Te, jotka teette ruokaa ilman varsinaisia reseptiä

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään idioottivarmaa keittoliemen ohjetta jauheliha- tai makkarakeittoon? Eli kun kaikki nämä mausteet pykäät (tl/rkl), liemi taatusti maistuu täyteläisen hyvälle. (Ei sipulia, mutta valkosipuli ok)

Ilman sipulia et kyllä hyvää saa.

Täältä on kauppaan matkaa. Sunnuntaina päätin tehdä pitsaa, kun ei ollut yhtään leipää. Jauhopaketissakin oli vähemmän, mitä luulin. Lisäsin kaurajauhoja, mutta sitten lisäsin liikaa vettä, taas lisää kauraa. Aloittaessani pitsan tiesin, että tomaattikastiketta ei ole, mutta yllätys oli, että ketsuppikin oli kaikki. BBQ-kastiketta siis pitsalle. Kaikessa jouduin säveltämään, mutta ei se pahaa ollut, erilaista. Kokemus antaa rohkeutta kokeilla.

Ihan mitä vaan, paitsi leivonnassa noudatan usein reseptejä kun en muista leivonta-ainesten sopivia mittasuhteita. Tarvittaessa tarkistan kyllä ruokatyypin lämmitys/kypsennysaikoja jostain reseptistä, tyyliin kauan kermaa ja perunaa sisältävän vuoan pitää olla uunissa, mutta yleisesti ottaen nekin alkaa olla muistissa.

Jos osaa perusasiat, niinkuin kypsennysajat ja-järjestyksen, niin tarvitsee vain tietää mitkä asiat sopii yhteen (ja sen voi aika helposti päätellä aiemmin syömistään ruuista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään idioottivarmaa keittoliemen ohjetta jauheliha- tai makkarakeittoon? Eli kun kaikki nämä mausteet pykäät (tl/rkl), liemi taatusti maistuu täyteläisen hyvälle. (Ei sipulia, mutta valkosipuli ok)

Ilman sipulia et kyllä hyvää saa.

Hyvää tulee ilman sipuliakin.

Olen aikaisemmin käyttänyt sipulia, nykyään en ollenkaan. Lisään valmiiseen keittoon hiukan sitruunan tai limen mehua. Hapokkuus korvaa sipulin.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään idioottivarmaa keittoliemen ohjetta jauheliha- tai makkarakeittoon? Eli kun kaikki nämä mausteet pykäät (tl/rkl), liemi taatusti maistuu täyteläisen hyvälle. (Ei sipulia, mutta valkosipuli ok)

Meillä ei ole talossa koskaan sipulia (olen sille allerginen, myös raa'an sipulin haju saa aikaan hengitystieoireita). Valkosipulia voin syödä.

Eli teen kaikki ruuat ilman sipulia. Ihan maukasta ruokaa, on kaikille kelvannut.

Teen keitot niin, että käytän runsaasti juureksia ja muita kasviksia perunan lisäksi, lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, kaalia, mangoldia, lehtikaalia, parsakaalia, herneitä, papuja, leikkopapuja, maissia... mitä nyt sattuukaan vihanneshyllyllä/pakastimessa olemaan. Ruskistan aina lihan lihakeittoon ja makkarat ja nakit makkara/nakkikeittoon. Lihan kanssa voi ruskistaa valkosipulimurskaa, mutta se ei saa palaa.

Eli perunat ja kovat, pidemmän kypsennysajan vaativat vihannekset veteen kiehumaan. Maustan veden suolalla, myllystä pippurilla, paprikajauheella, kurkumalla, kuivatulla persiljalla ja hitusella lipstikkaa. Lipstikan kanssa pitää olla varovainen, se on aika hallitsevan makuinen.

Lisäksi lisään liemeen jääkaapista kaivetun "tyhjän" ketsuppipullon jämät, eli vettä sinne pulloon, reipas ravistus ja sitten soppaan sekaan.

