Tunnetteko kulissiperheitä? Ulospäin täydellinen perhe, mutta totuus muuta?

Lapsuuden ystävä ja hänen miehensä. Mies rikastui yrityskauppoilla, on viettänyt "sapattivuotta" kohta viisi vuotta. Ystävä somen mukaan hän "imuroi vain jos mies on ostanut shampanjaa", kahvittelee kuppiloissa ja hankkii kotiin kaikkea kivaa designiä. Heidän arjen tuttavapiirinsä koostuu varakkaista ihmisistä.

Mies on sohvalla makaava mörökölli, jota ei kiinnosta mikään. Ystäväni lähettelee minulle viestejä monta kertaa viikossa, jossa ehdottelee matkoja, keikkoja ja muuta sellaista, mihin minulla ei ole varaa. "Ens viikolla Losiin?" Ystäväni on ollut pitkillä sairauslomilla mielenterveysongelmien vuoksi. He siis varmaankin viettävät miehensä kanssa paljon aikaa sohvilla makoillen eivätkä hippaamassa seurapiireissä ja kuohujuomia siemaillen.

Tunnenpa hyvinkin. Vartuin sellaisessa.

Minun päivitykseni (joita tosin yleensä teen harvemmin kuin kerran kuukaudessa) useimmiten koskevat perhettäni, koska me ehkä ollaan siitä erikoinen poikkeus, että meillä on hyvä olla yhdessä. Toki meilläkin on koulu, työt ja ystävät kuten kaikilla muillakin, mutta itselleni perhe on tärkein ja rakkain asia, ja somepäivityksetkin sitten useimmiten liittyvät puolisoon ja lapseen. Minulla on hyvä, kiltti ja rakastava puoliso, jolle itse pyrin olemaan paras mahdollinen puoliso myös, ja me eletään onnellisesti niin kotona kuin kylilläkin. Tottakai riidelläänkin joskus, mutta mun onnelliset somepäivitykset ovat ihan aidosti onnellisen ihmisen arkisia kuvia ja tarinoita. Uskon että meitä on paljon muitakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt monista ihmisistä sen, että se kulissien rakentaminen ei tuonutkaan sitä sisältöä mitä kuvittelivat. Sosiaalinen paine on ajanut heidät noihin valintoihin. Lampaat!

Salaa ihaillaan heitä, jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin.

Avaatko mitä tarkoitat heillä jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin?

Millaisia valintoja nämä, joita muut salaa mielestäsi ihailevat, ovat sitten tehneet?

Olen eri. Lampaat ihailevat heitä jotka elävät itselleen, siis heitä, jotka osaavat nauttia elämästään esim keskellä lapsi-arkea. Heitä, jotka ovat vaipaita siitä kaikesta "todistelusta" että heillä menee hyvin. Heitä, jotka tuntevat itsensä, eivätkä tykkää jostain siksi että se on in tai niin kuuluu tehdä. He ajattelevat omilla aivoillaan, ja osavaat perustella kantansa, sekä uuden tiedon valossa jopa muuttamaan sitä. He ovat niitä ihmisiä jotka auttavat muita, koska hyvän itsetuntemuksen kautta he tietävät mistä he saavat energiaa ja vähät välittävät siitä saako sillä korotettua omaa statusta. He eivät koe tarvetta mollata muita, eivätkä ole kateellisia muiden saavutuksista, mammonasta, tai mistään muustakaan. Tolkun ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt monista ihmisistä sen, että se kulissien rakentaminen ei tuonutkaan sitä sisältöä mitä kuvittelivat. Sosiaalinen paine on ajanut heidät noihin valintoihin. Lampaat!

Salaa ihaillaan heitä, jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin.

Avaatko mitä tarkoitat heillä jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin?

Millaisia valintoja nämä, joita muut salaa mielestäsi ihailevat, ovat sitten tehneet?

