Kuuluuko yhdenillanjuttuja katua?

Nuorena oli aika villi seksielämä ja lukuisia yhden illan juttuja. Jotkut oli vähän mitäänsanomattomia, mutta myös sellaista hekumaa joissakin, että niistä muisteloista saan virtaa vielä nyt yli kuusikymppisenä mummonakin.

Ei kaduta. Pari seurustelua ja yksi ystävyyssuhdekin on lähtenyt yhden yön jutusta. Yritykset deittailla kaavan mukaan hitaasti eivät ole koskaan johtaneet mihinkään.

Ei tietenkään kuulu katua. Niiden maine jonain kaduttavina, surullisina asioina tulee siitä, että ainoat jotka kertoilevat julkisesti yhden illan jutuistaan on jotain uskoon tulleita tyyppejä tai naisia joilla meni nuorena huonosti ja harrastivat yhden illan juttuja vääristä syistä, eli eivät omasta halustaan saada seksiä ja seikkailua. 

Nuo "väärät syyt" on voineet olla esim. jotain omanarvontunnottoman ihmisen hyväksynnän hakua, rajattoman ihmisen ajautumista tilanteisiin joissa ei uskalla sanoa "ei" jne.

Mutta siis eivät liity yleensä mitenkään mihinkään, nuo ihmiset vain sepostavat menneisyydestään ja luulevat kaikkien olevan kuten he. Luulisi olevan itsestään selvää, että jokainen tekee mitä tykkää ja jollekin yhden yön jutut voi sopia ja jollekin ei, mutta jos olet niin daiju, että menet harrastamaan niitä jostain sosiaalisesta paineesta kun luulet että niin "kuuluu" tehdä, niin oma moka. 

Miksi katua? Mitä hyötyä siitä on? Etukäteen kannattaa miettiä että mitä tekee, mutta jälkikäteen on turha surra maahan kaatunutta maitoa. Meni jo. 

Jos taudin saa, niin voi kaduttaa, mutta muuten on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki naiset niitä katuvat ennemmin tai myöhemmin vaikka muuta väittävät. Pakkohan se on itselleen muuta uskotella. Eron jälkeen varsinkin rillutellaan ja ollaan otettuja kun joku heitä panee ja kehuu *il lun toivossa jossain kohtaa se kolahtaa.

Minulla päättyi juuri 30 vuotta kestänyt parisuhde, mies halusi eron. Vielä en ole yhdenillan seuraa hakenut, mutta se on seuraavaksi edessä. Seksuaaliset tarpeet alkavat kiusaamaan ihan tosissaan. Siinä vaiheessa kun kahdella ihmisellä on pelisäännöt selvät niin kehukoon vaan sillä saattaa hyvinkin irrota. Ihan suoraan sanottuna ainoastaan hirvittää se, että kun en pettänyt miestäni 30 vuoden aikana kertaakaan niin kokemusta ei kauheasti ole muista miehistä, se hirvittää kyllä. Eihän se miehenikään minua enää rakastanut vaikka loppuun asti seksiä harrastettiin, eli tuttua puuhaa sinänsä.

Ei kuulu, jos on hyvää seksiä. Jos huonoa, ymmärrettävää, että voi kaduttaa.

No ei. Eihän siinä touhussa olisi muuten mitään järkeä. Voi v*tuttaa, jos oli huono, mut ei sitä katua tarvi