raskaana jälleen..Abortti?
En ole ikinä tajunnut näin konkreettisesti, kuinka vaikea päätös abortti on. Meillä on 2 ihanaa tervettä lasta ja pari päivää sitten havahduin huomaamaan, että kuukautiseni ovat myöhässä. Eilen tein raskaustestin ja se näytti reilusti plussaa. Mieliala on tosi sekava, koska tämä raskaus on puhdas vahinko. Olemme mieheni kanssa aina joskus keskustelleet mahdollisuudesta tehdä vielä 3. lapsi, mutta ajankohta ei todellakaan ole paras mahdollinen.
Alkujärkytyksen jälkeen päätimme illalla, että mietitään ja makustellaan asiaa pari päivää ja päätetään sitten, haluammeko todella lisää lapsia vai olisiko meidän perheen kohdalla abortti oikea ratkaisu. Aivan kamalan vaikea asia päätettäväksi.
Olenko turhan epäluuloinen, kun pelkään tulevani " jotenkin leimatuksi" , jos päädymme aborttiin? Pidetäänkö meitä mukavuudenhaluisina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jos emme jaksa kolmatta lasta tehdä. Tuntuu, ettei meillä olisi edes järkevää perustelua lääkärille esittää abortin syyksi, kun olemme nuoria, terveitä, työssäkäyviä ihmisiä...
Kertokaa omia mielipiteitänne abortista ja vastaavassa tilanteessa olemisesta.
Kommentit (40)
Miettikää rauhassa, ettei tule tehtyä mitään hätiköityä =)
Aborttikeskusteluun en jaksa ottaa muuten kantaa, koska meillä kaikilla on siitä oman käsitykseni ( itse en voisi tehdä, mutta muiden tilannetta ei voi aina noin vain arvostella tietämättä), kun että lapsella on oikeus myös syntyä toivottuna ja haluttuna niin, että hänestä pidetään huolta. Sosiaaliset syyt ei tarvitse kummoiset olla, että Suomessakin saa abortin. Työni takia tiedän asian.
..ketään edelleenkään loukkaamatta, mutta abortin saa Suomessa aina jos sellaisen haluaa. =)
että miettikää rauhassa ja maistelkaa asiaa!
Mun henkoht mielipide on kyllä melkoisen vapaa abortteihin nähden. Mua suorastaan kiukuttaa moralisoinnit. Ei siinä pitäisi kenelläkään muulla olla nokan kopauttamista! Perusteluni on lapsen etu. Kukas muu kuin vanhemmat sitä lasta hoitaa vuorokaudet ympäriinsä ja on siitä vastuussa monet vuodet? Mun mielestäni Suomessakin on jo ihan tarpeeksi enemmän tai vähemmän onnettomia lapsia, ei niitä tarvitse kenenkään enää velvollisuuden tunnosta (vasten tahtoaan) tehdä. Pieni lapsi on kuitenkin aivan uskomattoman riippuvainen äidistään, siksi haluaisin, että jokaisella äidillä olisi mahdollisuus päättää, haluaako tuon vastuun ottaa. Ei siinä ole mitään häpeällistä, jos ei halua.
Ja tällä vuodatuksella EN TARKOITA, että vahinkolapsi, jota ehkä on mietitty abortoitavaksi, olisi aina vähemmän rakastettu ja ei-niin-toivottu!! Olen aivan varma siitä, että raskausaika myös kypsyttää ihmistä ja monet ottavat yllätystulokkaan todella hyvin vastaan, mutta en todellakaan ymmärrä, mikä hinku joillakin ihmisillä on painostaa toisia siihen.
Iso halaus AP:lle!!
Ei aborttiin tarvita mitään kovinkaan raskaita perusteluita. Riittää jos tuntuu, ettei vaan jaksa. Itse olen sitä vastaan henk.koht, mutta kunnioitan myös jokaisen vapautta päättää asioistaa.
miettikää rauhassa, mutta niin, että päätös syntyy kuitenkin hyvissä ajoin ennen 12 rv, koska sen jälkeen kaikki on jo paljon monimutkaisempaa.
meillä lapset 6v ja 1,5 v ja huomasin syksyllä olevani täytenä yllätyksenä raskaana. kuopus kun on ivf-lapsi niin tämä oli tod.yllätys. pari päivää meni toipuessa, mies otti puheeksi jopa abortin mutta itse olen sitä niin vastaan, että en suostunut siitä puhumaankaan. Parissa päivässä totuttiin ajatukseen ja innolla nyt odotellaan meidän luomutulokasta. normaalia on myös se, että joka päivä ajatus raskaudesta ei vaan ole niin ihana, mutta niin se kuuluu ollakin, kaikki tunteet ovat sallittuja.
