Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten nousen ylös elämään enää. Pelottaa.
25.01.2023 |
Monilla muilla on paljon vaikeampi tilanne siinä mielessä, ettei välttämättä ole ammattia tai jos koulutus löytyy, ei töitä ole. Myöskin he, jotka ovat syystä tai toisesta olleet pitkään poissa työelämästä, niin on kynnys suurempi tietenkin päästä takaisin rutiineihin vaikka mahdollista sekin onneksi.
Minua vain itseäni pelottaa olla sängyn pohjalla. Ei enää halua tehdä mitään ja kuolema seuraa ajatuksissa koska koen olevani niin epäonnistunut. Toisaalta minulla on käsittämättömän paljon mahdollisuuksia jos vain jaksan ottaa itseäni niskasta kiinni ja hypätä elämään takaisin kiinni.
En vain saa itseäni ylös vaikka olen suunnitellut ja yrittänyt. Nykyään tuntuu, että on melkein sama meneekö laskut ulosottoon, töihinkään kun en pysty. Keho eikä mieli anna periksi nyt ollenkaan vaikka välillä yritän pakottaa itseäni. En vain pääse ylös.
Olen siis ollut työelämässä ja omaan tunnollisen piirteen ja ammatin, että kyllä niitä hommia riittäisi mutta en vain saa itseäni ottamaan vastuuta elämästäni nyt.
Tähän johti sellainen dominoefekti joka vie alas. Siinä meni tärkeät suhteet, ystävät ja rahat, itsetunto ja terveys. Kaikki johtui väkivallasta parisuhteessa jonka annoin jatkua liian pitkään ja halusin aina vain yrittää kovemmin. Harmittaa niin pirusti ja syytän itseäni tietenkin paljon. Oikein vituttaa, että pitikin niin paljon venyä ja taipua, pienentää itseään ja sitten muutuin ontoksi, ihan tyhjäksi.
Sittemmin olen yrittänyt vain toipua vaikka on ollut todella vaikeaa. En tiedä miten näin masennuin, etten kykene enää normaaliin elämään.
Minulla ei ole enää mitään jäljellä paitsi katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, onneksi on oma kämppä sentään ja olen yksin tämän asian kanssa, eli ei ole muut kärsineet, esim tilanne olisi vaikeampi jos olisi omia lapsia.
Tämä vain turhauttaa ja pohdin, että miksi en lähde edes liikkumaan. Olen täysin vapaa ja minulla on jalat. Pitäisi alkaa tekemään nyt jotain.
Kolme kuukautta tätä on jatkunut, että kaikki yrittäminen loppui ja jäin saikulle. Jatkuu vielä varmasti.
Miten tästä nousee? Kai elämä vielä joskus jatkuu? Kai vielä löydän ihmisiä, saan töitä ja asiani kuntoon? Koko ajan murehdin ja pelkään. On vain niin yksinäistäkin nykyään mutta toisaalta en nykyään uskalla oikein tukeutua kehenkään kunnolla.
Olen 28-vuotias, eli pystyn tekemään onneksi vielä suuren muutoksen. Tämä toipuminen tuntuu kuitenkin ikuisuudelta ja haluaisin vain olla toimelias ja ahkera, päästä ylös edes normaaleja arkisia asioita tekemään.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten menee tänään?
Kerro päivästäsi. :)
- toinen
Vierailija kirjoitti:
Miten menee tänään?
Kerro päivästäsi. :)
- toinen
Kiitos, ihan hyvin. Sain lisää sairauslomaa ja odottelen, että pääsen tässä keskustelemaan asioistani. Tässä olen kovin miettinyt mitä elämälläni teen, pitäisi liikkua. Niin tässä olen illan katsellut kaupungin kuntosaleja, yritän saada itseni huomenna hakemaan kortin ja ottaa nyt tavoitteen, että kävisin nyt liikuntaharrastuksissa 3 krt/vkossa. Se olisi niin hieno asia, olisin todella ylpeä itsestäni. Nyt kun minulla on aikaa, täytyy käyttää se itsensä hoitamiseen. :)
Mitäs sinulle? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten menee tänään?
