Läheisriippuvuudesta ja pakkomielteisestä ihastuksesta eroon
Itselleni valkeni tässä parin päivän sisällä, että kehitän aina jonkunlaisen epätoivoisen riippuvuussuhteen suhteissani miehiin. Koko elämä on kuukausitolkulla miehen tekemisten kyttäämistä ja esim. heidän somessa seurannassa olevien naisten kyttäämistä. Asia ei edes välttämättä ehdi kehittyä suhteeksi ja tunnistan hyvin ihmisen huonot puolet, mutta irti en pysty päästämään.
Eivät ole alkoholisteja tms, väkivaltaan taipuvaisia, mutta muuten aivan eri arvomaailmasta. Esim. Viimeisellä oli koko minuun tutustumisen ajan jokin on/off tyttöystävä (jonka kanssa on vieläkin tekemisissä, laittelee esim. tämän miehen somekuviin sydänhymiöitä), josta tosin sittemmin erosi, mutta valehtelu tällaisesta asiasta on jo liikaa. Ja hän ei itse pahoitellut edes asiaa, vaan vasta kun käskin pyytää anteeksi. Myös muissa tilanteissa oli älyttömiä empatian puutteita. Silti haaveilen hänestä ja en pysty kiinnostumaan muista, kun pidän vaan jotenkin henkisesti ovea auki tälle miehelle. En ole ihastunut, vaan riippuvainen ja pakkomielteinen.
Aiemmin olen päässyt irti sillä, että on tullut uusi mies vastaan, mutta hänen kanssaan sama juttu jatkuu eikä mitään kehitystä tapahdu.
Haluaisin siis saada ihan konkreettisia vinkkejä miten päästä tämän hetkisestä riippuvuudesta eroon ja miten korjata tilanne, että tulevaisuudessa voisin löytää normaalin suhteen? Tämän miehen kanssa, johon nyt olen ripustautunut olen jatkuvasti viestittely-yhteydessä, mutta en muuten näe häntä. Tätäkään en haluaisi tehdä.
Kommentit (9)
Ota etäisyyttä ja keskity henkilön huonoihin puoliin. Luettelit niitä jo jonkun verran. Listaa näitä vaikka joka päivä, niin se helpottaa päästämään irti.
Tulevaisuuden kannalta sitten kannattaa käydä vaikka terapiassa ja etsiä uusi suhde sen jälkeen, kun hommaa on alettu purkamaan.
Jospa pysyttelisit pitemmän aikaa ihan itseksesi. Sulla on pakkomielle miehiin ylipäänsä. Et koskaan löydä tasapainoista parisuhdetta, jos suhtaudut asiaan noin hysteerisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jospa pysyttelisit pitemmän aikaa ihan itseksesi. Sulla on pakkomielle miehiin ylipäänsä. Et koskaan löydä tasapainoista parisuhdetta, jos suhtaudut asiaan noin hysteerisesti.
Mihin asiaan suhtautuu hysteerisesti?
Vierailija kirjoitti:
Jospa pysyttelisit pitemmän aikaa ihan itseksesi. Sulla on pakkomielle miehiin ylipäänsä. Et koskaan löydä tasapainoista parisuhdetta, jos suhtaudut asiaan noin hysteerisesti.
Itseasiassa olen ollut lähes koko elämäni yksineläjä ja sellainen tykkään ollakin. En usko että pelkkä itseksiään olo auttaa tähän mitenkään, sillä aina on kuitenkin joku, jota ajattelen ns. romanttisesti, mutta en välttämättä seurustele. Ylipäänsä ihastun harvoin, mutta kun ihastun, niin se on tällaista pakkomielteistä riippuvuutta ja aivan vääriin ihmisiin. Tähänkin tyyppiin tutustuin pitkän aikaa ja sain hänestä todella hyvän kuvan eli hän vaikutti hyvältä ja tasapainoiselta, mutta kuinkas sitten kävikään.
Järki juuri sanoo tuota, että älä ole yhteydessä, mutta riippuvuus sitten kaiketi haluaa olla yhteydessä. Voisin paljon paremmin jos irrottautuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa pysyttelisit pitemmän aikaa ihan itseksesi. Sulla on pakkomielle miehiin ylipäänsä. Et koskaan löydä tasapainoista parisuhdetta, jos suhtaudut asiaan noin hysteerisesti.
Mihin asiaan suhtautuu hysteerisesti?
Miehiin ja parisuhteeseen.
Siis nautin yksinolosta, mutta haluan silti myös hyvän parisuhteen. Tilanne vain vaikuttaa aivan toivottomalta, koska elän tällaista ihme luuppia jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa pysyttelisit pitemmän aikaa ihan itseksesi. Sulla on pakkomielle miehiin ylipäänsä. Et koskaan löydä tasapainoista parisuhdetta, jos suhtaudut asiaan noin hysteerisesti.
Mihin asiaan suhtautuu hysteerisesti?
Miehiin ja parisuhteeseen.
Siis en mielestäni yleisesti suhtaudu tähän asiaan hysteerisesti. Toki nyt kun tilanne on päällä ja vaivaa, niin tästä saa aivan varmasti sellaisen kuvan.
Kai sitä jokainen toivoisi kohdalleen toimivaa parisuhdetta ja ahdistuu, kun se ei onnistu, vaan toistelee vaan samoja kaavoja?
En ole uuteen suhteeseen hyppäämässä todellakaan. Se ei ole toiminut ennenkään, niin miksi sitten nyt? Tarkoitus on ollakin yksin, kunnes saan pään sisällön kuntoon, mutta pelkkä yksinolo ei ole avain tähän. Tarvitsen muitakin työkaluja parantuakseni.
Katkaisee välit täysin. Riippuvuus se haluaa viestitellä etkä sinä.