Pyykit olleet sunnuntaista asti pyykkikoneessa. Luovutanko jo vai annan olla edelleen?

Anna niiden pyykkien olla siellä koneessa vuoden verran. Sen jälkeen selvitä homekasvuston laatu ja tee siitä video.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pesen ja ripustan kyllä miehenikin vaatteita. Minusta on turhaa tehdä ongelmaa tällaisesta asiasta.

No tottakai minäkin pesen miehen vaatteita, yhteisessä huushollissa eletään. Ei meillä ole mitään omia pyykkivuoroja. Mutta jos minä jotain sinne pyykkikoneeseen panen, on minun vastuullani muistaa, että koneessa on pyykkiä ja että ne on sieltä otettava JONKUN pois. Minä siis pyykkikoneen päälle laittajana huolehdin siitä, että joko minä tyhjennän sen koneen tai pyydän miestä, jos en itse ehdi tai teen jotain muuta. En vain käsitä sitä, että voisin laittaa koneen päälle ja lähteä vaikka viikonlopuksi pois vähääkään välittämättä siitä, että koneeseen jäi pyykkiä.

Meillä on hyvä parisuhde, enkä tietenkään rakasta miestäni yhtään vähempää tämän pyykkiasian takia. Aivan varmasti muissa parisuhteissa harmistutaan siitä, että toinen kaivaa voirasiasta voita väärin tai jättää sukat lattialle, ei vaihda vessapaperirullaa uuteen, jättää valot turhaan päälle.. Ei ne ole isoja, eroon asti kärjistyviä riitoja, mutta aivan varmasti ärsyttävät. Tämä pyykkiasia on meidän pikkukivi kengässä.

Kyse olikin nyt vain siitä, että mies kokee, että nalkutan ja muistutan turhaan pyykin pois ottamisesta, vaikka aivan selvästi hän sitä muistuttamista tarvitsee. Tätä kun tapahtuu usein. Tämä viikon odottaminen on takuulla lapsellista, mutta millä muulla saisin miehen tajuamaan? Ehkä nyt, kun sitten joskus ymmärtää, että nalkuttamiseni taustalla saattaa olla oikea syy, ymmärtää myös harmitukseni.

ap

Ymmärrän toki tuon.

Oletteko vielä kovin nuoria? Vähän teinimäistähän tämä on miehesi puolesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pesen ja ripustan kyllä miehenikin vaatteita. Minusta on turhaa tehdä ongelmaa tällaisesta asiasta.

No tottakai minäkin pesen miehen vaatteita, yhteisessä huushollissa eletään. Ei meillä ole mitään omia pyykkivuoroja. Mutta jos minä jotain sinne pyykkikoneeseen panen, on minun vastuullani muistaa, että koneessa on pyykkiä ja että ne on sieltä otettava JONKUN pois. Minä siis pyykkikoneen päälle laittajana huolehdin siitä, että joko minä tyhjennän sen koneen tai pyydän miestä, jos en itse ehdi tai teen jotain muuta. En vain käsitä sitä, että voisin laittaa koneen päälle ja lähteä vaikka viikonlopuksi pois vähääkään välittämättä siitä, että koneeseen jäi pyykkiä.

Meillä on hyvä parisuhde, enkä tietenkään rakasta miestäni yhtään vähempää tämän pyykkiasian takia. Aivan varmasti muissa parisuhteissa harmistutaan siitä, että toinen kaivaa voirasiasta voita väärin tai jättää sukat lattialle, ei vaihda vessapaperirullaa uuteen, jättää valot turhaan päälle.. Ei ne ole isoja, eroon asti kärjistyviä riitoja, mutta aivan varmasti ärsyttävät. Tämä pyykkiasia on meidän pikkukivi kengässä.

Kyse olikin nyt vain siitä, että mies kokee, että nalkutan ja muistutan turhaan pyykin pois ottamisesta, vaikka aivan selvästi hän sitä muistuttamista tarvitsee. Tätä kun tapahtuu usein. Tämä viikon odottaminen on takuulla lapsellista, mutta millä muulla saisin miehen tajuamaan? Ehkä nyt, kun sitten joskus ymmärtää, että nalkuttamiseni taustalla saattaa olla oikea syy, ymmärtää myös harmitukseni.

ap

Ymmärrän toki tuon.

Oletteko vielä kovin nuoria? Vähän teinimäistähän tämä on miehesi puolesta...