Jos löytyy sopiva liemikuutio, niin senkin voi laittaa, mutta se ei ole tarpeellinen. En ole kovin paljon enää viitsinyt nähdä vaivaa löytääkseni sipulittoman, tai riittävän vähäsipulisen liemikuution, sellainen oli jossain vaiheessa kaupoissa, mutta se poistui.

Valitettavasti määriä en osaa sanoa, koska se riippuu siitä, kuinka iso annos on tulossa. Viiden litran kattilaan, joka on 3/4 täynnä perunaa ja kasviksia, niin ehkä tl pippuria myllystä, saman verran paprikajauhetta, puoli tl kurkumaa, persiljaa otan pari sellaista lehtisykeröä ja murskaan kämmenissä. Yrttejä en käytä, koska teinit eivät tykkää.

Lisään keittoihin pinaattikeittoa, kylmäsavulohikeittoa ja sosekeittoja lukuunottamatta aina myös ruokalusikallisen viherjauhetta, eli kesällä keräämiäni vihannesten lehtiä, jotka olen kuivanut ja jauhanut hienoksi, mm. nokkosta, suolaheinää, pinaattia, punajuuren lehtiä, porkkanan naatteja, lehtikaalia, mangoldia, palsternakan lehtiä jne). Jos puoliso ei soppaa syö, niin lisään myös sienijauhetta. Hän ei voi syödä sieniä trehaloosi-intoleranssin vuoksi.

Mausteeksi voi laittaa myös soijakastiketta, JOS pitää siitä. Itse en pidä soijasta kuin sushin kanssa. Chiliä laittaisin mielelläni, mutta yksi lapsista on allerginen sille (kurkku turpoaa). Erilaisten maustekastikkeiden kanssa pitää olla varovainen, koska niihin on usein piilotettu sipuli mausteet, aromit, yrtit -termien taakse.

Jos teen ihan pelkkää kasviskeittoa, niin kuullotan/ruskistan niitä kasviksia ensin öljyssä ennen nesteen lisäystä. En kasvissosekeittoihinkaan koskaan lisää kermaa tai muuta maitovalmistetta, enkä nykyään mitään liemikuutiotakaan. Jos keitto tuntuu kaipaavan rasvaa, laitan oliiviöljyä.

Sipuli tuo ruokiin makeutta ja umamin makua. Jos ruuassa on sieniä tai lihaa, niin umamia ei sen kummemmin kaipaakaan. Makeutta taas saa helposti porkkanasta tai muista juureksista, ja juuri ketsupissahan on usein sokeria. Esimerkiksi kaali sopii hyvin sipulin tilalle, ne ovat myös rakenteeltaan samankaltaisia.

Meillä siis on AINA jääkaapissa tyhjä ketsuppipullo tai kaksi, koska neljä teiniä syö sitä ihan urakalla pastan kanssa (ja italialainen kälyni kärsii).

Minä en osaa tehdä ilman reseptiä montaakaan ruokaa (tätähän et ap tosin kysynyt, mutta vastaan silti). Katson aina reseptistä, en ole kovin kokenut kotikokki, vaikka pääsääntöisesti kokkaankin itse. En ole kuitenkaan koskaan valmistanut mitään sellaista ruokaa, joka vaatisi tarkempaa osaamista. 

Ilman reseptiä menee nakki- ja jauhelihakeitto, luultavasti myös pakastekalakeitto, pyttipannu, nakkikastike, jauhelihakastike tomaattimurskasta ja lihamakaronilaatikko. Kinkkukiusaustakaan en uskaltaisi suoralta kädeltä tehdä ilman reseptiä, sillä haluan tietää paljonko tarkalleen laitan ruokakermaa, kinkkusuikaleita ja peruna-sipulisekoitusta. 