Voimia päätöksen tekoon!
marenki ja tytöt 6v ja 1,5 v ja himpula 13+4
http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi27050
Tuosta löytyy noita perusteita, eli lääkärin päätös voi joskus olla kielteinen, jolloin asia jää sos.työntekijän harkintaan. Ei ole tarkoitus asiasta mitenkään väitellä, mutta abortti ei ole Suomessa edelleenkään ns. vapaa.
...tietysti aikaa ei hurjasti ole, mutta miettikää hetki asiaa kummaltakin kannalta. Mun mielestä Dr. Phil:llä oli hyvä ohje, kun ei osaa päättää jotain asiaa. Eläkää täysillä jokunen päivä ajatuksessa, että teette abortin ja katsokaa millainen mieliala siitä syntyy, katumusta, helpostusta vai mitä. Ja samalla tavalla sitten eläkää jokunen päivä täysillä ajatellen, että pidätte lapsen ja taas makustelette miltä tuntuu.
Älä missään nimessä ota itseesi näitä tämän palstan moralisointeja, vaan mietit ihan rauhassa asiaa. Voimia päätöksentekoon ja sen seurauksiin, oli päätös kumpi tahansa.
tuiskuneiti79 + poika 1v2kk + rv 7+5(?)
Vaikea päätös edessä, mutta uskon että tuollaisessa tilanteessa tekee sen oikean ratkaisun. Jotain kertoo vauvan haluamisen puolesta musta se, että olet tullut tänne odotuspalstalle..
Omasta mielestäni jokainen lapsi on lahja, mutta en tuomitse niitä jotka tekevät toisenlaisen ratkaisun. Kukaan muu ei voi tietää miltä teistä, susta ja sun miehestä tuntuu. Ja miltä susta tuntuu se että jaksatko kolmen pienen kanssa. Täysin ulkopuolisena tietämättä kuka olet olen kyllä ihan varma että jos päätätte pitää lapsen niin kyllä sä jaksat!
Tsemppiä ratkaisuun ja miettikää rauhassa.
Iiran
Kaveri teki abortin vuosi sitten eikä sen tarvinnut kun soittaa lääkäriin ja sanoa et haluaa abortin eikä sen enempää kukaan syitä kyselly!!
ennestään oli jo 2 lasta (4v. ja 2v) ja parhaimmassa synnytysiässä eli 27v..
Lääkäri kirjoitti vaan lähetteen kaavintaan kun ei lääkkeellistä halunnu!!
Mut jokainen päättää miten itsestä tuntuu..itse en pystyis tekemään kun on ollut lapsettomuusongelmaa ja keskenmenoja lapset on lahja ja niitä saadaan ei tehdä!!Ketään en siltikään rupea moralisoimaan jokainen päättää omasta elämästä ja kehosta...!!!!!
Se vain tarkoittaa, että sinulla on jotain tunteita ja ajatuksia jo alkunsa saanutta lastasi kohtaan.
Abortti on hankala asia ja toivon etten itse siihen ikinä joudu. En katso olevani oikeutettu moralisoimaan mutten siltikään oikein " hyväksy" elämän lopettamista ilman kunnon perusteita. Abortissa kuitenkin lopetetaan jo alkanut elämä eikä siihen pidä suhtautua kevyesti. Toivon kuitenkin, että nämä sanani eivät pahoita mieltäsi, sinulla on varmasti jo tarpeeksi paha olla tämän asian kanssa.
Joku jo mainitsikin että ehkäisykään ei ole täysin luotettavaa joten jos ei ole valmis uuteen lapseen, on selibaatti luonnollinen valinta.
Niin tai näin, toivotan teille voimia ja viisautta oikean ratkaisun tekoon + tyytyväisyyttä ratkaisuunne myös tulevaisuudessa.
K rv 15+3 ja poika -05
ps. jäi mieleen tuo lause " jos emme jaksa kolmatta lasta tehdä" . En tiedä ymmärsinkö oikein mitä ajoit takaa mutta se kolmas lapsennehan on jo tehty, siellähän se on jo olemassa.
sannamarjo:
Pidetäänkö meitä mukavuudenhaluisina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jos emme jaksa kolmatta lasta tehdä. .
Ymmärsin että olet raskaana? Tämä alku tulee aina olemaan teidän kolmas lapsenne. Sillä se luetaan kolmanneksi raskaudeksi, vaikka ette lasta ottaisikaan vastaan. (Näin ainakin luulen...?)
