Olenko tunnevammainen kun en itke häissä?

Ystäväni tuntui nimittäin hiljattain loukkaantuvan kun en itkenyt hänen hääjuhlassaan. Muutamaankin otteeseen vilkuili minua erilaisissa tilanteissa joissa muu läheinen hääseurue pyyhki silmiään, ja totesikin pariin kertaan että kivikasvo se ei vaan liikutu mistään. Kun morsian asteli alttarille, minä viimein herkistyin ja pyyhkäisin itsekin silmääni. Ystäväni totesi myöhemmin että saatiinhan sitä Sannastakin viimein kyynel puristettua irti. En tietenkään voinut sanoa että tunsin surua kun hänet saattoi alttarille veli isän sijaan. Ei ole isänsä kanssa väleissä ja siitä tunsin siinä hetkessä surua.

Itkettekö te ystävienne häissä? Minä koen ajatuksen ihan vieraaksi. Olen aidosti onnellinen kun joku läheiseni löytää elämänsä rakkauden ja menee naimisiin, mutta mitään sen suurempia tunteita en tilaisuudessa koe. Ihan kiva, onnea heille, mutta that's it. En usko että itkisin edes omissa häissäni. Itken muunlaisten asioiden parissa mutta ehkä maksimissaan pari kertaa vuodessa.

Loukkaantuisitteko te jos ystävänne olisi häissänne iloinen muttei liikuttunut? Miksi pitää liikuttua? Muu hääseurue pillitti vähän väliä, aina polttareista häämekon pukemiseen asti. Se on ilmeisesti normaalia.