Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojeluilmoitus harmittaa
18.01.2023 |
Harmittaa. Minusta tehtiin terveydenhuollosta lastensuojeluilmoitus syksyllä, koska olin vähän surullinen menetyksen johdosta. Sanoin, että lapsella on kaikki hyvin, niin silti piti salaa tehdä ilmoitus. Lasu-asiakkuutta ei seurannut siitä. Mutta nyt kaikki pitävät minua varmasti täysin vinksahtaneena. En kehtaa asioida enää terveydenhuollossa muissa asioissa tai neuvolassa, kun en tiedä, mitä siellä lukee minusta.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aikuinen sinusta ei ole voitu tehdä lastensuojeluilmoitusta.
Niin: Äiti on surullinen. Lapsi voi hyvin. Äiti tykkää viettää aikaa lapsen kanssa. Tehdäänpä lastensuojeluilmoitus äidin tilanteen vuoksi. Kyllä silloin on perusteltua puhua, että lastensuojeluilmoitus tehtiin äidistä, vaikka ilmoitus on rekisteröity lapselle.
Väännetäänpä ratakiskosta: Lastensuojelulain 25 §
Jonkin seuraavista tahoista palveluksessa tai luottamustoimessa oleva, vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Eli toisin sanoen, ilmoitus tehdään joko lapsen kehityksen vaarantavista olosuhteista TAI lapsen käyttäytymisestä.
Eli vanhemman suru on lapsen kehityksen vaarantava olosuhde.
Oikein sanottu: Ap:n lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus johtuen vanhemman surusta.
Väärin sanottu: Ap:sta tehtiin lastensuojeluilmoitus johtuen tämän surusta.
Itse tilanne ei siitä miksikään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aikuinen sinusta ei ole voitu tehdä lastensuojeluilmoitusta.
Niin: Äiti on surullinen. Lapsi voi hyvin. Äiti tykkää viettää aikaa lapsen kanssa. Tehdäänpä lastensuojeluilmoitus äidin tilanteen vuoksi. Kyllä silloin on perusteltua puhua, että lastensuojeluilmoitus tehtiin äidistä, vaikka ilmoitus on rekisteröity lapselle.
Väännetäänpä ratakiskosta: Lastensuojelulain 25 §
Jonkin seuraavista tahoista palveluksessa tai luottamustoimessa oleva, vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Eli toisin sanoen, ilmoitus tehdään joko lapsen kehityksen vaarantavista olosuhteista TAI lapsen käyttäytymisestä.
Tuossa mainitaan myös hoidon ja huolenpidon tarve, joka ymmärrettävistä syistä saattaa tilapäisesti heikentyä, kun vanhempi kokee suuren menetyksen ja on surullinen. Ja koska henkilökunnalla on lakiin kirjattu velvollisuus, on parempi sekä henkilökunnan oikeusturvan että lapsen kannalta tehdä mieluummin lasu varmuuden vuoksi, kuin päätyä oikeuteen jos joku kamala tapaus kotioloista paljastuu.
Kun sinusta tulee vanhempi, sinulla ei ole enää yksityisyyttä siinä samassa merkityksessä mitä sinulla oli ennen lapsia. Lasten jälkeen tärkeintä ei ole enää sinun kokemuksesi tai mielipiteesi, vaan se että olet toimintakykyinen vanhempana, kasvatat lapsesi suositusten ja vallalla olevien sääntöjen ja näkemysten mukaan. Sinun terveystietojasi kysellään ja tarkkaillaan. Väsymys ja masennus ovat vaaran merkkejä. Toiset ymmärtävät tämän heti, toiset sisäistävät sen myöhemmin ja toiset oppivat sen kantapään kautta. Sinä olet nyt tätä asiaa oppimassa. Kun päiväkoti ja koulu alkaa, myös lapsi ja koko muu perhe tulee tarkkailun alaiseksi. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Kun sinusta tulee vanhempi, sinulla ei ole enää yksityisyyttä siinä samassa merkityksessä mitä sinulla oli ennen lapsia. Lasten jälkeen tärkeintä ei ole enää sinun kokemuksesi tai mielipiteesi, vaan se että olet toimintakykyinen vanhempana, kasvatat lapsesi suositusten ja vallalla olevien sääntöjen ja näkemysten mukaan. Sinun terveystietojasi kysellään ja tarkkaillaan. Väsymys ja masennus ovat vaaran merkkejä. Toiset ymmärtävät tämän heti, toiset sisäistävät sen myöhemmin ja toiset oppivat sen kantapään kautta. Sinä olet nyt tätä asiaa oppimassa. Kun päiväkoti ja koulu alkaa, myös lapsi ja koko muu perhe tulee tarkkailun alaiseksi. Näin se vaan menee.