Eli jos joskus vielä teette sen " kolmannen" niin, se onkin jo neljäs...
Toki vauva-arki vaatii sitä oman ajan uhraamista, mutta nopeastihan ne ensivuodet kuluvat...
Minulle abortti on ihan vieras käsite.
Mutta sinä toki teet oman ratkaisusi.
Vastaat niistä itsenäisesti. Tunteita se herättää sinulle itsellesi ja perheellesi, teit niin tai näin.
Mutta tällaista tämä elämä on joskus se yllättää. :)
Sosiaaliset syyt voidaan käsittää laajasti. Päätöksen tekee tosiaan tilanteesta riippuen 1-2 lääkäriä.
Pitäkää hyvät ihmiset ehkäisystä huolta! Tämänkaltaisissa tilanetissa tehdään tosi paljon abortteja.
Pari vuotta sitten kun kuopus oli 1,5 v, olisi ollut katastrofi jos oisin ollut raskaana (esikoinen oli 3). Olin sen verran väsynyt, että ajattelin etten koskaan enää jaksa yhtään raskautta enkä vauvaa ja hankin kierukan, jottei vaan kävisi vahinkoa.
Sitten 1,5 vuotta myöhemmin aloin kuitenkin odottaa innolla tätä kolmatta, omasta tahdostani ja ns. tekemällä saanut alkunsa. Jollakin hetkellä voi tuntua, että ei halua ja jaksa, mutta kun kuopuksellekin tulee lisää ikää ja raskaus etenee, koko ajan helpottuu. Mahasikiö on kuitenkin lastesi sisko tai veli. Jos nyt väsyttää ja teet abortin, vuoden päästä voikin iskeä kova vauvakuume. En ikinä itse voisi tehdä aborttia, mutta en mene syyllistämään jos joku kokee sen omassa tilanteessaan oikeaksi ratkaisuksi. Onhan v auvassa kova homma. Tämän kolmannen jälkeen en ikinä halua lisää lapsia (raskaana olen oksentanut 5 kk putkeen ym. ), mutta jos tulisi vahinko, se olisi itse tehty sekin lapsi alulle ja itse pitäisi ottaa asiasta vastuu. Voimia päätökseen!
Abortti on jokaisen oma päätös, mutta itsessäni se herättää aina suorastaan vihaa ja katkeruutta. Lapsia saadaan (jos saadaan), ei tehdä, ja olen sitä mieltä, ettei kukaan ihminen voi päättää kuka lapsi saa elää ja kuka ei. Eli itse en aborttia pystyisi tekemään. Suurin syy mielipiteeseeni on, että kärsin lapsettomuudesta. Siksi tuntuu niin epäreilulle, että ihmiset, jotka eivät toivo /yritä saada lasta tai ole siihen valmiita, niin tulevat raskaaksi ja sitten keskeytetään. Elämä ei ole reilua! toiset antaisivat mitä vaan, jotta edes tulisi raskaaksi!
Raiskaus tms on tietty asia erikseen, mutta terveellä tavalla alkunsa saanut lapsi...
Anteeksi kärkäs kommenttini, kerroin avoimesti mielipiteeni.
Päätös abortin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä on jokaisen oma, ja mielipiteitä on niin monta kuin on vastaajaakin. En halua loukata ketään, vaan herättää ajattelemaan asioita. Aiemmin joku antoi Dr.Philin ohjeen, se vaikutti todella fiksulle!
Teette minkä päätöksen tahansa, niin ajatelkaa asia loppuun asti. Päätöksen pitää olla sellainen, ettei tarvitse loppuikää katua tai jossitella. Vaikea asia, eikä kukaan toinen voi tehdä päätöstä puolestanne!
Voimia päätöksen tekoon ja seurausten kantamiseen!
Niin, miettiminen kannattaa.
No mulle kävi niin, että sain plussatestin kierukasta huolimatta. Siinä sitten jouduttiin viikonlopun yli miehen kanssa asiaa pähkäilemään, ja PAKKO myöntää että abortti kävi mielessä vaikka toisaalta en sitä pystyisi tekemään. Mutta ajatus oli houkutteleva. Meilläkin on kaksi lasta, toinen jo yli puolitoista vuotias, mutta juuri NYT ei kolmatta ole suunniteltu (vaan joskus sitten myöhemmin..).
