Lue keskustelun säännöt.
Suutelin toista miestä ja kerroin siitä miehelleni
25.01.2023 |
Tästä on jo useampi kuukausi aikaa. Tämän tiedon jälkeen aloimme työstämään suhdettamme paremmaksi ja hyvin on mennytkin. Tähän asti. Nyt mies jatkuvasti syyttää siitä mitä tein. Hän saattaa olla hyvällä tuulella, kunnes yhtäkkiä saa jostain päähänsä tämän toisen miehen ja alkaa kiukuttelu. Nyt on myös alkanut jankkaamaan, ettei se varmasti jäänyt pelkkään suudelmaan ja pelkää, että olen tämän toisen kanssa salasuhteessa. Kaikkeni olen tehnyt, että todistaisin olevani rehellinen, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Ystäväni käski olla rehellinen ja kertoa silloin heti suudelmasta. Meillä oli silloin pitkään mennyt huonosti. Nyt kadun että sen tein ja jatkossa tulen kaikkia neuvomaan, että pitäkää suut supussa. Itse ei enää sekuntiakaan edes mieti koko asiaa, mutta kun toinen siitä vit tuilee monta kertaa viikossa, niin alkaa iskemään väsy. Ei jaksa enää.
Kommentit (122)
Eniten ihmettelen mikä epätoivoinen nössö ap:n mies oikein on kun jää tuon jälkeen vielä suhteeseen. Ilmeisesti ei saisi ketään muuta ja siksi roikkuu paskassa suhteessa pettäjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pannut, se oli yksi suudelma hetken huumassa. Meillä oli mennyt suhteessa jo yli puoli vuotta huonosti ja silloin tuli sellainen olo, etten jaksa enää suhdetta ja päädyin suutelemaan toista. Parin päivän päästä kerroin siitä miehelleni ja silloin hän tosiaan otti asian vielä hyvin. Kerroin myös että olen halunnut eroa, koska tuntuu että olimme niin pitkään umpikujassa. Keskustelimme ja keskustelimme. Saimme suhteemme niin hyvään vaiheeseen.
Ja nyt se on taas kaikkea muuta. Yritän asettua miehen asemaan, mutta pohdin myös sitä, rakastanko häntä tarpeeksi kun taas on sellainen olo, etten jaksaisi kuunnella tätä vaan päättää tämän suhteen, koska toinen ei enää luota yhtään. En halua yhdestä suudelmasta loppuiän taakkaa.
Asia siis käsiteltiin sen jälkeen kun kerroit ja nyt sitten myöhemmin alkaa asian vatvominen? Suoraan sanottuna raivostuttavaa!
Meillä mies joskus parikymmentä vuotta sitten halusi keventää omaatuntoaan ja kertoi suudelleensa jotain naista. En minä siitä mitään kilareita saanut, pyysi anteeksi ja sai. Ei olla ikinä kertaakaan palattu tuohon asiaan enkä ole ikinä minkään riidan yhteydessä ottanut tuota esille, en ole asiaa edes muistellut.
Itse jos menisin suutelemaan toista miestä, en kertoisi miehelle, koska jos näin kävisi, minulla olisi tuossa jo tunteita mukana ja toisin kuin minä, mies yrittää usein riidan aikana kaivella esiin vanhoja sanomisia ja tekemisiä ja ihan varmasti kuulisin tuosta jatkuvasti.
Teidän tapauksessa vaikuttaa, että puhumisesta huolimatta suhde on palautunut suudelmaa edeltävään tilaan ja mies syyllistää nyt sinua, koska annoit hänelle tälläisen "aseen" käteen.Tämä!! Juuri tämä! Näin tämän asian koen itsekin. Että nyt on juuri tuo ase, joka ottaa jokaisen riidan kohdalla esiin. Aikaisemmin ei ole kauheasti ollut mitään, mistä hän olisi voinut mulle sanoa. Mutta nyt, tuleeko se aina olemaan tämä? Asia joka on jo käsitelty. Tässä se syy miksi tosissaan mietin etten kohta enää jaksa.
