Lue keskustelun säännöt.
Olenko tunnevammainen kun en itke häissä?
24.01.2023 |
Ystäväni tuntui nimittäin hiljattain loukkaantuvan kun en itkenyt hänen hääjuhlassaan. Muutamaankin otteeseen vilkuili minua erilaisissa tilanteissa joissa muu läheinen hääseurue pyyhki silmiään, ja totesikin pariin kertaan että kivikasvo se ei vaan liikutu mistään. Kun morsian asteli alttarille, minä viimein herkistyin ja pyyhkäisin itsekin silmääni. Ystäväni totesi myöhemmin että saatiinhan sitä Sannastakin viimein kyynel puristettua irti. En tietenkään voinut sanoa että tunsin surua kun hänet saattoi alttarille veli isän sijaan. Ei ole isänsä kanssa väleissä ja siitä tunsin siinä hetkessä surua.
Itkettekö te ystävienne häissä? Minä koen ajatuksen ihan vieraaksi. Olen aidosti onnellinen kun joku läheiseni löytää elämänsä rakkauden ja menee naimisiin, mutta mitään sen suurempia tunteita en tilaisuudessa koe. Ihan kiva, onnea heille, mutta that's it. En usko että itkisin edes omissa häissäni. Itken muunlaisten asioiden parissa mutta ehkä maksimissaan pari kertaa vuodessa.
Loukkaantuisitteko te jos ystävänne olisi häissänne iloinen muttei liikuttunut? Miksi pitää liikuttua? Muu hääseurue pillitti vähän väliä, aina polttareista häämekon pukemiseen asti. Se on ilmeisesti normaalia.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä, mutta joskus kuulee sitä että joku ei ole itkenyt hautajaisissa ja sanotaan että eikö sure yhtään? Minun veljeni hymyili koko hautajaisten ajan, vaikka tiesin hänenkin surevan isäämme kovasti.
Myös omituinen ilmiö. Itse itken hautajaisissa aina jossain vaiheessa, mutta tiedän hyvin että joku ei-itkevä vieressä voi surra vielä enemmän. Jos sitä nyt jotenkin voisi mitata. Enkä kyllä kiinnitä huomiota siihen kuka itkee ja kuka ei, lähinnä keskityn itse pitämään itkun edes jotenkin hallittuna jos pahaksi äityy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan itke hautajaisissa. Lähisukaisten hautajaisissakaan en haluaisi itkeä, mutta en kehtaa olla itkemättä.
Hassu "ystävä". Ei kaikki itke hautajaisissakaan, ja se on täysin fine. Kukin tavallaan, ja tunnereaktiot tulee kun tulee.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan itke hautajaisissa. Lähisukaisten hautajaisissakaan en haluaisi itkeä, mutta en kehtaa olla itkemättä.
Saatko itseäsi itketettyä kun et kehtaa olla itkemättä? Kullanarvoinen taito, täytyy varmaan harjoitella. Mulla loppuu näyttelijäntaidot alkuunsa kesken. :D
Ehkä otan seuraaviin häihin mukaan chilijauhoa kätevässä matkapussissa! Siitä chiliä silmään jos tulee kyräileviä katseita morsiamen suunnalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei häissä ole mitään itkettävää.
Kaatunutta veljeä muistellessa herkistyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät ovat naurettava spektaakkeli. Yleensä morsiamen masinoima esitys, koska haluaa leikkiä prinsessaa yhden päivän.
En todellakaan herkisty tälläsissä.
Vierailija kirjoitti:
Häät ovat naurettava spektaakkeli. Yleensä morsiamen masinoima esitys, koska haluaa leikkiä prinsessaa yhden päivän.
En todellakaan herkisty tälläsissä.
Minä kyllä tykkään häistä. En ole ollut yksissäkään epäonnistuneissa, aina on ollut kivaa. No, yhdet oli vähän laimeat mutta niissä mentiinkin hätäpäissään vihille alle 20-vuotiaina muutaman kuukauden seukkailun jälkeen kun oli morsiamella vatsa pömpöllään. Mutta nekin karkelot oli ihan hauskat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua miltä huomionkipeältä bridezillalta tuo ystäväsi kuullostaa.
Ihan normaali. Ei ole pakko itkeä. Itkettäisi ennemmin varmaan jos ei saa hyvää täytekakkua tarpeeksi, varsinkin jos päällä on nameja, vaan joku olematon pikkupala ohut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua miltä huomionkipeältä bridezillalta tuo ystäväsi kuullostaa.
