Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu nainen otti eron miehestään siksi, että mies ei lupauksistaan huolimatta viitsinyt hoitaa lapsia eikä nainen saanut koskaan omaa aikaa mennäkseen jonnekin, vaikka lenkille. Tämä nainen siis toivoi saavansa omaa aikaa eroamalla. Kävi niin, että tuo mies ei suostunut ottamaan lapsia luokseen ollenkaan. Eli ei se aina niin mene, että eroamalla saisi omaa aikaa.

Yksinhuoltaja saa tukiperheen joka ottaa lapset kerran kuussa koko viikonlopuksi.

Saako? Jotenkin automaattisesti vai, jos vain hakee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu nainen otti eron miehestään siksi, että mies ei lupauksistaan huolimatta viitsinyt hoitaa lapsia eikä nainen saanut koskaan omaa aikaa mennäkseen jonnekin, vaikka lenkille. Tämä nainen siis toivoi saavansa omaa aikaa eroamalla. Kävi niin, että tuo mies ei suostunut ottamaan lapsia luokseen ollenkaan. Eli ei se aina niin mene, että eroamalla saisi omaa aikaa.

Yksinhuoltaja saa tukiperheen joka ottaa lapset kerran kuussa koko viikonlopuksi.

No ei se ihan noin helposti tapahdu, tukiperheistä on pulaa ja se kyllä rankataan aika tarkasti kuka ne saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu nainen otti eron miehestään siksi, että mies ei lupauksistaan huolimatta viitsinyt hoitaa lapsia eikä nainen saanut koskaan omaa aikaa mennäkseen jonnekin, vaikka lenkille. Tämä nainen siis toivoi saavansa omaa aikaa eroamalla. Kävi niin, että tuo mies ei suostunut ottamaan lapsia luokseen ollenkaan. Eli ei se aina niin mene, että eroamalla saisi omaa aikaa.

Yksinhuoltaja saa tukiperheen joka ottaa lapset kerran kuussa koko viikonlopuksi.

No ei se ihan noin helposti tapahdu, tukiperheistä on pulaa ja se kyllä rankataan aika tarkasti kuka ne saa.

Joo, mun kaveri on ollut yksin lasten kanssa 7 vuotta. Nyt sai tukiperheen, kun lapset on jo koululaisia ja pärjäisivät muutenkin jo välillä yksin. No, onneksi hänellä on ollut äiti ja sisko apuna, isällään lapset eivät ole voineet käydä aikoihin kun viina vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Siis mitä siinä tilanteessa sitten pitäisi tehdä, jos toinen parisuhteessa välittää vain omasta navastaan ja ajastaan, eikä muun perheen ja kaikkein vähiten sen puolison hyvinvointi kiinnosta?

Miehenä voisi kertoa, että kuskasin huonosti nukkuvaa tenavaa vaunujen kanssa pitkillä kävelylenkeillä tai vaikka autoajeluilla, joihin tämä nukahti. Vaimo sai näin nukkua kuitenkin jonkin aikaa, mikä helpotti tilannetta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Luulenpa, että olet ainoa joka on tuota mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.

Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.

Meillä mies ei hoitanut yöheräilyjä ollenkaan eikä varmaan tajunnut edes miten väsynyt olin, vaikka yritin siitä kyllä puhua (meinasi kyllä joskus napsahtaa totaalisesti, kun mies valitteli miten raskasta oli olla työmatkalla ja nukkua taas hotellissa, kun minä sillä välin hoidin huonosti nukkuvan vauvan, taaperon ja koiran yksin). Mutta kyllä hän sitten muilla tavoin osallistui, antoi minun nukkua päiväunia ja hoiti lapsia, eikä koskaan sanallakaan sanonut mitään sotkuisesta kodista tai siitä etten ollut jaksanut kokata, vaan teki osansa kotihommista. Nykyään meillä menee ihan hyvin, kuopuskin alkoi nukkua n. 1v iässä yönsä kunnolla eikä herätä enää. Nykyään mies on se joka herää lasten ääniin herkemmin, ja olen kyllä ottanut takaisin ja jättänyt sen valvomaan esim. kipeän lapsen kanssa ja painunut itse nukkumaan jokusen kerran. Joo ehkä siis lievää katkeruutta siitä yksin jäämisestä vauva-aikana, mutta aika hyvin olen päässyt siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Olen siitä samaa mieltä että turhan löysin rantein niitä lapsia nykyään pykätään maailmaan. Ei käydä minkäänlaista keskustelua työnjaosta, kasvatuksesta tai siitä omasta ajasta ennen raskautta tai sen aikana, ei säästetä rahaa ja sovita kumpi jää kotiin jne. Sithän se leviää käsiin ja erotaan jotta saa sit lapsivapaata. Kuka kärsii? Lapsi.

