Lastensuojeluilmoitus harmittaa
Harmittaa. Minusta tehtiin terveydenhuollosta lastensuojeluilmoitus syksyllä, koska olin vähän surullinen menetyksen johdosta. Sanoin, että lapsella on kaikki hyvin, niin silti piti salaa tehdä ilmoitus. Lasu-asiakkuutta ei seurannut siitä. Mutta nyt kaikki pitävät minua varmasti täysin vinksahtaneena. En kehtaa asioida enää terveydenhuollossa muissa asioissa tai neuvolassa, kun en tiedä, mitä siellä lukee minusta.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.
Masennukseen tai sen epäilyyn nyt vaan suhtaudutaan tuolla tavalla. Nuo muutamat sanat voi ulkopuolinen myös kokea kätketyksi hätähuudoksi. Siksi lapsen edun takia asia haluttiin selvittää.
Siis oikeasti jokaisesta normaaliin elämään kuuluvasta negatiivisesta tunteesta ja menetyksestä pitäisi lasu tulla?
Vierailija kirjoitti:
Tämä systeemiähän ei ole kehitetty siksi että oikeasti lisättäisiin perheiden hyvinvointia.
Mikäli yksilö kohtaa kriisin niin häneltä pikemminkin evätään kaikki apu ja tilannetta provosoidaan niin että ongelmasta kasvaakin suurempi.
Jep, esimerkiksi minun perheeni rikottiin ihan systemaattisesti alibudjetoimalla perheen tuloja jatkuvasti.
Nyt saan aikalailla saman verran rahaa kuukaudessa, kuin silloin kun lapset oli kotona, ja tällä ei mukamas saa olla mitään vaikutusta mihinkään jääkö niitä rahoja saamatta vuodessa useampi tonni vai ei, sen pitää olla kuulemma ihan sama elintaso kyettävä tarjoamaan, sai vuodelle 14k tai 18k.
Lastensuojeluilmoituksia tehdään todella paljon. Lastensuojeluasiakkuuksia on paljon, mutta eivät nämä lapset apua saa.
Muistetaan Vilja Erika ja kymmenet lapset Suomessa sen jälkeen, joita on surmattu ja pahoinpidelty. Lastensuojeluasiakkuus oli, monen huoli oli, mutta mitään ei tehty, ei autettu. Ei heitä auteta, kun aika menee tavallisten perheiden tilanteen tarkasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksia tehdään todella paljon. Lastensuojeluasiakkuuksia on paljon, mutta eivät nämä lapset apua saa.
Muistetaan Vilja Erika ja kymmenet lapset Suomessa sen jälkeen, joita on surmattu ja pahoinpidelty. Lastensuojeluasiakkuus oli, monen huoli oli, mutta mitään ei tehty, ei autettu. Ei heitä auteta, kun aika menee tavallisten perheiden tilanteen tarkasteluun.
Koko systeemi on pelkkä lyömä-ase ja kiristysväline jota hallinto käyttää auliisti aina kun kokee sen tarpeelliseksi.
Tällöin ei tarvita edes mitään lainrikkomuksiakaan perusteeksi perheen hajottamiselle, koska viranomaisen oma mielipide on tämmösissä järjestelmissä yhtäkuin laki.
Miten luulette lastensuojelun löytävän ne oikeasti apua tarvitsevat lapset, jos mihinkään ei saisi puuttua. Teistä tehtiin lasu-ilmoitus joka ei johtanut toimenpiteisiin. Eikö se ole hyvä asia? On oltu lapsesta huolissaan, ja todettu ettei ole syytä. Mene eteenpäin, tuskin kukaan sinua vinksahtaneena pitää. Tai voi olla että pitää jos jäät tähän jumiin. Joskus elämässä sattuu asioita, ja mielestäni on hyvä että ammattilaiset ovat näiden kanssa tarkkana ja tarvittaessa valmiina auttamaan. Näissä tosiaan ajatellaan lapsen etua. Kukaan ei voi tietää onko oikeasti syytä huoleen jos mihinkään ei puututtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.
Kenen kanssa jouduit käsittelemään henkilökohtaisia asioita?
Kahden lastensuojeluviranomaisen kanssa yhdessä puolisoni kanssa, perheneuvolapsykologin ja jonkun sosiaalihenkilön. Lisäksi lastensuojelusta soitettiin päiväkotiin ja tiedusteltiin, miten menee (oikein hyvin).
Kertoiko lastensuojelu, että mitä tapahtuu jos et suostu yhteistyöhön näiden lueteltujen henkilöiden kanssa? Olisiko lapsi otettu huostaan jos et olisi mennyt esimerkiksi sinne perheneuvolapsykologille?