Melkolailla kärjistetysti ja provosoivasti sanottu, mutta on tuossa myös totuuden siemen. Lasten jälkeen tärkeää todellakin on se, että olet toimintakykyinen vanhempana ja sinun oikeutesi ovat sikäli ehdolliset, että ne eivät voi olla ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa niin, että lapsi kärsii lopputuloksesta. Tehtäväsi on kasvattaa lapsesi parhaan tietosi mukaan yhteiskunnan suosituksia mukaillen. Jos olet masentunut tai väsynyt etkä tähän pysty, on vastuullista ottaa vastaan apua. Kun päiväkoti ja koulu alkaa, lapsen elämään tulee runsaasti uusia aikuisia, jotka haluavat lapsen oppivan yhteiskunnassa vaadittuja taitoja ja sääntöjä. Jos lapsi ei opi, asiasta puhutaan koko perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aikuinen sinusta ei ole voitu tehdä lastensuojeluilmoitusta.
Niin: Äiti on surullinen. Lapsi voi hyvin. Äiti tykkää viettää aikaa lapsen kanssa. Tehdäänpä lastensuojeluilmoitus äidin tilanteen vuoksi. Kyllä silloin on perusteltua puhua, että lastensuojeluilmoitus tehtiin äidistä, vaikka ilmoitus on rekisteröity lapselle.
Väännetäänpä ratakiskosta: Lastensuojelulain 25 §
Jonkin seuraavista tahoista palveluksessa tai luottamustoimessa oleva, vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Eli toisin sanoen, ilmoitus tehdään joko lapsen kehityksen vaarantavista olosuhteista TAI lapsen käyttäytymisestä.
Tuossa mainitaan myös hoidon ja huolenpidon tarve, joka ymmärrettävistä syistä saattaa tilapäisesti heikentyä, kun vanhempi kokee suuren menetyksen ja on surullinen. Ja koska henkilökunnalla on lakiin kirjattu velvollisuus, on parempi sekä henkilökunnan oikeusturvan että lapsen kannalta tehdä mieluummin lasu varmuuden vuoksi, kuin päätyä oikeuteen jos joku kamala tapaus kotioloista paljastuu.
Tiedän kyllä, että ilmoitusvelvoite on lakisääteinen. Olen tiennyt sen ilmoituksen tulosta asti. Ymmärrän sen, mutta kritisoin sitä tapaa, millä asia hoidettiin. Mielestäni totesin terveydenhuollossa selkeästi, että teen töitä ja lapsen suhteen on kaikki hyvin. Ja lapsella on kaksi vanhempaa. Tällöin luonnollisesti myös lapsen hoitoa jakautuu niin, ettei lapsi ole koko ajan vain äitinsä kanssa. Ymmärrän, että terveydenhoidossa on voitu haluttu yrittää myös auttaa minua jollain tavalla. MUTTA kukaan ei kertonut sitä minulle. Kukaan terveydenhuollosta ei sanallakaan kertonut minulle mitään tällaisesta, tai edes vihjannut tällaisen mahdollisuudesta. Kun ilmoitus tuli parin viikon päästä ilman mitään ennakkotietoa, se oli kummallekin vanhemmalle aika iso isku juuri, kun edeltävästä oli jo päästy pahimmat yli. Siinä kontekstissa tämä ei todellakaan ollut mikään mitätön pikku juttu.
Kritisoin myös sitä, miten ilmoitus oli tehty. Ensinnäkin maininta äidin terveystiedosta, jonka vuoksi olin ollut potilaana. Toiseksi viittaukset sanoihin, joiden myötä jouduin puolustelemaan ulkopuolisille luottamuksellisiksi luultuja tunnereaktioitani menetyksen yhteydessä. Ilmoitukseen olisi riittänyt maininta, että on kokenut potilaana ollessaan menetyksen ja reagoinut siihen, jäänyt huoli perheen jaksamisesta. Kolmanneksi se, että minulle jäi terveydenhuollon ilmoituksen pohjilta vahva tunne siitä, että minulla ei ole oikeutta tuntea, ajatella ja purkaa asiaa kuin yhden ulkoa sanellun kaavan mukaisesti, kaikki muu on väärin. Sellainen puhumaan pakottaminen on minulle vähän sama kuin harjoittaisi vesitippakidutusta. En enää ikinä puhu pakotettuna. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista apua hait ja missä terveydenhuollon palvelussa olit? Minkälainen on muu elämäntilanne? Näissä kertomuksissa jää aina kokonaiskuva vajaaksi. Useimmiten jos on _vähän_ surullinen läheisen poismenosta, ei ole välttämättä terveydenhuollon palvelujen tarpeessa.