Kerro päivästäsi. :)
- toinen
Kiitos, ihan hyvin. Sain lisää sairauslomaa ja odottelen, että pääsen tässä keskustelemaan asioistani. Tässä olen kovin miettinyt mitä elämälläni teen, pitäisi liikkua. Niin tässä olen illan katsellut kaupungin kuntosaleja, yritän saada itseni huomenna hakemaan kortin ja ottaa nyt tavoitteen, että kävisin nyt liikuntaharrastuksissa 3 krt/vkossa. Se olisi niin hieno asia, olisin todella ylpeä itsestäni. Nyt kun minulla on aikaa, täytyy käyttää se itsensä hoitamiseen. :)
Mitäs sinulle? -ap
Hienoa! Olen tuo ensimmäinen kysyjä.
Kuntosali on varmasti hyvä, mutta myös ihan pikku ulkoilu, kävely/hölkkä kelien salliessa tekee kanssa varmasti tosi hyvää.
Kiva kuulla, että hyvin pyyhkii. Jatka samaan malliin! 👍
Tuntemuksesi ovat samanlaisia kuin hyvin monella jotka ovat olleet väkivaltaisessa suhteessa, varsinkin narsistin kynsissä. Voit ajatella ihan voimaannuttavana faktana sen, että et ole yksin eikä sinussa ole mitään vikaa kun koet miten koet, vaan tämä on yleinen jälkiseuraus suhteesta hirviön kanssa. Oma vinkkini on että ota selvää näistä jutuista vaikka netissä, lueskele muiden selviytyjien kokemuksia ja löydät kyllä rohkaisua ja kannustusta ja ryhmiä joissa voit myös itse keskustella, jos haluat. Hyvä jos pääset juttelemaan jollekin ammattilaiselle, mutta sen lomassa suosittelen muitakin yhteisöjä. Esim ihan YouTube tai joitakin palstoja. Enemmän löydät tietysti englanniksi jos se sujuu.
Tsemppiä. Selviät kyllä, vaikka se veisi jonkun aikaa. Mikään ei ole sen parempaa kuin päästä mahdollisimman stressittömään tilaan, älä aseta liikaa paineita itsellesi sillä että pakko suorittaa. Liikunta on ehdottomasti plussaa, ja sitäkään ei tarvitse suorittaa, vaan siitä saa nauttia. Minäkin joskus melkein pakotan itseni lenkille, mutta vain koska tiedän että siitä tulee hyvä fiilis. Muista että aika tekee tehtävänsä, ja elämä voittaa. Iloitse rauhassa pienistä asioista ja rakasta itseäsi olemalla ylpeä siitä että olet edelleen elossa, hengität, peseydyt ja syöt. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Uskalla unelmoida!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan masentunut tai kärsit jostain ptsd:stä (narsistien rääkkäämille yleistä). Jaksaisitko hakeutua terapiaan? Voi olla, että tarvitse lääkitystä myös. Todennäköisesti.
Aloita pienin askelin. Tee joka päivä jotain, joka saa olon edes vähän paremmaksi. Pikku kävely, suihkussa käynti, hyvä kirja, kaunista musiikkia, meditointi, jotain hyvää ruokaa, kukkia kaupasta...ihan mitä vaan, joka tuottaa edes pientä iloa. Pyydä kavereilta ja läheisiltä apua. Ei ole mitään noloa myöntää, että ei pärjää yksin. Muut ihmiset vetävät takaisin elämään sieltä pimeästä kuopasta.
Kiitos kaunis teille oikeasti. Minusta tuntuu, että teidän viestit saa minua elämän puolelle, olette niin ymmärtäväisiä ja saan tietoa sekä tukea. <3 Minä todella yritän ja aion tästä nousta. Tänään on jo parempi. Jokainen päivä joka vie kauemmaksi menneestä on parempi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se sun syy ole, mitä ex teki! Ole vaan iloinen että pääsit eroon. Lue vaikka narsismista. Se ei tarkoita että kaikki ikävät tyypit olisi narsisteja, mutta niitä piirteitä on. Moni on joutunut pahan kynsiin, mutta myös selvinnyt eteenpäin.
Huomenta. Tosi kiva kuulla, että olet saanut vähän paremman olon ja päättänyt käyttää aikaa itsesi hoitamiseen. Kaikki ei yleensä muutu heti, kuitenkin suunta on se mitä kohti pyrkii ja pyrit parempaa kohti. Suunta voisi olla toinenkin, se mikä tönii ja vetää alaspäin yrittäen kaataa ihmisen. Kuntosalille meno ei varmasti vie ikävään suuntaan. Se on siis just hyvä päätös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmasti jotenkin elänyt jo aiemmin huonommissa oloissa? Lapsuudessa/nuoruudessa? Mahdollisesti traumautunut.