Ap
Sinä olet käsitellyt asian, mies ei. Meillä on toisenlainen luottamuksen pettäminen takana ja roolit toisinpäin. Mies on käsitellyt asian ja ärsyyntyy, kun minä en ole siihen vielä pystynyt. Miehen mielestä hän kärsii ja se on väärin. Eli mieheni on kuin sinä. Yritämme selvittää asiaa pariterapiassa, mutta en ole ollenkaan varma, että miehen asenne muuttuu.
Miksi sinun kärsimyksesi loppu on sinulle tärkeämpää kuin miehen, jota sinä olet tietoisesti loukannut? Jos rakastaisit miestä, selvittäisit, mitä mies oikeasti tarvitsee asiasta yli pääsemiseksi, etkä keksisi, miten mies pahana ihmisenä käyttää tätä asiaa sinua vastaan. Asenteestasi paistaa se, että koet itse olevasi uhri tilanteessa, jonka olet aiheuttanut ainoastaan sinä itse.
Aapeehan mainitsi, että kun asia oli tunnustettu ja suhdetta työstetty sen jälkeen, niin asiat oli hetken hyvin.
Ja nyt palattu taas alkutilanteeseen ja suudelmaa mies alkanut vatvoa uudelleen.
Minä kyllä näen sen niin, että suhteessa ongelmia koko ajan, mies hetken säikähti suudelmaa, mutta nyt "säikähdys" unohtunut ja palattu alun asetelmaan plus että mies sai itselleen sen aseen tästä aapeen ereheestä.
Kauheasti täällä moni moralisoi suudelmaa, mutta ymmärrän kyllä aapeta, että jos suhteessa mennyt huonosti, niin kyllähän tuollaiseen on varmasti suhteellisen helppoa lähteä mukaan.
Itse en ole miestäni koskaan pettänyt tai ketään edes suudellut, mutta en kyllä vannoisi, ettei näin voisi tapahtua, jos siihen olisi tilaisuus, tosin kohteen kyllä pitäisi olla ihastus eikä outo ihminen.
Sen olen itsestäni huomannut, että olen pari kertaa ihastunut aika syvästi toiseen mieheen (mitään ei ole siis tapahtunut) ja näistä tunteista on vaikea päästä irti, vaikken ihastusta ole edes yli vuoteen nähnyt. Ja kyllähän se vaan niin on, että jos suhde on hyvä, niin ei tälläisiä tulisi.
Kun sataa parisuhteessa paskaa niskaan, teitpä tai olitpa tekemättä mitään, niin kyllä se kynnys alkaa siinä kohtaa madaltumaan moneen asiaan.
Eroaminenhan on se vaihtoehto, mitä moni varmasti ehdottaisi, mutta lukemattomista syistä johtuen joskus on vaan kuitenkin helpompi jäädä huonoon parisuhteeseen kuin erota. Ehkä sitä joskus vielä, ennen kuin vanhuus ja kuolo korjaa, tajuaisi alkaa elää itselleen ja lähteä.
Onko se oikeasti mahdoton ajatus, että mies on luullut asian olevan käsitelty, vaikkei se ole sitä ollut? Ehkä siksi, että on säikähtänyt jäävänsä yksin ja on ns. pakko päästä asiasta yli, mutta ei oikeasti ole päässyt, vaan luottamus ei ole palautunut. Tai joku ulkoinen asia on tuonut tapahtuneen mieleen ja se pitäisi käsitellä uudelleen. Ei ap:lla ole oikeutta sanoa, että ei tarvitse käsitellä, kun on käsitelty. Oikeasti katuva ihminen kysyisi puolisoltaan, miten asiaa nyt hoidetaan, eikä kiukuttelisi, miten epäreilu puoliso on.
