Lastensuojeluilmoitus harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on hyvä tilaisuus saada apua. Se että sä itse voit huonosti vaikuttaa aina lapseen. Tietysti hän yrittää olla iloinen ja reipas kun näkee että voit huonosti. Mutta lapsella pitää myös olla oikeus tunteisiin ja saada purkaa niitä. Joku perheterapeutti olisi varmasti nyt hyvä.

Niin tunnekasvattajien mielestä... Mutta ovatko lastensuojelijat aina tunnekasvattajia, vai mahtuuko heidän piiriinsä muunkinlaisten kasvatusnäkökulmien edustajia?

Jos lapsi oireilee perheen raskasta tilannetta, niin sinun mielestäsi pitäisi hyödyntää jotain toista kasvatusnäkökulmaa..? Niin mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa eivät näe mitä sosiaalihuollossa kirjataan. Eli voit aivan vapaasti käyttää terveydenhuollon palveluita jatkossakin. 

Rekisterihän yhdistetään soteuudistuksessa, eli kyllä näkevät. Miten ihmeessä tämäkin uudistus tehtiin taas pelkästään hallinnon näkökulmasta, ihmiset ja ihmisyys unohtaen. Päättäville paikoille pitäisi äänestää muitakin kuin vain ääniharavia ja julkkiksia.

Saako niitä katsoa ristiin?

Lähtökohtaisesti ei saa. Itse en edes näe mitään terveydenhuollon kirjauksia.

T Lasu-Sossu

Ap. älä usko kaikkea, mitä nimimerkki Lasu-Sossu kirjoittaa. Erittäin usein, jopa lähtökohtaisesti, lastensuojelun sosiaalityöntekijät pyytävät terveydenhuollon kirjaukset, jotka ovat tavallisesti salassa pidettäviä. Katso laki sosiaalihuollon asiakkuudesta 17 pykälä. Sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, on huolissaan ja vetoaa em. pykälään. Tadaa, kohta hän kollegoineen lukee perheenne terveyshistoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Et ole ollut paikalla kuulemassa, joten et voi väittää varmaksi, mitä ap:lle on sanottu tai ei ole sanottu. Ap:llä on oikeus sanoa ajattelemiaan asioita ilman, että ne tulkitaan avunpyynnöksi. Ammattitaitoinen työntekijä olisi kysynyt suoraan ap:ltä, tarvitseeko tämä apua eikä alkanut selän takana sekoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Et ole ollut paikalla kuulemassa, joten et voi väittää varmaksi, mitä ap:lle on sanottu tai ei ole sanottu. Ap:llä on oikeus sanoa ajattelemiaan asioita ilman, että ne tulkitaan avunpyynnöksi. Ammattitaitoinen työntekijä olisi kysynyt suoraan ap:ltä, tarvitseeko tämä apua eikä alkanut selän takana sekoilemaan.

En ole ollut niin, mutta tiedän tasan tarkkaan ammattilaisten ohjeet näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että ihan lain mukaan lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä asiakkaan kanssa yhteistyössä tai ainakin siten, että asiakas on tietoinen asiasta. Sosiaalityöntekijänä minustakin on ikävä selvittää ilmoituksia, joista ei ole asiakkaalle kerrottu. Erityisesti päiväkodeista välillä tulee tällaisia ilmoituksia, koska he perustelevat sillä, että yhteistyö menee pilalle, jos kertoo asiasta. Ajattelen, että vielä enemmän selän takana tehty lastensuojeluilmoitus pilaa luottamusta, jonka lisäksi meidän työskentelystä tulee vaikeampaa epäluuloisuuden vuoksi.

T Lasu-sossu

Ennenhän päiväkodit eivät tehneet lasuja käytännössä ollenkaan, koska he tunsivat lapset ja näkivät, että koska on syytä vakavaan huoleen ja koska ei. Vasta viime vuosina sosiaalitoimi on herännyt tähän ja ryhtynyt painostamaan päiväkoteja tekemään lasun kaikista huolista tai "huolista" niin kuin laki sanoo.

Tämä on toisaalta hieman kaksipiippuinen asia. Toisaalta on myös katsottu paljon sormien läpi ja painettu asioita villasella. Sitä paitsi moni tuntuu ajattelevan, että vain ääritilanteisiin "saa" puuttua. Lapsen henkinen ja emotionaalinen kaltoinkohtelu on yhtälailla vakava asia, vaikkei se fyysisiä jälkiä jätäkään. 

