Kuuluuko yhdenillanjuttuja katua?
Erosin 3kk sitten ja minulla on sen jälkeen ollut 3 yhdenillanjuttua. En kadu yhtäkään, ihan tarkoituksella ne on olleet. Mukavia ja fiksuja kaikki.
Kommentit (28)
En kadu, mutta harmittaa jos mies oli huono p*no
Ok, jos mies osasi käyttää....kumia. Muuten joutuu katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ok, jos mies osasi käyttää....kumia. Muuten joutuu katumaan.
Minä miehenä en todellakaan kadu huorissakäyntiä, joskus ilman kumiakin. Todella mukavaa, ainakin ilman kumia!
Mulla oli suhde mieheen, joka oli etäsuhteessa. Tunsin ainoastaan vahingoniloa. Mies meni naimisiinkin tämän kanssa ja hankki lapsen. Pettäminen jatkui myös avioliitossa (ei tosin minun kanssani).
Naurattaa joidenkin hyväuskoisuus.
Kaatuminen on niin yksilöllinen juttu, jokaista kaduttaa eri asiat ja joitain mikään ei kaduta.
Lähes kaikki naiset niitä katuvat ennemmin tai myöhemmin vaikka muuta väittävät. Pakkohan se on itselleen muuta uskotella. Eron jälkeen varsinkin rillutellaan ja ollaan otettuja kun joku heitä panee ja kehuu *il lun toivossa jossain kohtaa se kolahtaa.
Ei tarvitse katua mitään, jos molemmat osapuolet ovat vapaita, vastuuntuntoisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Enkelit erottavat maailman lopulla jyvät akanoista. Saactaicet h u o r a t heitetään tuleen ja hyvät ihmiset perivät iänkaikkisen valtakunnan. Pian on elonkorjuun aika.
Lähes kaikki miehet ovat noita.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset niitä katuvat ennemmin tai myöhemmin vaikka muuta väittävät. Pakkohan se on itselleen muuta uskotella. Eron jälkeen varsinkin rillutellaan ja ollaan otettuja kun joku heitä panee ja kehuu *il lun toivossa jossain kohtaa se kolahtaa.
Mutta jos ihan itse olen m*nan toivossa sen Tinderin ladannut ja sieltä mieleiseni löytänyt ja selvinpäin tavatessa sopivaksi todennut, niin miksi pitäisi katua?
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset niitä katuvat ennemmin tai myöhemmin vaikka muuta väittävät. Pakkohan se on itselleen muuta uskotella. Eron jälkeen varsinkin rillutellaan ja ollaan otettuja kun joku heitä panee ja kehuu *il lun toivossa jossain kohtaa se kolahtaa.
Ei rilluteltu eron jälkeen. Sydän rikki silloin.
Tapahtumasta nyt 20 vuotta. Vielä ei ole alkanut kaduttaa.
Mitään ei kannata katua. Jokaiselle tapahtumalla on tarkoituksensa ja niiden ansiosta olet sitä, mitä olet nyt.
En tiedä kuuluuko, mutta itse kyllä kaduin aina. Jotenkin se vaan ei ollut yhtään mun juttu mutta nuorena sitä kuvitteli, että niitä "kuuluu" harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuuluuko, mutta itse kyllä kaduin aina. Jotenkin se vaan ei ollut yhtään mun juttu mutta nuorena sitä kuvitteli, että niitä "kuuluu" harrastaa.
Miksi kadut sitä, että opit yhdenillan juttujen olevan muita kuin sinua varten? Minusta se on hyvä oppi. Tietää, että jatkossa niitä ei ole tarpeen hankkia.
Tästä lähtien tautiset ainakin saattavat joutua kokemaan vähän konkreettisemmin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009352543.html