kuinka jaksatte tuurijuoppoa

Päihteiden käyttäjien läheisiä vaaditaan aina ymmärtämään, täytyisi vaan kaikkea ymmärtää. Ei ajatella, että se vie terveyden niiltä ymmärtäjiltä.

Ei ole pakko jaksaa. Se on oma valinta pitääkö tuollaista ihmistä elämässään.

Niin kuin itsekin totesit, tuo loppuu vasta haudassa

Huonostihan sitä jaksaa.

Valitettavasti päihderiippuvuus on sellainen sairaus, että jos sen paraneminen olisi kiinni alkoholistin läheisistä, ei täällä olisi yhtäkään päihderiippuvaista. Omaan jaksamiseen voi vaikuttaa vain vetämällä omat rajat ja pitämällä niistä kiinni.

Tämä on toki aina helpommin sanottu kuin tehty, etenkin mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse. Itse olen hyväksynyt sen, että olen tässä olemassa, mutta en mahdollistamassa ja jonain päivänä läheiseni ryyppyputki on se viimeinen.

Voimia aloittajalle ja muille asian kanssa kamppaileville.

Vierailija kirjoitti:

Päihteiden käyttäjien läheisiä vaaditaan aina ymmärtämään, täytyisi vaan kaikkea ymmärtää. Ei ajatella, että se vie terveyden niiltä ymmärtäjiltä.

tämä juuri!

Jaksaa lähiomainenkin kun jollain tasolla hyväksyy ja myöntää juopon ongelmat ja sen, että se on omissa käsissä se juominen. Ainoa kuka voi monesti auttaa on juoppo itse ja jos ei sitä motivaatiota löydy tilanteen korjaamiseksi, niin keinot ovat vähissä. Myös se voi auttaa läh. omaista että ottaa vähän etäisyyttä tähän juoppoon eikä liikaa ota itseensä hänen ongelmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Päihteiden käyttäjien läheisiä vaaditaan aina ymmärtämään, täytyisi vaan kaikkea ymmärtää. Ei ajatella, että se vie terveyden niiltä ymmärtäjiltä.

En ymmärrä.

Joo, huolissaan voi olla, mutta jos se huolissaan oleminen on semmoista että se vie terveyden, niin mars sairaalaan. Jotain on pielessä, läheisriippuvuus tai jotain, lääkäri tietänee paremmin.

Ei pidä ymmärtää eikä tarvitse olla tekemisissä. Ei pidä mahdollistaa käytöstä ja juopolle pitää olla seurauksia (= ihmissuhteiden menetys) jos/kun juo. Elämä on valintoja myös juopolle.

Oma isäni on alkoholisti. Käy kyllä töissä, mutta alkoholi maistunut hyvin paljon jo monia vuosia. Hän ei myöskään ole mikään rähisijä, vaan oikein lepposa ja iloinen. Ei alkoholisti parane ennen kuin itse oikeasti päättää niin ja hakee apua.

Lähden siskolle.

12vuotta jaksoin.Laitoin pihalle. Syy tytäreni yhä vihaa minua.En osanut nuorena äitinö asiaa hänelle selitää.En isää haukunut pääsi mumolaan,jossa isä asu. Mutta minua haukutiin.Koska luotin aikuisin mumolan väkeen 100 km helsingistä.Ovat Suoria. Älkää siis luottako,kontrolli päälle,minä en kontroloinnut mikä meininki siellä mummola oli.Luotin aikuisten Järkeen!

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni on alkoholisti. Käy kyllä töissä, mutta alkoholi maistunut hyvin paljon jo monia vuosia. Hän ei myöskään ole mikään rähisijä, vaan oikein lepposa ja iloinen. Ei alkoholisti parane ennen kuin itse oikeasti päättää niin ja hakee apua.

Alkoholisti käy usein töissä ja palkitsee sitten itsensä juomalla. Olin itsekkin 10 vuotta sellainen. Lähti ajokortti ja työt ja luottotiedot ennenkuin löysin motivaation laittaa juomiselle pisteen. Se on nolla annosta nyt ollut vuoden päivät. M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni on alkoholisti. Käy kyllä töissä, mutta alkoholi maistunut hyvin paljon jo monia vuosia. Hän ei myöskään ole mikään rähisijä, vaan oikein lepposa ja iloinen. Ei alkoholisti parane ennen kuin itse oikeasti päättää niin ja hakee apua.

Alkoholisti käy usein töissä ja palkitsee sitten itsensä juomalla. Olin itsekkin 10 vuotta sellainen. Lähti ajokortti ja työt ja luottotiedot ennenkuin löysin motivaation laittaa juomiselle pisteen. Se on nolla annosta nyt ollut vuoden päivät. M35

hieno saavutus, onnea!

Kasvoin ukkini alkoholiongelmien keskellä. Lapsena se suututti ja turhautti.

Mutta teininä päätin pitää välimatkaa aina kun oli alkavan ryyppyputken merkkejä ilmassa.

Annoin ukin olla omissa oloissaan enkä motkottanut tai moralisoinut. Näin kyllä että viinastellessa ei ollut enää sama ihminen ja jotenkin ajattelin ettei tuo ole kukaan minun tuntemani ihminen. Rännin päätyttyä autoin jos hän pyysi apua.

Sitten kun ukki oli selvinpäin hän oli taas sama ukki. Näin sen jo lapsena että hän oli voimaton viinan edessä ja yritin ymmärtää vaikken hyväksykään.

Viime vuonna ukki kuoli ja kamala sanoa mutta olen helpottunut siitä, ettei enää tarvitse olla alituiseen hänestä huolissaan. Toisaalta harmittaa se että hän eristäytyi maailmasta aina juopotellessaan ja itse eristin hänet myös omasta elämästäni aina niinä kausina, ihan konkreettisesti ja tunnetasolla. Niin paljon hukkaan mennyttä potentiaalia.

Ehkä ymmärtämisen yrittäminen ja etäisyyden pitäminen ei kuitenkaan aina sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ukkini alkoholiongelmien keskellä. Lapsena se suututti ja turhautti.

Mutta teininä päätin pitää välimatkaa aina kun oli alkavan ryyppyputken merkkejä ilmassa.

Annoin ukin olla omissa oloissaan enkä motkottanut tai moralisoinut. Näin kyllä että viinastellessa ei ollut enää sama ihminen ja jotenkin ajattelin ettei tuo ole kukaan minun tuntemani ihminen. Rännin päätyttyä autoin jos hän pyysi apua.

Sitten kun ukki oli selvinpäin hän oli taas sama ukki. Näin sen jo lapsena että hän oli voimaton viinan edessä ja yritin ymmärtää vaikken hyväksykään.

Viime vuonna ukki kuoli ja kamala sanoa mutta olen helpottunut siitä, ettei enää tarvitse olla alituiseen hänestä huolissaan. Toisaalta harmittaa se että hän eristäytyi maailmasta aina juopotellessaan ja itse eristin hänet myös omasta elämästäni aina niinä kausina, ihan konkreettisesti ja tunnetasolla. Niin paljon hukkaan mennyttä potentiaalia.

Ehkä ymmärtämisen yrittäminen ja etäisyyden pitäminen ei kuitenkaan aina sulje toisiaan pois.

ymmärrän tuon huojennuksen. ei se ole kamalaa sanoa. niin se vaan usein addiktioissa menee että kuolema on helpotus kaikille