Tästä seuraa helposti vääriin ihmisiin sotkeutununen. Ei tästä kannata syyttää itseä. Melko "normaali" seuraus. Nyt olet tunnistanut kaavan ja sinua harmittaa menneet miesvalinnat. Tästä on vain yksi tie: ylöspäin.
Huonossa suhteessa olet kokenut stressiä, joka näyttäytyy ahdistuksena sekä masennuksena. Ne ovat normaaleja tunteita, ja TERVEITÄ tunteita! Se viha minkä olisi pitänyt suuntautua ilkeään exään, kääntyy nyt itseä vastaan, mutta se (masennus) suojelee sinua. Se on mielen turvaan vetäytymistä.
Olet nyt vetäytynyt turvaan kahdella tavalla: fyysisesti eroamalla sekä henkisesti masentumalla.
Aivot tarvitsevat tämän (masennus)hetken.
______
"...Mutta miltä kuulostaa se, että masennus ja ahdistus voivatkin pikemminkin kertoa terveydestä kuin sairaudesta?
Tällaisen ajatuksen ruotsalainen psykiatri, lääketieteen tohtori Anders Hansen esittää juuri suomennetussa kirjassaan Aivoblues miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin? (Atena).
Hansenin mukaan ahdistus ja masennus ovat usein suojamekanismeja esimerkiksi kovaa stressiä vastaan.
Ahdistus ja masennus ovat usein osa normaalia elämää, eivätkä merkki sairaudesta. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa paljon kärsimystä ja niitä on ehdottomasti syytä hoitaa, Hansen sanoo.
Syy piilee aivoissa
Hansenin mukaan aivot eivät ole evoluution saatossa kehittyneet voimaan hyvin. Sen sijaan aivot pyrkivät jatkuvasti varautumaan pahimpaan eli ahdistumaan tai vetäytymään turvaan eli masentumaan.
Aivojen tärkein tehtävä on Hansenin mukaan varmistaa, että ihminen selviytyy. Ne varoittavat mahdollisista uhkista kuin palovaroitin. On suorastaan epärealistista odottaa, että voisi aina hyvin.
Muinaiset ihmiset reagoivat Hansenin mukaan voimakkaasti vaaroihin. He valpastuivat esimerkiksi pensaiden rapistessa, koska siellä saattoi vaania leijona. Nykyihminen on näiden hengissä selviytyjien jälkeläinen.
Olemme unohtaneet olevamme biologisia olentoja, Hansen sanoo.
Tunteillakin on Hansenin mukaan vain yksi tehtävä: vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja parantaa selviytymismahdollisuuksia..."
Masennus kuuluu elämään, sanoo ruotsalaispsykiatri ja selittää, miten kaksi hyvin arkipäiväistä asiaa voivat auttaa https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009314385.html
Kotona on ihanaa. Asiat etenevät ja luovuus kukkii.
En tied'ä miten ihmeessä pystyn taas palaamaan hoitoalalle katselemaan niitä totaalisen dorkia ämmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti jotenkin elänyt jo aiemmin huonommissa oloissa? Lapsuudessa/nuoruudessa? Mahdollisesti traumautunut.
Tästä seuraa helposti vääriin ihmisiin sotkeutununen. Ei tästä kannata syyttää itseä. Melko "normaali" seuraus. Nyt olet tunnistanut kaavan ja sinua harmittaa menneet miesvalinnat. Tästä on vain yksi tie: ylöspäin.
Huonossa suhteessa olet kokenut stressiä, joka näyttäytyy ahdistuksena sekä masennuksena. Ne ovat normaaleja tunteita, ja TERVEITÄ tunteita! Se viha minkä olisi pitänyt suuntautua ilkeään exään, kääntyy nyt itseä vastaan, mutta se (masennus) suojelee sinua. Se on mielen turvaan vetäytymistä.
Olet nyt vetäytynyt turvaan kahdella tavalla: fyysisesti eroamalla sekä henkisesti masentumalla.
Aivot tarvitsevat tämän (masennus)hetken.