Teen kaikenlaisia ruokia ja aina ilman reseptejä. Tekemäni ruoat ovat aina olleet maukkaita ja muutenkin onnistuneita. Jos haluan tehdä jotakin ihan uutta ja erikoista ruokaa, niin silloin tutustun resepteihin ja valmistustapoihin etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään idioottivarmaa keittoliemen ohjetta jauheliha- tai makkarakeittoon? Eli kun kaikki nämä mausteet pykäät (tl/rkl), liemi taatusti maistuu täyteläisen hyvälle. (Ei sipulia, mutta valkosipuli ok)

Hyvään liemeen tulee neljä p:tä, eli persilja, porkkana, palsternakka ja ööööh olikohan pippuri? ;D Tämä ei ehkä ollut idioottivarma vinkki, mutta pääsee alkuun. En harmi kyllä löydä lähdettä enää, tai kuka kokki näin on sanonut. 

Itse tykkään käyttää maustepippuria, ja lisään vielä laakerilehden. 

Tietysti myös suolaa. 

Eli, persiljaa, porkkanaa, palsternakkaa, maustepippuria, laakerinlehti ja suolaa. Siitä keittyy ihan hyvä perusliemi. 

***

Jos parempaa haluaa niin keitä lihalientä pakkaseen. Eli jos et tykkää käyttää valmiita liemikuutioita (nehän ovat oikeasti idioottivarmoja ja eri valmistajilla on maussa hieman eroja) niin voit tehdä liemen itse. Keitä (ydin)luita, voi olla lihaisia luita, noiden neljän p:n kanssa. Suolaa myös. Keittoaika on pitkä, lientä kannattaa tehdä kerralla vähän isompi määrä ja pakastaa vaikka 3-5 dl purkkeihin. 

Netistä voi hakea tarkemman ohjeen lihaliemen keitto-ohjeeseen. Joissain on lisäksi esim neilikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun perusmausteet on; Suola, pippuri, chilifakes, Maggie soija, Aromat ranskalaiset yrtit sopii moneen ruokaan. Kun teen kokeiluja uusien ruokien kanssa käytän kaikkia mausteita mitä käytän leipomiseen, kun haluan tehdä aasialaistyyppistä ruokaa. Kokeilkaa kuin hyvää tulee. Samoin jos teen couscousta. 

Saako tota natriumglutamaatti-Aromatia vielä myydä Suomessa? Luulin, että kielletty. Leipomismausteet on eteläassialaiseen ruokaan joo, mutta ei esim kiinalaiseen.

Assburger kirjoitti:

Usein, jos katsoo jostain kaupan mainoslehdestä "edullisen" reseptin ja kokkaa 5-henkiselle perheelle aterian, huomaakin, että meni monta kymppiä.

Ei näin...

Kaupan resepteissä on valitettavan usein mukana montaa eri ainesosaa, joita ei oikeasti tarvita. Yksinkertainen perusruoka mahdollisimman puhtaista perusraaka-aineista on edullisen, terveellisen ja helpon ruokavalion perusta.

Osaan tehdä niitä, mitä olen vuosikymmenet tehnyt. Mutta käytän aina samoja mausteita: suola, mustapippuri, chili, valkosipuli. Aina kun on noita, niin perhe kehuu ruokaa. Toinen vakiosekoitukseni on suola, pippiri, paprika pizzamauste.

Eli jos haluan eri makuista ruokaa, sitten pitää kaivaa resepti.

Vierailija kirjoitti:

Takana niin paljon kokemusta että tietää miten erilaiset maut sopivat toisiinsa.

Noin on! Tietää varsin tarkkaan, mistä tykkää ja mistä tulee hyvää, ei vain maultaan, vaan myös ravintoarvoiltaan, se on kasvavalle vanhukselle tärkeää, kun on parikymppisestä alkaen tehnyt kotiruokansa itse ja ollut ravintolakeittiössäkin töissä.