No se menetys liittyi toiseen lapseen, joka ei ikinä kehittynyt lapseksi asti. Sen jälkeenhän sitä onkin sitten hyvä pelotella sen ainoan syntyneen lapsen menettämisellä. Parantaa järjellä ajatellen aivan huimasti kokonaistilannetta. Muu elämåntilanne: naimisissa, töissä, ei ole päihteet koskaan kiinnostaneet, normi paino. En ole täydellinen tokikaan, mutta en mielestäni minkään pakkohoidon ja -selvittelyn tarpeessa.
Otan osaa suruusi.
Virtuaalihalaus ja voimia.
Ymmärrän hyvin myös lisätaakan tuosta lasusta ja sen tekotavasta.
Onko lasu-asia nyt käsitelty ja ohi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sinusta tulee vanhempi, sinulla ei ole enää yksityisyyttä siinä samassa merkityksessä mitä sinulla oli ennen lapsia. Lasten jälkeen tärkeintä ei ole enää sinun kokemuksesi tai mielipiteesi, vaan se että olet toimintakykyinen vanhempana, kasvatat lapsesi suositusten ja vallalla olevien sääntöjen ja näkemysten mukaan. Sinun terveystietojasi kysellään ja tarkkaillaan. Väsymys ja masennus ovat vaaran merkkejä. Toiset ymmärtävät tämän heti, toiset sisäistävät sen myöhemmin ja toiset oppivat sen kantapään kautta. Sinä olet nyt tätä asiaa oppimassa. Kun päiväkoti ja koulu alkaa, myös lapsi ja koko muu perhe tulee tarkkailun alaiseksi. Näin se vaan menee.
Melkolailla kärjistetysti ja provosoivasti sanottu, mutta on tuossa myös totuuden siemen. Lasten jälkeen tärkeää todellakin on se, että olet toimintakykyinen vanhempana ja sinun oikeutesi ovat sikäli ehdolliset, että ne eivät voi olla ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa niin, että lapsi kärsii lopputuloksesta. Tehtäväsi on kasvattaa lapsesi parhaan tietosi mukaan yhteiskunnan suosituksia mukaillen. Jos olet masentunut tai väsynyt etkä tähän pysty, on vastuullista ottaa vastaan apua. Kun päiväkoti ja koulu alkaa, lapsen elämään tulee runsaasti uusia aikuisia, jotka haluavat lapsen oppivan yhteiskunnassa vaadittuja taitoja ja sääntöjä. Jos lapsi ei opi, asiasta puhutaan koko perheen kanssa.
Kyllä me koemme kasvattaneemme lasta parhaamme mukaan. Ei lapsella ole mitään oppimisongelmia, käytöshäiriöitä, ei edes allergioita eikä antibioottejakaan olla toistaiseksi tarvittu. Pituus ja paino ovat hyviä. Hän on osannut yhteenlaskujakin kolmevuotiaasta saakka, on energinen ja iloinen ja melko järkevä ikäisekseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista apua hait ja missä terveydenhuollon palvelussa olit? Minkälainen on muu elämäntilanne? Näissä kertomuksissa jää aina kokonaiskuva vajaaksi. Useimmiten jos on _vähän_ surullinen läheisen poismenosta, ei ole välttämättä terveydenhuollon palvelujen tarpeessa.
No se menetys liittyi toiseen lapseen, joka ei ikinä kehittynyt lapseksi asti. Sen jälkeenhän sitä onkin sitten hyvä pelotella sen ainoan syntyneen lapsen menettämisellä. Parantaa järjellä ajatellen aivan huimasti kokonaistilannetta. Muu elämåntilanne: naimisissa, töissä, ei ole päihteet koskaan kiinnostaneet, normi paino. En ole täydellinen tokikaan, mutta en mielestäni minkään pakkohoidon ja -selvittelyn tarpeessa.
Otan osaa suruusi.
Virtuaalihalaus ja voimia. <3
Ymmärrän hyvin myös lisätaakan tuosta lasusta ja sen tekotavasta.
Onko lasu-asia nyt käsitelty ja ohi?
Kiitos.
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tullut kotikäyntiä ollenkaan. Mies kävi lapsen kanssa "kuulustelussa" ja se oli siinä. Ilmoituksen oli tehnyt poliisi, koska lapsi joutui rikoksen uhriksi. Mitäpä ne lastensuojelussa muuta olisivat voineetkaan tehdä.
Useimmiten taitaa olla kotikäynti. 2 sosiaalityöntekijää käy kotona.
