Lapsi 10v muutto ulkomaille yhteishuoltajuus

Toivottavasti voi. 10 vuotias ei päätä tuollaisista asioista.

Millainen ajatus teillä on , miten tulee isää tapaamaan ja miten matkakulut jaetaan ? tottakai jos niissä ei ole toiselta puolta mitään jouston varaa, ihan varmasti tulee taistelemaan huoltajuudesta, jos lapsesta välitää.

Lyhyesti, kyllä voi. Ja hyvä niin.

Kyllä voi estää. Asia ratkaistaan oikeudessa jos ette pääse sopuun. Kuulostaa kyllä ikävältä, että olisit viemässä lasta toiseen maahan ilman toisen vanhemman hyväksyntää.

Poika soittelee nytkin ikävää isältään viikoittain ja kaipaa selkeästi meidän kotiin. Ei tee samaa täältä isälleen.

Tarkoitus ei ole estää tapaamisia, tottakai saa viettää vaikka kaikki loma-ajat ja kesät suomessa jos niin haluaa :)

Ja matkamaksuista olen valmis joustamaan, mutta jos me maksamme pojan kaiken muun niin pitäisikö meidän maksaa myös matkat isälle? Tai esimerkiksi puolet vai ei mitään?

Yhtälaillahan poika voi myös päättää että jää asumaan isälleen Suomeen - mutta jos haluaa lähteä meidän mukaan niin voiko isä pakottaa? Olemme muuttamassa Ruotsiin jos sillä on merkitystä.

Taustalla on myös se, että isä vetää kaiket viikoloput kaljaa oli poika siellä tai ei. Eli on oikeasti aina hoidossa koko viikonlopun kun pitäisi olla isällään.

Eli ei tässä ketään olla väkisin viemässä. Jos haluaa jäädä isälle niin saa jäädä tietenkin - mutta nyt vaikuttaa että haluaisi kovasti lähteä meidän matkaan ja siksi kiinnostaa voiko isä sen estää.

Ainakin olisi kohtuullista, että maksatte matkan isän luo, jos ulkomaille muutatte ja lapsi muuttaa teidän mukna.

Lapselle tietysti kiva kokemus ehkä ja ainakin oppisi kielen.

Eli kohtuullista olisi että maksamme pojan elämisen kokonaan ja lisäksi vielä matkat isälle kokonaan?

Mitä isä maksaa?

Mutta kuten sanoin, olemme kyllä valmiita joustamaan, enkä tiedä miten näissä on tavattu tehdä.

Hyvähän noista olisi päästä yhteisymmärrykseen, mutta eipä se lapsen isä voi muutenkaan määrätä teidän asumisista. Eihän kukaan etävanhempi voi esimerkiksi vaatia, että lähivanhempi pysyy samalla pikkupaikkakunnalla, vaikka töitä olisi lähimmässä kaupungissakin. Ei se etävanhempi mikään määräysvallallinen ole. Tietty tapaamisasioita on hyvä miettiä etukäteen.

10v. on kuitenkin jo sen verran iso, että hänen näkemyksiään ja mielipiteitään pitää kuunnella ja huomioida asumis- ja tapaamisasioissa hyvin paljon. Jos lapsi itse haluaa muuttaa, niin olisi etävanhemmalta todella hölmöä alkaa änkyröimään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi estää. Asia ratkaistaan oikeudessa jos ette pääse sopuun. Kuulostaa kyllä ikävältä, että olisit viemässä lasta toiseen maahan ilman toisen vanhemman hyväksyntää.

Höpöhöpö.

Ei sen lähivanhemman ja lapsen elämä mitään etäisän pillin mukaan tanssimista ole. 10-vuotiaalla on jo oma elämä ja onaa ajattelua, ja normaali 10v osaa ko sanoa, että missä haluaa olla ja kenen kanssa. Normaali vanhempi kunnioittaa myös lapsen omia näkemyksiä. Mutta itsepä etäisä suhteensa lapseensa pilaa, jos alkaa rettelöidä tuollaisesta. Sitten itketään, kun lapsi ei halua tavata.

Jos asiasta ei siis päästä yhteisymmärrykseen, asia pitää viedä käräjille?

Tämä ei tietenkään ole toivottua, mutta jos näin kävisi, kuinka iso/pitkä prosessi tämä on?

Jostain syystä niillä "yritän kieltää passin hankkimisen lapselle, yritän kieltää lapsen ulkomaanmatkat, yritän kieltää lapsen perheen muuton toiselle paikkakunnalle ja yritän pakottaa isotkin lapset tapaamaan itseäni"-vanhemmilla on yleensä etäiset välit lapsiinsa. Nimenomaa siten, että lapset ei halua olla tekemisissä.

Nostan tätä

Aloittaja kirjoitti:

Poika soittelee nytkin ikävää isältään viikoittain ja kaipaa selkeästi meidän kotiin. Ei tee samaa täältä isälleen.

