Miksi petetyksi tullut syyttää kolmatta osapuolta eikä puolisoaan?
Jos kolmas osapuoli tietää toisen olevan varattu niin onhan se moraalisesti väärin lähteä silloin touhuun mukaan ja tämä ihminen on osasyyllinen. Mutta monestihan se varattu osapuoli valehtelee ummet ja lammet saadakseen vierasta ja pelastaakseen sen jälkeen nahkansa. Silti petetty osapuoli kohdistaa monesti kaiken raivonsa siihen ulkopuoliseen ihmiseen, miksi?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kohdata sitä omaa elämää.
Eikä varsinkaan katsoa peiliin. Olisikohan sitä voinut itsekin tehdä jotain jossain vaiheessa toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kohdata sitä omaa elämää.
Eikä varsinkaan katsoa peiliin. Olisikohan sitä voinut itsekin tehdä jotain jossain vaiheessa toisin?
No ei ole okei syyllistää petetyksi tullutta, pettäjän toimista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän rakastaa puolisoaan?
Rakastaako enää sen jälkeen kun on petetty?
Vähän sama kuin omien lasten kanssa: Ei se meidän Pekka ollut pahan teossa, vaan ne naapurin kakarat. Sama ajatus puolison kanssa: Ei se minun kulta mussukka syyllinen ole, vaan se julma, katala nainen tuli, vei ja vietteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kohdata sitä omaa elämää.
Eikä varsinkaan katsoa peiliin. Olisikohan sitä voinut itsekin tehdä jotain jossain vaiheessa toisin?
No ei ole okei syyllistää petetyksi tullutta, pettäjän toimista.
Mistäs tiedät? Jotkut parisuhteessa elävät käytännössä omilla toimillaan suorastaan työntävät kumppaninsa toisen ihmisen syliin.
Ei nämä ole ollenkaan niin mustavalkoisia asioita kuin luulet. Eikä myöskään kannata yleistää, koska jokainen tapaus on omanlaisensa.
Varmaan jonkinlainen suojamekanismi nähdä se oma puoliso syyntakeettomana ressukkana, jonka katala ulkopuolinen on miltei väkipakolla ja häikäilemättä johdatellut pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän rakastaa puolisoaan?
Sokeasti rakastaa.
sanon nyt suoraan, että jos se kolmannen osapuolen syyttäminen jatkuu vielä ensishokin jälkeen ja kumppanin kanssa koitetaan jatkaa yhteistä elämää on selitys sama kuin siihenkin miksi tuli alunperin petetyksi: liiallinen (henkinen) riippuvuus kumppanista. Takertuva puoliso ahdistaa, kynnysmattoa on vaikea kunnioittaa ja niinpä pahimmasta pelosta tulee itsensä toteuttava profetia.
Puolisostaan epäterveesti riippuvainen joutuu perustelemaan itselleen sen, ettei vedä puolisoaan tilille pettämisestä. Perustelu voi olla vaikkapa se, että uskottelee itselleen, ettei kumppani olisi ikinä moista tehnyt ellei häntä olisi viekkaudella ja vääryydellä viety. Parhaimmat käyttää vielä uskottomuuden ja siihen liittyvän syyllisyyden sitoakseen kumppaninsa entistäkin tiukempaan liekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa miten nämä varatut oikein selittävät tilanteet kumppanilleen näissä tapauksissa.
Oltiin poikain kanssa baarissa, sitten joku vosu tuli siihen kierosti vilauttamaan säärtään, päässäni pimeni enkä mahtanut enää itselleni mitään kun kettu meni koloon, hirveä juonikas naisenkuvatus.
Kyllä molemmissa on vikaa. Ei toinen nainen tai mieskään ole varmaan tyhmä.
Viisas puoliso ei sotkeennu varattuihin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa miten nämä varatut oikein selittävät tilanteet kumppanilleen näissä tapauksissa.
Valehtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Koska usein se kolmas pyörä tietää touhuavansa varatun kanssa ja tietää myös sen varatun luettelemien "suhde puolisoon on jo ihan kuollut ja olen eroamassa" -lätinöiden olevan paskapuhetta. Noihin pettäjän lätinöihin vedoten kolmannen pyörän on helppo olla välittämättä siitä tosiasiasta, että omalla toiminnallaan hän mahdollistaa pettämisen ja petetyn törkeän kohtelun. Usein se pettäjä nimittäin kohtelee petettyä kotona todella tunnekylmästi ja syyllistävästi, ja tilanne saattaa jatkua hyvinkin pitkään niin, ettei petetty tiedä ollenkaan mistä kylmä kohtelu johtuu. Kolmannen pyörän välinpitämättömyys petettyyn kohdistuvaa henkistä rääkkäystä kohtaan saa petetyn vihaamaan pettäjän lisäksi myös sitä kolmatta pyörää.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kohdata sitä omaa elämää.