Olen eri. Lampaat ihailevat heitä jotka elävät itselleen, siis heitä, jotka osaavat nauttia elämästään esim keskellä lapsi-arkea. Heitä, jotka ovat vaipaita siitä kaikesta "todistelusta" että heillä menee hyvin. Heitä, jotka tuntevat itsensä, eivätkä tykkää jostain siksi että se on in tai niin kuuluu tehdä. He ajattelevat omilla aivoillaan, ja osavaat perustella kantansa, sekä uuden tiedon valossa jopa muuttamaan sitä. He ovat niitä ihmisiä jotka auttavat muita, koska hyvän itsetuntemuksen kautta he tietävät mistä he saavat energiaa ja vähät välittävät siitä saako sillä korotettua omaa statusta. He eivät koe tarvetta mollata muita, eivätkä ole kateellisia muiden saavutuksista, mammonasta, tai mistään muustakaan. Tolkun ihmisiä.

Olipa hyvä yhteenveto. Tolkun ihmisillä ei ole tosiaan esimerkiksi tarvetta todistella somessa tekemiään elämänvalintoja äärimmäisen raivokkaasti vaikka joku niitä kritisoisikin. Miksi näin? Siksi koska tolkun ihmisillä on rauha itsensä ja valintojensa kanssa ja he viis veisaavat muiden mahdollisesta kritiikistä.

Tunnen. Ystäväni on vuosia pitänyt yllä "onnellisen perheen" kulissia, vaikka hän on samaan aikaan pohtinut eroa miehestään. En ymmärrä, että mikä siinä on niin vaikeaa lähteä, kun siellä lapsi on niin pieni, ettei vielä mitään ymmärrä, jollakin Instagram/Facebook-väellä ei ole väliä ja kyllä aivan lähimmät täsmälleen tietävät, että miten asiat ovat.

Tunnen myös ihmisen, joka somensa mukaan elää unelmien elämää, jossa on upea työ ja kaikkea ihanaa, mutta oikeasti hän irtisanoutui viime vuonna, kun on niin masentunut koko alaan ja työhön, eikä ole kuulemani mukaan vuosiin työkunnossa. Kuka oikeasti sitäkin soopaa uskoo pidemmän päälle, kun totuus löytyy ihan googlaamalla? Hänellä työpaikallaan kun oli julkiset sähköpostit kuvineen, eikä ystävääni sieltä tietenkään enää löydy.

Vierailija kirjoitti:

Minun päivitykseni (joita tosin yleensä teen harvemmin kuin kerran kuukaudessa) useimmiten koskevat perhettäni, koska me ehkä ollaan siitä erikoinen poikkeus, että meillä on hyvä olla yhdessä. Toki meilläkin on koulu, työt ja ystävät kuten kaikilla muillakin, mutta itselleni perhe on tärkein ja rakkain asia, ja somepäivityksetkin sitten useimmiten liittyvät puolisoon ja lapseen. Minulla on hyvä, kiltti ja rakastava puoliso, jolle itse pyrin olemaan paras mahdollinen puoliso myös, ja me eletään onnellisesti niin kotona kuin kylilläkin. Tottakai riidelläänkin joskus, mutta mun onnelliset somepäivitykset ovat ihan aidosti onnellisen ihmisen arkisia kuvia ja tarinoita. Uskon että meitä on paljon muitakin!

Pelkäätkö muiden pitävän elämäänne kulissina vai miksi osallistuit keskusteluun, mikäli aihe ei selvästikään kosketa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päivitykseni (joita tosin yleensä teen harvemmin kuin kerran kuukaudessa) useimmiten koskevat perhettäni, koska me ehkä ollaan siitä erikoinen poikkeus, että meillä on hyvä olla yhdessä. Toki meilläkin on koulu, työt ja ystävät kuten kaikilla muillakin, mutta itselleni perhe on tärkein ja rakkain asia, ja somepäivityksetkin sitten useimmiten liittyvät puolisoon ja lapseen. Minulla on hyvä, kiltti ja rakastava puoliso, jolle itse pyrin olemaan paras mahdollinen puoliso myös, ja me eletään onnellisesti niin kotona kuin kylilläkin. Tottakai riidelläänkin joskus, mutta mun onnelliset somepäivitykset ovat ihan aidosti onnellisen ihmisen arkisia kuvia ja tarinoita. Uskon että meitä on paljon muitakin!