Ei ollut muuten bridezilla, vaikka aloituksesta voisi kyllä niin päätellä. Häät olivat pienimuotoiset ja viihtyisät.
Tosin nyt tuli mieleen että ajankohta oli suurimmalle osalle hääseurueesta mahdollisimman huono. Se osui päällekkäin tapahtuman kanssa johon kaikki vuosittain osallistuvat, ja morsian oli kyllä tästä tietoinen. Vitsinä totesi että erotellaanpa jyvät akanoista kun nähdään ketkä saapuvat paikalle, mutta nyt aloin miettiä että olikohan se vitsi sittenkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Häät ovat naurettava spektaakkeli. Yleensä morsiamen masinoima esitys, koska haluaa leikkiä prinsessaa yhden päivän.
En todellakaan herkisty tälläsissä.
Häät on todella piinaavia tilaisuuksia, viimeksi häissä ollessa itku meinasi tulla kirkossa vain siksi että kirkon penkit ovat todella piinaavia istua ja selkään otti. Sitten meinasi tulla itku uudestaan kun paria piti odottaa niin pitkään ulkona, vielä enemmän itketti sisälle päästyä kun joutui yli tunnin odottamaan omaa vuoroaan että pääsee ruokaa ottamaan, osa haki jo santsia kun osa vielä saamatta ensimmäistäkään annosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi. Kokemukseni mukaan hyvin harva herkistyy ilosta kyyneliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan itke hautajaisissa. Lähisukaisten hautajaisissakaan en haluaisi itkeä, mutta en kehtaa olla itkemättä.
Saatko itseäsi itketettyä kun et kehtaa olla itkemättä? Kullanarvoinen taito, täytyy varmaan harjoitella. Mulla loppuu näyttelijäntaidot alkuunsa kesken. :D
Ehkä otan seuraaviin häihin mukaan chilijauhoa kätevässä matkapussissa! Siitä chiliä silmään jos tulee kyräileviä katseita morsiamen suunnalta.
Ap
Surulliset asiat kyllä itkettävät, mutta en silti halua itkeä, kun sellaisia kohtaan. Eli oikeastaan pystyn vain olemaan itkemättä, kun itkettää. En pysty itkemään, kun ei itketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on vankila. Voisin itkeä häissä. Surusta.
Ihmettelen jos häissä joku muu itkee kuin korkeintaan morsiamen äiti. Minun häissäni ei ainakaan itkenyt kukaan (ei edes minun äitini).
Hautajaisissa sitten itken senkin edestä. Olen ollut täysin tuntemattomien ihmisten hautajaisissa (säestäjänä) ja olen itkenyt enemmän kuin omaiset
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on vankila. Voisin itkeä häissä. Surusta.
Kyllä sieltä pois pääsee kun vaan viitsii laittaa paperit vetämään.
Ap
Ei häissä tarvitse itkeä. Minusta sen on tarkoitus olla iloinen tilaisuus eikä mikään surujuhla.
Siksi yllätyin, kun en voinut olla itkemättä ystäväni häissä. En olisi ikinä uskonut, että niin tapahtuu.
Omassa vihkitilaisuudessani vain nauratti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen jos häissä joku muu itkee kuin korkeintaan morsiamen äiti. Minun häissäni ei ainakaan itkenyt kukaan (ei edes minun äitini).
Hautajaisissa sitten itken senkin edestä. Olen ollut täysin tuntemattomien ihmisten hautajaisissa (säestäjänä) ja olen itkenyt enemmän kuin omaiset
Tämä. Hautajaisissa tunnelma on ihan yleisestikin tosi koskettava ja surullinen. Saattaisin itsekin tirauttaa pari kyyneltä tuntemattoman hautajaisissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei häissä tarvitse itkeä. Minusta sen on tarkoitus olla iloinen tilaisuus eikä mikään surujuhla.
Siksi yllätyin, kun en voinut olla itkemättä ystäväni häissä. En olisi ikinä uskonut, että niin tapahtuu.
Omassa vihkitilaisuudessani vain nauratti.
Siis eihän se itkeminen mihinkään suruun liitykään? Suru on vain yksi syy itkeä, muitakin syitä on ja häissä itkeminen ei ole surusta itkemistä.
En usko että liikuttuisin vaikka näkisin kristallipallosta että pari olisi hautaan asti aviossa. Muiden ihmisten suhteet eivät yksinkertaisesti ole itselleni niin suuria asioita että itkisin. Kuulostaako se kylmältä..? En myöskään osaa kuvitella että oma suhteeni olisi jollekin suhteen ulkopuoliselle niin iso juttu.
Ap