Seuraavana maanantaina selvisi, että olin saanut aiemmin keskenmenon, ja testi oli sen vuoksi ollut edelleen plussa. (Vasta myöhemmin sitten muistin että edellisten " kuukautisten" aikana oli tullut " klimppi" ulos)
Ja nyt on sitten PAKKO tunnustaa, että tuli surkea olo, kerkesin jo tottua ajatukseen vauvasta (vaikka olisikin mennyt elämä ihan mullinmallin taas).
Eli vaikka ensireaktioni oli " HUI KAUHEAA! Ei näin voi mulle käydä!" , niin muutaman päivän päästä se olisi ollut jo ihan puhdas ilon aihe.
Itse en olisi aborttiin päätynyt sen takia, että äidilläni on niin lempeä ja rakastava asenne lapsia kohtaan. Kun hän alkoi minua odottaa, hänellä olisi ollut kyllä mitä parhaat syyt tehdä abortti (oli juuri eronnut isästäni ja hän oli isosiskoni yh-äiti jo ja kaikenlisäksi alle 20v). Mutta kaikesta tuosta huolimatta, hän on saanut minut tuntemaan itseni tervetulleeksi tähän maailmaan, ja korostaa että lapset ovat AINA lahja, ja aina yhtä ihania.
No muita tuomitsematta, minua ei häiritse jos jollekin toiselle tehdään abortti, mutta itse en siihen pystyisi... Ennenkaikkea äitini takia. Tai tavallaan olen " elämälle sen velkaa" . Hmmm, no kasvatuksestahan se on näköjään kiinni, minun äitini ei suhtaudu tuomitsevasti niihin jotka abortin tekevät, mutta itse ei sitä ikinä tekisi, ja jollain lempeällä konstilla hän on saanut myös kaikki tyttärensä ajattelemaan näin :)
JOS te aborttiin päädytte, se on teidän oma asianne eikä kenenkään muun tehtävä ole teitä tuomita. Etkä sinä taatusti AINOA ihminen Suomenmaallakaan ole kenelle abortti olisi tehty.
Mutta miettikää rauhassa, ettei tule sitten kaduttua mitään.
vielä kirjoittaa, että sen vuoksi otin osaa tähän keskuteluun, että asia on äärimmäisen vaikea. En moralisoidakseni ap-kirjoittajaa. Lääkäri EI AINA KIRJOITA lausuntoa, jos lääketieteellisiä perusteita ei ole. Ihan totta. Kollegani on sellaisen tilanteen eteen joutunut ja voitte arvata, että asiaa pohditiin työnohjauksissa ym. Mutta niinhän se on, että lääkäreitä ja sossuja ja kaikkia muitakin ammatti-ihmisiä on moneen lähtöön. Joku laittaa rastin ruutuun sen kummempia pohtimatta ja joku miettii asiaa vähän enemmän.
Toivottavasti ap löytää itselleen ja perheelleen parhaan ratkaisun ja harkitsee ehkä jatkossa ehkäisyn käyttöä, jos lapsia ei enää haluta. Toivon kuitenkin, että ratkaisu olisi toinen ja että perhe saisi apua tuttavilta, sukulaisilta ym., jotta jaksaisivat uuden tulokkaan kanssa. Voimia vaikean päätöksen kanssa!
A) lapset usein tulevat suunnittelematta ja lapsettomiksi jäädään usein vaikka lasta toivookin. eli elämä menee omaa polkuaan.
B) ensireaktio on eri asia kuin todellinen tilanne. ystävälläni kävi samoin eikä iloinnut alkuun tulevasta perheenlisäyksestä, mutta kun raskaus eteni, tunteet ja rakkaus syvenivät ja ovat nyt maailman onnellisimpia pienestä.
C) joskus tehdystä abortista kärsii loppuelämänsä - sitä voi katua myöhemmin ja hartaasti. en ole ikinä kuullut että joku kärsisi pienestä ihmisestä tai katuisi päätöstään pitää lapsi.
D) päätös toisen ihmisen elämästä on sinun käsissäsi, aika raskas vastuu mielestäni päättää se.
E) siellä se pieni odottaa, että pääsisi teidän perheeseen ja tuntisi olevansa rakastettu. Näin uskon, että on tarkoitettu, kun teillä ei ole päihde-huume-väkivalta-mielenterveys ym ongelmia. jos olette tavallinen perhe, en ymmärrä aborttia ollenkaan todellisena tekona. sen sijaan ymmärrän asian pohtimisen, kun tilanne tuli järkytyksenä, mutta toivon, että lapsi saa syntyä
Mä en halua neuvoa suuntaan enkä toiseen, jokaisen naisen (parin) on päätös tehtävä itse omista lähtökohdistaan. Mutta se piti sanomani, että vaikka raskaus olisi odotettu, toivottu, suunniteltu ja harkittu, plussa raskaustestissä voi silti aiheuttaa perääntymisreaktion. Että halusiko tätä oikeasti, mihin oikein on ryhtynyt, oisko sittenkin ollut parempi odottaa... Mun mielestäni se osoittaa, että ihminen todellakin miettii asiaa, päätyi sitten mihin ratkaisuun tahansa.