Korj; puolelta

Kerrothan sitten miten tilanne päättyy ja menikö kone vaihtoon. Jos meni, maksoko mies uuden?

Vierailija kirjoitti:

Meillekin kävi vähän näin yli 10-vuotta sitten, kun oltiin vielä nuoria opiskelijoita. Mies halusi kutsua pelikavereitaan meille viettämään kosteaa iltaa. Minä totesin, että tämä passaa minulle mainiosti sillä ehdolla, että jos sotkua aiheutuu, niin mies siivoaa kännikaveriensa sotkut seuraavana päivänä. Näin sovittiin. No kuinka ollakkaan joku veikkosista loiskutti kaljaa keittiön muovimatolle. Huomautin miehelle, että muistaahan hän, että jos ei liian maistissa ollut kaveri pysty siivoamaan jälkiään, niin hänen on se tehtävä. Kuulemma aivan turhaan huolehdin, ei tarvii jankata. Tahmainen kaljatahra oli keittiön lattialla 3 vk. Samaten samojen bileiden kaljalasit toisessa tiskialtaassa kasvoivat lopulta hometta (Onneksi oli 2x altaita). En maininnut asiasta kertaakan. Hoidin omat kotityöosuuteni kiertäen hänen vastuullaan olevat sotkut. Yhtenä päivänä mies totesi, että tähän lattiaan jää sukat kiinni. Minä vastasin, että "tosiaan" ja keskustelu jäi siihen. Seuraavana päivänä hän pesi itse keittiön lattian ja hyvin pesikin, samoin kaiken muunkin. Ei mielestäni kulunut kauaakaan, kun hän yhtenä päivänä otti puheeksi, että hän ei tosiaan saa minua tekemään asioita. Hän kertoi, että on koko elämänsä ajan kotona junaillut asiat niin, että on aina päässyt jotenkin luikertelemaan ikävistä hommista, venyttänyt asioita niin lopulta äiti on ne kuitenkin tehnyt tai saanut sälytettyä pikkuveljelle. Minun kanssani tämä ei tepsikkään, sillä minä pystyn hyppäämään roskapaskakasan yli vaikka vuoden ärsyyntymättä, jos olen niin päättänyt. Hän oli myös kokenut ahaa-elämyksen, että itseasiassa tämmöinen lapsellinen kotitöiden huijaaminen minulle, saattaa itseasiassa kostautua hänelle itselleen, jos minä olen tyytymätön hänen panokseensa. Toisin kuin äiti, isä ja pikkuveli pysyvät aina, vaikka kuinka vähän koittaisi sluibata, niin tyttöystävä saattaa lähteä lätkimään. 

Nuoruudessamme meillä oli muutama vähän tämän tyyppinen episodi (nykyään ne ovat, huvittavia nuoruusmuistoja), mutta tämän miehen ahaa-elämyksen jälkeen ne loppuivat. Nyt meillä on omakotitalo, mies ei ikinä nirise kotitöistä ja rohkenen melkein sanoa, että hän tarttuu toimeen nykyään jopa nopeammin kuin minä.

Tää oli aika ihana tarina joka antoi uskoa siihen, että jokainen voi parantaa tapansa jos haluaa! Toivottavasti ap:n mies nyt ottaa opikseen kun vaatteensa pääsivät homehtumaan.

Nostaisin se sieltä sivuun ja jättäisin homehtumaan. Pesisin tästä lähtien vain omat pyykkini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä naisena pesen meillä pyykit. Ei ole koskaan siitä asiasta riitaa ollut. Mies tekee paljon kaikenlaista kotona  - myös ruokaa.

Miksi tämä saa pelkkiä alapeukkuja? Alapeukuttajat, selittäkää?

Mitä tekemistä sun sukupuolella on pyykinpesun kanssa?

Aloittaja, tulethan kertomaan miten miehen pyykeille lopulta kävi!

Mies otti pyykit koneesta! Ei sanonut mitään, laittoi vaan narulle. Kävin tietenkin jälkikäteen katsomassa urheiluvaatteita ja haistelemassa niitä. Todella, todella pieni ummehtunut tuoksu, muttei missään nimessä haju. Ei ollut hometta, olivat vielä jopa mun hämmästykseksi kosteita. Paitsi että nyt tätä kirjoittaessani mietin, olisiko mies sittenkin pessyt ne uudestaan? Ehkä.

Ap

Ehdotan, että teet koneelle sitruunahappopesun ennen kuin laitat muita pyykkejä.