Rapakunnossa ja kuntoilun aloittaminen on helvettiä
Kävin viime vuonna läpi aika paljon: korona-ajan passiivisuus, traumaattinen ero, oma sairastuminen ja kahden läheisen ihmisen äkillinen kuolema veivät varsin pohjalle ja aivan rapakuntoon. En tehnyt mitään muuta kuin töitä, jotta sain ajatukseni pois elämäntilanteestani.
Nyt olen havahtunut siihen, että kuntoni on _täydellisesti_ romahtanut ja olen päättänyt tehdä ryhtiliikkeen. Ostin itselleni kuntopyörän; työpäiväni ovat tosi pitkiä, mutta niihin kuuluu paljon kuuntelukokouksia ja esimieheni on rohkaissut esimerkiksi kuntoilemaan niiden aikana, joka on mainio mahdollisuus. Joku talon ulkopuolinen harrastus olisi vaikea yhdistää työpäiviini ja varmaan lipsuisin siitä.
Huomaan kuitenkin nyt aloitettuani polkemisen, että oikeasti jaksan polkea vain aivan max 10 minuuttia (1 min tauolla välissä!), ja sekin on aivan tappoa ja makaan kylmässä hiessä sen jälkeen vartin :D aion jatkaa tätä rutiinia, mutta onko 10 min auttamattomasti liian vähän, että lihakseni edes kehittyisivät ja jaksaisivat pian vähän pidempään? Voin aloittaa hissukseen mutta mietin, onko tämä niin hölmön lyhyt pyräys etten edes kehity!
Painon tai ruokavalion kanssa minulla ei ole ongelmaa. Olen yhä normaalipainoinen ja varsin hyvä vegeruokavalion kotikokki. Vain löysä ja aivan rapakunnossa 😃
Onko vinkkejä muilta, jotka ovat ponnistaneet samasta?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Sen takia omaa lihaskuntoa ja liikuntaa on hyvä ylläpitää, koska mitä syvemmälle ittensä vie, sitä vaikeampi sieltä on tulla ylös
Varmasti juuri näin! Aiemmin olen aina ollut arkiliikkuja, pelannut sulkkista, kävellyt tai pyöräillyt kaikkialle, käynyt uimassa ja vaikka en mikään himourheilija ole ollutkaan, olen aina ollut ns ok kunnossa. Korona-aika ja oma alho veivät nämä ja olen ensi kertaa tässä tilanteessa etten oikeasti jaksa.
Onko sinulla vinkkejä, miten nyt kaivautuisin ylös?
Tee hitaita ja maltillisia kävelylenkkejä aluksi.
Ap, ota tavoitteeksi päästä huonoon kuntoon! Olet nimittäin nyt erittäin huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tee hitaita ja maltillisia kävelylenkkejä aluksi.
Kiitos! Itse asiassa olen aina ollut sellainen kaupungilla ja luonnossa hortoilija - kävellä jaksan vaikka 20 km. Ongelma on tällaisessa ihan kunnon kuntoilussa, jossa lihakset roihahtavat saman tien poltteeseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota tavoitteeksi päästä huonoon kuntoon! Olet nimittäin nyt erittäin huonossa kunnossa.
Heh, tiedän, siksi sanoinkin rapakunnossa. Ei tässä totuudelle mitään voi mutta suunta on parempaan.
Jos saisin vaikka viidesti viikossa pyöräiltyä, ja tuskalla lisään aina minuutin tai puoli pyöräilyaikaani, pääseeköhän sillä hissukseen eteenpäin vai pitääkö vaihtaa lajia 😩
Ap
Pitäisikö pyöräillä kevyemmin. Vedätkö nyt täysillä sen 10 min?
Kasvata lihaskuntoa vaikka kahvakuulailemalla.
Edistyminen ottaa aikansa, varmasti tulosta tulee puolessa vuodessa.
Syö hyvin ja pidä myös lepopäiviä.
