Mitä syödä kun ei jaksa tehdä kunnon ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun kotiuduin sairaalasta niin mieheni teki kamalat aamiaiset tietokone pöydälleni ja termariin kahvit kun jäin yksin kotiin. Ja kun hän ei osaa kokata yhtään mitään niin sain lämmitettyjä eineksiä joka päivä. 

Ihanaa kun sain ruokaa enkä alkanut haukkumaan häntä siitä mutta se nopeutti paranemistani kun aloin haluamaan oma tekoista ruokaa. Rollaattorilla toinen jalka paketissa aloin tekemään itse ruokaa kun sain äitinikin avuksi eikä hänkään osannut ruokaa tehdä. Hän on maailman surkein ruuanlaittaja eikä se ole häntä kiinnostanut koskaan muuta kuin teki maailman pahanmakuisinta ruokaa mitä ikinä olen syönyt ellei se ollut Saarioisten laatikoita. 

Mun toipuminen alkoi siitä kun kukaan ei osannut tehdä ruokaa ja aloin kyllästymään lämmitettyihin eineksiin. Tarvitsin ravintoa parantuakseni ja kukaan ei osannut tehdä minulle tarpeeksi hyvää ruokaa kuin minä itse olin tehnyt. Miehelleni sanoin että nyt saa riittää ne valmis ruuat sillä haluan jotain itse tehtyä ja aloin kuntoutumaan kun sain oikeeta ravintoa. 

Täällä on nyt lueteltu syövät, lasten kuolemat ja nyt vielä rollaattori-sankari tekee itse ruokaa kun kukaan muu ei osaa.

Hohhoijaa.

Näistä se idea tuleekin varmaan tuleekin aloittajalle.

Mä en osaa auttaa, mutta on tässä ketjussa ihan hyviäkin ideoita tullut.

Vastaisuuden varalle, osta kaupasta mikroruokaa pari pakettia. Katso sellaisia joissa päiväystä riittää mahdollisimman pitkälle.

Nämä on mun väsymysiltojen pelastus.

Paahtoleipää ja paistettuja munia ja niitä vihanneksia mitä kaapissa sattuu olemaan (kurkkua ja porkkanaa ainakin on aina). Jos tekee mieli jälkkäriä niin turkkilaista jogurttia hillonokareen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole vielä sellaista päivää osunut kohdalle!

mummo 62v

Hyvä juttu sun osalta.

Mun kohdalle on osunut useampiakin. Esimerkiksi silloin, kun lapseni kuolivat, niin olen ihan täysin varma, etten joka päivä henkisesti jaksanut laittaa ruokaa. Tai silloin, kun olin yli 40 asteen kuumeessa enkä tiennyt, onko päivä vai yö, enkä uskaltanut kontata vessaan, kun en olisi päässyt siitä ylös, niin piti hiissata pitkin seinänvieriä, että pääsin perille. Pois en tainnut itse päästä. Vähän on hämärää sekin. Mutta silloin en fyysisesti kyennyt tekemään ruokaa. Oli se kerta, kun oltiin koko perhe mahataudissa, maattiin patjojen päällä pesuhuoneessa oksentamassa ja juotiin vissyä ja kokista ja mehua. En jaksanut silloinkaan tehdä ruokaa.

Nykyään onkin sitten taas vähän toisenlaisia haasteita, kun teen kaiken ruuan puuhellalla. Siis teeveden keitosta eineshampparien lämmittämiseen. Jos en jaksa hakea puita, en voi tehdä ruokaa. Jos on selkä hajalla, enkä voi kantaa puukoppaa, niin aika kevyellä ja viileällä ruualla menen koko päivän.

Olen pahoillani puolestasi mutta ap taisi kyllä tarkoittaa ihan arkipäivän viitsimättömyyttä/laiskuutta, ei erikoistilanteita.

Toki olen itsekin ollut sairaana tai perheenjäseniä kuollut mutta mun mielestä ne on tässä kohdassa epärelevantteja asioita. 

Mulla vaan on aina normaali nälkä mikä vaatii kunnon ruuan.