Hei!
Ymmärrän myös, miten mieli voi olla myllerryksessä tällaisen tilanteen edessä. Aika vasta täällä palstalla oli vastaava aloitus ja siellä aika moni myös toi esille sen seikan, että Suomessa olisi satoja (ellei tuhansia) lapsettomuusongelmista kärsiviä perheitä, jotka ottaisivat hyvin mielellään pienen lapsen kotiinsa adoption kautta, jos sellaisia vain olisi tarjolla. Eli sekin voisi olla yksi vaihtoehto teille tilanteessa, jossa kolmannen lapsen
saaminen tähän elämäntilanteeseen ei houkuttele. Siinä on vaan se huono puoli, että kuten moni on jo asiaa kommentoinut, naisen mielessä tapahtuu paljon tuon 9 kk aikana, jolloin vauva kasvaa mahassa. Voi olla, että uuteen tulokkaaseen kerkeää kiintyä ja rakastua jo niin voimakkaasti ettei enää pysty ajattelemaankaan hänen pois antamistaan.
Tuntuu välillä aina hurjalta, miten meillä nykyaikana on niin suuret valtuudet vaikuttaa oman elämämme lisäksi myös toisten elämään.
Tottakai oma hyvinvointi ja jaksaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta toisen elämän lopettaminen tai henkiin jääminen on myös melko perustavaa laatua oleva kysymys...
Olen kuullut myös paljon siitä, miten abortin tekeminen voi todellakin seurata haamuna koko oman elämän läpi (kerran tuli aiheesta erittäin koskettava dokumenttiohjelma tv:stä)
Kuten jo moni on aiemmin todennut, antakaa asialle runsaasti aikaa.
Miettikää rauhassa, ettei tule tehtyä liian nopeita, hätiköityjä päätöksiä.
Toivottavasti elämä voittaa!
Äh, olimpa hätäinen =(
Meille syntyi 6 vuotta sitten haluttu ja toivottu tyttö vauva. Elämä muuttui yhdellä silmänräpäyksellä.
Oli yö valvomista ja vauvan kanssa valvottiin ja itkettiin, en ymmärtänyt häntä ollenkaan. Jotenkin sumun keskellä väsyneenä ajattelin ettei toista tule vähään aikaan. Toisin kuitenkin kävi!!!! tyttö oli 5kk kun imettäminen oli jo vähentynyt eikä siltikään kuukautisia kuulunut. Olin sairaana ja menin käymään terveyskeskuksessa ja jotenkin vaisto sanoi, että käy neuvolassa antamassa näyte.
menin odotushuoneeseen odottamaan että pääsen lääkäriin, kun neuvolan täti kurvasi hymy korvissa paikalle ja näytti käteen piirrettyä +!!! Silloin tuntui, kuin olisi isketty puulla päähän. Purskahdin itkuun ja täti oli kummissaan. Pyysin saada puhua asiasta.
koskaan meitä ei painostettu pitämään lasta, mutta ajatus annettiin muhia että otetaan pois!! (kauhea että edes mietin asiaa)
Päätimme kuitenkin miehemme kanssa antaa vauvan tulla. Raskaus aika meni puoliksi usvassa ehkä olin masentunut. Tytön vauva ajasta en muista kunnolla mitään!!
meille syntyi tuon kaiken jälkeen terve poikavauva, josta on nyt kasvanut iso ja herkkä poika. Elämää ilman tätä poikaa en voisi kuvitellakkaan!!Päivääkään en ole katunut ratkaisuani.
Tässä minun tarinani asiaan, joten asioilla on tapana lutviutua.
lapset 00, 01, 04 ja mahaasukki
poppiupau:
Abortti ei Suomessa ole " vapaa" , vaan siihen on lainsäädäntö joka määrittelee millä syillä abortti voidaan tehdä. Lääkäri laittaa lähetteen, kun katsoo syyn tarpeeksi päteväksi. Mutta jos lääkäri tekee päätöksen ja puoltaa aborttia, niin tosiaan se aika itse ainakin täällä varataan...