Lapsen (lievempi) kaltoinkohtelu on erittäin pitkälle mielipidekysymys. Se mikä yhdelle on kaltoinkohtelua on toiselle hyvää kasvatusta ja päinvastoin. Kun lievän kaltoinkohtelun määritelmästä tehdään viranomaisasia niin se johtaa järjestelmään jossa on vahvoja totalitaristisia piirteitä. Vapaissa maissa ei ole perinteisesti puuttuttu ihmisten yksityiselämään likipitäenkään tuollaisella tavalla.

Miksi ajattelet, että edes lasten lievä kaltoinkohtelu olisi hyväksyttävää? Mitä se edes tarkoittaa? Sitäkö, että lapsia voi vähän läpsiä tai että heitä voi vähän haukkua? Ei tuollainen ole missään olosuhteissa eikä kenellekään hyväksi. 

Useimmissa muissa maissa ihan Euroopassakin on se näkökulma, että pieni läpsiminen on hyväksi eikä haitaksi.

Ap, ikävä juttu, että teille on käynyt noin. Ei mielestäni asiallista.

Meillä on sattunut vastaavaa teini-ikäisen lapsen kohdalla. Lapsi on psyk. hoidon piirissä masennuksen ja ahdistuksen takia, taustasyynä autismin kirjo ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikeudet. Lapsen kannalta on ollut ikävää, että kun hän puhuu luottamuksellisesti haasteistaan, näistä on tehty lasuja.

Asiat ja oireet ovat nuoremme kohdalla kyllä sellaisia, joiden vuoksi lasu on sinänsä aiheellinen (esim. viiltely, päihteet). Mutta meillä reitti on mennyt niin, että olemme itse ensin tehneet lapsesta lasun, jotta olemme ylipäänsä saaneet hänelle psyk. hoitoa ja psyk. hoito on ollut lasun RATKAISU lapsen ongelmiin. Tältä pohjalta on kovin nurinkurista, että psyk. hoidon puolelta pallo nakataan takaisin lasulle. Varsinkin, kun lapsi kertoo menneistä tapahtumista, jotka edelleen painavat häntä - ei siis edelleen jatkuvasta viiltelystä tai päihteiden käytöstä.

Lasu on sitten soittanut meille vanhemmille ja nuorelle kustakin ilmoituksesta ja kertonut, että ei johda toimenpiteisiin, koska nuori on jo tarvitsemansa hoidon piirissä. Mitään lisäkeinoja heillä ei ole lapsen auttamiseksi. Lopputulos on se, että lapsi ei ole enää halunnut puhua luottamuksellisesti, koska psyk. puolella reagoidaan kuten reagoidaan. Tämä edelleen on syönyt motivaatiota terapiaan, josta lapsi sitten lopulta kieltäytyi. Nyt pärjää yksinään ja kodin tuella kyllä paremmin kuin tuolla psykiatrisen avulla.

Hyvin hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: kenellekään viranomaiselle tai työn puolesta huolestujille ei kerrota mitään ylimääräistä. Kaikki on hyvin ja tavallisesti. Koko ajan. Muuten olet ties missä prosesseissa vasten tahtoasi.

Vaan sitten jos todella tarvitsetkin apua, silloin ei auta vaikka kuinka itkisit ja anelisit :/

100% samaa mieltä. Trivattiin oikein sitä sanaa, että oletko väsynyt? Erehdyksestäni myönsin ja siitä alkoi helvetti ja oman navan ihailijoiden luona juokseminen. Tästä järkiintyneenä koin olevani selvästi kiusattu ja epäammattilaisten pyörityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on hyvä tilaisuus saada apua. Se että sä itse voit huonosti vaikuttaa aina lapseen. Tietysti hän yrittää olla iloinen ja reipas kun näkee että voit huonosti. Mutta lapsella pitää myös olla oikeus tunteisiin ja saada purkaa niitä. Joku perheterapeutti olisi varmasti nyt hyvä.

