "nimessä ja veressä" annettiin lasten hyväksikäytöt anteeksi vielä 2010-luvullakin.
Kyllä siellä puhujissa ja rauhanyhdistyksen sisäpiireissä on vielä moni, joka ei näitä tuomitse, kun onhan ne anteeksi annettu. Uskalletaanko liikkeen sisällä vieläkään kritisoida tai kyseenalaistaa yhtään mitään, pienempää tai isompaa, vai onko hoidot tiedossa jos näin tekee?
Suomessa on nainen jolla on 20 lasta.Kaksosia tai kolmosia ei ole.
Tämä nainen kertoi elämästään radio-ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on nainen jolla on 20 lasta.Kaksosia tai kolmosia ei ole.
Tämä nainen kertoi elämästään radio-ohjelmassa.
En löytänyt googlaamalla. Annatko linkin, kiitos?
Lestadiolaisuuteen en ota kantaa, mutta en kyllä ymmärrä, mitä pahaa suurperheissä on. Syntyvyys on nykyään pientä, niin hyvä vain, että jotkut vielä saavat lapsia. Lestadiolaiset myös arvostavat työntekoa, joten kasvattavat lapsistaan todennäköisemmin työtä tekeviä kansalaisia kuin monet elämäntapatyöttömät.
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
Juuri näin. Ja milläpä siitä sitten miehestä eroaa, kun ei ole mitään ammattia ja työtä ja lapsia on iso liuta.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
En tiedä yhtäkään vl-naista, jolla ei olisi koulutusta. Mihin perustuu kuvitelma, että niissä piireissä tytöt ei kävisi kouluja ja hankkisi ammattia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
Juuri näin. Ja milläpä siitä sitten miehestä eroaa, kun ei ole mitään ammattia ja työtä ja lapsia on iso liuta.
Suurimmalla osalla on koulutus ja työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
Minä arvostan kyllä kotiäitejä suuresti, mutta ei minua ole jotenkin erityisesti kasvatettu suurperheen äidiksi. Ennemminkin kehotettiin, että kannattaa opiskella ja elää nuoruutta eikä mennä kauhean nuorena heti naimisiin. Itselle on ollut selkeä tavoite elämässä opiskella hyvä, itseä kiinnostava ammatti, toimia työelämässä, itsenäistyä ja elää myös yksin, nähdä maailmaa ja jos jossain vaiheessa törmää sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa tuntuisi hyvältä ja luontevalta alkaa seurustella, ehkä siihen rinnalle sitten saattaisi tulla se perhekin joskus tulevaisuudessa.
-vl-nainen
En ole itse lestadiolainen:
Kyllä minä ainakin olen huomannut, että lestadiolaiset naiset suuntaavat työelämään (viimeistään) lasten kasvaessa. Osa on kouluttautunut ennen lasten syntymää/ensimmäisten lasten ollessa pieniä, toiset ovat opiskelleet ammattinsa lapsiluvun ollessa täysi ja suunnanneet sitten töihin. Hyvinhän sitä ehtii, kun eläkeikä on liki seitsemänkymppisenä nykyään. Lestadiolaiset työkaverini ovat n. viisikymppisiä naisia, lapset ovat jo hieman isompia ja äidit ovat olleet jo vuosia työelämässä.
Monilla tietämilläni lestadiolaisnaisilla on ammatti, jolla työllistyy ns. varmasti, vaikka välissä olisikin kotona lasten kanssa. Monilla aloilla on pula työntekijöistä eli töitä kyllä löytyy. Ja aika moni tekee työtä sivutoimisena yrittäjänä (valokuvaus, leivonta yms), vaikka pääpaino onkin kodissa ja lapsissa. Minusta kotiäitiydessä ei ole mitään pahaa. Se on arvostettavaa työtä. Rehellisesti sanottuna on paljon raskaampaa viettää pikkulapsiarkea 24/7 kotona, kuin käydä päivät töissä lasten ollessa päiväkodissa. Kummastakin on kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin lestadiolaisliikkeen tyttöjä kasvatetaan työtä tekeviksi kansalaisiksi? Heidät kasvatetaan perheenäideiksi, suuren perheen äideiksi, olemaan kotona jopa yli kaksikymmentä vuotta. Eihän Eevallakaan ole minkäänlaista ammattia.
Se onko kotiäitiys arvostettavaa -itse arvostan kyllä- on eri kysymys. Pojat työllistyvät kyllä hyvin mm isiensä/setiensä firmoihin. Onhan siitäkin ollut juttuja kuinka lestadiolaiset suosivat toisiaan työnhaussa. Onhan se mukavaa suhteilla toki työllistyä ja sitten haukkua muita.
Juuri näin. Ja milläpä siitä sitten miehestä eroaa, kun ei ole mitään ammattia ja työtä ja lapsia on iso liuta.
Mulla on ollut työkaverina koulutettu vl nainen. Samoin työssäni kohdannut äitejä jotka koulutettu ja töissä.
Sinulle, joka ei tunne yhtäkään vl-naista ilman koulutusta. Juurihan tämän ketjun otsikon vl-naisella ei ole koulutusta ;)
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka ei tunne yhtäkään vl-naista ilman koulutusta. Juurihan tämän ketjun otsikon vl-naisella ei ole koulutusta ;)
Sanoinko, että tunnen kyseisen naisen? Ei, en tunne häntä.
Eikö hän ole niin nuori, että ehtii vielä hankkia koulutuksen? Ei lapset sitä estä.
Suomessa ainakin puhutaan työvoimapulasta, joten suurperheidenkin äideille löytyy töitä lasten kasvettua.
Ihan pienen vauvan imettäminen onnistuu vaikka seurapenkissä. Mutta muutaman kuukauden iästä lähtien sitä lasta kiinnostaa jo kaikki ympärillä tapahtuva, kuten muiden lasten touhut.