Myrkyllinen parisuhde, kun alkaa itsekin käyttäytyä epätasapainoisesti

Eroa. Luulin tulleeni hulluksi, käyttäydyin todella epävakaasti ja olin 24/7 ahdistunut. Kaikki johtuikin vaan silloisen kumppanin henkisestä väkivallasta, ja parani eroamalla. Nykyään olo ollut jo vuosia vakaa ja tasainen, vaikka silloin olin jo saamassa diagnoosia mielisairaudesta.

Tuttua on. Aviomieheni oli juuri samanlainen (eli ei ollutkaan ainoa laatuaan), piilokeinoili, ilkeili, leikki ettei kuule tai ei ymmärrä minun puhetta, jos oikein kyseli tiukkaan sävyyn, saattoi paeta paikalta, eli kutsuin sitä minun kypsentämiseksi. Aluksi en juurikaan välittänyt, vaan hoidin omat asiat ja huolendin suurinpiirtein entisenlaisesti. Hän huomasi, ettei saakaan tappelukaveria, niin lisäksi kierroksia myllyyn. Sitä kesti jonkin aikaa, jolloin myös minä aloin rikkomaan hänen tavaroitaan, kirosin, huusin, raivosin ja heitin hänen kenkänsä ulos, vaatteet ulos, piilotin ja tein jotain sellaista, jota en itsekään uskonut. Havahduin oikeastaan vastan kun ulkopuoliset henkilöt kiinnittivät huomion minuun, sanoen "onko sulle tapahtunut jotain, olet ihan erilainen kuin ennen". Kyllä vain, toksinen suhde myrkyttää aivot. Jos mahdollista lähde pois, nujertamispsykologia jatkuu, jos et tee siitä loppua. Minä taistelin ja tavallaan voitin, tällä hetkellä tilanne on se, että mies ei enää oikein uskalla, mutta tilanne on menetetty jo. Etsin tällä hetkellä itselleni asuntoa!

Tuota tapahtuu aika usein epäterveissä suhteissa. Pahimmillaan toinen provosoi ja kiusaa tarkoituksella saadakseen reaktion ja käyttää tätä sitten todisteena toisen mielenvikaisuudesta.

Tasapainoton, ei epätasapainoinen.

Miks olet ko parisuhteessa

Joo, niin tuollaiset suhteet toimii. Sinäkin alat käyttäytyä tasapainottomasti ja sitten sinusta tuntuu että sinussakin on vikaa jne. Kannattaa lopettaa suhde mahdollisimman nopeasti

Eroa nopeasti. Tuollainen traumatisoi vaan entistä pahemmin mitä kauemmin olet suhteessa.

Kumppani hakee merkkejä siitä, että voi sinun reaktiostasi päätellä ja huomautella, että olet mielenvikainen ja sen jälkeen vasta alkaakin kiusaaminen. Psykopaatit toimivat näin. Mieheni teki kaikkensa, jotta sai minut menettämään malttini, sen jälkeen hän saattoi kuvata tilanteita, jos olin poissa tolaltani ja uhkasi näyttää niitä ympäriinsä. Kerran sattui niin, että hän kuvasi kun suutuin ja heitin kännykän seinään. Ei tuollainen lopu, se jatkuu jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Sinä päätät, jatkuuko. Tällainen mies on vaaraksi myös jatkossa, alkaa vainoaminen, kyylääminen ja vakoilu. En enää luo suhdetta yhteenkään mieheen, en usko heihin yhtään pätkää, en yhtään ainoaa pätkää.

Kyllä. Juuri niin siinä käy, eikä siihen mene edes kauaa. Vuodessakin saa ihmisen sidottua itseensä ja sekopäiseksi. Syntyy traumasidos ja odotat koko ajan miehen palaavan sellaiseksi ihanaksi, kun se alussa oli. Niin vain ei koskaan käy. Kannattaa lähteä suhteesta ennen kuin se oma käytös alkaa muuttua. Mä luulin kärsiväni masennuksesta, epävakaasta ja narsistisesta häiriöstä sekä pms:n vaikeammasta muodosta. Oireilu kummallisesti loppui, kun sain vuosien jälkeen miehen pois mun elämästä muuttamalla ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Kumppani hakee merkkejä siitä, että voi sinun reaktiostasi päätellä ja huomautella, että olet mielenvikainen ja sen jälkeen vasta alkaakin kiusaaminen. Psykopaatit toimivat näin. Mieheni teki kaikkensa, jotta sai minut menettämään malttini, sen jälkeen hän saattoi kuvata tilanteita, jos olin poissa tolaltani ja uhkasi näyttää niitä ympäriinsä. Kerran sattui niin, että hän kuvasi kun suutuin ja heitin kännykän seinään. Ei tuollainen lopu, se jatkuu jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Sinä päätät, jatkuuko. Tällainen mies on vaaraksi myös jatkossa, alkaa vainoaminen, kyylääminen ja vakoilu. En enää luo suhdetta yhteenkään mieheen, en usko heihin yhtään pätkää, en yhtään ainoaa pätkää.

Kuulostaa mun eksältä. Mä tosin vaan nauroin sen kuvaamiselle ja kerroin videoille aina ukon toilailuista. Sanoin vielä, että luuleeko se jonkun uskovan sen valheita, kun videolla on totuus.