Meillä kyllä käytiin ennen ehkäisyn poisjättämistä monet keskustelut lapsenhoidosta, ja mies vakuutti, että tietenkin hän hoitaa puolet. No miten kävi? Ei hoitanut. Ei niillä etukäteen käydyillä keskusteluilla ole mitään painoarvoa sen suhteen, että miten lopulta käy.

Luulen, että paras keino _yrittää_ ennustaa, millainen mies on isänä on oppia tietämään ja tuntemaan, millainen isä miehellä itsellään on. Jos on lusikalla saanut, on vaikea antaa kauhalla vanha sanonta pitää tässäkin aika hyvin paikkaansa. Toki on miehiä (ja naisia), jotka tekee ison työn itsensä kanssa ja oppii olemaan hyviä vanhempia, vaikkei itsellä sellaisia olisi ollut. Tämä kyllä usein vaatii terapioita jne. Joten sanoisin vinkkinä niille, joilla lapsia ei vielä ole, yrittäkää etsiä mies, jolla osallistuva isä ja hyvä isäsuhde tai vaihtoehtoisesti mies, joka jo käynyt vaikka terapiassa; todisteita, että edes kykyä hakea apua, jos ei asiat sujukaan niin, miten etukäteen varmasti monella miehellä ihan oikeastikin suunnitelmissa, ei vain puheissa, mutta todellisuudella on tapana yllättää. Lastenhoito on rankkaa ja jos ei ole saanut hyvää mallia, siihen on vaikea heittäytyä vaikka etukäteen haluaisi kuinka tehdä esim. eri tavalla kuin omat vanhemmat. Pitää osata antaa ja jos ei ole lapsena saanut niitä asioita, joita olisi lapsena tarvinnut, on vaikea antaa toiselle ihmisille, edes omalle puolisolle tai lapsille.

Allekirjoitan tämän. Uskoin, että exäni olisi ollut erilainen kuin oma isänsä, koska exän parhaat kaverit oli hyvinkin osallistuvia isiä jne. ja toki exä itse arvioi myös, että tulisi pitämään pitkät perhevapaat jne. Noh, ei pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan ja vetäytyi täysin. Että aika ison riskin ottaa, jos miehen oma isäsuhde ei ole kunnossa.

En oikein tiedä tästä. Itselläni on mies, joka lupasi osallistua paljon, mutta vetäytyi täysin. Hänen isä oli dementoituneena vanhainkodissa kun tutustuin mieheeni, eli en päässyt itse näkemään millainen heidän suhde oikeasti on ollut. Miehen sanojen ja anopin sanojen mukaan miehen isä oli osallistuva isä.

Juu ei mikään valitettavasti ole satavarmaa, silti ehkä sanoisin, että paremmat mahdollisuudet, jos mies kokenut oman isän osallistuvaksi ja ollut paljon itse isän kanssa lapsena, mutta ei sekään mitään takuita anna. Ja ainahan tällaista asiaa ei edes saa selville millään.

Tiedän myös isiä, jotka olleet tosi surkeita ja vetäytyviä pikkulapsiaikana, mutta vanhemmille lapsille kuoriutuneet ihan kelpo vanhemmiksi.