Mulle sossu valehteli, että aina tehdään kotikäynti. Sen verran minäkin tiedän, ettei aina mitään kotikäyntiä tehdä palveluntarpeen arvioinnissa. Kun otin muutenkin tiukemman linjan oikeuksieni valvomisessa (=en uskonut kaikkea, mitä lasu sanoo ja pyysin kaikki kirjaukset luettavaksi ja vaadin korjauksia virheisiin), niin kas kummaa ei enää tarvittukaan kotikäyntiä eikä mitään vaan todettiin, että voidaan päättää palveluntarpeen arviointi. Eihän siinä mitään järkeä ollut, ettei enää selvitetty mitään, jos kerran oli huoli, tai siinä, ettei palveluntarpeen arviointia päätetty jo aiemmin, jos ei ollut huolta. Kunhan vaan on tarkemmin määrittelemättömän huolen nimissä taas aiheutettu stressiä yhdelle perheelle moneksi viikoksi. On kyllä tosi vaikea uskoa, että siellä olisi kamala pula resursseista, kun niin vaikea on lasun sossujen kanssa saada keskusteltua asioita selviksi kiertelyn ja kaartelun ja minkään selvittämisen vitkuttelemisen sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minnekkään ei knnata purkaa tuntojaan. Vain omalle perheelle voi puhua ja pitääkin. Suomessa on niin näitä sijaisperheitä rahankiilto silmissään odottamssa sijaislapsia ja mieluiten helpoimmasta päästä eli järjestelmä pyrkiikin iskemään kyntensä mitä pienimmästkin systä ns. hyvään perheeseen, juonivat heille tekaistiuja ongelmia, näin saadaan helppoja lapsia näihin ahneisiin sijaisperheisiin, jotka sattumoisin saattaa olla vielä näiden sostanttojen tuttavia, ystäviä tai sukulisia.
Että sellaiset fantasiat siellä. Todellisuus on sitten jotain muuta. Suomessa on sijaisperheistä huutava pula, kaikkia ei saada nytkään sijoitettua vaikka tarve olisi. Sijaisperheeksi hakeville on tietyt kriteerit, kuka vain ei voi yhtäkkiä päättää tarjota sijoitusnuorelle kotia. "Järjestelmä" köyhtyy jokaisen sijoitettavan lapsen myötä, koska lapsen sijoitus maksaa sievoisia summia.
"kaikkia ei saada nytkään sijoitettua vaikka tarve olisi" toisin sanoen ei ole sijoitettavia lapsia näille ahneille sijaisperheille, joita on enemmän, kuin tarpeeksi. Tiedän , että siellä odotellaan käsiä hieroskellen niitä "helppoja " tapauksia sijoitettavaksi. Kuka nyt haluaa vaikeita tapauksia sijaislapsekseen??
Nämä helpot sijoitettavien lasten vanhemmat pitävät kynsin hampain kiinni lapsistaan vaikka oikeuteen saakka.
Niinpä niin, lapsen sijoitus maksaa sievoisia summia ja sitä summaa nämä sijaisperheet odottavat.
En tiedä, onko yhtään hyvää sijaisperhettä olemassakaan? Joskus taannoin saattoi ollakkin.
Tuntipalkka 2,28€. Se mitä sijoitus maksaa kunnalle, ei ole se mitä maksetaan sijaisvanhemmalle.
Voit alkaa nyt hieromaan käsiäsi yhteen, menemään valmennukseen ja odottamaan milloin pääset nauttimaan sievoisista summista. Niin ja tuosta tuntipalkasta on poistamatta verot ja eläkemaksu.
Tervetuloa!Vuodessa 19972.80 e brutto? Per lapsi aikuista kohti? Onko tuplana, jos perheessä 2 vanhempaa? Neljällä nettoaa jo tosi paljon.
Oletko ymmärtänyt, että trauma näissä lapsissa on syvä, joillakin jopa pysyvä. Eivät tällaiset lapset kulje hymyssä suin maalaisjärjellä kasvatettuna mukana. He ovat tosi vaativia hoidollisesti. Heidät on hylätty, kaltoin kohdeltu. Eivät kykene normaaliin luottamussuhteeseen, epäilevät koko ajan. PELKÄÄVÄT hylätyksi tulemista. Miten kukaan voi mitata rahassa työtä, jota sijaisvanhemmat tekevät?