Emme uskaltaneet testata. Päätimme, että tehdään niin kuin ehdotetaan. Sanoin myös psykologille, että voin jatkossa olla aina sitä mieltä kuin halutaan ulkopuolelta. Oli jotenkin aika vaikeaa hahmottaa asia niin, että oikeita tapoja olla ja käsitellä asioita on vain yksi. Yläasteelta saakka on kannustettu laajaan ajatteluun ja ennemmin kyseenalaistamiseen kuin pureksimatta nielemiseen, ja yhtäkkiä onkin vain yhdenlaisia sallittuja malleja ja toimintatapoja olemassa. Omilla mielipiteillä ja minuudella ei ole mitään merkitystä.
Lastensuojelu on aliresursoitu, työntekijät on huolissaan, että eivät tehdä riittävästi ja työstressi on melkoinen. Ja palstalla vallitsee käsitys, että huvikseen keksivät lisää perheitä jonoon.
Lukeeko kukaan lehtiä? Tai miten on mahdollista, että on voinut välttyä liukumasta lastensuojelun kriisistä tai työntekijä pulasta??
Ymmärrän, että joillekin asiakkaaksi joutuminen/ pääseminen ottaa koville, mutta muut?! Ihme juttuja monella.
Vierailija kirjoitti:
Miten luulette lastensuojelun löytävän ne oikeasti apua tarvitsevat lapset, jos mihinkään ei saisi puuttua. Teistä tehtiin lasu-ilmoitus joka ei johtanut toimenpiteisiin. Eikö se ole hyvä asia? On oltu lapsesta huolissaan, ja todettu ettei ole syytä. Mene eteenpäin, tuskin kukaan sinua vinksahtaneena pitää. Tai voi olla että pitää jos jäät tähän jumiin. Joskus elämässä sattuu asioita, ja mielestäni on hyvä että ammattilaiset ovat näiden kanssa tarkkana ja tarvittaessa valmiina auttamaan. Näissä tosiaan ajatellaan lapsen etua. Kukaan ei voi tietää onko oikeasti syytä huoleen jos mihinkään ei puututtaisi.
Ennen lasuja tehtiin vain silloin, kun oli todisteita vakavasta kaltoinkohtelusta. Se järjestelmä toimi paljon paremmin kuin tämä nykyinen, missä aivan tavallisten lapsiperheidenkin elämästä on tehty lasuttelua. Ilmiantoyhteiskunnan luominen ei ole (tälläkään kertaa) ollut hyvä idea, vaan se on tuonut paljon enemmän haittaa kuin hyötyä mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Ei tietenkään kun eivät voineet osoittaa teinille enää päiväkotipaikkaa.
Sehän se on lasun tukitoimi numero 1.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu on aliresursoitu, työntekijät on huolissaan, että eivät tehdä riittävästi ja työstressi on melkoinen. Ja palstalla vallitsee käsitys, että huvikseen keksivät lisää perheitä jonoon.
Lukeeko kukaan lehtiä? Tai miten on mahdollista, että on voinut välttyä liukumasta lastensuojelun kriisistä tai työntekijä pulasta??
Ymmärrän, että joillekin asiakkaaksi joutuminen/ pääseminen ottaa koville, mutta muut?! Ihme juttuja monella.
Eri asiaa. Tässä oli kyse ilmoituksesta, joka tehtiin terveydenhuollosta a) 2 viikkoa keskustelun jälkeen b) selän takana kertomatta keskustelussa tai sen jälkeen mitään koko asiasta ja c) asiasta, joka olisi nimenomaan haluttu käsitellä omilla luontevilla tavoilla pakkokeskustelujen sijaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.
Kenen kanssa jouduit käsittelemään henkilökohtaisia asioita?
Kahden lastensuojeluviranomaisen kanssa yhdessä puolisoni kanssa, perheneuvolapsykologin ja jonkun sosiaalihenkilön. Lisäksi lastensuojelusta soitettiin päiväkotiin ja tiedusteltiin, miten menee (oikein hyvin).
Kertoiko lastensuojelu, että mitä tapahtuu jos et suostu yhteistyöhön näiden lueteltujen henkilöiden kanssa? Olisiko lapsi otettu huostaan jos et olisi mennyt esimerkiksi sinne perheneuvolapsykologille?