Eikä varsinkaan katsoa peiliin. Olisikohan sitä voinut itsekin tehdä jotain jossain vaiheessa toisin?
No ei ole okei syyllistää petetyksi tullutta, pettäjän toimista.
Mistäs tiedät? Jotkut parisuhteessa elävät käytännössä omilla toimillaan suorastaan työntävät kumppaninsa toisen ihmisen syliin.
Ei nämä ole ollenkaan niin mustavalkoisia asioita kuin luulet. Eikä myöskään kannata yleistää, koska jokainen tapaus on omanlaisensa.
No eivät varmaan olekaan niin mustavalkoisia tapauksia, mutta onko asiallista sotkea kolmas jo valmiiksi tukalaan soppaan vain omia halujaan tyydyttääkseen sen sijaan, että toimisi avoimesti ja asiallisesti? Oletko sinä siis pettäjä, joka yrittää oikeuttaa toimintansa vetoamalla siihen, että en minä muutoin, mutta kun vaimo?
Toinen osapuoli viritteli mun exää ihan mun naaman edessä. Kiehnäs kiinni miehessä ja vielä sellasessa tilanteessa kun paikalla oli kymmeniä ihmisiä. Aivan käsittämätöntä. Se ei ajatellu ollenkaan miltä musta mahtaa tuntua. En kerta kaikkiaan pysty vieläkään ymmärtämään sen käytöstä. No useat siellä paikan päällä supisi keskenään ja toljotti.
Usein mietin, että mitä se ajattelis jos tällaista joskus sattus omalle kohdalle?
No kuitenkin, se lemmentarina päätyi niin että lopulta naikkonen joutui muuttamaan pois paikkakunnalta, liikaa paineita ympäristöltä, joka oli uskovaista.
Mun mielestä tämä nainen on muuten ihan normi ja varmaan älykäskin, mutta sit noi teot. Ei voi ymmärtää.
Ainahan pitäisi ottaa toiset huomioon, joten on väärin suostua suhteeseen varatun kanssa. Tietenkin pettävä puoliso on suurin syypää.
En ole syyttänyt kolmatta osapuolta mutta en myöskään petollista kumppania. Totean vain erehtyneeni henkilöstä täysin, tehneeni virhearvioinnin. Se on minun oma vikani, ei muiden. Iän myötä ihmistuntemus on onneksi kehittynyt.
Olen seurusellut uskottomankin kanssa kun olen sen tiennyt ja ottanut suhteesta sen hyvän, mitä siitä on ollut saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
sanon nyt suoraan, että jos se kolmannen osapuolen syyttäminen jatkuu vielä ensishokin jälkeen ja kumppanin kanssa koitetaan jatkaa yhteistä elämää on selitys sama kuin siihenkin miksi tuli alunperin petetyksi: liiallinen (henkinen) riippuvuus kumppanista. Takertuva puoliso ahdistaa, kynnysmattoa on vaikea kunnioittaa ja niinpä pahimmasta pelosta tulee itsensä toteuttava profetia.
Puolisostaan epäterveesti riippuvainen joutuu perustelemaan itselleen sen, ettei vedä puolisoaan tilille pettämisestä. Perustelu voi olla vaikkapa se, että uskottelee itselleen, ettei kumppani olisi ikinä moista tehnyt ellei häntä olisi viekkaudella ja vääryydellä viety. Parhaimmat käyttää vielä uskottomuuden ja siihen liittyvän syyllisyyden sitoakseen kumppaninsa entistäkin tiukempaan liekaan.
Mun mielestä noi sekoilut on ihan johtuvia ihmisten tyhmyydestä. Ei voi olla kovin älykäs, ei.
Koska on helpompi käsitellä petetyksi tulemista ja sitä, että hän johon on luottanut ja jota rakastaa, rikkoi luottamuksen, jos ajattelee kolmannen osapuolen olleen syyllinen ja rakkaan ainoastaan viaton viettelijän uhriksi joutunut. Pettäminen on valinta eikä asia muutu vaikka kuinka vihaisi kolmatta osapuolta, joka ei välttämättä edes tiennyt olleensa osana pettämistä. Esimerkiksi minulle kävi näin vuosia sitten. Heräsin vihaisen tyttöystävän soittoon. Mies oli antanut numeron hänelle ja oletti minun valehtelevan puolestaan. En siis tiennyt hänen seurustelevan.