Kummasti sitä rahaa ei voi yhtään käyttää sen lapsen alkuperäisen perheen tukemiseen. Monilla köyhillä taloudellinen tilanne on iso osa stressiä ja kuormitusta. Sukulaiseni lapsi otettiin aikoinaan huostaan, varmaan ihan syystäkin, ja samoihin aikoihin oli keskustelua sijaisperheille maksettavista korvauksista. Että onhan nyt kohtuullista sen sijoitetun lapsiraukan saada normaali elintaso kaikkine mukavuuksineen. Mutta niin kauan kuin lapsi asui oman vanhempansa kanssa, ei ollutkaan väliä sillä, jos ei ole varaa muodin mukaisiin vaatteisiin tai pelikoneisiin. Vanhemmalla oli erinäisistä syistä ongelmia elämänhallinnan kanssa, mutta osa niitä ongelmia oli, että hänen piti pärjätä ihan minimituloilla. Minimituloilla hyvin elääkseen tarvii harvinaisen paljon jaksamista, mutta syy minimituloihin voi olla esim. sairaus, joka tietenkin vaikuttaa jaksamiseen. Raha helpottaa elämää, kun voi ostaa joskus valmista, syödä ulkona, ostaa jopa palveluja, ostaa tarvitsemansa ekasta kaupasta kiertämättä paikkakunnan kirpputoreja ja vertailematta jokaisen ostoksen kanssa, mistä sen saa halvimmalla, eikä autottomana ole pakko lähteä sinne edullisimmalle automarketille ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä mokasin hammaslääkärin. Tuli ilmoitus, että lapsille pitää tilata h.huolto aika tai tulee lasu. Yritin soittaa aikaa monta päivää ja linjat huusi varattua.
Hädissäni tilasin lapselle yksityiseltä ajan ja käytin siellä.
Lasu tuli, kun en tiennyt, että minun olisi pitänyt jonnekkin ( en vieläkään tiedä kenelle) ilmoittaa, että lasta oi käytetty yksityisellä hammaslääkärille, eikä julkisella, minä en päässyt puhelimella läpi.
Mitään tästä ei toki seurannut, kun pystyin osoittamaan, että lapsi kävi yksityisellä. Mutta harmitti tokiTämän päivän vanhempia on helppo kontrolloida. Uhkaa vain lasulla, jolloin vanhemmat tekevät lähes mitä tahansa jotta eivät menettäisi lastaan.
Ikävää, että normaalit vanhemmat kokevat kontrollointina, jos yhteiskunnassa oletetaan että lapsista pidetään huolta. Suurin osa vanhemmista suoriutuu vanhemmuudestaan hyvin, myös silloin kun tulee unohduksia. Jos unohduksen takia tehdään lasu, se on helppo kuitata tarpeettomana kun kaikki onkin kunnossa. Lastensuojelu on lapsen oikeuksia varten, ei mikään laitos joka haluaa ne lapset itselleen hinnalla millä hyvänsä. Sitten on pieni osa vanhempia, jotka ei käytä lasta hammaslääkärissä ja kun lapsi sinne lopulta joutuu niin purukalusto on ihan kamalassa kunnossa, suu tulehtunut ja osa hampaista voidaan jo lapsilta joutua poistamaan. Sen pienen osan vuoksi niitä vanhempia "uhataan" lasulla, koska ei kukaan voi 100% sanoa missä perheissä vastustetaan ties mistä syistä lapsen hoitoa.
Vielä 90-luvulla pärjättiin oikein hyvin vaikka ei ollut sen paremmin lasuja kuin lasten oikeuksiakaan. Ei ollut lasten purukalusto kamalassa kunnossa.
Kiinnostelisi tietää, oliko tuolloin uutisia lapsista, joita ei viety säännöllisesti tarkastuksiin. Vai oliko ysärillä vanhemmat järjestään sen verran hyvin sitoutuneet lapsiensa terveydenhoitoon, että näitä tapauksia missä lapsi ei ole saanut hoitoa oli vähemmän. Nykyään kun on hammastahnatkin osa sellaisia, mitkä ei estä reikiintymistä, niin en ihmettele että osa vanhemmista uskoo kaikenmaailman hörhöjuttuja ennemmin kuin käyttävät siellä tarkastuksissa.
Uutinen viime vuodelta: https://yle.fi/a/3-12498875
Ysärillä taisi vielä olla monen koulun yhteydessä hammashoitola ja muutenkin lapset lähetettiin koulusta hammaslääkäriin, tarkastusajat annettiin eikä odotettu että vanhemmat varaavat lapselleen erikseen. Kun hammashoitoloita on vähennetty, vanhemmat joutuvat kuljettamaan lapsensa hammaslääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä! Teit parhaasi vanhempana ja se riittää.