Emme uskaltaneet testata. Päätimme, että tehdään niin kuin ehdotetaan. Sanoin myös psykologille, että voin jatkossa olla aina sitä mieltä kuin halutaan ulkopuolelta. Oli jotenkin aika vaikeaa hahmottaa asia niin, että oikeita tapoja olla ja käsitellä asioita on vain yksi. Yläasteelta saakka on kannustettu laajaan ajatteluun ja ennemmin kyseenalaistamiseen kuin pureksimatta nielemiseen, ja yhtäkkiä onkin vain yhdenlaisia sallittuja malleja ja toimintatapoja olemassa. Omilla mielipiteillä ja minuudella ei ole mitään merkitystä.
Sorto jatkuu niin kauan kuin ihmisillä ei ole uskallusta penätä oikeuksiaan.
Siis jos multa kuolisi läheinen ja sen sivulauseessa mainitsisin jossain lääkärissä suruissani, niin mun pitäisi mennä sosiaalitanttojen, neuvolapsykologin jne kanssa keskustelemaan asioistani, koska lapsestani on nyt "huoli". . Ei helv...
Vierailija kirjoitti:
Miten luulette lastensuojelun löytävän ne oikeasti apua tarvitsevat lapset, jos mihinkään ei saisi puuttua. Teistä tehtiin lasu-ilmoitus joka ei johtanut toimenpiteisiin. Eikö se ole hyvä asia? On oltu lapsesta huolissaan, ja todettu ettei ole syytä. Mene eteenpäin, tuskin kukaan sinua vinksahtaneena pitää. Tai voi olla että pitää jos jäät tähän jumiin. Joskus elämässä sattuu asioita, ja mielestäni on hyvä että ammattilaiset ovat näiden kanssa tarkkana ja tarvittaessa valmiina auttamaan. Näissä tosiaan ajatellaan lapsen etua. Kukaan ei voi tietää onko oikeasti syytä huoleen jos mihinkään ei puututtaisi.
"Mihinkään" on tässäkin kuten valtaosassa tapauksista nimenomaan kaikki.
Samaa sarjaa muiden "lapsella oli sukka vinossa" -ilmotusten kanssa.
Juuri tämän takia aina täytyy esittää että kaikki on hyvin, HUOM jos ei siis todella koe tarvitsevansa apua juuri neuvolan tai muun terveydenhuollon kautta. Pelkkiä ongelmia seuraa jos avoimesti kertoo että on ollut jotain surullisia ja/tai ahdistavia tapahtumia elämässä.
Minkälaista apua hait ja missä terveydenhuollon palvelussa olit? Minkälainen on muu elämäntilanne? Näissä kertomuksissa jää aina kokonaiskuva vajaaksi. Useimmiten jos on _vähän_ surullinen läheisen poismenosta, ei ole välttämättä terveydenhuollon palvelujen tarpeessa.
Tämmöisiä jaksavat kyllä näpertää. Vilja Eerikan tapaus on täydellinen esimerkki lastensuojelun tilasta. Todelliset ongelmakohdat jäävät hoitamatta, mutta kaikkea muuta kyllä säädetään.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä jaksavat kyllä näpertää. Vilja Eerikan tapaus on täydellinen esimerkki lastensuojelun tilasta. Todelliset ongelmakohdat jäävät hoitamatta, mutta kaikkea muuta kyllä säädetään.
Sekin sossu-dynastia on muuten vieläkin kuvioissa mukana, ainakin Helsinki ja Vantaa ostaa edelleen palveluja Vilja-Eerikan tappajan suvulta.
Se on vaan reilusti yli 100 000 e vuodessa per tenava, kyllä kelpaa päivystää ja olla huolissaan tekemättä käytännössä yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä jaksavat kyllä näpertää. Vilja Eerikan tapaus on täydellinen esimerkki lastensuojelun tilasta. Todelliset ongelmakohdat jäävät hoitamatta, mutta kaikkea muuta kyllä säädetään.
Sekin sossu-dynastia on muuten vieläkin kuvioissa mukana, ainakin Helsinki ja Vantaa ostaa edelleen palveluja Vilja-Eerikan tappajan suvulta.
Se on vaan reilusti yli 100 000 e vuodessa per tenava, kyllä kelpaa päivystää ja olla huolissaan tekemättä käytännössä yhtikäs mitään.
Juu ei yllätä yhtään. Piiri pieni pyörii...
Tämä systeemiähän ei ole kehitetty siksi että oikeasti lisättäisiin perheiden hyvinvointia.
Mikäli yksilö kohtaa kriisin niin häneltä pikemminkin evätään kaikki apu ja tilannetta provosoidaan niin että ongelmasta kasvaakin suurempi.