Vierailija kirjoitti:
Monien vastauksista näkee, ettei ole koskaan oikein elämää elettykään. Parisuhteeseen tulee kaikenlaista joskus. Toisilla suhde kestää ne asiat, toisilla ei. Turhan jyrkkä suhtautuminen ei kannata minkäänlaista hedelmää. Toivon teille kaikille hyvää ja suvaitsemista muita ihmisiä kohtaan.
Eihän tässä ole kyse siitä etteikö ihmiset mokaisi tai siitä että ei parisuhteeseen tulisi kaikenlaista joskus. Aloittajan asennetta tässä kritisoidaan. Tehdään itse jotain ja käännetään itsensä uhriksi. Ja ennen kaikkea kykenemättömyys olla aidosti pahoillaan tapahtuneesta, kykenemättömyys ihan vaan katsoa peiliin ja ottaa aidosti vastuu - elää sen särön kanssa, jonka itse aiheutti luottamukseen.
Ei ihme että miehen on vaikea luottaa
Even SCARIER than Dr. Fauci, an investigation into Dr. Peter Hotez | Redacted with Clayton Morris
No nyt oli kyllä huono,tosi huono......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäköhän se ystävä tiesi tuosta suudelmasta. Ettei ap vaan olisi kehuskellut. On nyt yhdestä suudelmasta, jota kenenkään muun ei tarvitsisi edes tietää kuin suutelijoitten, saatu melkoinen soppa aikaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Luottamus on mennyttä.
Olen itse vastaavassa tilanteessa. Nainen kertoi tehneensä näin. Annoin anteeks - sinänsä pikkujuttu se itse teko. Sen sijaan hän pyörii jatkuvasti sen ympärillä kuinka hienosti hän kertoi asiasta sen sijaan että tuntisi juurikaan (ei silminnähden yhtään) pahaa oloa itse teostaan.
Valitan, mutta edellä mainitusta syystä en enää täysin luota naiseen ja kerron tämän joka päivä rehellisesti että työstän sitä ja että tämä suhde ei koskaan palaudu samanlaiseksi kuin se oli aiemmin.
Se luottamus kun murtuu, sitä ei rakenneta tuosta noin vaan takaisin. Ja varsinkin jos toisen asenne ei viittaa aitoon pahoillaan oloon.
Muuta mieskommuuniin. Huonossa suhteessa ei tarvitse kenenkään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monien vastauksista näkee, ettei ole koskaan oikein elämää elettykään. Parisuhteeseen tulee kaikenlaista joskus. Toisilla suhde kestää ne asiat, toisilla ei. Turhan jyrkkä suhtautuminen ei kannata minkäänlaista hedelmää. Toivon teille kaikille hyvää ja suvaitsemista muita ihmisiä kohtaan.
Tämän takia en seurustelu. Moni hakee itsetunnon kohottajaa ja räkäsee päästyään tietylle tasolle. Lopetin nostamisen.
Vierailija kirjoitti:
Monien vastauksista näkee, ettei ole koskaan oikein elämää elettykään. Parisuhteeseen tulee kaikenlaista joskus. Toisilla suhde kestää ne asiat, toisilla ei. Turhan jyrkkä suhtautuminen ei kannata minkäänlaista hedelmää. Toivon teille kaikille hyvää ja suvaitsemista muita ihmisiä kohtaan.
Mulle on aivan sama jos jotkut haluavat ehdoin tahdoin jäädä huonoon suhteeseen, josta niinkin perus asias kuin luottamus puuttuu. Jos se on sitä mitä suhteelta haluaa niin mikäs siinä. Jotenkin nyt vaan tuntuu, että tuossa suhteessa ei kummallakaan ole hyvä olla.