Hetkinen, siis mitä apua? Luitko yhtään aiempaa tekstiä? Pakotettu väkisin päälleliimattu määrämuotoinen "apu" ei ole mitenkään avuksi, vaan vahingoksi. Ja lapsella ei ole mitään ongelmaa. Totta kai hänellä on oikeus tunteisiin. Ei hän ole ikinä tarvinut mitään terapiaa. Koko lastensuojeluilmoituksessa oli kyse minusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Keskustelussa nimenomaan ei edes vihjattu mitään lastensuojeluilmoituksesta. En tarvitse lasu-tukea. Mihin tarvitsisin lääkitystä? En ole masentunut, kuten aiemmin jo totesin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Et ole ollut paikalla kuulemassa, joten et voi väittää varmaksi, mitä ap:lle on sanottu tai ei ole sanottu. Ap:llä on oikeus sanoa ajattelemiaan asioita ilman, että ne tulkitaan avunpyynnöksi. Ammattitaitoinen työntekijä olisi kysynyt suoraan ap:ltä, tarvitseeko tämä apua eikä alkanut selän takana sekoilemaan.

En ole ollut niin, mutta tiedän tasan tarkkaan ammattilaisten ohjeet näissä asioissa.

Moni tietää ammattilaisten ohjeet ja monella on kokemuksia, miten ammattilainen ei aina noudata niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Ammattitaidoton ollut tämä ilmoittaja. Ilmeisesti nuori tai muuten ensi kertaa tilanteessa, jossa kokenut, että nytpä autan. Liian virkaintoinen. Tuollainen ilmoitus saa koneiston pyörimään ja vie aikaa oikeilta tilanteilta.

Olisi riittänyt kirjaus, että keskusteltu ja selviää arjesta lapsen kanssa.

Asioista nimenomaan keskusteltiin, enkä osannut odottaa mitään tuollaista. Ilmoitus tehtiin sitten yhtäkkiä parin viikon päästä kertomatta minulle mitään. En oikein vieläkään tiedä, miksi niin toimittiin. Miksi ei minulle kerrottu, että sellainen voidaan tehdä. Olen miettinyt, oliko se jonkinlainen näpäytys minua kohtaan, koska annoin kerran negatiivista palautetta. Minulle soitettiin lasusta sitten juuri syntymäpäiväni alla, ja olikin mukavan jäätävä ilmapiiri syntymäpäivänäni, kun puoliso syytti että lapsi voidaan viedä meiltä takiani.

Puolisosi on tollo, sori vaan. Kukaan ole viemässä lastanne, jos kaikki on hyvin. Sulle on ihan varmasti keskustelussa tuotu esiin että saadaksenne tukea, lasu tehdään. Ehkä se on sit sulta mennyt ohi, mutta aivan varmasti se on sanottu. Miksi suhtaudutte apuun noin? Miksi kerroit mitään, jos et apua halua? Lääkityksenkö sä olisit halunnut?

Ootpa säkin yks tonttu. "Miksi kerroit mitään?" Haloo, ehkä ap on kertonut siksi, kun on kysytty, miten voidaan. "Sulle on ihan varmasti tuotu esiin..." Sullekin on ihan varmasti sanottu aiemmin, että oot tyhmä ja ilkeä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: kenellekään viranomaiselle tai työn puolesta huolestujille ei kerrota mitään ylimääräistä. Kaikki on hyvin ja tavallisesti. Koko ajan. Muuten olet ties missä prosesseissa vasten tahtoasi.

Vaan sitten jos todella tarvitsetkin apua, silloin ei auta vaikka kuinka itkisit ja anelisit :/

100% samaa mieltä. Trivattiin oikein sitä sanaa, että oletko väsynyt? Erehdyksestäni myönsin ja siitä alkoi helvetti ja oman navan ihailijoiden luona juokseminen. Tästä järkiintyneenä koin olevani selvästi kiusattu ja epäammattilaisten pyörityksessä.

Olitko väsyneempi ennen tuota rumbaa vai sen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Sulla on hyvä tilaisuus saada apua. Se että sä itse voit huonosti vaikuttaa aina lapseen. Tietysti hän yrittää olla iloinen ja reipas kun näkee että voit huonosti. Mutta lapsella pitää myös olla oikeus tunteisiin ja saada purkaa niitä. Joku perheterapeutti olisi varmasti nyt hyvä.

Miksi aikuisella potilaalla ei ole oikeutta omiin tunteisiin? Miksi ei ole mitään merkitystä sillä, miten itse haluaa käsitellä asioita? Jos ei suostu hyvällä, niin pakolla sitten vaan? Ei ole kauhean kunnioittavaa. Asenne on vähän samantyylinen kuin väkisinnmakuussa, jossa toinen kieltäytyy ja toinen jatkaa perustellen "tämä tekee sulle hyvää, ota vastaan". Kaikki on vain jotain mustavalkoista asetus-sääntelypotaskaa. Missä on kaikki järki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: kenellekään viranomaiselle tai työn puolesta huolestujille ei kerrota mitään ylimääräistä. Kaikki on hyvin ja tavallisesti. Koko ajan. Muuten olet ties missä prosesseissa vasten tahtoasi.