Pelkäätkö muiden pitävän elämäänne kulissina vai miksi osallistuit keskusteluun, mikäli aihe ei selvästikään kosketa sinua?

Minkä takia laitoit tuollaisen passiivis-agressiivisen kommentin?

Olen huomannut, että kun jokin asia elämässä on ihan oikeasti hyvin, sitä pitää jotenkin piilotella ja vähätellä ja keksiä siitä vaikka väkisin negatiivista sanottavaa, etteivät muut pitäisi sitä "kulissina". Esim. itse olen ollut samassa parisuhteessa teinistä asti. Nyt melkein 5-kymppisinä meillä menee edelleen kivasti. En hehkuta onneamme somessa tai muutenkaan, mutta toki kerron kysyttäessä, että olemme yhä yhdessä. Pelkästään tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meillä täytyy olla kulissiliitto. Että oikeasti varmasti petämme tai elämme surkeina ja seksittöminä. No, emme. :) Anteeksi, että meillä menee hyvin ja olemme eläneet yhdessä läpi kaikenlaisista ylä- ja alamäistä! Mitä siis pitäisi tehdä, ettei muita ärsyttäisi ja epäilyttäisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kun jokin asia elämässä on ihan oikeasti hyvin, sitä pitää jotenkin piilotella ja vähätellä ja keksiä siitä vaikka väkisin negatiivista sanottavaa, etteivät muut pitäisi sitä "kulissina". Esim. itse olen ollut samassa parisuhteessa teinistä asti. Nyt melkein 5-kymppisinä meillä menee edelleen kivasti. En hehkuta onneamme somessa tai muutenkaan, mutta toki kerron kysyttäessä, että olemme yhä yhdessä. Pelkästään tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meillä täytyy olla kulissiliitto. Että oikeasti varmasti petämme tai elämme surkeina ja seksittöminä. No, emme. :) Anteeksi, että meillä menee hyvin ja olemme eläneet yhdessä läpi kaikenlaisista ylä- ja alamäistä! Mitä siis pitäisi tehdä, ettei muita ärsyttäisi ja epäilyttäisi?

Ärsyyntyminen ja epäilykset johtuvat niillä kateudesta ja omista epäonnistumisista jotka ovat heidän omaa syytään.

kyllä. rouva on erityisen hienohelmainen, nokkava hapankorppu. mies on menestynyt ainakin rahallisesti. omistaa kaiken, eikä mitään ole hankittu osamaksulla paitsi auto. viime kesänä mies puhui puhelimessa  pikkusievässä, ja vahingossa kuulin kun mainitsi, että rouva uhkailee avioerolla mutta kun on avioehto, ja rouvalla ei ole käytännössä koskaan ollut mitään itse maksettua, niin ei ole lähtenyt minnekkään. siellä se edelleen asuu ja halveksii miestään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kun jokin asia elämässä on ihan oikeasti hyvin, sitä pitää jotenkin piilotella ja vähätellä ja keksiä siitä vaikka väkisin negatiivista sanottavaa, etteivät muut pitäisi sitä "kulissina". Esim. itse olen ollut samassa parisuhteessa teinistä asti. Nyt melkein 5-kymppisinä meillä menee edelleen kivasti. En hehkuta onneamme somessa tai muutenkaan, mutta toki kerron kysyttäessä, että olemme yhä yhdessä. Pelkästään tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meillä täytyy olla kulissiliitto. Että oikeasti varmasti petämme tai elämme surkeina ja seksittöminä. No, emme. :) Anteeksi, että meillä menee hyvin ja olemme eläneet yhdessä läpi kaikenlaisista ylä- ja alamäistä! Mitä siis pitäisi tehdä, ettei muita ärsyttäisi ja epäilyttäisi?

