+50 vuotias ja uusi parisuhde

Ei ole ihan omakohtaista kokemusta, mutta itse olen tavannut kahdenlaisia pariskuntia lähipiirissäni. Toisilla se on ollut elämänkokemuksen myötä todella upea suhde. Toisilla on niin paljon selvittämätöntä vanhaa kaunaa taustalla, ettei uudesta suhteesta tahdo tulla mitään. Pahimmillaan se on molemmille vain kulissi ja laastari. Otetaan joku joka saadaan, esitetään hyvinvoivaa, mutta oikeasti voidaan huonommin kuin koskaan.

Meillä se on ollut upea kypsä suhde, jossa kunnioitetaan ja arvostetaan toista.

Paljon on vanhaa painolastia, josta sitten keskustellaan ja toivutaan ja parannutaan. On upeaa olla suhteessa luotettavan ja kiltin ihmisen kanssa, ja löytää rentous, luottamus, elämänilo ja hauskuus.

Toimii siten, että kummallakin on oma koti

Vierailija kirjoitti:

Meillä se on ollut upea kypsä suhde, jossa kunnioitetaan ja arvostetaan toista.

Paljon on vanhaa painolastia, josta sitten keskustellaan ja toivutaan ja parannutaan. On upeaa olla suhteessa luotettavan ja kiltin ihmisen kanssa, ja löytää rentous, luottamus, elämänilo ja hauskuus.

Hieno homma! Itsellä vielä etsinnässä, ei kyllä ole mitään ihmeitä vanhoja painolasteja.

En kyllä tunne itseäni elämää kokeneeksi ja kypsäksi viisikymppisenä. Oma koti on kyllä ollut itsestäänselvyys koko elämän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se on ollut upea kypsä suhde, jossa kunnioitetaan ja arvostetaan toista.

Paljon on vanhaa painolastia, josta sitten keskustellaan ja toivutaan ja parannutaan. On upeaa olla suhteessa luotettavan ja kiltin ihmisen kanssa, ja löytää rentous, luottamus, elämänilo ja hauskuus.

Meillä ei ole kummallakaan vanhaa painolastia takana, vaan ollaan erottu ihan siivosti kumpikin noista vanhoista avioliitoistamme. Naisystävällä on vähän huonompia kokemuksia entisestä avioliitosta, mutta ei kumminkaan mitään traumoja. Tietenkin molempia nyt vähän hirvittää astua uuteen parisuhteeseen, huomaan. Lisäksi tässä on vähän vielä kulttuurieroja yms. Keskustelut on joskus tosi syvällisiä ja välillä mennään aika syvään päätyyn, ja välillä on taas tosi kevyttä läppää. Että näiltä osin aika normaalia.

Niin, ja minä olen mies.

AP

Hyvin alkanut ja mennyt. Olimme molemmat 50+ tavatessamme. Itse olin asunut yksin yli 20 edeltävää vuotta, puoliso puolikymmentä. Kummallakaan ei myöskään ollut kiire saman katon alle, sekin mahdollisuus oli olemassa, ettemme ylipäänsä muuttaisi yhtään. Uusien työmahdollisuuksien ja erään toisen sattuman kautta neljän vuoden seurustelun jälkeen siihen kuitenkin päädyttiin. Nyt viidettä vuotta avoliitossa.

Meillä on aikuinen, kypsä suhde. Molemmilla on myös omia menoja, omat kiireensä, omat ystävänsä, omat sukulaisensa, mutta paljon jaamme ja teemme myös yhdessä.