Mikä näitä masentuneita vaivaa jotka ovat kodin ulkopuolella yllättävän jaksavia...
Iloisia, tekeväisiä, nauravaisia.
Kotona taannutaan en jaksa mitään, olen masentunut, ei huvita-rooliin
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut töissä kotihoidossa. Kotona ei jakseta kuin nukkua mutta shoppailla jaksetaan ja notkua päiväkausia kauppakeskuksissa. Eikä masenna yhtään. Kämppä on kuin kaatopaikka ja monella on lievää hamstrausvaivaa, tavaraa on kaikki paikat täynnä ja lisää ostetaan koska se ostaminen kuulemma piristää. Sitten taas masentaa katsoa tavarakasoja kotona ja mennään ostamaan lisää että piristyy. Kierre on valmis.
Niin toimii lähes kaikki ihmiset. Suurimmalla osalla masennuksen syy on pelkkä matala tulotaso. Ei ole varaa siihen elämään mitä haluaisi elää. Ärsyttää sanonta, että raha ei korjaa ongelmiasia. Ei tule mieleen ainuttakaan asiaa elämässäni jota ei nimenomaan korjata rahalla. Sitten on pakko olla ihmisessä jotain todella pahasti vialla jos ei edes rahalla saa ongelmiaan hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä on pakko tsempata. Ja on ihan väärä käsitys masennuksesta, jos luulet että masentunutta ei naurata tai hän ei ilahdu ihmisten seurasta. Vointi on silti hirvittävä.
On se hirvittävä, mutta ei hirvittävässä voinnissa kukaan jaksa iloita missään oikein.
Kerro lisää omasta masennuksestasi ja opeta meitä muita masentumaan oikein.
No masennu ainakin niin, ettet vedä perhettäsi mukaan masennukseen ja pilaa rakkaiden elämää. Ole alakuloisempi muualla ja nauti kotioloista. Jos et tätä osaa olet hurjan itsekäs.
Pilasiko puolisosi elämäsi? Mikset eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se koti. Koti on maailman vaarallisin paikka. Itsensä kanssa ei ole aina hyvä olla keskenään.
Usein siellä on puolisokin, mutta ilmeisesti tämän kanssa on myös ihan pskaa :D
Mistä ihmeestä tiedät, millaista kenelläkin on kahdestaan kotona puolison kanssa?
Sivusta vastaan. Ei toki pidä yleistää, mutta monta vuotta masentuneen kumppanin kanssa eläneenä, voin sanoa ettei se herkkua ollut. Sain kaikki syyt niskoilleni siitä etten osannut häntä auttaa. Kaikkeen löytyi syy, ja koskaan se ei ollut masentunut itse. Apua ei hakenut ammatti-ihmisiltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut töissä kotihoidossa. Kotona ei jakseta kuin nukkua mutta shoppailla jaksetaan ja notkua päiväkausia kauppakeskuksissa. Eikä masenna yhtään. Kämppä on kuin kaatopaikka ja monella on lievää hamstrausvaivaa, tavaraa on kaikki paikat täynnä ja lisää ostetaan koska se ostaminen kuulemma piristää. Sitten taas masentaa katsoa tavarakasoja kotona ja mennään ostamaan lisää että piristyy. Kierre on valmis.
Niin toimii lähes kaikki ihmiset. Suurimmalla osalla masennuksen syy on pelkkä matala tulotaso. Ei ole varaa siihen elämään mitä haluaisi elää. Ärsyttää sanonta, että raha ei korjaa ongelmiasia. Ei tule mieleen ainuttakaan asiaa elämässäni jota ei nimenomaan korjata rahalla. Sitten on pakko olla ihmisessä jotain todella pahasti vialla jos ei edes rahalla saa ongelmiaan hoidettua.
Niin, sitten on oikeasti sairas. Eipä mua mikään lottovoitto parantaisi, mutta tietenkin mielummin olisin rikas kuin köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Se on se koti. Koti on maailman vaarallisin paikka. Itsensä kanssa ei ole aina hyvä olla keskenään.
Sinkkuna kannattaisi muuttaa soluasuntoon ja perheellisenä keksiä sitten tarpeeksi kodin ulkopuolelta järkevää LAPSILLE sopivaa puuhaa.
Valitettavasti itse olen huomannut, että näiden kotimasentuneiden, jotka tunnen, oireet helpottavat, kun joku muu hoitaa hommat. Silloin jaksaa taas pörrätä.
Eli lähinnä ei huvita = masentaa.