Itse olen pettämisen suhteen jyrkkä. Johonkin se raja pitää vetää. Jos antaa anteeksi suutelemisen, seuraavaksi huomaa antavansa anteeksi myös sänkyyn menon ja pitkään kestäneen sivusuhteen. En alkaisi miksikään kynnysmatoksi, jonka yli toinen kävelee kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monien vastauksista näkee, ettei ole koskaan oikein elämää elettykään. Parisuhteeseen tulee kaikenlaista joskus. Toisilla suhde kestää ne asiat, toisilla ei. Turhan jyrkkä suhtautuminen ei kannata minkäänlaista hedelmää. Toivon teille kaikille hyvää ja suvaitsemista muita ihmisiä kohtaan.
Täällä onkin paljon yksioikoista porukkaa. On vain musta ja valkoinen, kaikki tuhannet värisävyt unohdetaan niiden väliltä.
Mitä aloitukseen tulee, niin itseäni ärsyttää ihmiset, joiden tunnetila on niin kehittymätön, että asiaa ei joko osata tai haluta käsitellä kerralla. Sitten siinä ongelmassa pyöritään ja ryvetään oikein urakalla aina uudestaan ja uudestaan ja jos minkäkin syyn nojalla vedetään taas "traumat" kehiin.
Ei ihme, ettei parisuhteista tule mitään, jos samoja juttuja käsitellään kuukaudesta toiseen. Ei ole mitenkään tarkoituksen mukaista, jos anteeksi on pyydetty ja annettu, lähteä aina vaan uudestaan ja uudestaan asiasta muistuttamaan. Jos aapeen miehellä on nyt niin isot traumat yhdestä suudelmasta, niin sitten tossua toisen eteen. Pakkoko siinä on vinkua ja syyllistää toista loppuelämä. Kannattaisi vähän miettiä, mitä on itse tehnyt, että näin on tapahtunut.
Jotenkin tulee olo, että mies on itsekin tehnyt jotain joskus ja on niistä huono omatunto.
Tiedän tapauksen, jossa pariskunnan toinen osapuoli petti ja jätti. Jätetty syyllisti pettäjän, joka kantoi huonoa omaatuntoa vuosia, vaikka olikin onnellisesti uudessa parisuhteessa. Vuosia, vuosia myöhemmin, petetty puolisko sai rehellisyyden puuskan ja kertoi pettäneensä itsekin ja vieläpä useasti. Tämän olivat tienneet myös moni lähipiiristä, mutta kertoivat vasta kysyttäessä, että tiesivät asian.
Vierailija kirjoitti:
Monien vastauksista näkee, ettei ole koskaan oikein elämää elettykään. Parisuhteeseen tulee kaikenlaista joskus. Toisilla suhde kestää ne asiat, toisilla ei. Turhan jyrkkä suhtautuminen ei kannata minkäänlaista hedelmää. Toivon teille kaikille hyvää ja suvaitsemista muita ihmisiä kohtaan.
Aikamoista toisten alentamista tää sun teksti ja sitten puhut suvaitsevuudesta muita kohtaan. Ethän säkään tiedä millaista elämää muut täällä kirjoittaneet on elänyt tai elää. Ota se kehä sieltä pään päältä ja heitä se roskiin.
Pointti on täällä ollut ap:n oma suhtautuminen asiaan. Itse tekee väärin ja sitten valittaa että miehellä on asiasta pahamieli. Koittaa uhriutua omista virheistä ja sivuuttaa miehen huonon olon. Jos ap:n mies olisi itsekkin pettänyt niin sitten voisin sanoa että tasapeli vaikka ei sekään olisi fiksua alentua samalle tasolle. Oli miten oli niin ei parisuhteen ongelmia korjata sillä että mennään suutelemaan toisia ihmisiä yms. Ne vaan pahentaa tilannetta niin kuin tässäkin nyt näkee. Mies ei voi pahimmillaan luottaa enää ap:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pannut, se oli yksi suudelma hetken huumassa. Meillä oli mennyt suhteessa jo yli puoli vuotta huonosti ja silloin tuli sellainen olo, etten jaksa enää suhdetta ja päädyin suutelemaan toista. Parin päivän päästä kerroin siitä miehelleni ja silloin hän tosiaan otti asian vielä hyvin. Kerroin myös että olen halunnut eroa, koska tuntuu että olimme niin pitkään umpikujassa. Keskustelimme ja keskustelimme. Saimme suhteemme niin hyvään vaiheeseen.