Mielestäni on tervettä, ettet koe tarvetta todistella muille liittosi tilaa. Siksi ihmettelenkin miksi välität niin paljon siitä mitä muut liitostasi luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kun jokin asia elämässä on ihan oikeasti hyvin, sitä pitää jotenkin piilotella ja vähätellä ja keksiä siitä vaikka väkisin negatiivista sanottavaa, etteivät muut pitäisi sitä "kulissina". Esim. itse olen ollut samassa parisuhteessa teinistä asti. Nyt melkein 5-kymppisinä meillä menee edelleen kivasti. En hehkuta onneamme somessa tai muutenkaan, mutta toki kerron kysyttäessä, että olemme yhä yhdessä. Pelkästään tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meillä täytyy olla kulissiliitto. Että oikeasti varmasti petämme tai elämme surkeina ja seksittöminä. No, emme. :) Anteeksi, että meillä menee hyvin ja olemme eläneet yhdessä läpi kaikenlaisista ylä- ja alamäistä! Mitä siis pitäisi tehdä, ettei muita ärsyttäisi ja epäilyttäisi?

Mielestäni on tervettä, ettet koe tarvetta todistella muille liittosi tilaa. Siksi ihmettelenkin miksi välität niin paljon siitä mitä muut liitostasi luulevat.

Mitä sitä täällä ihmettelet tuollaista? Olikontuossa kommentissa jotain sellaista joka aiheutti tarpeen nyt kommentoida? Mistä se tarve kumpusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päivitykseni (joita tosin yleensä teen harvemmin kuin kerran kuukaudessa) useimmiten koskevat perhettäni, koska me ehkä ollaan siitä erikoinen poikkeus, että meillä on hyvä olla yhdessä. Toki meilläkin on koulu, työt ja ystävät kuten kaikilla muillakin, mutta itselleni perhe on tärkein ja rakkain asia, ja somepäivityksetkin sitten useimmiten liittyvät puolisoon ja lapseen. Minulla on hyvä, kiltti ja rakastava puoliso, jolle itse pyrin olemaan paras mahdollinen puoliso myös, ja me eletään onnellisesti niin kotona kuin kylilläkin. Tottakai riidelläänkin joskus, mutta mun onnelliset somepäivitykset ovat ihan aidosti onnellisen ihmisen arkisia kuvia ja tarinoita. Uskon että meitä on paljon muitakin!

Pelkäätkö muiden pitävän elämäänne kulissina vai miksi osallistuit keskusteluun, mikäli aihe ei selvästikään kosketa sinua?

Olin myös kysymässä miten tuo liittyy aiheeseen? 

Tiedän kyllä- monella on myös sivusuhteita minun tutuistani. Osan puolisoista ei osaa edes aavistaa tätä, ja se on musta vielä hullumpaa. Enkä ymmärrä yhtään, miksi rahan, talon, auton, perhe-idyllin ja kulissien vuoksi pysytään onnettomissa liitoissa. Sehän on ihan sun omaa elämää, jota hukkaat. Tosin paljon on sellaisia suhteita myös, jossa toinen rakastaa ja elää perhe-idylliään ja toinen ei enää rakasta, kärsii hiljaa ja tyytyy osaansa. Usein miehet tekevät näin. Mutta jos kotonasi asustaa seksittömyyteen "tyytynyt" mies- sillä on usein seksisuhteita kodin ulkopuolelle. Moni vaimo myös tietää tämän, mutta raha ja kulissit merkitsevät enemmän kuin oma onni. Olin bileissä viikonloppuna ja siellä oli ainakin kolme tällaista pariskuntaa. Sitten mennään sekasaunaan ja ollaan "tuhmia" puolisolta salaa. Itse en sellaista puolisoa haluaisi, jonka silmä alkaa heti vaeltamaan ensimmäisen tilaisuuden tullen, pikkujouluissa, työmatkoilla ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt monista ihmisistä sen, että se kulissien rakentaminen ei tuonutkaan sitä sisältöä mitä kuvittelivat. Sosiaalinen paine on ajanut heidät noihin valintoihin. Lampaat!