Jos nyt joku ihmettelee tuota kasvavaa, kyse on henkisestä kasvamisesta, se jatkuu niin kauan kuin haluaa ja siihen jaksamisen vuoksi pystyy. Joka päivä voi hankkia edes hiukan uutta tietoa, miksei kokemustakin. Jotta se onnistuu, hyvä ruokailu on tärkeää. Kun ruokaa on laittanut vaikkapa 40 vuotta, kokemusta on kertunut aloitteluastetta enemmän.

Keittiössä ei mitään opi, jos ei uskalla mitään kokeilla. Toki keittokirjat ja reseptit voivat toimia alkuunpääsyn apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään idioottivarmaa keittoliemen ohjetta jauheliha- tai makkarakeittoon? Eli kun kaikki nämä mausteet pykäät (tl/rkl), liemi taatusti maistuu täyteläisen hyvälle. (Ei sipulia, mutta valkosipuli ok)

Ilman sipulia et kyllä hyvää saa.

Ihan varmasti saat hyvää ilman sipulia. Minäkin olen saanut hyvää vuosikymmenet enkä käytä mitään sipulikasveja enkä valkosipuliakaan

Olen osannut nuoresta lähtien kuvitella kuinka maut toimivat yhdessä. Aina ei tietenkään kokkailut onnistu hyvin mutta yllättävän usein. Minulla on useita reseptejä, joita olen muokkaillut alkuperäistä paljon paremmiksi.

Onko muilla sellaista outoa "pakkomiellettä" ettei koskaan voi noudattaa reseptiä täysin tarkasti vaan aina pitää vähän muutella? Joudun joskus hillitsemään itseäni, jos teen ruokaa reseptin mukaan, koska viimeistään maustaessa aina joku "pikkupiru olkapäällä" ehdottaa "lisää tuota siihen". Onko minulla jotain auktoriteettiongelmia, kun en voi noudattaa reseptiä tarkasti?

Edelloseen vastaan, että en myöskään noudata reseptejä orjallisesti. Maistamalla ruokaa valmistuksen eri vaiheissa, selviää mitä tarvitaan.

Aina ei myöskään ole kotona kaikkia reseptiin tarvittavia aineita ja sitten niitä korvataan jollain sopivalla.

Luulen, että ruuanlaitossa on kyse tietynlaisesta lahjakkuudesta, vähän niinkuin toisilla on värisilmää tai nuottikorvaa. Jotkut ei vaan tajua, miten ruokaa tehdään että siitä tulee hyvää.

Itse kaivan pakastinta ja otan sieltä jotain lihaa tai kalaa. Jollei pakastimesta löydy (tässä vaiheessa harvemmin lähden kaupassa käymään) niin sitten käyn läpi kuiva-ainevarastot. Sitten pohdin, onko meillä riisiä, pastaa tai perunaa, mikä sopisi sen kanssa. Ja sitten pohdin lisukkeet, kastikkeet yms.

Jos toteuttaisin pelkkiä reseptejä, niin ruokahävikkiä tulisi varmaan aika paljon. Mulla on kaveri, joka tekee aina kallista ruokaa, saattaa esimerkiksi laittaa ruokaa juustoraastetta, tuorejuustoa ja ruokakermaa. Itse pidän siitä niukkuuden ajatuksesta, että ruokaan laitetaan vain se, mikä on tarpeellista - sopivasti kaikkea (ja purkinjämät, mitä jääkaapista löytyy).

Ja silloin parikymppisenä, kun muutin omilleni, en ollut kovin kummoinen kokki. Kyllä se lahjakkuus asiaan löytyi tekemisen kautta. Kuten myös monet ruoka-aineet! Ennen vuosituhannen vaihdetta itsenäistyneenä kaikki hernekeittoa ja ruskeaa kastiketta oudommat ruuat olivat äärettömän eksoottisia. 

Mun ruuanlaitto lähtee vähintään kerran viikossa siitä, että katson, mitä kaapissa on ja koitan keksiä niistä ainaksista jonkun ruuan. Esim. tänään jäin etätöihin orastavan flunssan takia. Olin ajatellut käyväni kaupassa tänään töistä tullessa, mutta nyt pitäisi keksiä ruokaa siitä, mitä kaapissa on.