Itsekin menin itkien lääkäriin pyytämään sairaslomaa isäni kuoltua. Ei lapsestani onneksi tehty lasua silloin. En muista lääkärin edes kysyneen lapsestani mitään, toki en kaikkea muista. Kysyi kyllä onko minulla taustalla masennusta, ja onko itsetuhoisia ajatuksia nyt.
Nyt olen vakavasti sairastunut (ei luultavasti mitään tappavaa kuitenkaan) ja ainakaan vielä ei ole lasua tarjottu, muuta apua kyllä, ja olemmekin ns. avun piirissä, koulupsykologi ja perheneuvola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä mokasin hammaslääkärin. Tuli ilmoitus, että lapsille pitää tilata h.huolto aika tai tulee lasu. Yritin soittaa aikaa monta päivää ja linjat huusi varattua.
Hädissäni tilasin lapselle yksityiseltä ajan ja käytin siellä.
Lasu tuli, kun en tiennyt, että minun olisi pitänyt jonnekkin ( en vieläkään tiedä kenelle) ilmoittaa, että lasta oi käytetty yksityisellä hammaslääkärille, eikä julkisella, minä en päässyt puhelimella läpi.
Mitään tästä ei toki seurannut, kun pystyin osoittamaan, että lapsi kävi yksityisellä. Mutta harmitti tokiTämän päivän vanhempia on helppo kontrolloida. Uhkaa vain lasulla, jolloin vanhemmat tekevät lähes mitä tahansa jotta eivät menettäisi lastaan.
Ikävää, että normaalit vanhemmat kokevat kontrollointina, jos yhteiskunnassa oletetaan että lapsista pidetään huolta. Suurin osa vanhemmista suoriutuu vanhemmuudestaan hyvin, myös silloin kun tulee unohduksia. Jos unohduksen takia tehdään lasu, se on helppo kuitata tarpeettomana kun kaikki onkin kunnossa. Lastensuojelu on lapsen oikeuksia varten, ei mikään laitos joka haluaa ne lapset itselleen hinnalla millä hyvänsä. Sitten on pieni osa vanhempia, jotka ei käytä lasta hammaslääkärissä ja kun lapsi sinne lopulta joutuu niin purukalusto on ihan kamalassa kunnossa, suu tulehtunut ja osa hampaista voidaan jo lapsilta joutua poistamaan. Sen pienen osan vuoksi niitä vanhempia "uhataan" lasulla, koska ei kukaan voi 100% sanoa missä perheissä vastustetaan ties mistä syistä lapsen hoitoa.
Vielä 90-luvulla pärjättiin oikein hyvin vaikka ei ollut sen paremmin lasuja kuin lasten oikeuksiakaan. Ei ollut lasten purukalusto kamalassa kunnossa.
Kiinnostelisi tietää, oliko tuolloin uutisia lapsista, joita ei viety säännöllisesti tarkastuksiin. Vai oliko ysärillä vanhemmat järjestään sen verran hyvin sitoutuneet lapsiensa terveydenhoitoon, että näitä tapauksia missä lapsi ei ole saanut hoitoa oli vähemmän. Nykyään kun on hammastahnatkin osa sellaisia, mitkä ei estä reikiintymistä, niin en ihmettele että osa vanhemmista uskoo kaikenmaailman hörhöjuttuja ennemmin kuin käyttävät siellä tarkastuksissa.
Uutinen viime vuodelta: https://yle.fi/a/3-12498875Ysärillä taisi vielä olla monen koulun yhteydessä hammashoitola ja muutenkin lapset lähetettiin koulusta hammaslääkäriin, tarkastusajat annettiin eikä odotettu että vanhemmat varaavat lapselleen erikseen. Kun hammashoitoloita on vähennetty, vanhemmat joutuvat kuljettamaan lapsensa hammaslääkäriin.
Eikä pelkästään tuo, vaan meidänkin koulussa olisi pitänyt itse ymmärtää järjestää lapsi paikalle, vaikka hoitola on koulun vieressä. Emme me ymmärtäneet, että vanhempia tarvitaan asiaan, vaan kuvittelin asian menevän niinkuin se ominakin kouluaikoina meni. Ihme ettei tullut lasua, kun missään vaiheessa ei tullut viestiä kotiin, jossa olisi kerrottu mitä vanhemmilta odotetaan. Kerrottiin vain aika. No, me kuvittelimme että se aika on myös kerrottu automaattisesti koululle niinkuin ennenkin tehtiin. Emme ymmärtäneet häiritä opettajaa tuollaisella että olisimme varmistaneet asian. Miksi olisimme, kun kerran luulimme että vanha käytäntö on voimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luullaanko terveydenhuollossa että silloin jos potilas pyytää apua hän on kunnossa (tai että on avoin joten ei ole hätää) ja yritetään sitten löytää niitä jotka peittelee ongelmia kun kummallisista pikkujutuista tehdään lasuja JA sitten ne jotka ihan selkeästi osoittaa että tarvitsevat apua, eivät sitä saa! Näen jatkuvasti eri paikoissa avautumisia äideiltä jotka ovat itkeneet neuvolassa etteivät enää jaksa, ja saavat vaan voivoittelua.