______
"...Mutta miltä kuulostaa se, että masennus ja ahdistus voivatkin pikemminkin kertoa terveydestä kuin sairaudesta?
Tällaisen ajatuksen ruotsalainen psykiatri, lääketieteen tohtori Anders Hansen esittää juuri suomennetussa kirjassaan Aivoblues miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin? (Atena).
Hansenin mukaan ahdistus ja masennus ovat usein suojamekanismeja esimerkiksi kovaa stressiä vastaan.
Ahdistus ja masennus ovat usein osa normaalia elämää, eivätkä merkki sairaudesta. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa paljon kärsimystä ja niitä on ehdottomasti syytä hoitaa, Hansen sanoo.
Syy piilee aivoissa
Hansenin mukaan aivot eivät ole evoluution saatossa kehittyneet voimaan hyvin. Sen sijaan aivot pyrkivät jatkuvasti varautumaan pahimpaan eli ahdistumaan tai vetäytymään turvaan eli masentumaan.Aivojen tärkein tehtävä on Hansenin mukaan varmistaa, että ihminen selviytyy. Ne varoittavat mahdollisista uhkista kuin palovaroitin. On suorastaan epärealistista odottaa, että voisi aina hyvin.
Muinaiset ihmiset reagoivat Hansenin mukaan voimakkaasti vaaroihin. He valpastuivat esimerkiksi pensaiden rapistessa, koska siellä saattoi vaania leijona. Nykyihminen on näiden hengissä selviytyjien jälkeläinen.
Olemme unohtaneet olevamme biologisia olentoja, Hansen sanoo.
Tunteillakin on Hansenin mukaan vain yksi tehtävä: vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja parantaa selviytymismahdollisuuksia..."
Masennus kuuluu elämään, sanoo ruotsalaispsykiatri ja selittää, miten kaksi hyvin arkipäiväistä asiaa voivat auttaa https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009314385.html
👍
Pääsin tuollaisesta lopettamalla kaiken pskan ajattelun. Suljin paljon mielestä enkä ole katunut. Olen ylpeä, että olen kyennyt unohtamaan. Nykyään pskassa rypeminen ja asioiden varvominen on muotia. Siitä voi sanoutua irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Tosi kiva kuulla, että olet saanut vähän paremman olon ja päättänyt käyttää aikaa itsesi hoitamiseen. Kaikki ei yleensä muutu heti, kuitenkin suunta on se mitä kohti pyrkii ja pyrit parempaa kohti. Suunta voisi olla toinenkin, se mikä tönii ja vetää alaspäin yrittäen kaataa ihmisen. Kuntosalille meno ei varmasti vie ikävään suuntaan. Se on siis just hyvä päätös :)
Hyvää päivää sinne!
Niin, vaikka jotkut päivät ovat edelleen todella vaikeita näiden asioiden kanssa niin nyt oikeastaan tuntuu, että kyllä sitä edistystä tapahtuu. On tapahtunut oikeastaan aika paljonkin jos vaikka katsoo kaksi kuukautta taaksepäin vaikka ei sitä aina hahmota kunnolla. Olen minä ollut siinäkin tilanteessa, että olen jäänyt tuleen makaamaan ja päättänyt, että antaa tulla sitten mitä tulee, minä en jaksa enkä pysty, menkööt kaikki "tuhkatkin pesästä", luovutan. :D Tuosta olen päässyt jo paljon eteenpäin ja työstäminen on auttanut ja se, että sallin kaiken vatvomisen ja vellomisen, niin ne tunteetkaan eivät ole enää yhtä voimakkaita kun edellisellä kerralla kun palaan asioihin mielessäni uudestaan. Hiljaa alan jo uskomaan, että elämä sittenkin kantaa, se on sittenkin minun puolellani.
Olen myös harjoitellut sitä, etten häpeäisi ja syyllistäisi itseäni. Ajattelen mielessäni itseni ympärille sellaisen suojaavan "kuvun" ja leikin ajatuksella, ettei tämä ihminen pääse enää vaikuttamaan minuun, ei pääse iholleni tai sisälleni. Varmaan vähän typerän kuuloista mutta tavallaan se kyllä auttaa.
Nyt on siis toiveikas olo. Kohta lähden kävelemään kun hiukset ovat kuivuneet ja haen sen salikortin. :)
-ap
Sielun pimeä yö.
