Mikä on sinun voimasanasi kun suutut?
Kommentit (34)
Voihan jeesuksen paskainen perssilmä!
En kutsu kirosanoja voimasanoiksi. Kirosana on harmin ja ärsytyksenpurkaus ja voimasana sellanen, josta haluaa voimaa. Minulla se on "voe tokkiisa". Silloin hengähtää syvään ja kokoaa voimiaan.
Vierailija kirjoitti:
En kutsu kirosanoja voimasanoiksi. Kirosana on harmin ja ärsytyksenpurkaus ja voimasana sellanen, josta haluaa voimaa. Minulla se on "voe tokkiisa". Silloin hengähtää syvään ja kokoaa voimiaan.
Minusta on hyvinkin voimaannuttavaa päästellä joskus oikein kunnolla vittusaatanaperkelettä. En kiroile kovinkaan usein. Vain silloin kun on erittäin pätevä syy.
Mulla se v-alkuinen sana ei kuulunut sanavarastoon: olin jtn. 4-5v. niin äidille sanoin hv. Mitäpä sitten, äiti pesi suun saippualla. Enhän minä edes tiennyt mikä se on, ja isä sitten myöhemmin kertoi, että mun suusta oli tullut sellasia sanoja että huhhuh! - Ei he äidin kanssa koskaan puhuneet rumia/kirosanoja - vanhemmat kaverit opetti.
Nyt kun äitiä ei enää ole, R.I.P, niin multakin alkanut vee tulla suusta.
(surullista sinänsä, kun jo alakoululaiset hokee "mitä v*a", kännykkää räplätessään ... :( )
Vierailija kirjoitti:
Anna mun kaikki kestää!
Onko toi joku voimasana?
Kyllä se sitten on Perkeleen perkele, jos oikein sapettaa. Tai saatana!
Mutta ei mikään nimuska limuska-tosiaankaan.
En usein kiroile.
Vierailija kirjoitti:
Voi yhden kerran.
Voimasana?
Tuo on päivittelyä.
Perkele on yleensä hyvä, antaumuksella lausuttuna. Jos oikein sattuu, kaikki mahdolliset peräkanaa.
Taisin tosin viimeksi sanoa "jesus fucking christ on a fucking bike".
Vierailija kirjoitti:
Voi kilin v*ttu tai v*ttujen kevät. Isältä opittuja aikanaan.
Samoilla linjoilla mutta perään vielä..."ja kyrpien takatalvi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu kirosanoja voimasanoiksi. Kirosana on harmin ja ärsytyksenpurkaus ja voimasana sellanen, josta haluaa voimaa. Minulla se on "voe tokkiisa". Silloin hengähtää syvään ja kokoaa voimiaan.
Minusta on hyvinkin voimaannuttavaa päästellä joskus oikein kunnolla vittusaatanaperkelettä. En kiroile kovinkaan usein. Vain silloin kun on erittäin pätevä syy.
Sama täällä. Minullakaan ei kuulu tapoihini kiljua vittusaatanaa paitsi oikeissa tositilanteissa. Se helpottaa ihan oikeasti. Usein alkaa itseänikin naurattaa ja kiukku haihtuu saman tien.
-saatanaperkelehelevetinperse
-kyrvänsyylä
-vittujenkevät ja kyrpientakatalvi
Olisin varmaan voinut mainita, että mutisen tuota. Olen introvertti ja ujo ihminen, joten en kestä konflikteja. Siksi mielummin "purkaan paineita" sanomalla jotakin, jota muut tässä juntti Suomessa ei koulutuksillaan tiedä.
Jos turhaanun jostakin, niin sellainen "tsk"-äänähdys. En kiroile. Moukkamaista minusta. M27