Sitten on nämä joilla on asiat kunnossa, mutta joku läheisen kuolema vähän masentaa ja heti tehdään selän takana lasuja kuvitellen pahinta.
Apkin tässä useasti sanonut että hänelle puhuminen ja avautuminen on hankalaa, ja hänestä on tehty lasu. Sitten usea on sanonut että on itkenyt silmät päästään eikä mitään lasuja ole tullut.
Eli näyttää siltä että lääkärit ovat epäileväisiä ja kuvittelevat että potilas salaa jotain, jos tunteet ei täysillä purkaudu joten joillakin toisilla..
Viime vuosina tapahtuneissa lapsivuodesurmissa on muuten aina lukenut että äiti on koittanut hakea apua ja puhunut masennuksesta neuvolassa.
Keskittyisivät siis niihin jotka selkeästi pyytävät sitä apua.
Vierailija kirjoitti:
luullaanko terveydenhuollossa että silloin jos potilas pyytää apua hän on kunnossa (tai että on avoin joten ei ole hätää) ja yritetään sitten löytää niitä jotka peittelee ongelmia kun kummallisista pikkujutuista tehdään lasuja JA sitten ne jotka ihan selkeästi osoittaa että tarvitsevat apua, eivät sitä saa! Näen jatkuvasti eri paikoissa avautumisia äideiltä jotka ovat itkeneet neuvolassa etteivät enää jaksa, ja saavat vaan voivoittelua.
Sitten on nämä joilla on asiat kunnossa, mutta joku läheisen kuolema vähän masentaa ja heti tehdään selän takana lasuja kuvitellen pahinta.Apkin tässä useasti sanonut että hänelle puhuminen ja avautuminen on hankalaa, ja hänestä on tehty lasu. Sitten usea on sanonut että on itkenyt silmät päästään eikä mitään lasuja ole tullut.
Eli näyttää siltä että lääkärit ovat epäileväisiä ja kuvittelevat että potilas salaa jotain, jos tunteet ei täysillä purkaudu joten joillakin toisilla..Viime vuosina tapahtuneissa lapsivuodesurmissa on muuten aina lukenut että äiti on koittanut hakea apua ja puhunut masennuksesta neuvolassa.
Keskittyisivät siis niihin jotka selkeästi pyytävät sitä apua.
Aivan. Ei se ehkä ihan täydellinen systeemi olisi, että autettaisiin vai niitä, jotka pyytävät apua, mutta tervetullut apu on varmasti paljon hyödyllisempää kuin väkisin tyrkytetty. Ja jos ihmiset tietäisivät, että apua saa kun pyytää, sitä uskallettaisiin paremmin pyytää. Ja kun tietäisivät myös, että apua ei tyrkytetä väkisin, ongelmista voisi puhua vapaasti ja jos jo se puhuminen helpotti niin hyvä juttu. Resursseja siirtyisi turhasta kyttäämisestä sinne, missä apua tarvitaan ja halutaan. Nykymallissa tehdään ihan hirveästi turhaa työtä avun tarpeen arvioinnissa ja tutkimisessa, ja koska siitä on monilla ikäviä kokemuksia, ihmiset välttelevät edes kertomasta mitään, mikä voisi viedä heidät lastensuojelutarpeen selvityksen kohteiksi.
Voisihan sitä tietenkin olla myös oikeus väkisin auttaa, ottaa lapsia huostaan ja sitä rataa, kun on oikeasti tosi vakava tilanne. Siihenkin vapautuisi resursseja, kun lakattaisiin raportoimasta ja tutkimasta kaikkia pieniä huolen heräämisiä. Niihin pieniin huoliin paras lääke on, että perheiden tarvitsemaa apua ja tukea on oikeasti saatavilla silloin, kun niitä halutaan. Ihan hirvesti kuulee kokemuksia, että perhe haluaisi kyllä apua, sanotaan vaikkapa kotiapua raskaassa perhetilanteessa ja psykologin apua yhden lapsen kanssa, mutta perheelle tulee perhetyöntekijä lässyttämään ja kuormittamaan perheen arkea tekemättä mitään hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
luullaanko terveydenhuollossa että silloin jos potilas pyytää apua hän on kunnossa (tai että on avoin joten ei ole hätää) ja yritetään sitten löytää niitä jotka peittelee ongelmia kun kummallisista pikkujutuista tehdään lasuja JA sitten ne jotka ihan selkeästi osoittaa että tarvitsevat apua, eivät sitä saa! Näen jatkuvasti eri paikoissa avautumisia äideiltä jotka ovat itkeneet neuvolassa etteivät enää jaksa, ja saavat vaan voivoittelua.