Vaan sitten jos todella tarvitsetkin apua, silloin ei auta vaikka kuinka itkisit ja anelisit :/

100% samaa mieltä. Trivattiin oikein sitä sanaa, että oletko väsynyt? Erehdyksestäni myönsin ja siitä alkoi helvetti ja oman navan ihailijoiden luona juokseminen. Tästä järkiintyneenä koin olevani selvästi kiusattu ja epäammattilaisten pyörityksessä.

Törkeää. Miten kukaan uskaltaa tuollaisen jälkeen enää kertoa mitään vähääkään väsymykseen viittaavaa?

Sinulla on oikeus lukea mitä sinusta on kirjoitettu. Joko netin kautta tai pyydät kopion 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus lukea mitä sinusta on kirjoitettu. Joko netin kautta tai pyydät kopion 

Niitä ei kuulemma saa edes poistatettua/korjattua, vaikka olisi kirjoitettu väärää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus avun saaminen vaatii tuon lasun . Jos haluaisit vaikka siivousapuja kotiin tms , ei se pelkästään kurja juttu . Kysy mihin olet nyt oikeutettu kun lasukin tehty .

Lasusta ei saa siivousapua. Ollaan lasun asiakkaita.

Mitä apua saatte? Mielenkiinnosta kysyn.

Perhetyöntekijät käy kerran viikossa leikkimässä lapsen kanssa ja tarkkailemassa tilannetta ja raportoimassa siitä. Saatiin myös 6 kertaa terapiaa. Ei lastensuojelulla ole hirveesti mitään konkreettista apua tarjolla.

Onhan siinä jo kahta eri konkreettisuutta. Ihme marinaa...

Vierailija kirjoitti:

Resurssien tuhlausta. Mistä puhuitte, kun huoli tuli ilmi?

Oikeasti tässä maassa on satoja lapsia, joilla asiat on oikeasti huonosti ja ovat lastensuojelun asiakkaita eikä silti tule autetuksi esim viime vuonna äitinsä myrkyttämä 12v poika.

Joo, mutta masentuneen äidin jahtaaminen lasulla on helpompaa kuin alkaa selvitellä todellisten riskiperheiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa eivät näe mitä sosiaalihuollossa kirjataan. Eli voit aivan vapaasti käyttää terveydenhuollon palveluita jatkossakin. 

Rekisterihän yhdistetään soteuudistuksessa, eli kyllä näkevät. Miten ihmeessä tämäkin uudistus tehtiin taas pelkästään hallinnon näkökulmasta, ihmiset ja ihmisyys unohtaen. Päättäville paikoille pitäisi äänestää muitakin kuin vain ääniharavia ja julkkiksia.

Saako niitä katsoa ristiin?

Lähtökohtaisesti ei saa. Itse en edes näe mitään terveydenhuollon kirjauksia.

T Lasu-Sossu

Ap. älä usko kaikkea, mitä nimimerkki Lasu-Sossu kirjoittaa. Erittäin usein, jopa lähtökohtaisesti, lastensuojelun sosiaalityöntekijät pyytävät terveydenhuollon kirjaukset, jotka ovat tavallisesti salassa pidettäviä. Katso laki sosiaalihuollon asiakkuudesta 17 pykälä. Sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, on huolissaan ja vetoaa em. pykälään. Tadaa, kohta hän kollegoineen lukee perheenne terveyshistoriaa.

On kaksi eri asiaa itse lukea toisten kirjauksia ja pyytää niitä erikseen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on lain mukaan laajat tiedonsaantioikeudet, mutta se ei tarkoita sitä, että kategorisesti pyydettäisiin kenenkään terveystietoja. Jos pohdin omaa työtäni niin oikeastaan vain silloin pyydetään terveystietoja, jos ilmoituksessa esitetään vakavaa huolta psyykkisestä voinnista. Mistään nuoren törttöilyn, psyykkisen voinnin tai edes vanhemman päihdeongelman perusteella ei terveydenhuollon tietoja kysytä, ellei ilmoitus ole tullut sairaalasta tai päivystyksestä. 

Lasu-Sossu