Dark Night of the Soul
On a dark night,
Kindled in love with yearnings
oh, happy chance!
I went forth without being observed,
My house being now at rest.
In darkness and secure,
By the secret ladder, disguised
oh, happy chance!
In darkness and in concealment,
My house being now at rest.
In the happy night,
In secret, when none saw me,
Nor I beheld aught,
Without light or guide, save that which burned in my
heart.
This light guided me
More surely than the light of noonday
To the place where he (well I knew who!) was awaiting me
A place where none appeared.
Oh, night that guided me,
Oh, night more lovely than the dawn,
Oh, night that joined Beloved with lover,
Lover transformed in the Beloved!
Upon my flowery breast,
Kept wholly for himself alone,
There he stayed sleeping, and I caressed him,
And the fanning of the cedars made a breeze.
The breeze blew from the turret
As I parted his locks;
With his gentle hand he wounded my neck
And caused all my senses to be suspended.
I remained, lost in oblivion;
My face I reclined on the Beloved.
All ceased and I abandoned myself,
Leaving my cares forgotten among the lilies
The Dark Night of the Soul on mystisen kehityksen hengen passiivisen puhdistumisen vaihe, kuten 1500-luvun espanjalainen mystikko ja runoilija Pyhä Johannes Ristin kuvaili tutkielmassaan Dark Night, kommentissaan hänen runolleen. sama nimi.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti jotenkin elänyt jo aiemmin huonommissa oloissa? Lapsuudessa/nuoruudessa? Mahdollisesti traumautunut.
Tästä seuraa helposti vääriin ihmisiin sotkeutununen. Ei tästä kannata syyttää itseä. Melko "normaali" seuraus. Nyt olet tunnistanut kaavan ja sinua harmittaa menneet miesvalinnat. Tästä on vain yksi tie: ylöspäin.
Huonossa suhteessa olet kokenut stressiä, joka näyttäytyy ahdistuksena sekä masennuksena. Ne ovat normaaleja tunteita, ja TERVEITÄ tunteita! Se viha minkä olisi pitänyt suuntautua ilkeään exään, kääntyy nyt itseä vastaan, mutta se (masennus) suojelee sinua. Se on mielen turvaan vetäytymistä.
Olet nyt vetäytynyt turvaan kahdella tavalla: fyysisesti eroamalla sekä henkisesti masentumalla.
Aivot tarvitsevat tämän (masennus)hetken.
______
"...Mutta miltä kuulostaa se, että masennus ja ahdistus voivatkin pikemminkin kertoa terveydestä kuin sairaudesta?
Tällaisen ajatuksen ruotsalainen psykiatri, lääketieteen tohtori Anders Hansen esittää juuri suomennetussa kirjassaan Aivoblues miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin? (Atena).
Hansenin mukaan ahdistus ja masennus ovat usein suojamekanismeja esimerkiksi kovaa stressiä vastaan.
Ahdistus ja masennus ovat usein osa normaalia elämää, eivätkä merkki sairaudesta. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa paljon kärsimystä ja niitä on ehdottomasti syytä hoitaa, Hansen sanoo.
Syy piilee aivoissa
Hansenin mukaan aivot eivät ole evoluution saatossa kehittyneet voimaan hyvin. Sen sijaan aivot pyrkivät jatkuvasti varautumaan pahimpaan eli ahdistumaan tai vetäytymään turvaan eli masentumaan.Aivojen tärkein tehtävä on Hansenin mukaan varmistaa, että ihminen selviytyy. Ne varoittavat mahdollisista uhkista kuin palovaroitin. On suorastaan epärealistista odottaa, että voisi aina hyvin.
Muinaiset ihmiset reagoivat Hansenin mukaan voimakkaasti vaaroihin. He valpastuivat esimerkiksi pensaiden rapistessa, koska siellä saattoi vaania leijona. Nykyihminen on näiden hengissä selviytyjien jälkeläinen.
Olemme unohtaneet olevamme biologisia olentoja, Hansen sanoo.
Tunteillakin on Hansenin mukaan vain yksi tehtävä: vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja parantaa selviytymismahdollisuuksia..."