Sitten on nämä joilla on asiat kunnossa, mutta joku läheisen kuolema vähän masentaa ja heti tehdään selän takana lasuja kuvitellen pahinta.Apkin tässä useasti sanonut että hänelle puhuminen ja avautuminen on hankalaa, ja hänestä on tehty lasu. Sitten usea on sanonut että on itkenyt silmät päästään eikä mitään lasuja ole tullut.
Eli näyttää siltä että lääkärit ovat epäileväisiä ja kuvittelevat että potilas salaa jotain, jos tunteet ei täysillä purkaudu joten joillakin toisilla..Viime vuosina tapahtuneissa lapsivuodesurmissa on muuten aina lukenut että äiti on koittanut hakea apua ja puhunut masennuksesta neuvolassa.
Keskittyisivät siis niihin jotka selkeästi pyytävät sitä apua.Aivan. Ei se ehkä ihan täydellinen systeemi olisi, että autettaisiin vai niitä, jotka pyytävät apua, mutta tervetullut apu on varmasti paljon hyödyllisempää kuin väkisin tyrkytetty. Ja jos ihmiset tietäisivät, että apua saa kun pyytää, sitä uskallettaisiin paremmin pyytää. Ja kun tietäisivät myös, että apua ei tyrkytetä väkisin, ongelmista voisi puhua vapaasti ja jos jo se puhuminen helpotti niin hyvä juttu. Resursseja siirtyisi turhasta kyttäämisestä sinne, missä apua tarvitaan ja halutaan. Nykymallissa tehdään ihan hirveästi turhaa työtä avun tarpeen arvioinnissa ja tutkimisessa, ja koska siitä on monilla ikäviä kokemuksia, ihmiset välttelevät edes kertomasta mitään, mikä voisi viedä heidät lastensuojelutarpeen selvityksen kohteiksi.
Voisihan sitä tietenkin olla myös oikeus väkisin auttaa, ottaa lapsia huostaan ja sitä rataa, kun on oikeasti tosi vakava tilanne. Siihenkin vapautuisi resursseja, kun lakattaisiin raportoimasta ja tutkimasta kaikkia pieniä huolen heräämisiä. Niihin pieniin huoliin paras lääke on, että perheiden tarvitsemaa apua ja tukea on oikeasti saatavilla silloin, kun niitä halutaan. Ihan hirvesti kuulee kokemuksia, että perhe haluaisi kyllä apua, sanotaan vaikkapa kotiapua raskaassa perhetilanteessa ja psykologin apua yhden lapsen kanssa, mutta perheelle tulee perhetyöntekijä lässyttämään ja kuormittamaan perheen arkea tekemättä mitään hyödyllistä.
Kotiavusta ja psykologeista on ilmeisesti pulaa. Joka tapauksessa pitäisi enemmän kuunnella sitä, mitä perhe sanoo, eikä tyrkätä väkisin ei-haluttua apua. Vakavat tapaukset ovat asia erikseen.
Väärät lapset otetaan väärään aikaan huostaan. Keskusteluapua ei saa kun se on lässytystä, lisärahaa ei tipu eikä kukaan tule meille siivoamaan. Hyödytön lastensuojelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.
Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.
Nimen omaan!!!
Lastensuojeluilmoituksessa on kyse huoli LAPSEN hyvinvoinnista, ei siitä miltä sinusta tuntuu.
On aina parempi miljoona turhaa ilmoitusta kuin yksi reagoimaton joka johtaa viattoman lapsen kuolemaan kuten niin liian usein valitettavasti on nähty.
Kyse ei ole SINÄ SINÄ SINÄ ja sinun paha mielesi. Kyse on siitä lapsesi hyvinvointi ja turvallisuus tarkistetaan ja taataan.
Huhhuh, miten joku kehtaa? Vertaat jonkun toisen elämää johonkin lukemaasi lehtijuttuun.
Etkö ymmärrä miten loukkaavasti viestit??!
Miksi teinit pelkäävät lastensuojeluilmoitusta? Siksikö että se johtaa huostaanottoon? Eipä se kovin usein johda, mutta sitäpaitsi lastenkoti on mukava paikka.
Eli vanhemman suru on lapsen kehityksen vaarantava olosuhde.