Tarkoitus ei ole estää tapaamisia, tottakai saa viettää vaikka kaikki loma-ajat ja kesät suomessa jos niin haluaa :)

Ja matkamaksuista olen valmis joustamaan, mutta jos me maksamme pojan kaiken muun niin pitäisikö meidän maksaa myös matkat isälle? Tai esimerkiksi puolet vai ei mitään?

Yhtälaillahan poika voi myös päättää että jää asumaan isälleen Suomeen - mutta jos haluaa lähteä meidän mukaan niin voiko isä pakottaa? Olemme muuttamassa Ruotsiin jos sillä on merkitystä.

Siis kyllähän tällaisissa tapauksissa käytäntö on, että te maksatte vähintään puolet matkakuluista. Jos oikeuteen mennään, niin tämä on todennäköisiä tuomio. Ja ottaen huomioon, että te olette pois muuttaneita, niin voi olla, että joudutte maksamaan enemmänkin. 

Toivottavasti etävanhempi hakee ja saa lähihuoltajuuden. 

Voi estää. Sitä kutsutaan lapsikaappaukseksi jos lapsi viedään toiseen valtioon ilman toisen huoltajan suostumusta.

12v täyttäneellä lapsella on sitten itsellään jo enemmän vaikutusvaltaa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Poika soittelee nytkin ikävää isältään viikoittain ja kaipaa selkeästi meidän kotiin. Ei tee samaa täältä isälleen.

Tarkoitus ei ole estää tapaamisia, tottakai saa viettää vaikka kaikki loma-ajat ja kesät suomessa jos niin haluaa :)

Ja matkamaksuista olen valmis joustamaan, mutta jos me maksamme pojan kaiken muun niin pitäisikö meidän maksaa myös matkat isälle? Tai esimerkiksi puolet vai ei mitään?

Yhtälaillahan poika voi myös päättää että jää asumaan isälleen Suomeen - mutta jos haluaa lähteä meidän mukaan niin voiko isä pakottaa? Olemme muuttamassa Ruotsiin jos sillä on merkitystä.

Siis kyllähän tällaisissa tapauksissa käytäntö on, että te maksatte vähintään puolet matkakuluista. Jos oikeuteen mennään, niin tämä on todennäköisiä tuomio. Ja ottaen huomioon, että te olette pois muuttaneita, niin voi olla, että joudutte maksamaan enemmänkin. 

Toivottavasti etävanhempi hakee ja saa lähihuoltajuuden. 

Kaljaveikko se onkin mukava lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Voi estää. Sitä kutsutaan lapsikaappaukseksi jos lapsi viedään toiseen valtioon ilman toisen huoltajan suostumusta.

12v täyttäneellä lapsella on sitten itsellään jo enemmän vaikutusvaltaa tähän.

Eipäs nyt kerrota väärää tietoa. Lapsikaappaus ei liity tähän mitenkään. Tässä vaan etävanhempi mahdollisesti pullikoi lapsen lähiperheen muutoa vastaan.

12v. on ikäraja, milloin lapsen tahdolla viimeistään on suurempi merkitys asioissa. Sitä nuorempaakin kuitenkin pitää kuunnella ja hänen näkemyksensä huomioida, jos lapsen katsotaan olevan sillä tasolla, että voi itse osallistua päätöksentekoon asiassa. 10v. on yleisesti jo kykenevä ilmaisemaan tahtonsa siitä, kumman vanhemman luona haluaa asua.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti voi. 10 vuotias ei päätä tuollaisista asioista.

10-vuotiaan tahtoa kuullaan ja kunnioitetaan jo ihan hyvin. 10v. kun on jo niin iso lapsi, että osaa ihan hyvin kertoa oman tahtonsa.

Lapsi ilmeisesti haluaa asua tällä lähivanhemmalla ja myös muuttaa tämän lähivanhemman kanssa. Millä logiikalla siis sinun mielestäsi pitäisi toimia lapsen tahtoa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti voi. 10 vuotias ei päätä tuollaisista asioista.

10-vuotiaan tahtoa kuullaan ja kunnioitetaan jo ihan hyvin. 10v. kun on jo niin iso lapsi, että osaa ihan hyvin kertoa oman tahtonsa.

Lapsi ilmeisesti haluaa asua tällä lähivanhemmalla ja myös muuttaa tämän lähivanhemman kanssa. Millä logiikalla siis sinun mielestäsi pitäisi toimia lapsen tahtoa vastaan?

Niin ja tosiaan, 1-2 vuoden kuluttua muuton ollessa ajankohtainen tämä lapsihan on jo 11-12v., eli viimeistäänkin täysivaltainen jopa kieltäytyä tapaamasta etävanhempaa lainkaan.

Jos olisin etävanhempi, en alkaisi tekemään kiusaa asiassa, vaan miettisin, että miten itse voisin parantaa välejä.