"Saat korvakorut rippikoulun jälkeen" vieläkö nykyään tämä typerä sääntö on jossain perheissä voimassa?

Sain korvikset 7-vuotiaana vuonna 1997, kun itse halusin. En ole kuullutkaan tuollaisesta säännöstä

Typerä sääntö? Korva kasvaa ja 16v korvan koko vastaa aikuisen korvan kokoa.

Moni on tullut kysymään voinko tehdä reiän ihan vanhan reiän viereen kun lapsena laitettut korvakorut ovat väärässä kohtaa.

Mitä typerää siinä on ?

Vasta 18-vuotiaana voi reittiää itseään, ei ennen.

Minut äiti kiikutti korvan rei'ittäjälle ala-asteikäsenä, omasta tahdostaan ei minun.

Mulla oli säännöt että saat jos huvittaa

12 v otin

Sama lapsilleni

Meillä lapsi sai omastakin toiveestaan 1 luokalla. Ja on nyt nelosella ja innokas korviksien käyttäjä. Itse sain 3lk ja se oli ihan turhaa kiusaamista,olisin halunnut jo paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minut äiti kiikutti korvan rei'ittäjälle ala-asteikäsenä, omasta tahdostaan ei minun.

Kamalaa! Miksi joku voi tehdä lapselle noin?

On kyllä melkosen vanha sääntö. Taitaa olla niiltä ajoilta, kun joillekin annettiin tekohampaat rippilahjaksi. Saikohan muuten itse valita kummat haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut äiti kiikutti korvan rei'ittäjälle ala-asteikäsenä, omasta tahdostaan ei minun.

Kamalaa! Miksi joku voi tehdä lapselle noin?

Noin minunkin äitini toimi. En itse olisi välittänyt mutta äiti halusi korvikset minulle. Olisinko ollut ehkä kolmannella luokalla. Pari vuotta myöhemmin osti meikkejä enkä niistäkään välittänyt. 

Mulla on ollu korvikset 4-vuotiaasta tai olinkohan jopa nuorempikin

Meillä on sääntö että 10 vuotiaana saa korvakorut. Silloin älyää ehkä jo olla räpläämättä likaisella käsillä niitä. Lapsen kavereilla ollut tosi pahasti tulehtuneet korvisreiät, kun käsistä mennyt pöpöjä. Hiukset olen luvannut värjätä vasta yläkouluikäisenä kampaajalla. En usko että lapsi menee rikki siitä, että hänelle asettaa ajat odottaa. On hyvä olla etappeja.

Itse sain 10v ja ihan hyvässä kohti reiät vieläkin ovat. Vanha sääntö että rippikoulu on raja tehdä tiettyjä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sääntö että 10 vuotiaana saa korvakorut. Silloin älyää ehkä jo olla räpläämättä likaisella käsillä niitä. Lapsen kavereilla ollut tosi pahasti tulehtuneet korvisreiät, kun käsistä mennyt pöpöjä. Hiukset olen luvannut värjätä vasta yläkouluikäisenä kampaajalla. En usko että lapsi menee rikki siitä, että hänelle asettaa ajat odottaa. On hyvä olla etappeja.

Alle 16-vuotiaille ei suositella hiusvärejä lainkaan. Etkö tajua, millainen turha kemikaalikuorma ne ovat?

Ei ole järkeä sitouttaa sitä uskontoleiriin. 12v on yleensä ikärajana.

Heti saa korvakorut, kun itse maksaa ja ne korvien reiät osaa hoitaa. Meillä 9v itki, että sattuu ja totesin, että ihan itse halusit, nyt itse ne korvat hoidat tai otat korut pois ja unohdat koko jutun. Vastuunkantaminen ei ole kivaa.

Omat vanhemmat oli sitä mieltä, että rannekello ostetaan rippilahjaksi, ei aikaisemmin. Tosi kiva, kun yläasteella olin koulukuljetuksissa ja monta kertaa seisoin bussipysäkillä ihmettelemässä, että eikö se bussi tule vai joko se meni eikä kellonajasta ollut tietoakaan. Omat lapset sai rannekellot heti ekaluokalle mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sääntö että 10 vuotiaana saa korvakorut. Silloin älyää ehkä jo olla räpläämättä likaisella käsillä niitä. Lapsen kavereilla ollut tosi pahasti tulehtuneet korvisreiät, kun käsistä mennyt pöpöjä. Hiukset olen luvannut värjätä vasta yläkouluikäisenä kampaajalla. En usko että lapsi menee rikki siitä, että hänelle asettaa ajat odottaa. On hyvä olla etappeja.

Alle 16-vuotiaille ei suositella hiusvärejä lainkaan. Etkö tajua, millainen turha kemikaalikuorma ne ovat?

Ja yksikään kampaaja ei laita alle 16-vuotiaalle väriä.

Vanhempien asia on asettaa rajat jotka antaa lapsille turvaa ja rakkautta. Liian moni vanhempi unohtaa rakastaa ja antaa lapselle turvaa.

En ota kantaa ikärajaan, vaan vanhempien puolesta jotka ymmärtävät edelleen asettaa lapselleen jotain rajoja.

On vanhempien oma asia miten pitävät huolta rajoista, mutta se on rakkautta:

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Mä sain aikoinaan laittaa reiät korviini juurikin vasta ripiltä pääsyn jälkeen. En ole traumatisoitunut ja oikein hyvin oon ehtinyt roikuttaa kaikkia ihania killuttimia korvissani nämä vuosikymmenet. Oma tytär sai kyllä juuri ja juuri ennen rippikouluikää ne reiät korviinsa vaikka halusi jo ennemmin. Nyt aikuisena kertoo myös selvinneensä henkisesti, ei painajaisia öisin asiasta ja psyyke kunnossa.