Kävely on oikein hyvä tapa aloittaa. Vaihteleva ja mäkinen maasto on hyvä. Tunnin reipas kävely useamman kerran viikossa on taatusti hyvä alku esim. hapenottokyvylle ja kestävyydelle. Sitten kävelyjen lisäksi voi myöhemmin lisätä lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa, mikä itseä miellyttää.
Aloitat kävelyllä ja lisäät matkaa pikkuhiljaa. Tuossa sinun puuhassa ei ole vähääkään järkeä eikä oikein mitään terveysvaikutustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö pyöräillä kevyemmin. Vedätkö nyt täysillä sen 10 min?
Kasvata lihaskuntoa vaikka kahvakuulailemalla.
Edistyminen ottaa aikansa, varmasti tulosta tulee puolessa vuodessa.
Syö hyvin ja pidä myös lepopäiviä.
Hmm en täysillä mutta sellaista tasaisen lujaa vauhtia. Ehkä tätä täytyy kokeilla että saisin vähän kestävyyttä. Kiitos vinkeistä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävely on oikein hyvä tapa aloittaa. Vaihteleva ja mäkinen maasto on hyvä. Tunnin reipas kävely useamman kerran viikossa on taatusti hyvä alku esim. hapenottokyvylle ja kestävyydelle. Sitten kävelyjen lisäksi voi myöhemmin lisätä lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa, mikä itseä miellyttää.
15 min riittää ensi alkuun ja aikaa lisätään pikku hiljaa. Ihmisen fysiologia ei sovi hätähousuille vaan pitää olla sitä malttia.
juuri eilen tai toissapäivänä oli iso "uutinen" kävelyn järisyttävistä terveysvaikutuksista :D eli jos jaksat kävellä ja jos saat sen säännölliseksi vaikka 30 min happihyppely lounastauolla tai heti kun työt päättyy, olet jo pitkällä. Kaikkien kroppa ei kestä rääkkiliikuntaa. Lihaskunnon osalta voi ottaa kaveriksi kehonpainolla tehtävät liikkeet, eikä mitään järisyttävää amrap patteristoa tähänkään. Myös pilates kehittää hyvin lihaksia, varsinkin istumatyöläisillä.
Kannattaa ottaa myös lihaskuntotreeni kuntopyöräilyn tai kävelyn ohelle. Rapakunnossa riittää alkuun ihan oman kehon paino ja esim. 1-2 kg käsipainot. Ja toki saliharjoittelun voi aina aloittaa, kunhan aloittaa vaan omalta tasolta ja tarpeeksi kevyesti.
Suosittelen käymään lääkärissä. En harrasta kuin kävelyä koiran kanssa mutta pystyn silti polkaisemaan (oikealla) pyörällä pidemmäkin lenkin hyvää tahtia. Ei sen kunnon nyt noin täysin pitäisi romahtaa. Ellet ole ollut sänkypotilaana.
On kokemusta. Olen aktiiviliikkuja ja nauttinut liikunnasta. Sairastelin vakavasti monta vuotta. Hoidot veivät minut huonoon kuntoon. Nyt olen vuoden kerännyt kuntoa. Minulla on vielä sekin vaikeus että kehoni on muuttunut kovasti ja joudun sinnittelemään kipujen, uupumuksen ja kankeuden kanssa.
Minullakin on kuntopyörä. Käyn sen päällä useammin päivässä. En ota aikaa. Ajattelen sen vaikka taukojumppana.
Liikuttelen itseäni muutenkin, teen vaikkapa kahvintippumista odottaessa jotain liikettä mitä kehoni tuntuu kaipaavan. Välillä laitan musaa soimaan ja tanssin hetken.
Youtubesta aloin tekemään erilaisia jumppia ja treenejä. Aluksi en edes pystynyt kuin sinne päin tekemään ja tuntui kamalalle, mutta aika pian ne tuntuvat jo mukaville. Tubessa on myös muuten spinngejä kuntopyörälle.