Ja nyt se on taas kaikkea muuta. Yritän asettua miehen asemaan, mutta pohdin myös sitä, rakastanko häntä tarpeeksi kun taas on sellainen olo, etten jaksaisi kuunnella tätä vaan päättää tämän suhteen, koska toinen ei enää luota yhtään. En halua yhdestä suudelmasta loppuiän taakkaa.
Ensin jätetään se, jonka kanssa ei halua suhdetta jatkaa ja sitten suudellaan sitä toista miestä. Meilläkin mennyt 2.vuotta huonosti. Ero on käynyt mielessä mutta ei muiden miesten suutelu.
Se oli vaan suudelma, mitä siitä!
Eihän nämä nykymiehet halua edes suudella parisuhteessa, joten suudelma ei ole nähdäkseni heille edes mikään juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kyllä voisi mennä ja tehdä itse saman, voisi päästä sitten yli. Ehkä jopa ylitse ap:stä, jos sattuisikin johtamaan pidemmälle.
Mutta se voisi auttaa unohtamaan, on se muuten vaan niin helvetin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Se oli vaan suudelma, mitä siitä!
Eihän nämä nykymiehet halua edes suudella parisuhteessa, joten suudelma ei ole nähdäkseni heille edes mikään juttu.
Ootko joku feministi? Hienosti yleistit kaikki miehet.
Minäkin haluaisin suudella vierasta miestä. Ei taida onnistua, sillä en käy missään. Töissä vain.
Avovaimoni teki samoin ja kertoi sen. Kysyin häneltä onko ok, jos minä tekisin niin. Ei ollu ok ja tivas miksi minä tekisin niin edes. Se oli kuulema niin eriasia. Niin se on heti eriasia, jos itse joutuu kestämään sen pettymyksen. Tietenkin se muutti omaa suhdettani häneen. Aloin miettimään, että kieltäytyisinkö itse, jos tulis tilaisuus. Olihan se jo siinä vaiheessa väärin ajatella niin, koska asian pitäs olla täysin selvä, että kieltäytyisin. En vaan ajatellut enää niin. Siinä vaiheessa tiesin ettei se suhde tulee kestämään. EIkä kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti uskoo pelkkään pusuun? Eihän kukaan vaan kävele toisen luo, pussaa ja häviä pois. Pusuun johtaa joukko tunteita ja pusuja annetaan yleensä useita suukoista kielareihin ja miehen kädet nousevat povelle, hengitys tihenee jne. Viattomia pusuja ei ole.
Minä kun aikoinaan täytin 30, niin baarissa joku tuntematon ranskalainen kysyi, että haluanko synttärilahjaksi ranskalaisen suudelman. Halusin ja siinä se.
Täsmälleen näin! "Rehellisyys" on usein pelkkää vastuun ja pahan olon siirtoa, että "minäpäs näin rehellisesti kerroin ja nyt on puhdas omatunto itselläni", kun taas petetty osapuoli saa kaiken paskan niskaansa.
Joskus tulee jopa vaikutelma, että pettäjä kertoessaan tekosistaan rivien välissä rehentelee asialla, että "minäpä kelpaan muillekin kuin sinulle". Se on ilkeyttä, ei rakentavaa missään mielessä ja tähtää ainoastaan siirtämään pahan olon petetylle osapuolelle, joka on siitä eteenpäin myös pakotettu käsittelemään todella ikäviä tunteita. Loukkaavaa myös, jos "rehellinen" pettäjä vaatii toista unohtamaan kaiken ja jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun on ensin itsetunto vedetty pohjamutiin.
Kärsi keskenäsi, pettäjä, älä sotke muita siihen!