Masennus kuuluu elämään, sanoo ruotsalaispsykiatri ja selittää, miten kaksi hyvin arkipäiväistä asiaa voivat auttaa https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009314385.html
Muuten hyvä mutta on väärin olettaa että ihminen joka on joutunut huonoon suhteeseen olisi aina etukäteen jotenkin huonompi tai traumatisoitunut. Usein huonoon suhteeseen sotkeutunut voi olla yksinkertaisesti vain kiltti ja empaattinen ihminen, tai muuten kokematon pahojen ihmisten suhteen. Narsistit ovat nimittäin usein aivan uskomattoman kieroja ja taitavia manipuoloimaan, ja pystyvät sitten vahingoittamaan tervettäkin ihmistä. He eivät ole aina mitään rupusakkia, vaan saattavat olla paperilla uskomattoman hienoja ja kunniallisia ihmisiä, ja osaavat kohdella hyvin alussa.
Joskus aivan turhaa häpeää aiheuttaa nimenomaan asenteet ihmisillä, että se oli uhrin vika kun sotkeutui sellaiseen suhteeseen. Ja vaikka ei suoraan sanota että vika, niin kuitenkin annetaan ymmärtää että uhri oli ominaisuuksiltaan heikompi eikä osannut valita parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Tosi kiva kuulla, että olet saanut vähän paremman olon ja päättänyt käyttää aikaa itsesi hoitamiseen. Kaikki ei yleensä muutu heti, kuitenkin suunta on se mitä kohti pyrkii ja pyrit parempaa kohti. Suunta voisi olla toinenkin, se mikä tönii ja vetää alaspäin yrittäen kaataa ihmisen. Kuntosalille meno ei varmasti vie ikävään suuntaan. Se on siis just hyvä päätös :)
Hyvää päivää sinne!
Niin, vaikka jotkut päivät ovat edelleen todella vaikeita näiden asioiden kanssa niin nyt oikeastaan tuntuu, että kyllä sitä edistystä tapahtuu. On tapahtunut oikeastaan aika paljonkin jos vaikka katsoo kaksi kuukautta taaksepäin vaikka ei sitä aina hahmota kunnolla. Olen minä ollut siinäkin tilanteessa, että olen jäänyt tuleen makaamaan ja päättänyt, että antaa tulla sitten mitä tulee, minä en jaksa enkä pysty, menkööt kaikki "tuhkatkin pesästä", luovutan. :D Tuosta olen päässyt jo paljon eteenpäin ja työstäminen on auttanut ja se, että sallin kaiken vatvomisen ja vellomisen, niin ne tunteetkaan eivät ole enää yhtä voimakkaita kun edellisellä kerralla kun palaan asioihin mielessäni uudestaan. Hiljaa alan jo uskomaan, että elämä sittenkin kantaa, se on sittenkin minun puolellani.
Olen myös harjoitellut sitä, etten häpeäisi ja syyllistäisi itseäni. Ajattelen mielessäni itseni ympärille sellaisen suojaavan "kuvun" ja leikin ajatuksella, ettei tämä ihminen pääse enää vaikuttamaan minuun, ei pääse iholleni tai sisälleni. Varmaan vähän typerän kuuloista mutta tavallaan se kyllä auttaa.
Nyt on siis toiveikas olo. Kohta lähden kävelemään kun hiukset ovat kuivuneet ja haen sen salikortin. :)
-ap
Huomenta. Ei ole yhtään typerän kuuloista. Aivan päinvastoin. Haitko jo salikortin?
Ja kun välillä käy jossain ja liikkuu, niin välillä jos väsyttää voi levätä. Kun ei jumiudu täysin.
Mä en ehdi nyt kirjoittaa enempää, siispä toivotan mukavaa päivää tänään. :)
Mulla sama elämäntilanne kun sulla ap. Jatkuva ahdistus ja masennus päivästä toiseen.
Silloin kun on turvassa, on aika tuntea ne kaikkein kipeimmät tunteet, joita ei voinut tuntea, kun oli vaarassa. Anna itsesi itkeä, surra, vihata ja olla hämmentynyt. Kaikki tunteet on sallittuja, kaikki ajatukset jotka nousee on sallittuja, kaikki tuntemukset jotka kehossa tuntuu on sallittuja. Anna niiden tulla ja kertoa sinulle palasia itsestäsi. Pikku hiljaa ystävystyt itsesi kanssa ja on helpompi olla.