Lounaaksi teen munakkaan, johon silppuan paprikan jämät ja nakkaan päälle juustoraastepussin pohjat.

Päivälliseksi teen vihanneslaatikon pohjalle jääneistä asioista punajuurikeiton, johon tulee myös pari porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja Koskenlaskijaa. Mausteiksi löytyy kuivattuja yrttejä, suolaa ja pippuria ja ehkä joku liemikuutiokin.  Päälle paahdan siemeniä ja lisään nokareen smetanaa/ranskankermaa (molempia näytti olevan kaapissa).

Huomisen ruokakin syntyisi kaapin aineksista: sipulia, porkkanaa, varsiselleriä ja valkosipulia silppuna pannulle, pakastimesta jauhelija ja purkki tomaattimurskaa sekä mausteita. Pastakastike ilman reseptiä on valmis.

Mä olen kiinnostunut ruuasta ja syömisestä (ja se valitettavasti näkyy!). Olen laittanut paljon ruokaa, luen netistä ja lehdisät reseptejä, katson tv:stä ruuanlaitto-ohjelmia. Ehkä tätä kautta on kehittynyt jonkinlainen ajatus siitä, millaisia aineksia yhdistelemällä syntyy hyvää tai ainakins syötävää ruokaa ja esim. kypsymisajat alkaa olla jo muistissa.

Leipoessa käytän sitten tarkkoja ohjeita, tai jos kokeilen ensimmäistä kertaa jotain uutta työläämpää ruokalajia tai kalliimpaa raaka-ainetta.

siis eikö joku osaa tehdä ruokaa ilman reseptiä? jopa meidän ukko osaa tehdä kaapista löytyvistä tuotteista maittavaa ruokaa. kyllä se on joka naisen nämä taidot osattava, tai jää naimisiinmeno haaveeksi. ei meillä syödä koskaan noutoruokaa, vaan kunnon kotimuona miehen tiellä pitää ja naisen myös. harjoittelu tekee mestarin.

Hyvyys tulee mausteista, maustekastikkeista ja hyvistä raaka-aineista. Käytän tuoreita kasviksia ja valitsen mausteet sen perusteella, minkä tyyppistä tavaraa tulee, esim. tomaatti- vai kermapohjainen kastike. Ruuanlaiton improvisaatio tulee kokemuksen ja kokeilun myötä. Ystävien kanssa kokkaillessa ja resepteistä tehdessä saa uusia ideoita, joita voi soveltaa omaan keittiöön. Leipoessa tarvitsen ehdottomasti reseptin, tosin en aina siltikään onnistu tekemään syömäkelpoisia leipomuksia. 🙄

Resepteistä saa ideoita ja inspiraatiota. Reseptiä pystyy aina parantamaan omaan makuun sopivammaksi tai terveellisemmäksi, yleensä sekä että.

Reseptien orjallinen noudattaminen on tylsää.

Tämä on vähän kuten matematiikka. Osa opettelee orjallisesti tekemään tehtäviä ohjeen mukaan, mutta ei oikeasti ymmärrä, mitä tehdään ja miksi. Osa taas oivaltaa matemaattisen idean menetelmän takana. Heidän ei tarvitse opetella ulkoa tehtävän ratkaisemisen vaiheita. He katsovat tehtävää, tunnistavat olennaiset elementit, valitsevat menetelmän, jolla ratkaisu löytyy ja sitten kirjoittavat sen näkyviin.

Eli ruoanlaitossa osa katsoo, että tähän tulee kaksi keskikokoista kananmunaa, ja menevät paniikkiin, kun kotiin onkin ostettu isoja kananmunia. Toiset taas miettivät, minkä vaikutuksen kananmuna saa aikaan tässä ruoassa, ja sitten valitsevat sopivan määrän.