Eikä huvita, koska päivät ja alkuillat viuhtoo ylikierroksilla energiajuomalla kaikki punttisalit, kuppilat ja karaokebaarit. Illat ja osa yöstä menee puhelimella. Aamulla taas energiajuomalla käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se koti. Koti on maailman vaarallisin paikka. Itsensä kanssa ei ole aina hyvä olla keskenään.
Sinkkuna kannattaisi muuttaa soluasuntoon ja perheellisenä keksiä sitten tarpeeksi kodin ulkopuolelta järkevää LAPSILLE sopivaa puuhaa.
Valitettavasti itse olen huomannut, että näiden kotimasentuneiden, jotka tunnen, oireet helpottavat, kun joku muu hoitaa hommat. Silloin jaksaa taas pörrätä.
Eli lähinnä ei huvita = masentaa.
Eikä huvita, koska päivät ja alkuillat viuhtoo ylikierroksilla energiajuomalla kaikki punttisalit, kuppilat ja karaokebaarit. Illat ja osa yöstä menee puhelimella. Aamulla taas energiajuomalla käyntiin.
Kirjoituksesi on malliesimerkki uupuneen ja masentuneen ihmisen ajattelutavasta. Sinun kannattaa hakeutua työterveyshuoltoon mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä. Töissä painetaan kuin mitkäkin ja hymyillään asiakkaille (olen nähnyt!) ja kotona oivoivoi kun ei mitään jaksa.
Minä jouduin eilen imuroimaan sen vuoksi.
Osta robotti-imuri.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on montaa erilaista.
Mun masennukseni tulee yrisuorittamisesta kodin ulkopuolella. Toki kotonakin menee suorittamiseksi kun voimia ei oikeasti ole mutta pitääi selvitä kodista ja lapsista. Aina hymyssä suin
Syynä kovat vuosikymmeniä kestäneet kivut joihin ei ole ollut hoitoa. En ole uskaltamut pysähtyä koska olen pelännyt etten enää pääsisi sängystä ylös. Siispä lisätään vielä vähän kierroksia.
Kierrokset lisää kipuja ja uupumusta - uupumus ajaa sänkyyn - lisätään taas kierroksia.
Nyt olen 60+v ja lopultakin eläkkeellä. En vieläkään uskalla levätä tarpeeksi koska huomaan miten nopeasti taantuu ja heikkenee. Mutta onneksi saan nyt tehdä asioita omaan tahtiin ja sitä mistä nautin.
Tämä on ymmärrettävä syy, kipujen kanssa ei jaksa. Mutta usein on vaan tätä "ei huvita mikään" vaikka kaikki on hyvin
Kyllähän sinäkin jaksat vaikka flunssassa painaa työpäivän läpi, jos on pakko. Sitten päovän lopuksi kotiin nukkumaan.
"Teatteria" eli ei haluta julkisesti näyttää sitä omaa pahaa oloa. Silloin tsempataan ja feikataan, kotona sitten ollaan "luonnollisesti".
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut töissä kotihoidossa. Kotona ei jakseta kuin nukkua mutta shoppailla jaksetaan ja notkua päiväkausia kauppakeskuksissa. Eikä masenna yhtään. Kämppä on kuin kaatopaikka ja monella on lievää hamstrausvaivaa, tavaraa on kaikki paikat täynnä ja lisää ostetaan koska se ostaminen kuulemma piristää. Sitten taas masentaa katsoa tavarakasoja kotona ja mennään ostamaan lisää että piristyy. Kierre on valmis.
Nuo on sairaita. Tuo on sairauden ilmenemismuoto.
Mielestäni masennukseen auttaa mielenkiinnon/intohimon kohteen löytyminen oli se sitten mitä tahansa. Esim liikunta, postimerkkien keräilyä tai sukkien neulomista. Ainakin äitini sanoo, ellei voisi neuloa villasukkia niin masentuisi.
Masentuminen on monesti yhteydessä mielekkääseen tekemiseen.
Suomessa valon, ajan ja rahan puutteen yhteensovittaminen yhteiskunnan vaatimusten ja ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien kanssa on vaikeaa.
Ihminen on laumaeläin ja haluaa olla laumassaan arvostettu ja rakastettu. Myös yksinäinen ihminen voi olla masentumatta, jos omaa jonkin intohimon mitä voi toteuttaa.
Masennus on moninainen ja eriasteinen olotila johon ei ole yksiselitteistä vastausta tai hoitoa.
Ne ketkä eivät ole masentuneet vähintään keskivaikeeaan masennukseen, on turha antaa mitään neuvoja täällä. Esim. ota itteäs niskasta kiinni ja hymyile se helpottaa jne....