Asuntoa olen jo katsellut, toivottavasti pysyn päätöksessäni. Miehen kaveritkin pitävät minua varmaan kajahtaneena, olivat todistamassa tuota puhelimen seinään heittämistä, eivät vaan tiedä yhtään miksi käyttäydyin niin. Olen etsinyt netistä tietoa ja välillä olen epäillyt olevani jopa narsisti. Ajattelen, että jotain vikaa minussa täytyy olla kun toimin näin. Hetkittäin taas tajuan ettei miehekkään käytös minua kohtaan ole oikein. Mutta sitten taas ajatus häviää ja pidän itseäni syyllisenä. Pyytelen anteeksi kaikkea ja häpeän itseäni. Ap

Kyllä se pidempään jatkunut henkinen rasitus ja väkivalta vaikuttavat ihmiseen. Itse olen yleensä todella rauhallinen ja ymmärtäväinen ja keskustelen rakentavasti, mutta kun tarpeeksi pitkään kiusattiin, niin aloin toimimaan tavoilla jotka eivät ollenkaan olleet sitä tyypillistä minua.

Vierailija kirjoitti:

Asuntoa olen jo katsellut, toivottavasti pysyn päätöksessäni. Miehen kaveritkin pitävät minua varmaan kajahtaneena, olivat todistamassa tuota puhelimen seinään heittämistä, eivät vaan tiedä yhtään miksi käyttäydyin niin. Olen etsinyt netistä tietoa ja välillä olen epäillyt olevani jopa narsisti. Ajattelen, että jotain vikaa minussa täytyy olla kun toimin näin. Hetkittäin taas tajuan ettei miehekkään käytös minua kohtaan ole oikein. Mutta sitten taas ajatus häviää ja pidän itseäni syyllisenä. Pyytelen anteeksi kaikkea ja häpeän itseäni. Ap

Minullekin on käynyt niin, että pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen olen menettänyt malttini kun kavereita on ollut silminnäkijöinä. Kyllähän se ikävältä tuntui, ja pelkäsin vaikuttavani ihan sekopäältä muiden silmissä. Loppujen lopuksi sillä ei ole kovasti väliä, sillä ne, jotka sinut oikeasti tuntevat ja sinusta välittävät, eivät usko höpötyksiä siitä kuinka "sekopää" olet. Eivät määrittele sinua ihmisenä vain yhden kerran perusteella, kaikilla on joskus huono päivä tai hetki ja hermo menee, eikä silloin käyttäydy kuin oma itsensä. Jos nuo ihmiset oikeasti tuomitsevat sinut sen perusteella, että kerran menetit hermosi, et heitä elämääsi edes tarvitse.

Exnainen oli juuri tuollainen. Provosoi aina niin kauan kuin reagoin. Lähdin pois, mutta esteli ja repi. Normaali keskustelu ei hänen kanssaan onnistunut, koska eri mieltä ei saanut olla. Täm kaikki alkoi kun lapsi syntyi. En luota enää naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Exnainen oli juuri tuollainen. Provosoi aina niin kauan kuin reagoin. Lähdin pois, mutta esteli ja repi. Normaali keskustelu ei hänen kanssaan onnistunut, koska eri mieltä ei saanut olla. Täm kaikki alkoi kun lapsi syntyi. En luota enää naisiin.

Silti minusta ei voi oikeuttaa omaa huonoa käytöstä toisen käytöksellä. *Lisäys*

Tuttua. Olen alkanut miettiä, olenko oikeasti sittenkin vähän hullu ja hankala ihminen. Tänään sain kuulla olevani epävakaa myös. En edes tehnyt mitään.

Oma järki kyllä sanoo, etten ole mitään noista.

Kieroimmat manipuloi ja provosoi toista hienovaraisesti niin ettei muille ihmisille näy muuta kuin se väkivallan kohteen sekopäinen käytös ja täten hänet voidaan leimata mielenvikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exnainen oli juuri tuollainen. Provosoi aina niin kauan kuin reagoin. Lähdin pois, mutta esteli ja repi. Normaali keskustelu ei hänen kanssaan onnistunut, koska eri mieltä ei saanut olla. Täm kaikki alkoi kun lapsi syntyi. En luota enää naisiin.

Silti minusta ei voi oikeuttaa omaa huonoa käytöstä toisen käytöksellä. *Lisäys*

Miten niin? Kyllä siinä sellaisessa myllytyksessä on, myrskyn silmässä, kun psykopaatti tekee tuhoaan. 

Kokeile, vaikka. Ihan muutama kuukausi riittää.

Toki kun olet mies, niin sulla on enempi voimaa. Toista on naisella. Siinä on myös se fyysisen väkivallan uhka ja toteutus.

Kannattaa lähteä tuollaisesta suhteesta ennen kuin menettää oikeasti mielenterveytensä.

Exäni sai minut melkein astumaan bussin eteen 3 kertaa. Siis aidosti suunnittelin tappavan itseni. Ja meillä on 2 lasta. Viimeisellä kerralla tajusin että nyt on asioiden muututtava tai äiti kuolee.