Salaa ihaillaan heitä, jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin.

Avaatko mitä tarkoitat heillä jotka ovat ymmärtäneet valita jotenkin toisin?

Millaisia valintoja nämä, joita muut salaa mielestäsi ihailevat, ovat sitten tehneet?

Tähän ei tainnut tulla tuolta kommentoijalta vastausta. Se on helppo heitellä epämääräisiä väitteitä ilmaan mutta kun tarkennusta kysytään niin paetaan asiaa. No, pakeneminen elämässä vaikeiden asioiden ääreltä on yksi tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kun jokin asia elämässä on ihan oikeasti hyvin, sitä pitää jotenkin piilotella ja vähätellä ja keksiä siitä vaikka väkisin negatiivista sanottavaa, etteivät muut pitäisi sitä "kulissina". Esim. itse olen ollut samassa parisuhteessa teinistä asti. Nyt melkein 5-kymppisinä meillä menee edelleen kivasti. En hehkuta onneamme somessa tai muutenkaan, mutta toki kerron kysyttäessä, että olemme yhä yhdessä. Pelkästään tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meillä täytyy olla kulissiliitto. Että oikeasti varmasti petämme tai elämme surkeina ja seksittöminä. No, emme. :) Anteeksi, että meillä menee hyvin ja olemme eläneet yhdessä läpi kaikenlaisista ylä- ja alamäistä! Mitä siis pitäisi tehdä, ettei muita ärsyttäisi ja epäilyttäisi?

Mielestäni on tervettä, ettet koe tarvetta todistella muille liittosi tilaa. Siksi ihmettelenkin miksi välität niin paljon siitä mitä muut liitostasi luulevat.

Mitä sitä täällä ihmettelet tuollaista? Olikontuossa kommentissa jotain sellaista joka aiheutti tarpeen nyt kommentoida? Mistä se tarve kumpusi?

Tässä ketjussa kai puhuttiin kulissiliitosta tai -elämästä, ei onnellisesta. Miksi täällä niin moni kirjoittaa että olemme kyllä oikeasti onnellisia. :) Joo, olkaa vain. Vai kalahtiko?

poksis kirjoitti:

Tiedän kyllä- monella on myös sivusuhteita minun tutuistani. Osan puolisoista ei osaa edes aavistaa tätä, ja se on musta vielä hullumpaa. Enkä ymmärrä yhtään, miksi rahan, talon, auton, perhe-idyllin ja kulissien vuoksi pysytään onnettomissa liitoissa. Sehän on ihan sun omaa elämää, jota hukkaat. Tosin paljon on sellaisia suhteita myös, jossa toinen rakastaa ja elää perhe-idylliään ja toinen ei enää rakasta, kärsii hiljaa ja tyytyy osaansa. Usein miehet tekevät näin. Mutta jos kotonasi asustaa seksittömyyteen "tyytynyt" mies- sillä on usein seksisuhteita kodin ulkopuolelle. Moni vaimo myös tietää tämän, mutta raha ja kulissit merkitsevät enemmän kuin oma onni. Olin bileissä viikonloppuna ja siellä oli ainakin kolme tällaista pariskuntaa. Sitten mennään sekasaunaan ja ollaan "tuhmia" puolisolta salaa. Itse en sellaista puolisoa haluaisi, jonka silmä alkaa heti vaeltamaan ensimmäisen tilaisuuden tullen, pikkujouluissa, työmatkoilla ym.