Eräskin masentunut sai pitkän sairausloman päätyöstään ja samaan aikaan otti vastaan sivutöitä, harrasti minkä ennätti, juoksi baareissa ja pokas naisen ja taisi ulkomaillakin juosta. Kovin oli masentunut.
Minusta masentunut ei oikeasti noin käyttäydy vaan yrittää jotenkin hoitaa normaalin arjen jos pystyy ja pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut töissä kotihoidossa. Kotona ei jakseta kuin nukkua mutta shoppailla jaksetaan ja notkua päiväkausia kauppakeskuksissa. Eikä masenna yhtään. Kämppä on kuin kaatopaikka ja monella on lievää hamstrausvaivaa, tavaraa on kaikki paikat täynnä ja lisää ostetaan koska se ostaminen kuulemma piristää. Sitten taas masentaa katsoa tavarakasoja kotona ja mennään ostamaan lisää että piristyy. Kierre on valmis.
Niin toimii lähes kaikki ihmiset. Suurimmalla osalla masennuksen syy on pelkkä matala tulotaso. Ei ole varaa siihen elämään mitä haluaisi elää. Ärsyttää sanonta, että raha ei korjaa ongelmiasia. Ei tule mieleen ainuttakaan asiaa elämässäni jota ei nimenomaan korjata rahalla. Sitten on pakko olla ihmisessä jotain todella pahasti vialla jos ei edes rahalla saa ongelmiaan hoidettua.
No sitten vaan töihin jos masennus sillä lähtee. Joillakin se lähteekin :D
Ihmeen moni ei ymmärrä, että se on perusbiologiaa yrittää pitää kulissia yllä ennen lopulista romahdusta. Kaikilla laumaräimillä on enemän tai vähemän tämä käytös. Pitääkö vielä selittää miksi....? Älä eroa laumasta tai tulet syödyksi simpelisti.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut töissä kotihoidossa. Kotona ei jakseta kuin nukkua mutta shoppailla jaksetaan ja notkua päiväkausia kauppakeskuksissa. Eikä masenna yhtään. Kämppä on kuin kaatopaikka ja monella on lievää hamstrausvaivaa, tavaraa on kaikki paikat täynnä ja lisää ostetaan koska se ostaminen kuulemma piristää. Sitten taas masentaa katsoa tavarakasoja kotona ja mennään ostamaan lisää että piristyy. Kierre on valmis.
Tutulla juuri tämä. Jaksaa matkustaa ja shoppailla. Minusta tuntuu että esittää jotakin toista noilla reissuilla. Viittaan että esittää hienompaa kuin onkaan. Koti hirveässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on montaa erilaista.
Mun masennukseni tulee yrisuorittamisesta kodin ulkopuolella. Toki kotonakin menee suorittamiseksi kun voimia ei oikeasti ole mutta pitääi selvitä kodista ja lapsista. Aina hymyssä suin
Syynä kovat vuosikymmeniä kestäneet kivut joihin ei ole ollut hoitoa. En ole uskaltamut pysähtyä koska olen pelännyt etten enää pääsisi sängystä ylös. Siispä lisätään vielä vähän kierroksia.
Kierrokset lisää kipuja ja uupumusta - uupumus ajaa sänkyyn - lisätään taas kierroksia.
Nyt olen 60+v ja lopultakin eläkkeellä. En vieläkään uskalla levätä tarpeeksi koska huomaan miten nopeasti taantuu ja heikkenee. Mutta onneksi saan nyt tehdä asioita omaan tahtiin ja sitä mistä nautin.
Tämä on ymmärrettävä syy, kipujen kanssa ei jaksa. Mutta usein on vaan tätä "ei huvita mikään" vaikka kaikki on hyvin
puhutko nyt itsestäsi kun tiedät että "kaikki on hyvin"?
Itse masentuneena voin kertoa, että jos olisin työssä aito masentunut itseni, ei minun annettaisi olla töissä. Jos olisin kaikissa ihmissuhteissa todellinen masentunut itseni, varmasti kaikki läheiseni olisivat minusta huolissaan. Kun tätä masennusta pitää peitellä koko ajan, joko työpaikan menetyksen pelossa tai muiden ihmisten , niin on se minusta ihan loogista, että kotona sitä ei enää jaksa. Ymmärrettävää myös, että kumppanikaan ei aina tätä jaksa ja onhan se varmasti ei masentuneilla aivoilla vaikea tätä ymmärtää.
Ja työnohjauksessa kotihoidon työntekijät päivittelevät tätä kerrasta toiseen, kun kahvitunnit ei siihen riitä. Tuttavillekin tätä ihmetellään, ehkä joskus vahingossa asiakkaankin tutulle.