Ensinnäkin onnittelut hyvästä päätöksestä alkaa taas pistämään kroppaa parempaan kuntoon!
En nyt ala kaunistelemaan asiaa yhtään: alku voi olla aivan hanurista varsinkin, jos olet tottunut olemaan paremmassa kunnossa. Voi olla henkisesti rankkaa huomata mihin kuntoon on itsensä päästänyt. Sitten vähän positiivisempaa viestiä: kyllä se kunto sieltä nousee ja mitä huonommassa kunnossa on, sitä nopeampaa kehittyminen yleensä on.
Kun lähdet aivan sohvan pohjalta liikkeelle, niin tärkeimmät asiat ovat rasitustaso ja ajallinen kesto. Jos esimerkiksi alkaisit lenkkeilemään ulkona, älä välitä tuon taivaallista vauhdista tai matkasta.
Alkuun sinun pitää keskittyä peruskestävyyden kehittämiseen. Se tarkoittaa treenausta sillä kuuluisalla "pystyt puhumaan puuskuttamatta" alueella, eli aerobisen kynnyksen alapuolella. Treeni ei saisi tuntua rankalta. Kuntopyörän vastus siis minimiin ja tahti sellaiseksi, ettet hengästy liikaa. Pidä tarvittaessa taukoja. Sitten alat vähän kerrassaan pidentämään treeniaikaa. 10 minuuttia on hyvä alku ja pidennä sitä vaikka minuutilla joka kerta tai viikottain tai mikä tuntuukaan sopivalta tahdilta. Tärkeintä on, että treenin vaatimustasoa kiristetään jatkuvasti, että keho voi kehittyä. Alkuvaiheessa vaatimustasoa ei kuitenkaan kannata kiristää lisäämällä tehoa, vaan nimenomaan aikaa.
Kuvauksesi kuulostaa siltä, että poljet aivan liian kovaa. 15 minuutin tärinähorkka kertoo aivan maksimitason treenistä ja on kyllä minullekin tuttu ilmiö muutamien treenien jälkeen, mutta juuri aloittaneesta ei missään tapauksessa saisi tuntua siltä.
Ei muuta, kuin tsemppiä. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
juuri eilen tai toissapäivänä oli iso "uutinen" kävelyn järisyttävistä terveysvaikutuksista :D eli jos jaksat kävellä ja jos saat sen säännölliseksi vaikka 30 min happihyppely lounastauolla tai heti kun työt päättyy, olet jo pitkällä. Kaikkien kroppa ei kestä rääkkiliikuntaa. Lihaskunnon osalta voi ottaa kaveriksi kehonpainolla tehtävät liikkeet, eikä mitään järisyttävää amrap patteristoa tähänkään. Myös pilates kehittää hyvin lihaksia, varsinkin istumatyöläisillä.
Kiitos! Kävellä just jaksan vaikka kuinka, samoin uida pystyn kerralla 2 km putkeen helposti, olen harrastanut uintia nuorena joten oikea tekniikka varmaan auttaa. Tämä pyöräily nyt vain säikäytti! Eli ongelmaa juuri vähänkin spurtimmassa suorituksessa, pitkäkestoinen aerobinen homma onnistuu yhä.
Pilates on hyvä vinkki. Työpäivien pituus ja vaihtelevuus tekevät säännöllisesti lukkoon lyödyn aikataulun tiimoilla tapahtuvasta harrastuksesta hitusen hankalaa, mutta tutkin asiaa.
Ap
Ainoa neuvo on, että älä tapa intoa sillä, että otat liian kovaa aluksi. Alusta aloittaminen on kyllä sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Mutta parempi, että aloittaa nöyrästi ja tulee jatkuvuutta, kun että homma lopahtaa alkuunsa.
Sen takia omaa lihaskuntoa ja liikuntaa on hyvä ylläpitää, koska mitä syvemmälle ittensä vie, sitä vaikeampi sieltä on tulla ylös