Niin tämä. Ja näistä pariskunnista kyllä kaikki tietää mikä kuvio. Ja palettiin kuuluu, että esitetään muuta. Hulluutta hukata oma ja toisen elämä ja pahimmillaan traumatisoida lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä meneekö kulisseihin, mutta yllättävän usein kun tiedän joideknkien parien parisuhdeongelmista, niin silloin tulee eniten someen ns. rakkaudentunnustuspäivityksiä. Ehkä se on jokin alitajuntainen tapa yrittää saada tuotua kuihtuvaan suhteeseen uskoa rakkauden palaamisesta?

Tää on niin totta. Usein tuttava/kaveri tai ystävä ensin tilittänyt mulle kuinka epäilee että mies pettää ja käyttäytyy kuin pahin **lkero ja sitten samana iltana tai seuraavana päivänä somessa laitellaan kuinka parhaassa seurassa hanin kanssa siellä ja täällä. Että ei usko itsekään mutta koettaa kovasti uskoa. Paras oli kun eräs rouvashenkilö vaihtoi fasen profiilikuvakseen kuvan jossa näkyy naamansa ja sormuskäsi. Miehellä ollut vuosia suhde toiseen. Mietin vain että joko se meni tuonkin rouvan tietoon vihdoin. Kaikkea sitä näkee.

Nämä halipusipäivitykset voi olla myös pyrkimys näpäyttää kakkosnaista, jos sattuu olemaan miehen somessa.

Edelleen suurinta ihmetystä herättää kuka haluaisi miehen jolla on toinen? Ja esittää että kaikki on ihanasti? Nope. Ei ikinä. Kengän kuva ahteriin saman tien.

Perheeni ei ole kulissi, mutta minä olen.

Kulissini on herttainen, ujohko hyväntahtoinen keski-ikäinen keskiluokkainen rouva. Käyn kirkossa, nyt työttömänä ollessa olen koko ajan aloitteellinen työkkärin suuntaan, aina niin yhteistyöhaluinen ja kiinnostunut kaikesta.  Vanhemmilleni olen herttainen ja sukulaisille kohtelias.

Ainoa ihminen joka tietää mitä päässäni liikkuu, on mieheni. Se, mitä ujoudeksi tulkitaan, on silkkaa täydellistä välinpitämättömyyttä. Käyn kirkossa, koska olen suggestioherkkä ja messu on todella voimakas kokemus. Leikin koko ajan hengelläni harrastuksissani ja muutenkin. Esim. tänään kävin jäällä kävelemässä ilman mitään turvavarusteita ja vaikka rannasta näin että salmessa on avovettä (toki olen tehnyt pelastautumisharjoituksia ja tiedän tuon meidän lahdenpohjukan virtaukset, mutta eihän tuo nyt ihan järkevää silti ollut.)

Niin joo, ja saatan kuunnella jotain ihmistä se kohtelias kiinnostunut hymy naamallani ja miettiä samalla, miten monella tavalla pystyisin satuttamaan sitä, lopullisestikin, ilman että se pystyisi tekemään yhtään mitään.

Joskus kun mies nuolee minua, nostain toisen reiden sen niskalle ja mietin että jos vaan ristisin nilkkani ja hiukan nytkäyttäisin, siltä olisi niska poikki.

En ole muuten kertonut näitä ennen kenellekään. Kävin kolme vuotta terapiassa aikanaan masennuksen takia, mutta terapeutti nytkähteli ihan arkielämäni kuvauksista niin pahasti, että en viitsinyt kiusata sitä tällä syvemmällä sielunelämälläni.

Kaikesta huolimatta olen kyllä oikeudenmukainen ja moraalinen henkilö. Olen vain koko ajan tietoinen siitä, että mikään muu kuin oma oikeudentajuni ja terve järkeni ei estä minua tekemästä vaikka mitä pahuuksia. Ihmistä voidaan vain rangaista jälkeenpäin, ei estää tekemästä mitä haluaa.