Harva sitä paitsi ennen lapsia hyvästä ja rakkaudentäyteisestä parisuhteesta luopuu sen vuoksi, että pelkää, että mies, jolla huono isäsuhde, toistaisi samaa kaavaa. Ei ole tietenkään niin mustavalkoista.

Tästä tuli mieleeni tapaus, jossa mies ei osallistunut juuri ollenkaan ensimmäisten lastensa elämään ja erosi siis lasten äidistä (no se äiti varmasti heitti sen miehen pihalle), mutta myöhemmin mies tapasi uuden naisen ja teki hänen kanssaan lisää lapsia. Näille toisen sarjan lapsille onkin ollut sitten läsnäoleva isä. Ensimmäisen sarjan lapsia se ei tietenkään lohduta. Mutta mitään takuita ei ole tosiaan suuntaan eikä toiseen. Joku mies voi myös ihan täyssisaruksia kohtaan käyttäytyä eri tavalla, esim. toisen kanssa osallistuu, mutta toinen lapsi ei kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.

Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.

Vammautumisesta johtuva osallistumattomuus on tietenkin ihan eri asia, kuin se, että ei osallistu, koska ei viitsi, halua tai pidä osallistumista tärkeänä. Minun mies ei osallistunut, syytä en tiedä, koska ei kertonut, mutta halutessaan olisi voinut osallistua. Ja oli luvannutkin etukäteen, että osallistuu. Minun rakkaus kuoli siihen, että hän päätti olla osallistumatta ja jätti minut väsyneenä hoitamaan lapsen yksin kokonaan.

Mitä jää jäljelle, kun rakkauskin on toisen tekojen vuoksi kuollut? Ei oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?

Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?

Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?

No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.

Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.

No eihän se tilanne ole ollenkaan sama, jos mies vammautuu vasten tahtoaan verrattuna siihen, että mies vaan osoittautuu k*sipääksi. Tai siis, käytännössä molemmissa juu joutuu hoitamaan ne lapset, mutta henkiseltä kannalta tilanne on eri. Toisessa tilanteessa se viha ja katkeruus kohdistuu siihen vammaan, ulkoiseen syyhyn ja se on molemmilla yhteinen, toisessa se katkeruuden kohde on se puoliso, joka on pettänyt sinut kun olet heikoimmillasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.

Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.

Vammautumisesta johtuva osallistumattomuus on tietenkin ihan eri asia, kuin se, että ei osallistu, koska ei viitsi, halua tai pidä osallistumista tärkeänä. Minun mies ei osallistunut, syytä en tiedä, koska ei kertonut, mutta halutessaan olisi voinut osallistua. Ja oli luvannutkin etukäteen, että osallistuu. Minun rakkaus kuoli siihen, että hän päätti olla osallistumatta ja jätti minut väsyneenä hoitamaan lapsen yksin kokonaan.

Mitä jää jäljelle, kun rakkauskin on toisen tekojen vuoksi kuollut? Ei oikein mitään.

Minä en lakannut rakastamasta miestäni vaikka hän oli ihan eri mies sairaalasta tultuaan kuin sinne mennessään. Vaikea ajatella että yhden vauvavuoden toiminta vaikuttaisi muhun noin suuresti. Mutta yritän vain sanoa että saan kiinni siitä mitä tuo toinen mahdollisesti/uskokseni tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.

Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.

Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.

Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.

Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT

Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.

Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.

Mitä sinä sitten saat siltä parisuhteelta? Oletko vain taloudellisesti riippuvainen miehestä, vai mitä tässä nyt on taustalla? Jos mies ei a) hoida osuuttaan teidän yhteisistä vastuista, ja b) ei ole ollenkaan kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi tai halua tehdä mitään tehdäkseen sinun oloasi paremmaksi rankassa tilanteessa, niin mitä ihmettä sinä tuollaisella miehellä teet? Mies on siinä jo pettänyt kaikki ne lupauksensa kohdata sun kanssa yhdessä kaikki vastamäet jne. Yksinhän se sut jätti.